koulussa aikoinaan opetella ulkoa esim. rannikkokaupungit ylhäältä alas, tai joet, vai oliko ne lorut vain meidän oppilaiden omia muistamisen apuvälineitä? Jos piti, niin miksi minulla tyssää kaupungit jo Turkuun ja joet johonkin Etelä-Pohjanmaalle? Kaveri väittää, että piti opetella Norjan vuonotkin ja niemimaat ja Siperian joet ja heti koulun mennessä sormien nimet.
Pitikö meidän todellakin
beessisloggi
295353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
opetella kaikkien sotien vuosiluvut, voi että inhosin koko historian opiskelua, enkä oppinut.
Oulun siika pyhä kala lesti veteli ähtävän lapuanjokeen - oliko oikein.
Ob, Jenissei, Lena, sitten tuli jo niin vaikea, että en edes yritä sitä kirjoittaa, joku "Bamabutra" se oli. Kaupunkeja en ole opetellut, enkä jokiakaan pidemmälle.
Jokainen kai osaa Jaakobin poikain nimet?
Ruuben, Simeon, Leevi jne.
Ja varmaan tietää kuka oli Jaakobin poikain isä?
Sitäkin voitiin kysyä.
siis näin: Oulu-, Siika-, Pyhä-, Kala-, Lesti-, Perho-, Teeri-, Ähtävän-, Lapuan-ja Kyrönjoki.
Nämä kanssa: minä, sinä, hän, me, te, he, nämä. nuo, ne, eräs, kuka, kumpi, joka ,harva, sama, muuan, itse.
Onhan niitä rimpsuja, mutta ehkä joku toinen muistaa lisää.
Meidän lapset ihmettelevät näitä rimsuja, etenkin sitä että ne ovat pysyneet tuolla aivokopassa.
Niemen, Veiksel, Oder, Elbe.
Muistaako joku tästä etelämmäksi?
tunnilla teit, kyllä nämä oli sen ajan yleissivistystä. Nykyään näillä tiedoilla ei tee sitten yhtään mitään.
Turhaa nippelitietoa piti opetella ja jos hyvin osasi ulkoläksynsä niin sai kympin todistukseen.
Karttakepistä tuli sormille, jos ei osannut ulkoa.
Koululaitos oli alkutekijöissään ja onkohan se sen kummempaa nykyäänkään.
Se hoku meni jotenkin näin,joet: oulun siika pyhä kala lesti veteli lapuan kautta kyröön, en ole ihan varma.
esim. Suomen vesistöt piti osata ihan piirtäkin, osin Ruotsinkin, maiden pääkaupungit osata ja paljon muuta, mutta tuota litanioiden ulkoa opettelemista en kerta kaikkiaan muista opetetun, tai että sitä olisi vaadittu. Ajattelin, että olisiko ne ollut oppilaiden omia loruja, samoin kuin jotkut tosi tyhmätkin lorut, joista osa kuuluu (päiväkodissa) olevan hengissä vieläkin.
ja vuonot sun muut piti piirtää kartalle. Saimme sellaisia "tyhjiä" karttalehtiä joissa oli vain maiden rajat. Loput piti sitten täyttää ja nimetä miten parhaiten osasi.
opettelin muuten samoin, mutta Lesti,Veteli ÄHTÄVÄLTÄ Lapuan kautta Kyröön.
Siitähän täytyy olla jo yli 50v jos opeteltiin joet ulkoa, en kyllä muista. Kertotaulu piti opetella ulkoa sen muistan kun lunttilaput sekoontu pahasti.
Muistaisitte jollette olisi opetelleet kuten minäkin? joet, kaiken mailman Rautalammin reitit viitasaaren reitit, kertotaulut tottakai
opeteltiin, ihmettelinkin sitä, että pitikö joet, rannikkokaupungit, vuonot jne. tosiaankin opetella ulkoa tuollaisina litanioina, vai oliko ne litaniat meidän lasten omia lällätyksiä.
Muistan kyllä, että ulkoa piti opetella monia asioita, kertotaulu, uskontunnustus, lauluja, Sven Tuuva jne., mutta noita loruja ja oppitunteja ei muistini mitenkään yhdistä.
1990-luvulla opeteltiin paljon kaikenmaailman asioita. Lapseni hoitelivat koulunsa melko itsenäisesti. Joskus ennen koetta pyysivät minua kuulustelemaan. Nippelitietoa oli. Valmiille kartalle piti osata sijoittaa paikkakuntia, jokia, järviä. Nuo Pohjanmaan joet ovat minullakin parhaiten muistissa.
olivatkin melko viheliäisiä opeteltavia ja vielä todella piti piirtää kaikki joet ja järvet, nimetä ne kaiken lisäksi oikein.
On niistä ollut hyötyäkin sanaristikoita ratkoessa ja jopa Trivial Pursuitia pelatessa.
Kyllä piti opetella ja tuon maantiedon ymmärrän, miksi ne opeteltiin, mutta miksi piti osata myös liuta virsiä.
Jokaisessa kirkossa on virsikirjat. Sen aikainen opettelu oli turhaa siksikin, että virret ovat nyt muuttuneet. Vain sävel on säilynyt.
nekin piti osata ulkoa selityksineen uskontotunnilla. Nykyään ei edes rippikoulussa vaadita ulkoa osattavaksi.
Eihän nykyään juuri mitään tarvitse opetella ulkoa. Tieto on tietokoneella, joten mitä sitä turhaan.
Lapseni ovat 30 ikäisiä, L-putken stipendiylioppilaita.
Jostain syystä päihitän ne kirkkaasti historiassa ja maantiedossa.
Kielissä ja matematiikassa täytyy antaa periksi.
Ehkä viimemainituista on enemmän hyötyä jos siltä kantilta katselee!
Ikaalinen, Imatra, Karjaa, Karkkila,Kauniainen....Äänekoski.
Virsien opettelu oli toisuskoselle hieman tympeää.Nyt, kun niitä tarvitseis, ovat menneet muuttamaan virsikirjan!
Se kauppaloiden opettelu ainakin on ollut turhaa, Eihän enää ole ollut koko kauppaloita vuosikausiin.
Silloin, kun kävin koulua oli Lahti nuorin kaupunki ja olisiko Vammala ollut kauppaloista nuorin, en ole ihan varma.
Virsiä en ole muita joutunut opettelemaan ulkoa kuin Suvivirren ja Enkeli taivaan ja ei se mikään huono asia ollut.
opiskelu kannattaa aina,
tieto on valtaa,
kun on opiskellut, kiva olla vähän paremmalla eläkkeellä.
Älä vain noin opeta lapsenlapsillesi,
että eivät mitään opiskele jota eivät ehkä tarvitse,
ja paljon muutakin. Meidän opella taisi olla jonkinlainen
tikki noitten vesistöjen suhteen. Kaikki Suomen vesireitit
joet ja järvet piti osata nimetä kartalle, jossa oli
pelkät piirrokset. Eikä sekään riittänyt, vaan kaikki
Euroopan joet, esim. Tonavan kymmentä sivujokea ja kahta suuhaaraa
en ole onnistunut vieläkään unohtamaan.
Onneksi maantiede oli lemppariaineeni, joten helppoahan
se oppiminen oli. Toista sitten olikin historiassa
vuosilukujen pänttääminen.
Tyttölyseossa kerättiin 120 eri kasvia, joiden latinankieliset nimet piti osata. Minulla on muistikuva, että ne oppi aika helpostikin. Nuorena on vielä tarttumapintaa päinvastoin kuin nyt.
Virsien värssyjä en muista opetelleeni, mutta oppihan niiden sävelmät ainakin. Nyt tunnen itseni noloksi, kun en osaa enää veisata.
"Kehitys kehittyy", joten älkäämme morkatko entistä koululaitosta. Tekihän se meistä ihan toimeentulevia ihmisiä. Minulla on ihan mukavia muistoja kansakouluajan opettajista samoin kuin tyttölyseon.
koti ja koulu antoivat hyvät eväät elämälle.Kasveja keräsin nuo 120 ja vieläkin tunnistan useimmat. Olen vieläkin paljon kiinnostuneempi kasveista kuin eläimistä. Meidän koulumme oli vähän erikoinen. Esim. keskikoulussa oli pakollisena aineena puutarhanhoito. Lukiossa oli englannin keskustelutunteja, joita piti englantilainen, joka ei osannut suomea.
oppia vieras kieli, on joutua puhumaan sitä ilman
tulkkia. Teillä onkin ollut tosi edistyksellinen
opetusmenetelmä.
Kasvien latinankieliset nimet olen tainnut autuaasti unohtaa,
mutta kyllä ne muuten luonnossa tunnistan.
Olisikohan siitä sittenkin jäänyt tämä puutarha innostus?
ovat omallatunnollani raskaasti painamassa.
Meillä oli historian opettajana ankara mies ja vuosiluvut olivat hänelle erittäin tärkeitä. Monta kertaa oli kämmen mustana vuosiluvuista, kun ei ollut ehtinyt lukea tarpeeksi hyvin historian läksyä.
Onko kenenkään omallatunnolla tuollainen synti?:>).
Pitää oikein ryhtyä kysymään, että mistä moinen tuli mieleen?
koulutuspäivillä eräässä koulutuskeskuksessa. Työtoverini, jotka ovat melkein järjestään 30-40 vuotta minua nuorempia, menivät tulopäivänä suoraan meille varatulle rantasaunalle, minä jäin tekemään järjestelyjä. Saunalla oli virinnyt vilkas keskustelu pikkupöksyistä. Oli mm. kovasti ihmetelty ketkä ihmeessä käyttävät beessinvärisiä alushousuja. Kaupoissa niitä kuitenkin on, mutta kukaan ei edes osannut kuvitella ketään, joka niitä käyttäisi. No,siitähän riemu repesi,kun minä menin saunalle ja riisuiduin. Myöhemmin oli tehtävä,jossa kirjoitettiin paperille työtoverin hyviä puolia. Aika monessa paperissa oli minun kohdallani myös tämä beessit slogit. Olin kertonut, että käytin niitä, koska ne eivät näy valkoisen työtakin läpi, näyttää siistimmältä, eli siinä se hyvä puoli.
Hätäpäissäni nappasin sen tähän, kun luin kritiikkiä nikittömistä, vaihdan parempaan jahka kun mä kerkiän....
Ei kannata vaihtaa, ainahan jotain häiritsee, oli nikki mikä hyvänsä - sekin häiritsee, jos ei ole nikkiä ollenkaan D))
Semmonen tarinahan sieltä tuli ja aika kiva. Oli erikoinen nikki ja siksi kysyin.
Monenlaista sitä ihmisen lapsi on ulkoa opetellut ja opettelee: kaupungit, maakunnat, läänit, joet, vesistöt, uskonnot, kannattajamäärät, virret, laulut...
Monille noille on löytynyt käyttöäkin elinpäivien aikana. Mielestäni tärkeintä on ollut se, että käyttämällä pitkäaikaista muistia saimme sen toimimaan. Ja toimiihan se -vieläkin, kaikki tunnusluvut ja salasanat, uusioperheiden jäsenten syntymäpäivät, voi, voi, mitähän jäikään pois?
Yhtäkaikki, yhäkin kiusaan muistini toimivuutta, opiskelen, opettelen runoja. Saattaa oma nimi ja toistenkin nimet pysyä paremmin mukana loppuun asti. =)
Toiset osaavat kertoa vitsejä, minä vain hymyillen muistelen vanhojen pappojen saunajuttua. Toinen pyysi vaimoaan:"Kultaseni, tuopas saunajuomaa lisää!" Johon toinen ihmetteli:"Kuinka kauniisti sinä vaimoasi puhuttelet?" "No, kun en muista sen nimeä, emme saa juomaa, jos erehdyn sanomaan väärän nimen."