niin hyvin kuin osaan eli olin tänään hyvin kivalla "ladyjen" kesäteatterimatkalla. Oli hienoa kuunnella niitä vanhoja lauluja ja elää uudelleen muistoissa 50-lukua! Sade yritti pilata positiivisuuden, mutta olimme pukeutuneet "Bergenin tyyliin" eli sään mukaisesti ja niin positiivisuus säilyi ja parani vielä hyvän aterian ja keskustelujen myötä. Tällä iällä on jo varaa olla positiivinen!
Yritän olla positiivinen
She
4111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On todella mukavaa lukea, että positiivisuutta löytyy! Voisimmehan me kaikki olla pirun negatiivisia! Minusta aloitus oli hyvä, mitä me menetämme, jos suhtaudumme elämään positiivistesti? Haukkujia kyllä riittää!
näin on! Olitko muuten Tampereella?
tuo otsikko vois käyvä ihan elämän ohjeeks. se on hieno lause. monast se onkii kiinni siitä et ko ihminen ees yrittäs. sitä herkäst ajattellee, et ei täst mittää kivvaa tuu ko sattaakin.
ajatuksella tehhää niin paljo,siithä kaik on lähtösin. kaikki mieliala, hyvä ja huono tuuli. huonon tuulenkin pystyy karkottammaa ko edes yrittää ajatella positiivisesti.
ja tiiättekö siit tullee myöhemmin tapa, sitä ruppee ajan olloon ensimmäiseks hakkemaa tapahtumis hyvvii puolii.
kesä on siit mukava ko tullee kesäteatteria, mie käyn myös teatteris,kesäsin kylän harrastaja teatteri esityksis. heil on mukavii kappaleita, semmosii tutumpii.
hyö pellaa varman päälle, katsomot on sillo ain täysii.
nyt toivosin kumminkin et alkas tulla aurinkoo ja sais kaik kukat kukkimaa, hyö ei viel oo saannu niin paljoo valloo ja lämpöö et ois kukassaa.
ja sais oltuu enenpi ulkona.
minul on semmonen vanha jalmarin tekemä puinen keinu, mis on pöytä keskellä ja kaks mahtuu kummallekkii puolelle. mie tein siihe katon muovikankaasta, ja siin oon istunu vieraan kanssa, vaik on vähä tihuuttannu. tein kyllä sen katon auringon suojaksi,en satteen, mut nythä sil on käyttöö joka säähän.
tosi et ikä tekkee myös positiiviseksi, oon kyl ain ollu semmonen parempaa ja hyvään uskova. mut nyt vanhempana voip sannoo laulun sanoin, elämä se on kuin silkkiä vaan sylillisen tahtosin kerrallaan ...
mie ko olin kevväällä toisen munuaisen poistos, niin aattelin, et jos mie täst selviin elävänä, kiitän luojaa ja tiiän et minun on tarkotus ellää viel jonkuu aikaa.
aattelen et minnuu vaa paranneltii ja otettii kuluneet osat pois, pahentamasta terveitä.
sillo ens kertaa eläissäin ei ollu tietookaa positiiviyystä . täälläki valittelin kohtaloain. sain paljo tukea ja rohkasuu kävellä sairaalaan sissää netti ystäviltä.oon hyvin kiitollinen siitä.
ollaa positiivisii, ko kessääkin on näin paljo jälellä.
senora Lyyli kirjeestäsi. Olet todella positiivinen ja se on ihan oikein. Kyllä sitä tähän ikään on jo oltu tarpeeksi negatiivisiakin! Olen viime aikoina todella nauttinut kaikesta, luonnosta, ihmisistä, sukulaisista, kaikesta! Olen tajunnut olomme rajallisuuden, olen viime aikoina halunnut sanoa kaikille, kuinka paljon minä rakastan heitä, ihanaa, kun olette olemassa! En tiedä, kuuluuko se tähän ikään, mutta minulla on tarve kertoa kaikille menneestä, tästä päivästä ja yrittää avata heidän silmiään näkemään tämän elämämme ainutkertaisuuden! Iloitsemaan ja nauttimaan tästä mitä on!
Muuten, ymmärrän, kun kerroit leikkauksestasi, se tilanne opettaa ymmärtämään ja katsomaan elämää aivan toisin silmin! Minulla on hyvin samanlaisia kokemuksia.
Hyvää viikonloppua Sinulle ja muillekin lukijoille. Minua tullaan kohta hakemaan mökille saunomaan, ihanaa, pääsen saunaan ja uimaan!