Ja todella pitkään... Että voikin ihminen olla sokea. Nyt mä vasta tajuan todella, miksi sä et halunnutkaan jatkaa silloin eteenpäin. Sen myös, miksi teit sen selväksi siinä vaiheessa kun teit. Sä yritit mulle koko ajan kertoa, mutta mä en kuunnellut. Mutta mä olin niin sokean rakastunut, etten halunnut ymmärtää sitä minään muuna, kuin sinä, ettet sä välittänyt musta. Nyt mä tajuan, että vaikka sä et rakastunut, sä välitit niin paljon, ettet halunnut mua satuttaa sen enempää. Ja varmasti se olisi myöhemmin sattunut vielä paljon enemmän. Toivon, että voisin jälkikäteen välittää nämä mun kiitokset sulle, mutta niin paljon vettä on virrannut jo sillan alta. En tahdo sua turhaan enää häiritä sen enempää, kun mitä aikanaan tein.
Kuitenkin, kiitos sinulle. Ajattelen sua edelleen lämmöllä. Sä olet viisas mies.
Kuitenkin, kiitos sinulle. Ajattelen sua edelleen lämmöllä. Sä olet viisas mies.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Näin asian näin parhaaksi, ja onneksi ymmärrät sen itsekin nyt. En halunnu koskaan loukata sinua.
Enkä myöskään sitä toista tilanteeseen liittyvää (tiedät kai ketä tarkoitan). Parasta oli viheltää peli ajoissa poikki ennekuin mitään peruuttamatonta tapahtui.
myötätuntoinen kuin ap. Mua on jo loukattu ja kaikkein eniten loukkaa toisen välinpitämättömyys ja se, että hän tietää, kuinka paljon häntä ajattelen (pakko hänen on tietää) eikä hän koskaan ole pyytänyt mitään anteeksi.
Nyt ei tullut kenellekään paha mieli. Noin sitä pitää. q:)
Täydellinen puupää...????!!!!
Vai vielä enemmän !
helvetti täällä HAISEE..
aaah...sun omakehu vaan...et kai sentään ihan tosissasi ollut..?
viksu vekotin...ainakin omasta mielestäs..!!
Mitä ihmettä oikein arvostelette?
Ap kyllä tietää (jos on minulle tarkoitettu) ja tiesi tilanteen alusta lähtien ja tiesi tarkkaan mihin mukaan lähti. Ei ketään pitänyt loukata, eikä minkään päättyä ikävästi, mutta todennäköisyydet suhteemme päätökselle olivat jo alusta asti nähtävillä.
Eli, loukata en tarkoittanut, mutta itse pitää myös ottaa oma vastuu sydänsuruistaan, jos lopputulos olikin se todennäköisin, eikä se toivottu. En sentään valehdellut olevani vapaa tms. (Tiedän kyllä tehneeni väärin omaa tyttöäni kohtaan, mutta jos totta puhutaan, olen pahoillani "kakkoseni" loukkaamisesta, mutta en muusta. Itse oli hyvin tietoinen kuviosta ja mukaan lähti.)
sä oot varmaan nauttinutkin tilanteesta kun hommaan mukaan lähdit. Oman itsesi takia valitettavasti, annoit pikkusormen mutta et koko kättä. Ja nyt on herralla hyvä myhäillä siellä tuolissaan kun sitä ollaan niin hyviä ihmisiä ja kaikki tykkää ainakin jonku verran.
Arvasin, että tästä syntyy keskustelua puoleen ja toiseen. Ihan idioottimaistahan se on tänne mitään kirjoittaa ja jos suinkin kehtaisin enää, olisin mielummin hoitanut tämänkin purkaukseni ihan tuolla tosielämässä. En usko kuitenkaan, että se oikea henkilö täältä näitä sanoja tavoittaa tai lukee.
Tulihan nyt avauduttua.
En ole katkera menneelle, omat haavat on parantuneet sen myötä kun olen miettinyt sitä kaikkea niin monelta kantilta. Pitkään se vei, mutta kun tuntee olonsa hyväksi, tajuaa, että on ihan turha kantaa kaunaa ketään kohtaan. Elämä antaa ja elämä ottaa, aina ei kaikki osu kohdalleen vaikka sitä sydämestään toivoisi. Tämä kyseinen mies hoiti kyllä oman osuuntensa tapahtumista ajatuksella, viisaasti ja välittäen, anteeksipyynnön sain jo aikaa sitten. Vei vaan aikaa tajuta, ettei ole mitään, mitä hänen olisi pitänyt pyytää anteeksi.
Nyt on taas haahuilut haahuiltu ja elämä jatkuu, ihan oikeassa elämässä :)
Jos kerran kaikki on jo kunnossa, miksi enää...
En tiedä.
En ole ajatellut näitä asioita pitkään pitkään aikaan. Ehkä tosielämässä tapahtuvat mullistukset (ei itsellä mutta lähellä) ovat nostaneet näitä haudattuja juttuja pintaan. Ja antaneet ihan uuden perspektiivin koko juttuun.
Jonkin sortin purkautumisen tarve?
Ei kuitenkaan niin vahva, että sen myötä alkaisin uudestaan sekottamaan elämääni ja ottaisin yhteyttä siihen henkilöön, jolle haluaisin näitä asioita kertoa. Ihan liian paljon harmia olen jo aiheuttanut, nyt pysyy järki päässä.
Vaikka sitä jatkaa eteenpäin, muistot pysyy mukana. Ei sitä helposti unohda sellaista ihmistä, joka on vaikuttanut sinuun suuresti. Itselleni tämä homma kuitenkin lopulta antoi paljon, positiivisessakin mielessä. Ei usein joudu kohtaamaan itseään paljaana ja kasvamaan ihmisenä.
Nyt pois täältä, pois, pois, pois. En minä tänne enää kuulu :)
Miten tällaisia juttuja on nyt yhtäkkiä liikkeellä useampia samanaikaisesti?
Hienoa, jos sinä pystyt kirjoittamaan noin. Itse en sitä tekisi enkä tiedä onko sille tarvettakaan. Jos vuosien syyllistämisellä saadaan ihminen tekemään sellaista, jota ei vapaasta tahdostaan tekisi, ei vaihtoehtoja ole kuin taistelu tai pako. Viisas olisi paennut, tyhmä hyökkäsi lopulta.
Vika ei aina voi olla yksinomaan niissä naisissa tai muissa ihmisissä ylipäänsä, kuten kerrottu on.
No nyt ton viestin ansiosta joku kusipää saa "luvan" olla tyytyväinen itseensä. kuinka hienoa.
kirjoittaa näitä naurettavia viestejä. Olisitte rehellisiä edes itsellenne, jos ette kellekään kirjoita, joka sen sattuisi lukemaan.
Naurettavaa. Vitun marttyyrit.
"oih voih välitit niin paljon että päästit menemään" blaa blaa.
Onpa todella ihana ja kultainen mies ollutkin, pitää oikein nostaa jalustalle sen ansioista kun on vaan pettänyt kumppaniaan vaan vähän aikaa. Miten hieno mies! Se kumppanikin varmaan ajattelisi yhtä nätisti jos tietäisi. Voi mikä hieno mies sillä on!
Näitä viestejä on niin tylsä lukea. Lukisin mieluummin niitä, joissa pohditaan kuinka katkeruuksissa oikeastaan voisi tuhota aivan kaiken ja kaikki. Hmmm... :D
lue vaikka Alibia, eiks sen niminen lehti ole olemassa?
ES
Minun on täytynyt päästää tyttöni menemään jotta voisin antaa hänen olla onnellinen. Nyt puolivuotta myöhemmin tuntuu että olen tehnyt oikean ratkaisun. Vaikka tyttö on minun sydämmessäni koko ajan. huh huh. Se on oikeaa rakkautta se.
Olisi jos haluaisinkin nyt jatkaa?!
Häiriöitäsi kaivaten: Ei enää niin viisas mies.=)
kysyä suoraan häneltä jota haluaisit häiritä, eikö?
halunnut että sitä häiritään, eihän se itse ollut häiritsemässä... vai ymmärsinkö väärin.. niin sivusta tämä... tosin mietin, että jokohan voisin häiritä itsekin..
kysymykseni parempaan muotoon:
Eikö sitä olisi viisainta kysyä häneltä jonka haluat sinua häiritsevän?
kirjoitit..
Mee nyt sitten jo häiriimään sitä omaa kohdettas äläkä enää turhia mieti ;)
olen aika sanaton. Hyvä mies, jos sinua kaduttaa, ota siihen naiseesi yhteyttä tuolla todellisessa, ei täällä. Täältä tuskin löytää sitä ketä etsii. Itse en etsi ketään, tarvitsin vaan jotain väylää jonka kautta purkaa niitä ajatuksia, etteivät jää päähän kiertämään.
Omalla kohdallani kuitenkin toivo kuoli ja jatkoin elämää. Jos ikinä tämä mies lähestyisi tuolla jossain, kertoisin hänelle, että olen ikävöinyt sitä yhteyttä mikä meillä oli, mutta aika on tehnyt tehtävänsä. Pidän hänestä yhä kovin paljon, mutta mitään tulevaisuutta meille ei olisi yhdessä.
Ja ihan tiedoksi ketjuun ilkeästi piikitelleille, kyseessä oli kaksi vapaata ihmistä, kukaan ei ollut kenenkään "kakkonen".