Tuntuuko sinusta, että elämä potkii päähän vaikka oletkin jo elänyt pahimmat murrosiän hetkesi ja kokenut kovia?
Onko nuoruudessasi tapahtunut jotain, joka vaikuttaa koko loppuelämääsi? Oletko menettänyt ketään läheistäsi nuorena? Itse olin 10 kun paras ystäväni kuoli. Se otti koville. Elää vielä perheessä jossa vanhemmat riitelivät jatkuvasti ja olit itse koulukiusattu. Yläasteella alkoi seurustelut, ja bileet tulivat kuvioihin. Siihenkin aikaan kuului mahdottoman paljon hyviä hetkiä, joita itseasiassa nykyään kaipaakin, mutta loppujen lopuksi kaikki aina kaatui niskaan ja tuntui ettei mikään onnistunut. Tuo tietysti nyt kuuluukin murrosikään meillä kaikilla.
Noh, kyllä kaikki aina tuntui järjestyvän elämän edetessä, mutta silti aina olen onnistunut mokaamaan suurimman osan asioistani :P. Minkäs teet kun olet luonteeltaan tämmöinen menijä, joka ei paljon tekemisiään ajattele, mutta persoona, joka silti ottaa helposti stressiä asioista. Noh, elämä opettaa ja elellään hetki kerrallaan.
Kaikillahan meillä tietysti on omat huonot hetkemme ja monet eivät niitä edes ulospäin näytä. Itse halusin nyt jakaa muutaman asian tänne ja saada aikaan pientä keskustelua aiheesta.
Miten olette selvinneet elämänne pahimmista hetkistä. Itse yritän löytää aina edes jotain pientä ilon aihetta, jonka voimin jaksaa taas paahtaa menemään hetken. Sisimmissään kuitenkin muistot painavat. Tämän hetkiseen elämään mahtuu kyllä todella paljon hyvää, ainakin yritän kovasti itselleni niin vakuuttaa. Toivon vain, että löytäisin sen onnen jokupäivä, ja voisin elää kuin normaalit ihmiset huoletonta elämää, ilman huolia ja murheita. Olla onnellinen. Haavettako vain, sitä en tiedä.
Onko nuoruudessasi tapahtunut jotain, joka vaikuttaa koko loppuelämääsi? Oletko menettänyt ketään läheistäsi nuorena? Itse olin 10 kun paras ystäväni kuoli. Se otti koville. Elää vielä perheessä jossa vanhemmat riitelivät jatkuvasti ja olit itse koulukiusattu. Yläasteella alkoi seurustelut, ja bileet tulivat kuvioihin. Siihenkin aikaan kuului mahdottoman paljon hyviä hetkiä, joita itseasiassa nykyään kaipaakin, mutta loppujen lopuksi kaikki aina kaatui niskaan ja tuntui ettei mikään onnistunut. Tuo tietysti nyt kuuluukin murrosikään meillä kaikilla.
Noh, kyllä kaikki aina tuntui järjestyvän elämän edetessä, mutta silti aina olen onnistunut mokaamaan suurimman osan asioistani :P. Minkäs teet kun olet luonteeltaan tämmöinen menijä, joka ei paljon tekemisiään ajattele, mutta persoona, joka silti ottaa helposti stressiä asioista. Noh, elämä opettaa ja elellään hetki kerrallaan.
Kaikillahan meillä tietysti on omat huonot hetkemme ja monet eivät niitä edes ulospäin näytä. Itse halusin nyt jakaa muutaman asian tänne ja saada aikaan pientä keskustelua aiheesta.
Miten olette selvinneet elämänne pahimmista hetkistä. Itse yritän löytää aina edes jotain pientä ilon aihetta, jonka voimin jaksaa taas paahtaa menemään hetken. Sisimmissään kuitenkin muistot painavat. Tämän hetkiseen elämään mahtuu kyllä todella paljon hyvää, ainakin yritän kovasti itselleni niin vakuuttaa. Toivon vain, että löytäisin sen onnen jokupäivä, ja voisin elää kuin normaalit ihmiset huoletonta elämää, ilman huolia ja murheita. Olla onnellinen. Haavettako vain, sitä en tiedä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eihän se elämä ole helppoa.
Mutta pitää vain sinnitellä.
Päivä kerrallaan.
Voi kuule, olet ihan normaali, ja elät jo nyt sitä normaalia arkea. Niin se vain on, että kun yhdestä murheesta pääset eroon, toinen on jo kulman takana odottamassa. Murheet voit hommata itse, mutta jos et hommaa, ne tulevat silti.
Minulla oli "mukava" lapsuus väkivaltaisuuteen taipuvaisessa luuseriperheessä, olin koulukiusattu ja ruma. Sitten löysin kumppanin vierelleni, ja tuli mustasukkaisuusongelmat. Sitten välit menivät kokonaan poikki lapsuudenperheeseeni. Itse en sitä kaikesta huolimatta toivonut. Sitten sairastuin ja meinasin kuolla. Nyt painiskelen kasautuneiden töiden ja peräpukamien kanssa. Voin vain arvailla, mitä seuraavaksi.
Hae elämänhalua ja -iloa siitä, että näytät ITSELLESI, että pärjäät ja osaat nauttia elämästä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta! Kaikilla muilla on ihan sama tilanne kuin sinulla ja minulla. Huolet eivät lopu kesken. Joskus ne voivat kyllä olla pienempiä, jolloin on helpompaa hetken aikaa.
Tarinasi kuulostaa hieman samalta kuin minulla. Menetin sisareni suunnilleen saman ikäisenä, jonka jälkeen tuli aikas raaka koulukiusaaminen, ja välit vanhempiin menivät suunnilleen poikki jo 15-vuotiaana. En tiedä olenko vieläkään päässyt täysin yli noista ajoista. Olen välillä ajatellut, että kyllä elämä tuo tullessaan vielä hyvääkin, ja onhan se tuonutkin, muttei vielä mitään sellaista, joka "tasapainottaisi" onnen ja epäonnen suhteen elämässäni. Sen sijaan tuntuu siltä kuin kaikki menisi kuitenkin aina jotenkin pieleen, enkä koskaan saavuta sitä tavallista onnellista elämää, josta haaveilen.
Mutta siihen tulokseen olen tullut, että aina kannattaa ja pitää haaveilla! Ja edes yrittää ajatella positiivisesti. Koska jos ajattelee negatiivisesti ja kaikki menee pieleen, niin kärsii sekä negatiivisen ajattelun että pieleen menneen asian takia. Mutta jos ajattelee positiivisesti, niin on suurempi mahdollisuus onnistua, ja jos epäonnistuu, niin siihen asti on ollut hyvä olo kun on ajatellut positiivisesti, ja kärsii sitten vain siitä epäonnistumisesta.
Sitten mua on auttanut eteenpäin välillä itseni ilmaiseminen, esim. kirjoittaminen, soittaminen, laulaminen, kuvataide, puhuminen ym.
Se on hyvä jos pystyy ahistavat asiat purkamaan jotenkin rakentavalla tavalla ulos.
Liikunta, siis ihan kunnon hikiliikunta, on myös hyvä keino purkaa stressiä. Ja jos muutenkin jaksaa elää terveellisesti, syödä hyvin, nukkua kunnon yöunet jne, niin sekin auttaa ainakin jossain määrin.
Ja, en halua tuputtaa, koska asia on henkilökohtainen, mutta pakko mainita kuitenkin: uskontokin on auttanut pahoilla hetkillä.
Virheitäkin on tullut tehtyä. Olen uskonut liikaa muitten lannistavia kommentteja, en ole pitänyt omaa päätäni vaan mennyt liikaa muitten ihmisten toiveitten mukaan, enkä ole osannut pistää rajoja, vaan olen uhrautunut toisten vuoksi, enkä ole oikein tykännyt itestäni.
Jos vältät noita virheitä mitä minä oon tehny ja kokeilet jotain noista vinkeistä, niin luulisin että helpottaa ainakin vähäsen.