Ostin eilen lentoliput. Lähtöön on vielä kolme kuukautta aikaa. Kuitenkin lippujen ostaminen sai sen tuntumaan todelliselta, lähestyvältä. Viime viikkoina moni on kysynyt, joko jännittää. Jännitys ei ehkä ole oikea sana kuvaamaan sitä, miltä tuntuu. Lähteminen tuntuu innostavalta ja jotenkin myös huojentavalta. On lopultakin minun vuoroni olla se, joka lähtee - en jaksa edes laskea, kuinka monta kertaa olen kuluneen vuoden aikana ollut se, joka jää. Hetkittäin on tuntunut, että aivan liian monta.
Totta kai välillä pelottaa, mitä tästä kaikesta oikein tulee. Miten kotiudun uuteen maahan, uuteen kaupunkiin, uuteen asuntoon (josta ei vielä ole mitään tietoa), uusien ihmisten luo? Rakennettavana on kokonainen uusi elämä. Sellainen tuntuu aina huimalta, tapahtuipa se sitten Suomessa, Euroopassa tai maailman äärissä. Kuinka pitkälti kommunikaatio tulee rakentumaan koiranpentukatseiden varaan? Kuinka tuskastuttavaa on, kun ei pysty kommunikoimaan kaikkea yhtä vaivattomasti kuin tavallisesti? Kuinka latistavaa on olla jatkuvasti verbaalisesti alakynnessä, kun on tottunut pärjäämään sanailussa? Tällä hetkellä olen kuitenkin enemmän innoissani kuin peloissani. Helppous turruttaa, haasteet pitävät hereillä.
Lähtöön on vielä yksi kokonainen kvartaali. Taitaa siis olla vanhanaikaista miettiä sitä jo nyt. Pitäisi luoda katsaus nykyisyyteen, hahmotella alkavaa vuoden kolmatta kvartaalia. Mitä Q3 tuo tullessaan tänä vuonna? Laudan kanttien teroittelua ja lähdön kuumeista odottelua pakatun rinkan vieressä? Ehkei sentään. Akateemisesti edessä on muutama tentti ja valmistuminen. Viihteellisesti Suomen opiskelijaelämästä nauttiminen vielä yhden tovin verran. Käytännöllisesti muutto pois Dommalta, joskaan ei ehkä lopullisesti. Byrokraattisesti paperisotaa elämän laittamiseksi järjestykseen. Henkisesti valmistautumista siihen, että yksi pitkäaikainen suunnitelma on astumassa toteutukseen
Totta kai välillä pelottaa, mitä tästä kaikesta oikein tulee. Miten kotiudun uuteen maahan, uuteen kaupunkiin, uuteen asuntoon (josta ei vielä ole mitään tietoa), uusien ihmisten luo? Rakennettavana on kokonainen uusi elämä. Sellainen tuntuu aina huimalta, tapahtuipa se sitten Suomessa, Euroopassa tai maailman äärissä. Kuinka pitkälti kommunikaatio tulee rakentumaan koiranpentukatseiden varaan? Kuinka tuskastuttavaa on, kun ei pysty kommunikoimaan kaikkea yhtä vaivattomasti kuin tavallisesti? Kuinka latistavaa on olla jatkuvasti verbaalisesti alakynnessä, kun on tottunut pärjäämään sanailussa? Tällä hetkellä olen kuitenkin enemmän innoissani kuin peloissani. Helppous turruttaa, haasteet pitävät hereillä.
Lähtöön on vielä yksi kokonainen kvartaali. Taitaa siis olla vanhanaikaista miettiä sitä jo nyt. Pitäisi luoda katsaus nykyisyyteen, hahmotella alkavaa vuoden kolmatta kvartaalia. Mitä Q3 tuo tullessaan tänä vuonna? Laudan kanttien teroittelua ja lähdön kuumeista odottelua pakatun rinkan vieressä? Ehkei sentään. Akateemisesti edessä on muutama tentti ja valmistuminen. Viihteellisesti Suomen opiskelijaelämästä nauttiminen vielä yhden tovin verran. Käytännöllisesti muutto pois Dommalta, joskaan ei ehkä lopullisesti. Byrokraattisesti paperisotaa elämän laittamiseksi järjestykseen. Henkisesti valmistautumista siihen, että yksi pitkäaikainen suunnitelma on astumassa toteutukseen
Vastaukset 1
Vanhimmat
todella reipas nainen..kielitaitoo voi mennä minne vaan..hyvää sinulle elämään,,kaikkea