Hyvä mielialalääke

Masennus on kemiallinen tila aivoissa, ja siihen ei pelkkä ulkona kävely auta, säästä riippumatta.
Ulkona kävely ja kaiken mukavan puuhailu, lukeminen, shoppailu, lepääminen jne ovat hyvinkin toimivia keinoja oikean HOIDON OHESSA.
Masennus on sairaus, eikä siitä eroon pääsemiseen riitä pelkka tahto. Tahto on hyvä, mutta sen lisäksi tarvitaan lääketieteellistä apua: keskusteluapua psykologilla ja/tai psykiatrilla ja lääke hyvin todennäköisesti ainakin aluksi.
Jos masennus ei hellitä, vaan jatkuu jatkumistaan, sisällä on möykky ja ajatukset synkkiä, niin lääkäriin ensin, sitten lenkille.

Jokaisella on välillä alakuloisia ja masentuneita hetkiä tai päiviä, ja niihin esim. ulkoilu ja lepo sekä hyvät yöunet riittävät "parannukseksi". On täysin luonnollista, että ihminen välillä on alakuloinen.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen varsinaisesti olisi masentunut.

Todelliseen masentuneisuuteen liittyy toivottomuus, ja oma epäusko siitä, että tilanne koskaan muuttuisi. Tällöin on jo kemiallisesti tapahtunut jotain aivoissa, ja suunnan muutokseen tarvitaan ammattiapua.

Samoin jos on sosiaalisia ongelmia, paniikkia ym, nämäkään eivät todella ole normaalia ihmisen alakuloa.

Olen usein kuullut, kuäinka masentunutta ihmistä kehotetaan piristymään, lähtemään lenkille tai johonkin muualle, ja ylipäätään lopettamaan synkistely.
Voin kertoa kokemusesta, että sairaus ei taltu noilla neuvoilla. Ihan niinkuin muljahtanut nilkkakaan ei palaudu takaisin sijoilleen tahdonvoimasta tai käskystä.

hymysuu kirjoitti:

Masennus on kemiallinen tila aivoissa, ja siihen ei pelkkä ulkona kävely auta, säästä riippumatta.
Ulkona kävely ja kaiken mukavan puuhailu, lukeminen, shoppailu, lepääminen jne ovat hyvinkin toimivia keinoja oikean HOIDON OHESSA.
Masennus on sairaus, eikä siitä eroon pääsemiseen riitä pelkka tahto. Tahto on hyvä, mutta sen lisäksi tarvitaan lääketieteellistä apua: keskusteluapua psykologilla ja/tai psykiatrilla ja lääke hyvin todennäköisesti ainakin aluksi.
Jos masennus ei hellitä, vaan jatkuu jatkumistaan, sisällä on möykky ja ajatukset synkkiä, niin lääkäriin ensin, sitten lenkille.

Jokaisella on välillä alakuloisia ja masentuneita hetkiä tai päiviä, ja niihin esim. ulkoilu ja lepo sekä hyvät yöunet riittävät "parannukseksi". On täysin luonnollista, että ihminen välillä on alakuloinen.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen varsinaisesti olisi masentunut.

Todelliseen masentuneisuuteen liittyy toivottomuus, ja oma epäusko siitä, että tilanne koskaan muuttuisi. Tällöin on jo kemiallisesti tapahtunut jotain aivoissa, ja suunnan muutokseen tarvitaan ammattiapua.

Samoin jos on sosiaalisia ongelmia, paniikkia ym, nämäkään eivät todella ole normaalia ihmisen alakuloa.

Olen usein kuullut, kuäinka masentunutta ihmistä kehotetaan piristymään, lähtemään lenkille tai johonkin muualle, ja ylipäätään lopettamaan synkistely.
Voin kertoa kokemusesta, että sairaus ei taltu noilla neuvoilla. Ihan niinkuin muljahtanut nilkkakaan ei palaudu takaisin sijoilleen tahdonvoimasta tai käskystä.

Lue lisää

Masennus ei ole sairaus vaan terve reaktio kroonista ahdistusta aiheuttavaan elämäntilanteeseen, persoonallisuuden ja ympäristön yhteensopimattomuuteen.

Lääkkeet eivät poista tuota ristiriitaa, ne vain sekoittavat aivokemian entisestään muuttaen persoonallisuutta ja aiheuttavat osalle käyttäjistä pysyviä aivovaurioita.

Terapian vaikutus perustuu siihen että oppii käsittelemään niitä ahdistavia tekijöitä niin etteivät ne pääse muodostamaan masennustilaan johtavaa pakkomielteistä negatiivisen ajattelun kierrettä.

Kaikki sellainen toiminta joka saa tuon masennusta aiheuttavan ajatuskulun katkeamaan, auttaa aivoja palauttamaan normaalin kemiallisen tasapainon, siihen ei teollisia myrkkyjä tarvita. Esim. tunnin joogasession on todettu kohottavan aivojen GABA-pitoisuutta 27% ja nykytutkimus keskittyy juuri GABAn osuuteen masennusoireiden synnyssä, serotoniiniteoria on todistettu vääräksi ja siitä eivät pidä kiinni enää kuin lääketeollisuuden mainososastot ja asioista tietämättömät lääkärit ja maallikot.

höpönölöpöä. kirjoitti:

Masennus ei ole sairaus vaan terve reaktio kroonista ahdistusta aiheuttavaan elämäntilanteeseen, persoonallisuuden ja ympäristön yhteensopimattomuuteen.

Lääkkeet eivät poista tuota ristiriitaa, ne vain sekoittavat aivokemian entisestään muuttaen persoonallisuutta ja aiheuttavat osalle käyttäjistä pysyviä aivovaurioita.

Terapian vaikutus perustuu siihen että oppii käsittelemään niitä ahdistavia tekijöitä niin etteivät ne pääse muodostamaan masennustilaan johtavaa pakkomielteistä negatiivisen ajattelun kierrettä.

Kaikki sellainen toiminta joka saa tuon masennusta aiheuttavan ajatuskulun katkeamaan, auttaa aivoja palauttamaan normaalin kemiallisen tasapainon, siihen ei teollisia myrkkyjä tarvita. Esim. tunnin joogasession on todettu kohottavan aivojen GABA-pitoisuutta 27% ja nykytutkimus keskittyy juuri GABAn osuuteen masennusoireiden synnyssä, serotoniiniteoria on todistettu vääräksi ja siitä eivät pidä kiinni enää kuin lääketeollisuuden mainososastot ja asioista tietämättömät lääkärit ja maallikot.

Lue lisää

Noilla kahdella on suuri ero. "Masennus" on se nykypäivänä arkipäivän ilmaisu tunteesta, joka tulee pienistä vastoinkäymisistä sun muista.
Mutta masennus eli depressio on ihan toisenlainen "tunne", joka on sairaus. Nuo mitä mainitsit tekstissäsi elämäntilanteista ja ympäristöstä aiheutuvat tekijät, on yksi syy masennuksen syntyyn.
Mutta on olemassa se biologinen tausta. Tutkimuksissa on todettu, että masentuneella potilaalla on aivoissa välittäjäaineiden (serotoniinin, noradrenaliinin ja dopamiinin) toiminnassa häiriö/häiriöitä. Välittäjäainetta ei joko ole ollenkaan tai sitä on väärässä paikassa. Lääkkeillä pyritään vaikuttamaan näihin välittäjäaineisiin ja koska kyseessä voi olla jokin kolmesta tai useampi välittäjäaine, oikean lääkkeen löytymiseen voi mennä hetki tai se voidaan löytää heti ekalla kerralla.

Masennuksen neurokemiallista taustaa:
http://www.tohtori.fi/?page=8581646&id=8813316

..... kirjoitti:

Noilla kahdella on suuri ero. "Masennus" on se nykypäivänä arkipäivän ilmaisu tunteesta, joka tulee pienistä vastoinkäymisistä sun muista.
Mutta masennus eli depressio on ihan toisenlainen "tunne", joka on sairaus. Nuo mitä mainitsit tekstissäsi elämäntilanteista ja ympäristöstä aiheutuvat tekijät, on yksi syy masennuksen syntyyn.
Mutta on olemassa se biologinen tausta. Tutkimuksissa on todettu, että masentuneella potilaalla on aivoissa välittäjäaineiden (serotoniinin, noradrenaliinin ja dopamiinin) toiminnassa häiriö/häiriöitä. Välittäjäainetta ei joko ole ollenkaan tai sitä on väärässä paikassa. Lääkkeillä pyritään vaikuttamaan näihin välittäjäaineisiin ja koska kyseessä voi olla jokin kolmesta tai useampi välittäjäaine, oikean lääkkeen löytymiseen voi mennä hetki tai se voidaan löytää heti ekalla kerralla.

Masennuksen neurokemiallista taustaa:
http://www.tohtori.fi/?page=8581646&id=8813316

Lue lisää

vaikea, hoidolle resistentti masennus johon eivät auttaneet lääkkeet, ei terapia, eivätkä lataamokeikat. Itse olen nostanut itseni kaksi kertaa pohjalta ilman kemikaaleja.

Masennusoireiden biologinen tausta ei ole selvillä, serotoniiniteoria on pelkkää kaupallista yksinkertaistamista, joka on tieteellisesti todistettu vääräksi.

Kaiketi masennusoireisiin johtavat mielen prosessit vaikuttavat aivojen kemialliseen tasapainoon mutta ilmiö on huomattavasti monimutkaisempi kuin lääketeollisuus antaa ymmärtää. Yksinkertaiset selitykset ovat vain tehokas tapa saada ihmiset uskomaan miksi heidän olisi hyvä ryhtyä syömään juuri tiettyjä pillereitä.

Tutkimustietoa välittäjäaineista ei ole olemassa siksi että elävältä ihmiseltä ei pystytä luotettavasti mittaamaan aivojen välittäjäainepitoisuuksia, eikä niiden määrään ole olemassa mitään standardia joka koskisi jokaista yksilöä.

Suomessa ollaan aika pitkällä jälkijunassa näiden asioiden suhteen, lääkärit tuntuvat olevan autuaan tietämättömiä tämän alueen tutkimuksen nykytilasta ja saarnaavat vanhoja, uskonasioihin perustuvia virheellisiä teorioita, jotka on jo osoitettu paikkansapitämättömiksi.

http://medicine.plosjournals.org/perlserv/?request=get-document&doi=10.1371/journal.pmed.0020392&ct=1&SESSID=4c6274e677f6520af752625acce3d577

http://psychologytoday.com/articles/index.php?term=pto-525.html&fromMod=popular_depression

http://www.sciencedaily.com/releases/2007/05/070521145516.htm

höpönölöpöä. kirjoitti:

Masennus ei ole sairaus vaan terve reaktio kroonista ahdistusta aiheuttavaan elämäntilanteeseen, persoonallisuuden ja ympäristön yhteensopimattomuuteen.

Lääkkeet eivät poista tuota ristiriitaa, ne vain sekoittavat aivokemian entisestään muuttaen persoonallisuutta ja aiheuttavat osalle käyttäjistä pysyviä aivovaurioita.

Terapian vaikutus perustuu siihen että oppii käsittelemään niitä ahdistavia tekijöitä niin etteivät ne pääse muodostamaan masennustilaan johtavaa pakkomielteistä negatiivisen ajattelun kierrettä.

Kaikki sellainen toiminta joka saa tuon masennusta aiheuttavan ajatuskulun katkeamaan, auttaa aivoja palauttamaan normaalin kemiallisen tasapainon, siihen ei teollisia myrkkyjä tarvita. Esim. tunnin joogasession on todettu kohottavan aivojen GABA-pitoisuutta 27% ja nykytutkimus keskittyy juuri GABAn osuuteen masennusoireiden synnyssä, serotoniiniteoria on todistettu vääräksi ja siitä eivät pidä kiinni enää kuin lääketeollisuuden mainososastot ja asioista tietämättömät lääkärit ja maallikot.

Lue lisää

Sekoitat masennuksen ja masentuneen mielialan. Molemmissa elämänkokemukset ja tapahtuneet vaikuttavat taustalla. Masentunut mieliala, alakulo on normaali reaktio elämässä tapahtuviin muutoksiin ym muihin mainitsemiisi asioihin.
MASENNUS sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole enää reaktio! Masennus on pitkittynyt TILA, mistä ilman apua on hyvin vaikea muuttaa suuntaa. Oletko ikinä kuullut, että masentuneita hoidetaan jopa sairaalassa? Sairaalahoitoon EI kukaan joudu "terveen reaktion" tai TUNTEEN perusteella. Entäpäs pitkät sairauslomat ja työkyvyttömyyseläkkeet, joissa ainakin yhtenä diagnoosina on nykyisin entistä useammin masennus?? Suomalainen yhteiskunta ei toimi niin heppoisesti, kun annat ymmärtää: "terveen reaktion" (?) perusteella annetaan päivä tai pari sairaslomaa, mutta ei pitkiä sairaslomia, puhumattakaan eläkkeistä.

Masennus ja masennuksen tunne ovat aivan asioita, ja on todella turhauttavaa,että edelleen niitä sekoitetaan keskenään. Se voi estää oikeasti masenunutta ihmistä hakeutumaan hoitoon!

Joogaa tuskin on todettu missään hoidoksi masennukseen!!!! Tottakai "joogasessio" (jumppa) tai mikä tahansa liikkuminen on hyväksi, mutta ei todellakaan riitä parannuskeinoksi. Voitko todistaa, että jooga olisi parantanut oikeasti masennukseen sairastuneen?? :) Epäilen suuresti. Pikemminkin maailmalta löytyy todisteita siitä, että jooga-joogaan syventyneitä on pimahtanut totaalisesti. Masennukseen sairastuneen tuskin kannattaa siksi ensimmäiseksi joogiksi ryhtymistä ajatella, minkä sinäkin hyvin ymmärtäisit, jos tietäisit, mitä masennus OIKEASTI on.

Siitä taas on lukuisia henkilötodisteita ja tutkimustuloksia, että serotoniinin välittäjäaineisiin vaikuttavat uudet mielialalääkkeet voivat auttaa masennukseen SAIRASTUNUTTA ihmistä toipumaan. Ja tässä allekirjoittanut yhtenä heistä.

Pitkittynyt, tuskainen ja hoitamaton masennuksen tila voi olla jopa hengenvaarallinen, koska lähes aina siihen liittyy itsetuhoisia ajatuksia.
Siksi toivon, että tunnet vastuusi, kun kirjoitat tänne tuollaista uskomatonta, asenteellista höpönlöpöä.

kokemuksesta, kirjoitti:

vaikea, hoidolle resistentti masennus johon eivät auttaneet lääkkeet, ei terapia, eivätkä lataamokeikat. Itse olen nostanut itseni kaksi kertaa pohjalta ilman kemikaaleja.

Masennusoireiden biologinen tausta ei ole selvillä, serotoniiniteoria on pelkkää kaupallista yksinkertaistamista, joka on tieteellisesti todistettu vääräksi.

Kaiketi masennusoireisiin johtavat mielen prosessit vaikuttavat aivojen kemialliseen tasapainoon mutta ilmiö on huomattavasti monimutkaisempi kuin lääketeollisuus antaa ymmärtää. Yksinkertaiset selitykset ovat vain tehokas tapa saada ihmiset uskomaan miksi heidän olisi hyvä ryhtyä syömään juuri tiettyjä pillereitä.

Tutkimustietoa välittäjäaineista ei ole olemassa siksi että elävältä ihmiseltä ei pystytä luotettavasti mittaamaan aivojen välittäjäainepitoisuuksia, eikä niiden määrään ole olemassa mitään standardia joka koskisi jokaista yksilöä.

Suomessa ollaan aika pitkällä jälkijunassa näiden asioiden suhteen, lääkärit tuntuvat olevan autuaan tietämättömiä tämän alueen tutkimuksen nykytilasta ja saarnaavat vanhoja, uskonasioihin perustuvia virheellisiä teorioita, jotka on jo osoitettu paikkansapitämättömiksi.

http://medicine.plosjournals.org/perlserv/?request=get-document&doi=10.1371/journal.pmed.0020392&ct=1&SESSID=4c6274e677f6520af752625acce3d577

http://psychologytoday.com/articles/index.php?term=pto-525.html&fromMod=popular_depression

http://www.sciencedaily.com/releases/2007/05/070521145516.htm

Lue lisää

nyt vasta uusimman vastauksesi. Ok, sinullakin on siis omakohtainen kokemus masennuksesta.

Tietenkään "elävältä ihmiseltä ei pystytä luotettavasti mittaamaan aivojen välittäjäainepitoisuuksia", mutta miten sitten selität ne lukemattomat hyvät tulokset, mitä uusilla mielialalääkkeillä on saatu aikaiseksi?? En sano, että pelkkä lääke olisi ainut hoitomuoto, ei todellakaan, mutta on tosiasia, että lääke on nostanut monet pahimmasta aallonpohjasta, ja auttanut (kenties keskusteluavun ja terapian ohella) uuteen alkuun!!
Mutta esim. Kelan psykoterapiaa ei myönnetä, ellei lääkärinlausunnoissa ole mainintaa myös lääkehoidosta. Näin ollen lääkehoito on varmasti yleisesti tarpeelliseksi todettu yhtenä masennuksen hoitomuotona.
Ja voin omakohtaiseesti kertoa, että en olisi jaksanut rankkaa terapiaa, jos en olisi alkuun saanut lääkettä rinnalle.

Okei, sinuun ei nyt ole lääkkeet ja lataamot tehonneet, ja ehkä et ole ainut laatuaan. Onneksi olkoon, väittäisin kuitenkin, että olet harvinaislaatuisen sitkeä yksilö, jos olet keskivaikeasta/vaikeasta masennuksesta noussut pelkästään omilla voimilla, ilman kemiallista tai muutakaan apua. Kiva, kun olet tullut kuntoon, se kai pääasia.

Älä kuitenkaan yleistä tällä palstalla! Täällä liikkuu varmasti ihmisiä, jotka miettivät jonkun lääkityksen aloittamista . Uusista mielialalääkkeistä ei ole tietääkseni paljon huonoja kokemuksia, mutta hyviä enemmänkin.
Kuten todettua (ja kai itsekin tiedät) masennus pitkittyneenä voi olla hengenvaarallinen tila. Sellaisessa tilassa olevaa ei kannata kannustaa "nousemaan pohjalta itse ilman kemikaaleja".

Lääkärin neuvot2 kirjoitti:

Sekoitat masennuksen ja masentuneen mielialan. Molemmissa elämänkokemukset ja tapahtuneet vaikuttavat taustalla. Masentunut mieliala, alakulo on normaali reaktio elämässä tapahtuviin muutoksiin ym muihin mainitsemiisi asioihin.
MASENNUS sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole enää reaktio! Masennus on pitkittynyt TILA, mistä ilman apua on hyvin vaikea muuttaa suuntaa. Oletko ikinä kuullut, että masentuneita hoidetaan jopa sairaalassa? Sairaalahoitoon EI kukaan joudu "terveen reaktion" tai TUNTEEN perusteella. Entäpäs pitkät sairauslomat ja työkyvyttömyyseläkkeet, joissa ainakin yhtenä diagnoosina on nykyisin entistä useammin masennus?? Suomalainen yhteiskunta ei toimi niin heppoisesti, kun annat ymmärtää: "terveen reaktion" (?) perusteella annetaan päivä tai pari sairaslomaa, mutta ei pitkiä sairaslomia, puhumattakaan eläkkeistä.

Masennus ja masennuksen tunne ovat aivan asioita, ja on todella turhauttavaa,että edelleen niitä sekoitetaan keskenään. Se voi estää oikeasti masenunutta ihmistä hakeutumaan hoitoon!

Joogaa tuskin on todettu missään hoidoksi masennukseen!!!! Tottakai "joogasessio" (jumppa) tai mikä tahansa liikkuminen on hyväksi, mutta ei todellakaan riitä parannuskeinoksi. Voitko todistaa, että jooga olisi parantanut oikeasti masennukseen sairastuneen?? :) Epäilen suuresti. Pikemminkin maailmalta löytyy todisteita siitä, että jooga-joogaan syventyneitä on pimahtanut totaalisesti. Masennukseen sairastuneen tuskin kannattaa siksi ensimmäiseksi joogiksi ryhtymistä ajatella, minkä sinäkin hyvin ymmärtäisit, jos tietäisit, mitä masennus OIKEASTI on.

Siitä taas on lukuisia henkilötodisteita ja tutkimustuloksia, että serotoniinin välittäjäaineisiin vaikuttavat uudet mielialalääkkeet voivat auttaa masennukseen SAIRASTUNUTTA ihmistä toipumaan. Ja tässä allekirjoittanut yhtenä heistä.

Pitkittynyt, tuskainen ja hoitamaton masennuksen tila voi olla jopa hengenvaarallinen, koska lähes aina siihen liittyy itsetuhoisia ajatuksia.
Siksi toivon, että tunnet vastuusi, kun kirjoitat tänne tuollaista uskomatonta, asenteellista höpönlöpöä.

Lue lisää

kun ottaa huomioon että tietoa aivotutkimuksesta ja masennukseen liittyvistä ilmiöistä on tullut huopmattavan paljon sen jälkeen kun serotoniiniteoria keksittiin ensimmäisten SSRI-kokeilujen yhteydessä noin 40 vuotta sitten.

Ymmärrän kyllä että yrität kertoa masennuksen subjektiivisesti koetusta tunteesta ja siihen tunteeseen liittyvistä objektiivisista, neurobiologisista ilmiöistä. Nyt on vain niin, että vaikka tiedetään serotoniinipitoisuuden laskevan masennuksen yhteydessä, ei ole olemassa ainuttakaan näyttöä siitä, että alentunut serotoniinitaso *aiheuttaisi* masennusoireet.

Joogan vaikutus aivojen kemialliseen tasapainoon on varsin helposti ymmärrettävissä, varsinkin jos kokeilee itse asiaa, kuten minä olen tehnyt. En tosin harjoittanut "joogaa", en tiennyt siitä itse asiassa juuri mitään, vaan kehitin omat fyysiset ja psyykkiset rauhoittumis-, keskittymis- ja hallintametodit joiden avulla pääsin vaikeasta masennuksesta, yleistyneestä ahdistuneisuudesta ja vaikeasta paniikkihäiriösyndroomasta eroon vuodessa. Seurannut, täysin oireeton kausi kesti 12 vuotta.

Masennus on todellakin täysin ymmärrettävä ja luonnollinen seuraumus pitkään jatkuneesta kroonisesta stressistä. Aika usein tämä aiheutuu siitä että ihminen yrittää elää sellaista elämää, joka ei sovi hänen persoonallisuudelleen. Tämä jatkuva stressi kohottaa stressihormonitasoja ja se taas puolestaan kohottaa aivojen glutamaattitasoa. Nämä vaikutukset heijastuvat aivojen aineenvaihduntaprosesseihin laajemmin ja tästä seuraa oireilu.

Se on siis persoonallisuuden luonnollinen reaktio krooniseen stressiin tilanteessa jossa ei syystä tai toisesta voida aikaansaada muutoksia. Ihminen jähmettyy kuolemanodotustilaan kuin kauhistunut jänis, joka ei löydä pakotietä vaaran uhatessa.

"Lääkitys" ei ole hoitoa, se vain lievittää oireilua osalla käyttäjistä, aiheuttaa suurimmalle osalle haitallisia vaikutuksia jotka moni kokee pahemmaksi kuin itse masennuksen, koukuttaa osan vuosikausia kestävään riippuvuuteen, kaikesta päätellen aiheuttaa pysyviä aivovaurioita ja sen kautta muuttuneen persoonallisuuden ja osalle lääkkeet aiheuttavat käsittämättömiä psykooseja, kuten esim. taannoisessa kouluammuskelussa.

Mijnä kirjoitan vuosikymmenien kokemuksen ja useiden vuosien asiaan perehtymisen taustalta, sinun kantasi on sama kuin lääketeollisuuden ja arvauskeskuslääkäreiden... asenteellista ja tietämätöntä pötyä.

Tutustupa allaolevassa viestissä olevien linkkien artikkeleihin ajatuiksen kanssa ennen kuin innostut uudestaan.

http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000032281438

saa kuulla liian usein kirjoitti:

kun ottaa huomioon että tietoa aivotutkimuksesta ja masennukseen liittyvistä ilmiöistä on tullut huopmattavan paljon sen jälkeen kun serotoniiniteoria keksittiin ensimmäisten SSRI-kokeilujen yhteydessä noin 40 vuotta sitten.

Ymmärrän kyllä että yrität kertoa masennuksen subjektiivisesti koetusta tunteesta ja siihen tunteeseen liittyvistä objektiivisista, neurobiologisista ilmiöistä. Nyt on vain niin, että vaikka tiedetään serotoniinipitoisuuden laskevan masennuksen yhteydessä, ei ole olemassa ainuttakaan näyttöä siitä, että alentunut serotoniinitaso *aiheuttaisi* masennusoireet.

Joogan vaikutus aivojen kemialliseen tasapainoon on varsin helposti ymmärrettävissä, varsinkin jos kokeilee itse asiaa, kuten minä olen tehnyt. En tosin harjoittanut "joogaa", en tiennyt siitä itse asiassa juuri mitään, vaan kehitin omat fyysiset ja psyykkiset rauhoittumis-, keskittymis- ja hallintametodit joiden avulla pääsin vaikeasta masennuksesta, yleistyneestä ahdistuneisuudesta ja vaikeasta paniikkihäiriösyndroomasta eroon vuodessa. Seurannut, täysin oireeton kausi kesti 12 vuotta.

Masennus on todellakin täysin ymmärrettävä ja luonnollinen seuraumus pitkään jatkuneesta kroonisesta stressistä. Aika usein tämä aiheutuu siitä että ihminen yrittää elää sellaista elämää, joka ei sovi hänen persoonallisuudelleen. Tämä jatkuva stressi kohottaa stressihormonitasoja ja se taas puolestaan kohottaa aivojen glutamaattitasoa. Nämä vaikutukset heijastuvat aivojen aineenvaihduntaprosesseihin laajemmin ja tästä seuraa oireilu.

Se on siis persoonallisuuden luonnollinen reaktio krooniseen stressiin tilanteessa jossa ei syystä tai toisesta voida aikaansaada muutoksia. Ihminen jähmettyy kuolemanodotustilaan kuin kauhistunut jänis, joka ei löydä pakotietä vaaran uhatessa.

"Lääkitys" ei ole hoitoa, se vain lievittää oireilua osalla käyttäjistä, aiheuttaa suurimmalle osalle haitallisia vaikutuksia jotka moni kokee pahemmaksi kuin itse masennuksen, koukuttaa osan vuosikausia kestävään riippuvuuteen, kaikesta päätellen aiheuttaa pysyviä aivovaurioita ja sen kautta muuttuneen persoonallisuuden ja osalle lääkkeet aiheuttavat käsittämättömiä psykooseja, kuten esim. taannoisessa kouluammuskelussa.

Mijnä kirjoitan vuosikymmenien kokemuksen ja useiden vuosien asiaan perehtymisen taustalta, sinun kantasi on sama kuin lääketeollisuuden ja arvauskeskuslääkäreiden... asenteellista ja tietämätöntä pötyä.

Tutustupa allaolevassa viestissä olevien linkkien artikkeleihin ajatuiksen kanssa ennen kuin innostut uudestaan.

http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000032281438

Lue lisää

pienentelemään asian vakavuutta.
Nyt puhut "oireilusta"!!! Hyvänen aika. Koeta jo päättää, mitä masennus mielestäsi on, tunneko vai oireilu, vai mikä seuraavaksi..?
Vedät provosoivasti esiin vain yksittäisiä, ja äärimmäisiä esimerkkejä lääkkeiden sivuvaikutuksista.
On kuitenkin yleisempää, että uudet mielialalääkkeet ennemmin auttavat kuin haittaavat masennuksen hoidossa. Tiedän siitä jo työni kautta lukuisia esimerkkejä varmasti enemmän,kuin sinä esimerkkejä siitä, että joku on vajonnut psykoosiin tai saanut aivovaurioita mielialalääkkeen takia(?).


Ja joogasta: sanot ensin itse harjoittaneesi sitä, mutta seuraavassa lauseessa kumoat sanomasi, ja kerrotkin keksineesi itse omat menetelmäsi? =) Olipa tosi omakohtaista. Vedit kyllä pohjan pois ensimmäisessä viestissäsi selittämistäsi jooga-hölynpölyistä.
Kyllähän nyt kuka tahansa voi itseään ja mieltään rentouttaa ja rauhoittaa, ja mahdollisesti hyötyäkin siitä. Kokemuksesi siitä ei ole mitenkään käänteentekevä lääketieteen kannalta!! Mutta varmasti harvinainen siinä mielessä, että PELKÄSTÄÄN omilla psyykkisillä harjoituksillasi olet onnistunut itsesi saavuttamaan "oireettoman tilan". Jippii, olet inhimillistä korkeampi.

Mielestäni puhut liian provokatiivisesti ja kevyesti vakavasta ongelmasta. En ole kiinnostunut tutkimaaan linkkejäsi, tai väittelemään enempää. Yhtämieltä siitä, että lääke ei ole ainut hoitomuoto eikä pelastustekijä, mutta välttämätön se kuitenkin monesti on.
Ja stressin aiheuttamasta "oireilusta" voit lakata puhumasta! Krapula on oire juopottelusta,ja päänsärky esim. niskajännityksestä, mutta masennus on edelleen mielestäni SAIRAUS, ei oire eikä tunne.

Sinun puhumaasi hölynpölyä ei ehkä saa kuulla niin usein, mutta se on sitäkin ärsyttävämpää, kun sitä näkee.
Pysy terveenä.

vastaus hölynpölyyn kirjoitti:

pienentelemään asian vakavuutta.
Nyt puhut "oireilusta"!!! Hyvänen aika. Koeta jo päättää, mitä masennus mielestäsi on, tunneko vai oireilu, vai mikä seuraavaksi..?
Vedät provosoivasti esiin vain yksittäisiä, ja äärimmäisiä esimerkkejä lääkkeiden sivuvaikutuksista.
On kuitenkin yleisempää, että uudet mielialalääkkeet ennemmin auttavat kuin haittaavat masennuksen hoidossa. Tiedän siitä jo työni kautta lukuisia esimerkkejä varmasti enemmän,kuin sinä esimerkkejä siitä, että joku on vajonnut psykoosiin tai saanut aivovaurioita mielialalääkkeen takia(?).


Ja joogasta: sanot ensin itse harjoittaneesi sitä, mutta seuraavassa lauseessa kumoat sanomasi, ja kerrotkin keksineesi itse omat menetelmäsi? =) Olipa tosi omakohtaista. Vedit kyllä pohjan pois ensimmäisessä viestissäsi selittämistäsi jooga-hölynpölyistä.
Kyllähän nyt kuka tahansa voi itseään ja mieltään rentouttaa ja rauhoittaa, ja mahdollisesti hyötyäkin siitä. Kokemuksesi siitä ei ole mitenkään käänteentekevä lääketieteen kannalta!! Mutta varmasti harvinainen siinä mielessä, että PELKÄSTÄÄN omilla psyykkisillä harjoituksillasi olet onnistunut itsesi saavuttamaan "oireettoman tilan". Jippii, olet inhimillistä korkeampi.

Mielestäni puhut liian provokatiivisesti ja kevyesti vakavasta ongelmasta. En ole kiinnostunut tutkimaaan linkkejäsi, tai väittelemään enempää. Yhtämieltä siitä, että lääke ei ole ainut hoitomuoto eikä pelastustekijä, mutta välttämätön se kuitenkin monesti on.
Ja stressin aiheuttamasta "oireilusta" voit lakata puhumasta! Krapula on oire juopottelusta,ja päänsärky esim. niskajännityksestä, mutta masennus on edelleen mielestäni SAIRAUS, ei oire eikä tunne.

Sinun puhumaasi hölynpölyä ei ehkä saa kuulla niin usein, mutta se on sitäkin ärsyttävämpää, kun sitä näkee.
Pysy terveenä.

Lue lisää

noissa linkeissä kerrotaan juuri serotoniiniteorian kumoamisesta, kaikki tiedot ovat tarkistettavissa esim medlinen tietokannasta.

Viimeinen linkki kertoo joogan vaikutuksesta aivojen GABA-tasoon fMRI-kuvantamisella todettuna ja tulosten avaamista näkymistä masennuksen tutkimiseen.

Jos et suostu hankkimaan tietoa asiasta, miksi yleensä tuppaat väittelemään siitä?

Et näy ymmärtävän niin vaikeaa ajatuskuviota että ymmärrän kyllä varsin hyvin masennusta voitavan käsitellä subjektiivisesti ja objektiivisesti. Masennuksen tunne on todellakin tunne siinä missä mikä tahansa muu tunne, niiden kaikkien aiheuttajana on muutos aivojen kemiallisessa tasapainossa, Positiiviset ärsykkeet kohottavat mielihyvää tuottavien välittäjäaineiden tasoa tai tehostavat niiden käsittelyä, negatiiviset ärsykkeet taas aiheuttavat päinvastaisia tuntemuksia ja reaktioita aivokemiassa. Pitkäkestoinen stressi aiheuttaa masennuksena tunnetun ilmiön kaikkine puolineen.

Aivan kuten krapula on juopottelun seuraus, on masennuskin seuraus erinäisistä asioista, joista olen tuonut esille todennäköisesti yleisimmän. Krapula ja masennus ovat seurausta jostakin, itse asiassa, krapulan morkkisosasto on itseaiheutettu pikamasennus. Itse en näitä pidä sairautena mutta tässähän törmätään tietysti siihen, miten itse kukin sairauden määrittelee.

itsesi nolaamista, kirjoitti:

noissa linkeissä kerrotaan juuri serotoniiniteorian kumoamisesta, kaikki tiedot ovat tarkistettavissa esim medlinen tietokannasta.

Viimeinen linkki kertoo joogan vaikutuksesta aivojen GABA-tasoon fMRI-kuvantamisella todettuna ja tulosten avaamista näkymistä masennuksen tutkimiseen.

Jos et suostu hankkimaan tietoa asiasta, miksi yleensä tuppaat väittelemään siitä?

Et näy ymmärtävän niin vaikeaa ajatuskuviota että ymmärrän kyllä varsin hyvin masennusta voitavan käsitellä subjektiivisesti ja objektiivisesti. Masennuksen tunne on todellakin tunne siinä missä mikä tahansa muu tunne, niiden kaikkien aiheuttajana on muutos aivojen kemiallisessa tasapainossa, Positiiviset ärsykkeet kohottavat mielihyvää tuottavien välittäjäaineiden tasoa tai tehostavat niiden käsittelyä, negatiiviset ärsykkeet taas aiheuttavat päinvastaisia tuntemuksia ja reaktioita aivokemiassa. Pitkäkestoinen stressi aiheuttaa masennuksena tunnetun ilmiön kaikkine puolineen.

Aivan kuten krapula on juopottelun seuraus, on masennuskin seuraus erinäisistä asioista, joista olen tuonut esille todennäköisesti yleisimmän. Krapula ja masennus ovat seurausta jostakin, itse asiassa, krapulan morkkisosasto on itseaiheutettu pikamasennus. Itse en näitä pidä sairautena mutta tässähän törmätään tietysti siihen, miten itse kukin sairauden määrittelee.

Lue lisää

..niin yleinen lääketiede on aikalailla mennyt sitten metsään! Olet kyllä tällä hetkellä aika yksin vastaan muita teorioillasi.
Itse et vastannut kysymykseen, ettäjmiten sitten selität hyvät tulokset, joita on saatu nykyisillä mielialalääkkeillä (ehkä jonkun muun hoidon ohessa)?? Kuinka kumuottu teoria serotoniinin tasosta voi käytännössä olla?

Ja aika yksinvaltiaasti esittelet ajatuksiasi ottaen huomioon, että itselläsi ei kertomasi mukaan ole kokemusta mielialalääkkeistä! Mielestäni sinä nolaat itsesi tässä, koska on niin monia, jotka lääkehoidosta hyötyvät.

Edelleenkin peräänkuuluttaisin vastuuta, täällä voi olla ihmisiä, jotka tarvitsisvat lääkehoidon parantumisen alkuun. Olet täysin vastuuton, kun et ota huomioon masennuksen erästä oiretta: itsetuhoisia ajatuksia.
Ne eivät katoa joogaamalla tai mietiskelemällä omassa kodissa. Olet siinä edelleenkin hyvin ainutlaatuinen yksilö, jos koskaan oikeasti masentunut olet ollutkaan.
Masennus on sairaus, joka on tila seurauksena luottelemisestasi asioista, mutta masennuksella on oireita: ahdistus, pakkoneuroosit, pelot, itsetuhoiset ajatukset. Masennus siis tuottaa oireita, ja on siksi lääkehoitoa vaativa sairaus.

on kumottu kirjoitti:

..niin yleinen lääketiede on aikalailla mennyt sitten metsään! Olet kyllä tällä hetkellä aika yksin vastaan muita teorioillasi.
Itse et vastannut kysymykseen, ettäjmiten sitten selität hyvät tulokset, joita on saatu nykyisillä mielialalääkkeillä (ehkä jonkun muun hoidon ohessa)?? Kuinka kumuottu teoria serotoniinin tasosta voi käytännössä olla?

Ja aika yksinvaltiaasti esittelet ajatuksiasi ottaen huomioon, että itselläsi ei kertomasi mukaan ole kokemusta mielialalääkkeistä! Mielestäni sinä nolaat itsesi tässä, koska on niin monia, jotka lääkehoidosta hyötyvät.

Edelleenkin peräänkuuluttaisin vastuuta, täällä voi olla ihmisiä, jotka tarvitsisvat lääkehoidon parantumisen alkuun. Olet täysin vastuuton, kun et ota huomioon masennuksen erästä oiretta: itsetuhoisia ajatuksia.
Ne eivät katoa joogaamalla tai mietiskelemällä omassa kodissa. Olet siinä edelleenkin hyvin ainutlaatuinen yksilö, jos koskaan oikeasti masentunut olet ollutkaan.
Masennus on sairaus, joka on tila seurauksena luottelemisestasi asioista, mutta masennuksella on oireita: ahdistus, pakkoneuroosit, pelot, itsetuhoiset ajatukset. Masennus siis tuottaa oireita, ja on siksi lääkehoitoa vaativa sairaus.

Lue lisää

Mitä tarkoitat yleisellä lääketieteellä? Lääketeollisuus pitää edelleen kiinni serotoniiniteoriasta koska SSRI- ja SNRI-kemikaalit ovat hyvä myyntiartikkeli, niiden jatkokehitystyö patenttioikeuksien ja sitä kautta vapaan hinnan määräämisen suhteen on halpaa ja lääkärit tuputtavat ko. teoriaa koska eivät viitsi syventyä tutkimuksen nykytilaan ja luistavat työstään mahdollisimman helpolla.

En minä ole yksin teorioitteni kanssa, eivät ne ole edes minun teorioitani, itse asiassa ne eivät ole teorioita vaan ne on tutkittu ja todistettu kaukana täältä.

Mielialalääkkeet eivät alun perin tuottaneet kliinisissä kaksoissokkotutkimuksissa plasebosta poikkeavia tehokkuusarvoja, vasta kun tutkimuksista tehtiin kaksiosaisia siten että ensin annettiin koko tutkittavalle ryhmälle plaseboa ja karsittiin pois sellaiset henkilöt jotka reagoivat siihen positiivisesti, saatiin tuloksia joiden mukaan tehollinen aine oli noin 20% tehokkaampaa kuin plasebo. Tämä on ihan oikeasti tutkittu asia ja tutkimustulokset löytyvät postaamistani artikkeleista ja Medlinen tietokannasta.

Ei minulla tarvitse olla kokemusta mielialalääkkeistä lukeakseni niitä koskevia tutkimuksia ja ymmärtääkseni mistä niissä on kyse, ei aineiden kehittäjillä, tutkijoilla tai niitä määräävillä lääkäreilläkään ole omia kokemuksia aineista.

Varmasti osa käyttäjistä saa oireitaan vähennettyä niillä, lähes yhtä suurelle osalle oireiden vähentämiseen riittäisivät kalkkitabletitkin jos he uskoisivat niiden olevan tehokasta lääkettä, kysymys on uskomuslääkkeestä.

Miten koet vastuuttomaksi todellisen tiedon etsimisen ja siitä kertomisen?

Itsetuhoiset ajatukset lähtevät samaa vauhtia kuin masennuksen muut oireet katoavat tervehtymisen edetessä, minulle ei tästä aiheesta tarvitse tulla opettamaan, olen jo teini-iässä tutustunut aiheeseen kun yritin hirttää itseni ja masennuskausieni aikana on hengenlähtö ollut todella lähellä useamman kerran. Itsetuhoisista ajatuksista hankkiuduin eroon *ihan itse* ilman kemikaaleja tai terapiaa, se ei ole edes vaikeaa.

Jos sinä pidät masennusta sairautena jonka takia on syytä ryhtyä riippuvaiseksi vahingollisista kemikaaleista, se on sinun asiasi. Minulle masennus ei ole sairaus vaan oire vahingollisista elämäntavoista ja puutteellisista elämäntaidoista, aivojeni tapa kertoa että nyt vaaditaan muutosta elämään. Minulla oikea asioihin puuttuminen on poistanut masennuksen kaksi kertaa, apuna olen käyttänyt vain toisella kerralla luontaistuotteita.

hyveenä? kirjoitti:

Mitä tarkoitat yleisellä lääketieteellä? Lääketeollisuus pitää edelleen kiinni serotoniiniteoriasta koska SSRI- ja SNRI-kemikaalit ovat hyvä myyntiartikkeli, niiden jatkokehitystyö patenttioikeuksien ja sitä kautta vapaan hinnan määräämisen suhteen on halpaa ja lääkärit tuputtavat ko. teoriaa koska eivät viitsi syventyä tutkimuksen nykytilaan ja luistavat työstään mahdollisimman helpolla.

En minä ole yksin teorioitteni kanssa, eivät ne ole edes minun teorioitani, itse asiassa ne eivät ole teorioita vaan ne on tutkittu ja todistettu kaukana täältä.

Mielialalääkkeet eivät alun perin tuottaneet kliinisissä kaksoissokkotutkimuksissa plasebosta poikkeavia tehokkuusarvoja, vasta kun tutkimuksista tehtiin kaksiosaisia siten että ensin annettiin koko tutkittavalle ryhmälle plaseboa ja karsittiin pois sellaiset henkilöt jotka reagoivat siihen positiivisesti, saatiin tuloksia joiden mukaan tehollinen aine oli noin 20% tehokkaampaa kuin plasebo. Tämä on ihan oikeasti tutkittu asia ja tutkimustulokset löytyvät postaamistani artikkeleista ja Medlinen tietokannasta.

Ei minulla tarvitse olla kokemusta mielialalääkkeistä lukeakseni niitä koskevia tutkimuksia ja ymmärtääkseni mistä niissä on kyse, ei aineiden kehittäjillä, tutkijoilla tai niitä määräävillä lääkäreilläkään ole omia kokemuksia aineista.

Varmasti osa käyttäjistä saa oireitaan vähennettyä niillä, lähes yhtä suurelle osalle oireiden vähentämiseen riittäisivät kalkkitabletitkin jos he uskoisivat niiden olevan tehokasta lääkettä, kysymys on uskomuslääkkeestä.

Miten koet vastuuttomaksi todellisen tiedon etsimisen ja siitä kertomisen?

Itsetuhoiset ajatukset lähtevät samaa vauhtia kuin masennuksen muut oireet katoavat tervehtymisen edetessä, minulle ei tästä aiheesta tarvitse tulla opettamaan, olen jo teini-iässä tutustunut aiheeseen kun yritin hirttää itseni ja masennuskausieni aikana on hengenlähtö ollut todella lähellä useamman kerran. Itsetuhoisista ajatuksista hankkiuduin eroon *ihan itse* ilman kemikaaleja tai terapiaa, se ei ole edes vaikeaa.

Jos sinä pidät masennusta sairautena jonka takia on syytä ryhtyä riippuvaiseksi vahingollisista kemikaaleista, se on sinun asiasi. Minulle masennus ei ole sairaus vaan oire vahingollisista elämäntavoista ja puutteellisista elämäntaidoista, aivojeni tapa kertoa että nyt vaaditaan muutosta elämään. Minulla oikea asioihin puuttuminen on poistanut masennuksen kaksi kertaa, apuna olen käyttänyt vain toisella kerralla luontaistuotteita.

Lue lisää

Voin olla tämän keskustelun paksupää, jos niin haluat. Tärkeintä, että ihminen löytää avun masennukseensa, koska pitkittyneenä se kokemukseni mukaan (ja ilmeisesti sinunkin hirttokokemustesi perusteella) on hengenvaarallinen tila.
Yksi saa avun toisesta, toinen toisesta.

Mutta minua edelleen suuresti ärsyttää jonkun tietyn tavan tuomitseminen hölynpölyksi. Olet näkökulmassasi mielialalääkkeiden suhteen melko ahdas, ja ahtaudesta seuraa aina ongelmia ja hankaluutta, myönnän sen itsekin.
Masennuksen fysiologiseen "syntyyn" liitty toki paljon tekijöitä, ja koulukuntia on monia, kuten aina tieteessä, joten en kiellä kaikki esittämiäsi näkemyksiä.

Mutta et voi pitää omaa yksilökohtaista kokemustasi ja teorianluentaasi ainoana oikeana vaihtoehtona, se on vaarallista, ja hyvin ärsyttävää (ehkä ärsyttäminen onkin tarkoituksesi).

Jokatapauksessa mielialalääkkeistä on paljon kokemusta. Työskentelen alueella, ja olen ITSE saanut lääkkeestä avun monivuotiseen lapsuudenkokemuksistani juontaneeseen masennukseen itsemurha-ajatuksineen.
Sain myös terapiaa, mutta kuten aiemmin olen sanonut, että terapiassa läpikäytävä koko henkilöhistoria kokemuksineen voi olla niin rankkaa, ja olikin, että en olisi kestänyt sitä ilman lääkettä.
Sen vuoksi parantumisen alkamisen kannalta on katsottu tarpeelliseksi määrätä lääke, jonka avulla ihmiselle voi vapautua voimavaroja käsitellä elämänkokemuksiaan.

Itseni(kin) kohdalla serotoniinin välittäjäaineisiin aivoissa tehoava mielialalääke alkoi vaikuttaa 2-3 viikossa, ja ensimmäistä kertaa vuosiin koin elämäniloa, ja näin elämässäni synkkyyden ja toivottomuuden sijaan myös hyviä asioita. Terapiassa jaksoinkin sitten keskittyä niiden työstämiseen, ja ikävien asioiden suhteuttamiseen, niiden merkityksen käsittelyyn ja siirtoon niille kuuluvalle paikalle.
Minulla ei ollut mitään vaikeuksia uskoa lääkkeen auttaneen siinä, että pahin synkeys taittui. Parin-kolmen viikon aikan kävin terapiassa kaksi 45 min kestänyttä kertaa, joissa purettiin elämänhistoriaani. Terapeutti ei paljon kommentoinut, kuunteli vain. Tällä purkamisella yksin tuskin oli tervehdyttävää vaikutusta, koska olin lukemattomia kertoja puhunut samat kokemukset "maallikko"ystävilleni aivan samalla tavoin.

Mielialalääkkestä jäi sivuvaikutukseksi väsymys (joka saattoi johtua muustakin), ja pidin sitä pikkujuttuna siihen verrattuna, että olin jo pitkään ennen sitä miettinyt vain keinoja kuolla.

Ja usko tai älä, työni kautta voin kertoa, että monet ja monet ovat kokeneet saman. Mielialalääke on toiminut aluksi kemiallisena eheyttäjänä, niin että raskaiden elämänkokemusten käsitteleminen ja elämän uudelleenmieltäminen on ollut mahdollista. Siihen ei ole muuta selitystä, kuin että lääkkeellä on saatu joku kemiallinen osa aivoissa toimivaksi (serotoniinin välitys). Serotoniinin puuttumistahan sanotaan myös kansankielellä mielihyvähormonin puuttumiseksi, jonka piktäaikainen masennus aiheuttaa. Lukuisien ja lukuisien kokemusten perusteella nykyisillä mielialalääkkeellä serotoniinin välittäjäaineisiin on voitu vaikutta menestyksellisin tuloksin, niin että ihminen on voinut muuttaa sen jälkeen omaa ajatteluaan, elämäänsä ja selviytyä pahimman yli.
Joillekin lääke on myönnetty terapian aluksi/ajalle, joillekin se on jäänyt "pysyväksi".

Lähipiirissäni itseni lisäksi mainitsen ystärväni, joka on kärsinyt rajatilapsykoosista ja vakavasta masennuksesta 25 vuotta. Lääkkeen avulla hän on kuitenkin voinut jatkaa työntekoa ja toimia normaalilla tavalla, ja viettää muutenkin "normaalia" elämää. Toki ohessa toimivat muutkin elvyttävät keinot, mutta lääkkeen vaikutusta tuskin voi kiistää.

Nykyiset mielialalääkkeet, toisin kuin virheellisesti annat ymmäärtää, ovat yleisesti ottaen turvallisia ja riippuvuutta aiheuttamattomia.
Itse käytin lääkettä kaksi vuotta, ja 2,5 vuotta olen ollut ilman, ja ilman mitään riippuvuudentunteita. Lääkkeestä luovutaan pikkuhiljaa vahvuutta pienentämällä lääkärin ohjauksessa ja potilaan vallitsevan tilaneen mukaan.
On tavallista, että rankoissa elämänmuutoksissa- ja kokemuksissa määrätään esim. sertraliini-valmistetta vaikkapa kolmeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen potilas on valmis luopumaan lääkkeestä, ja kokemukseni mukaan se on käynyt helposti!
Vaikean tilanteen ratkettua ihminen on yleensä voinut jatkaa elämäänsä eteenpäin, ja kokemukset yleisesti ottaen ovat myönteisiä. Niinkuin joku kirjoittaja tässä ketjussa kertoi, suurin haaste on löytää juuri oikea lääke, mutta se löytyy kyllä kokeilemalla.

Erikseen ovat rauhoittavat, keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, joita määrätään vaikeisiin ahdistuneisiin olotiloihin, joskus pakkoneurooseihin ja unettomuuten jne. Ne kyllä aiheuttavat myös fysiologista riippuvuutta, mutta ovatkin aivan oma lukunsa.
Mielialalääkkeet ovat eri asia, ja eritavalla vaikuttavia.

En edelleenkään pidä mielialalääkettä "paksupäisesti" ainoana helpotuksena masennuksessa. Mutta pidän pitkäaikaista masennusta niin vakavana tilana, että mielestäni on kokemusteni perusteella kestämätöntä, että joku tulee tuomitsemaan ne hölynpölyksi.
Jokainen voi itse valita oman hoitomuotonsa, mutta on tosiasia, että kaikki ei toimi kaikilla.
Siksi täällä ei voi kovaan ääneen kuuluttaa, että mielialalääkkeet ovat huuhaata, sen enempää kuin minäkään en voi kuuluttaa, että luontainen lääkitys olisi täysin huuhaata.
Masennuksessa on kuitenkin kyse ihmisen hädästä, ja siksi sitä hoidettaessa ei ole varaa ahdasmielisyyksiin.

Lääkärin neuvot2 kirjoitti:

Voin olla tämän keskustelun paksupää, jos niin haluat. Tärkeintä, että ihminen löytää avun masennukseensa, koska pitkittyneenä se kokemukseni mukaan (ja ilmeisesti sinunkin hirttokokemustesi perusteella) on hengenvaarallinen tila.
Yksi saa avun toisesta, toinen toisesta.

Mutta minua edelleen suuresti ärsyttää jonkun tietyn tavan tuomitseminen hölynpölyksi. Olet näkökulmassasi mielialalääkkeiden suhteen melko ahdas, ja ahtaudesta seuraa aina ongelmia ja hankaluutta, myönnän sen itsekin.
Masennuksen fysiologiseen "syntyyn" liitty toki paljon tekijöitä, ja koulukuntia on monia, kuten aina tieteessä, joten en kiellä kaikki esittämiäsi näkemyksiä.

Mutta et voi pitää omaa yksilökohtaista kokemustasi ja teorianluentaasi ainoana oikeana vaihtoehtona, se on vaarallista, ja hyvin ärsyttävää (ehkä ärsyttäminen onkin tarkoituksesi).

Jokatapauksessa mielialalääkkeistä on paljon kokemusta. Työskentelen alueella, ja olen ITSE saanut lääkkeestä avun monivuotiseen lapsuudenkokemuksistani juontaneeseen masennukseen itsemurha-ajatuksineen.
Sain myös terapiaa, mutta kuten aiemmin olen sanonut, että terapiassa läpikäytävä koko henkilöhistoria kokemuksineen voi olla niin rankkaa, ja olikin, että en olisi kestänyt sitä ilman lääkettä.
Sen vuoksi parantumisen alkamisen kannalta on katsottu tarpeelliseksi määrätä lääke, jonka avulla ihmiselle voi vapautua voimavaroja käsitellä elämänkokemuksiaan.

Itseni(kin) kohdalla serotoniinin välittäjäaineisiin aivoissa tehoava mielialalääke alkoi vaikuttaa 2-3 viikossa, ja ensimmäistä kertaa vuosiin koin elämäniloa, ja näin elämässäni synkkyyden ja toivottomuuden sijaan myös hyviä asioita. Terapiassa jaksoinkin sitten keskittyä niiden työstämiseen, ja ikävien asioiden suhteuttamiseen, niiden merkityksen käsittelyyn ja siirtoon niille kuuluvalle paikalle.
Minulla ei ollut mitään vaikeuksia uskoa lääkkeen auttaneen siinä, että pahin synkeys taittui. Parin-kolmen viikon aikan kävin terapiassa kaksi 45 min kestänyttä kertaa, joissa purettiin elämänhistoriaani. Terapeutti ei paljon kommentoinut, kuunteli vain. Tällä purkamisella yksin tuskin oli tervehdyttävää vaikutusta, koska olin lukemattomia kertoja puhunut samat kokemukset "maallikko"ystävilleni aivan samalla tavoin.

Mielialalääkkestä jäi sivuvaikutukseksi väsymys (joka saattoi johtua muustakin), ja pidin sitä pikkujuttuna siihen verrattuna, että olin jo pitkään ennen sitä miettinyt vain keinoja kuolla.

Ja usko tai älä, työni kautta voin kertoa, että monet ja monet ovat kokeneet saman. Mielialalääke on toiminut aluksi kemiallisena eheyttäjänä, niin että raskaiden elämänkokemusten käsitteleminen ja elämän uudelleenmieltäminen on ollut mahdollista. Siihen ei ole muuta selitystä, kuin että lääkkeellä on saatu joku kemiallinen osa aivoissa toimivaksi (serotoniinin välitys). Serotoniinin puuttumistahan sanotaan myös kansankielellä mielihyvähormonin puuttumiseksi, jonka piktäaikainen masennus aiheuttaa. Lukuisien ja lukuisien kokemusten perusteella nykyisillä mielialalääkkeellä serotoniinin välittäjäaineisiin on voitu vaikutta menestyksellisin tuloksin, niin että ihminen on voinut muuttaa sen jälkeen omaa ajatteluaan, elämäänsä ja selviytyä pahimman yli.
Joillekin lääke on myönnetty terapian aluksi/ajalle, joillekin se on jäänyt "pysyväksi".

Lähipiirissäni itseni lisäksi mainitsen ystärväni, joka on kärsinyt rajatilapsykoosista ja vakavasta masennuksesta 25 vuotta. Lääkkeen avulla hän on kuitenkin voinut jatkaa työntekoa ja toimia normaalilla tavalla, ja viettää muutenkin "normaalia" elämää. Toki ohessa toimivat muutkin elvyttävät keinot, mutta lääkkeen vaikutusta tuskin voi kiistää.

Nykyiset mielialalääkkeet, toisin kuin virheellisesti annat ymmäärtää, ovat yleisesti ottaen turvallisia ja riippuvuutta aiheuttamattomia.
Itse käytin lääkettä kaksi vuotta, ja 2,5 vuotta olen ollut ilman, ja ilman mitään riippuvuudentunteita. Lääkkeestä luovutaan pikkuhiljaa vahvuutta pienentämällä lääkärin ohjauksessa ja potilaan vallitsevan tilaneen mukaan.
On tavallista, että rankoissa elämänmuutoksissa- ja kokemuksissa määrätään esim. sertraliini-valmistetta vaikkapa kolmeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen potilas on valmis luopumaan lääkkeestä, ja kokemukseni mukaan se on käynyt helposti!
Vaikean tilanteen ratkettua ihminen on yleensä voinut jatkaa elämäänsä eteenpäin, ja kokemukset yleisesti ottaen ovat myönteisiä. Niinkuin joku kirjoittaja tässä ketjussa kertoi, suurin haaste on löytää juuri oikea lääke, mutta se löytyy kyllä kokeilemalla.

Erikseen ovat rauhoittavat, keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, joita määrätään vaikeisiin ahdistuneisiin olotiloihin, joskus pakkoneurooseihin ja unettomuuten jne. Ne kyllä aiheuttavat myös fysiologista riippuvuutta, mutta ovatkin aivan oma lukunsa.
Mielialalääkkeet ovat eri asia, ja eritavalla vaikuttavia.

En edelleenkään pidä mielialalääkettä "paksupäisesti" ainoana helpotuksena masennuksessa. Mutta pidän pitkäaikaista masennusta niin vakavana tilana, että mielestäni on kokemusteni perusteella kestämätöntä, että joku tulee tuomitsemaan ne hölynpölyksi.
Jokainen voi itse valita oman hoitomuotonsa, mutta on tosiasia, että kaikki ei toimi kaikilla.
Siksi täällä ei voi kovaan ääneen kuuluttaa, että mielialalääkkeet ovat huuhaata, sen enempää kuin minäkään en voi kuuluttaa, että luontainen lääkitys olisi täysin huuhaata.
Masennuksessa on kuitenkin kyse ihmisen hädästä, ja siksi sitä hoidettaessa ei ole varaa ahdasmielisyyksiin.

Lue lisää

Minä en ole tuominnut mitään tapaa hölynpölyksi, ainoastaan masennuksen serotoniiniteorian joka on TIETEELLISESTI TODISTETTU PÄTEMÄTTÖMÄKSI. Eikö tämä asia todellakaan mene perille, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?

Serotoniinitasoa laskemalla ei ole onnistuttu aiheuttamaan masennusoireita.

SSRE-kemikaalit toimivat tasan yhtä tehokkaasti kuin SSRI, vaikka toimintatapa on täysin päin vastainen, ne siis nopeuttavat serotoniinin takaisinottoa solujen välisestä tilasta. Jos serotoniiniteoria pitäisi paikkansa, SSRE-kemian pitäisi *aiheuttaa* masennusoireita, ei poistaa niitä.

Moni aine helpottaa masennusta, esim alkoholi mutta se ei tarkoita sitä että masennus aiheutuu aivojen alentuneesta alkoholipitoisuudesta. Sama pätee kannabikseen, amfetamiiniin ja muihin piristeisiin jne.

Serotoniinivaje kyllä esiintyy yhdessä masennuksen kanssa mutta ei ole olemassa ainuttakaan tutkimusta joka tukisi näkemystä jonka mukaan masennus aiheutuisi serotoniinin puutteesta.

Mielialalääkkeet aiheuttavat riippuvuutta, toisilla niin voimakkaan että irti pääsemiseen voi mennä vuosia, jopa vuosikymmeniä. Asiaa ei muuta se että niiden aiheuttamia vieroitusoireita kutsutaan "lopetusoireiksi".

Minun puolestani jokainen saa aivan vapaasti myrkyttää itseään millä haluaa kunhan ei vahingoita muita, tämä ei ikävä kyllä toteudu mielialalääkkeiden kohdalla. Kymmenien tuhansien itsemurhien ja tuhansien murhien painolasti ei mielestäni oikeuta tällaisten kemikaalien käyttämiseen vaikka niistä olisi osalle käyttäjistä apuakin. Jos tämä on sinusta ahdasmielistä niin kehottaisin sinua miettimään hyvin tarkasti kumpi meistä loppujen lopuksi katsoo asiaa silmät kiinni.

hyveenä? kirjoitti:

Mitä tarkoitat yleisellä lääketieteellä? Lääketeollisuus pitää edelleen kiinni serotoniiniteoriasta koska SSRI- ja SNRI-kemikaalit ovat hyvä myyntiartikkeli, niiden jatkokehitystyö patenttioikeuksien ja sitä kautta vapaan hinnan määräämisen suhteen on halpaa ja lääkärit tuputtavat ko. teoriaa koska eivät viitsi syventyä tutkimuksen nykytilaan ja luistavat työstään mahdollisimman helpolla.

En minä ole yksin teorioitteni kanssa, eivät ne ole edes minun teorioitani, itse asiassa ne eivät ole teorioita vaan ne on tutkittu ja todistettu kaukana täältä.

Mielialalääkkeet eivät alun perin tuottaneet kliinisissä kaksoissokkotutkimuksissa plasebosta poikkeavia tehokkuusarvoja, vasta kun tutkimuksista tehtiin kaksiosaisia siten että ensin annettiin koko tutkittavalle ryhmälle plaseboa ja karsittiin pois sellaiset henkilöt jotka reagoivat siihen positiivisesti, saatiin tuloksia joiden mukaan tehollinen aine oli noin 20% tehokkaampaa kuin plasebo. Tämä on ihan oikeasti tutkittu asia ja tutkimustulokset löytyvät postaamistani artikkeleista ja Medlinen tietokannasta.

Ei minulla tarvitse olla kokemusta mielialalääkkeistä lukeakseni niitä koskevia tutkimuksia ja ymmärtääkseni mistä niissä on kyse, ei aineiden kehittäjillä, tutkijoilla tai niitä määräävillä lääkäreilläkään ole omia kokemuksia aineista.

Varmasti osa käyttäjistä saa oireitaan vähennettyä niillä, lähes yhtä suurelle osalle oireiden vähentämiseen riittäisivät kalkkitabletitkin jos he uskoisivat niiden olevan tehokasta lääkettä, kysymys on uskomuslääkkeestä.

Miten koet vastuuttomaksi todellisen tiedon etsimisen ja siitä kertomisen?

Itsetuhoiset ajatukset lähtevät samaa vauhtia kuin masennuksen muut oireet katoavat tervehtymisen edetessä, minulle ei tästä aiheesta tarvitse tulla opettamaan, olen jo teini-iässä tutustunut aiheeseen kun yritin hirttää itseni ja masennuskausieni aikana on hengenlähtö ollut todella lähellä useamman kerran. Itsetuhoisista ajatuksista hankkiuduin eroon *ihan itse* ilman kemikaaleja tai terapiaa, se ei ole edes vaikeaa.

Jos sinä pidät masennusta sairautena jonka takia on syytä ryhtyä riippuvaiseksi vahingollisista kemikaaleista, se on sinun asiasi. Minulle masennus ei ole sairaus vaan oire vahingollisista elämäntavoista ja puutteellisista elämäntaidoista, aivojeni tapa kertoa että nyt vaaditaan muutosta elämään. Minulla oikea asioihin puuttuminen on poistanut masennuksen kaksi kertaa, apuna olen käyttänyt vain toisella kerralla luontaistuotteita.

Lue lisää

Höpö höpö….kaikenlaisia muka asiantuntioita täälä onkin? On aivan varma ettei yksikään masennukseen sairastunut parane joogalla tai millään luontaishoidoilla! Kyllä heistä lähes kaikki joutuvat osastolle ja saavat pitkät lääkekuurit jopa loppuelämän ajaksi. Joillekkin joudutaan lisäksi antamaan ”sähköhoitoja”, joka muuta väittää valehtelee tai ei tiedä masennuksesta mitään!