Tuo ilmiö eräissä lestadiolaisliikkeissä liittyy markkinointiteorian kieltä käyttääkseni "tuotteen differentiointiin" (=omaan tuotteeseen kehitetään muista samanlaisista poikkeavia ominaisuuksia, jotta sen kysyntää ja hintaa voitaisiin nostaa). Eräät lestadiolaisuuden suunnat korostavat ns. lain kolmannen käytön hylkäämistä tehdäkseen pesäeroa muihin luterilaisiin ja lestadiolaisiin ja korostaakseen oman liikkeensä ainutlaatuisuutta. Useimmissa tapauksissa tuo on myös tavallaan tyhjää hokemaa, koska käytännössä samat ns. kolmannen käytön hylkääjät käytännössä kuitenkin soveltavat kyseistä kolmatta käyttöä omassa toiminnassaan hyvinkin voimakkaasti sitä kuitenkaan tunnustamatta tai itse havaitsematta.
Ns. kolmannen käytön kieltämisen syntyhistoria liittyy ns. uusheräyksen nousuun, jolloin sen korostaman lakihenkisyyden vastapainoksi vastustajat korostivat toista äärimmäisyyttä. Tosin jo tuossa vaiheessa mukana on saattanut olla myös tuota yllä kuvattua tuotteen differentiointi -pyrkimystä, eli haluttiin olla myös opillisesti erilaisia kuin ns. uusheräys.
Laestadius itse muuten hyväksyi ns. lain kolmannen käytön.
Lyhyesti: laki kuuluu lihalle/vanhalle ihmiselle/ruumiin jäsenille. Evankeliumi kuuluu taas omalletunnolle/uudelle ihmiselle. Tässä Lutherin koeteltu ja viisas jako lain ja evankeliumin osalta. On kysymys lain oikeasta käytöstä.
Jos nämä sotketaan tai sijoitetaan päinvastoin, tapahtuu että liha päästetään vapaaksi (Barnabbas) ja omatunto joutuu vangituksi (Kristus). Evankeliumi ei siis koske ulkonaista ihmistä, kutsumustehtävää, yhteiskunnallista asemaa, ihmisten sopimuksia, tapoja, maallisia lakeja eikä työehtosopimuksia (mikäli ne eiväty suoraan sodi Jumalan sanaa vastaan). Kristityn vapaus on sisäistä, omantunnon vapautta lain kirouksesta, perkeleen, synnin, kuoleman ja helvetin vallasta. Kirkkovuodessakin on hieno nimitys eräälle pyhälle; kahden maan kansalaisena, siis taivaan kansalaisena (vapaa omassatunnossa) ja maailman kansalaisena (palvelee yhteiskuntaa kutsumuksessa). Tämä sama näkyy Lutherin opetuksesta uskosta ja rakkaudesta. Uskossa me olemme kaikkien herroja, mutta rakkaudessa olemme kaikkien orjia.
Ns. kolmannen käytön kieltämisen syntyhistoria liittyy ns. uusheräyksen nousuun, jolloin sen korostaman lakihenkisyyden vastapainoksi vastustajat korostivat toista äärimmäisyyttä. Tosin jo tuossa vaiheessa mukana on saattanut olla myös tuota yllä kuvattua tuotteen differentiointi -pyrkimystä, eli haluttiin olla myös opillisesti erilaisia kuin ns. uusheräys.
Laestadius itse muuten hyväksyi ns. lain kolmannen käytön.
Lyhyesti: laki kuuluu lihalle/vanhalle ihmiselle/ruumiin jäsenille. Evankeliumi kuuluu taas omalletunnolle/uudelle ihmiselle. Tässä Lutherin koeteltu ja viisas jako lain ja evankeliumin osalta. On kysymys lain oikeasta käytöstä.
Jos nämä sotketaan tai sijoitetaan päinvastoin, tapahtuu että liha päästetään vapaaksi (Barnabbas) ja omatunto joutuu vangituksi (Kristus). Evankeliumi ei siis koske ulkonaista ihmistä, kutsumustehtävää, yhteiskunnallista asemaa, ihmisten sopimuksia, tapoja, maallisia lakeja eikä työehtosopimuksia (mikäli ne eiväty suoraan sodi Jumalan sanaa vastaan). Kristityn vapaus on sisäistä, omantunnon vapautta lain kirouksesta, perkeleen, synnin, kuoleman ja helvetin vallasta. Kirkkovuodessakin on hieno nimitys eräälle pyhälle; kahden maan kansalaisena, siis taivaan kansalaisena (vapaa omassatunnossa) ja maailman kansalaisena (palvelee yhteiskuntaa kutsumuksessa). Tämä sama näkyy Lutherin opetuksesta uskosta ja rakkaudesta. Uskossa me olemme kaikkien herroja, mutta rakkaudessa olemme kaikkien orjia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
lain käyttöä "käsi aurassa, sydän taivaassa" näkökulmasta. Käsi tekee työtä, käsi on tätä elämää varten, mutta sydän uskoo tuonpuoleista elämää varten.
Jos nyt käsi toimisi ilman lakia, työtä tekemättä, olisi se laista vapaa. Jos taas sydäntä käskettäisiin uskomaan, olisi usko lain teko.
käsityksen, että laki tuomitsevana ja syyttävänä ei kuulu kristitylle.
Kristuksen rakkauden laki muuttaa kuitenkin ihmistä niin, että hän haluaa olla Jumalan tahdolle kuuliainen.
ja tuomitsee. Aivan armotta. Mikä olisi lain "virka", ellei se toimittaisi sille kuuluvaa tehtävää?
Ja kuitenkin. Raamatun mukaan "Kristus on lain loppu jokaiselle uskovaiselle autuudeksi." Ts usko, joka nojaa Kristuksen sovitustyöhön, pelastaa ihmisen lain kirouksesta.
Jos ajattelet näin, et varmasti pelastu. Sata varmasti, joten etsi Jeesusta.
Laki päättyi Johannekseen. Luuk 16:16 >> Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti;> "Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista." > Ettekö te tunne kirjoituksia?
virasta. Lailla on se virka, jonka Jumala on sille antanut. Ei Jumala ole lakiaan laatinut siinä tarkoituksessa, että ihminen voisi sen "tyhjäksi tehdä."
EN kuitenkaan tarkoittanut sitä, että itse elän "lain alla", ilman Kristusta. Päinvastoin.
amen.