Pyydän, en vaadi

kun luin kirjoittamaasi.

Se myötäili omaa kirjoitustani, vain paljon her-
kemmin sanottuna, kuin mitä omani on.
Olin NIIN sielu täytenään eilen illalla, että tuo
runo syntyi kuin itsestään. Se puhui sielullani,
kirjoitti sanat itse.

Olen selaillut tämän aamua sellaista
runokokoelmateosta, joka minulla on vuosia ollut.
Olen kahlannut siitä kaikkein synkimmät, synkkyy-
teeni. Vaikka tänään onkin valoisampi päivä kuin
eilen, niin mieliala ei halua käsitellä vaan myö-
tämielisiä runoja.

Hain Aale Tynnin " kaarisillan "
Siinä on koskettava viimeinen lause

" älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyne-
leet "

Jotenkin vain tuntuu, ettei niitä kyyneleitäkään
enää synny - vain kaiherrusta luomien alle.

Kiitos Mari, olet sydämessäni.

Hymyilyttää kommentointisi.

Kuinka ihmeellä runoni on imenyt Sinusta sanat ?

Tiedätkö, mietin illalla hyvin pitkään runoni
tänne tuomista sen synkkyyden vuoksi. Ajattelin,
että joku saa siitä taas aiheen tulla sörkkimään
minua ja elämääni. Kas kun runoni noin yleisesti
ottaen ovat melko pitkälti kirjoitettu fiktiona.
Tämä runo on elämää, elämää ja vielä kerran elä-
mää ihtiään.

Laadukkuuteen en ota kantaa, mutta lämpimän pa-
lautteesi hyvin mielelläni. Usko pois, kaikki
tullut palaute on enemmän, kuin osasin edes odot-
taa.

Kiitos, suuren suuri kiitos Padme.

Kun kaikki sanat on kirjoitettu
paperit liuotettu kyynelin
ja kädet ovat toimettomina
niin minä toivon hiljaa

tule ja purista minut rintaasi vasten
saata valoon.

---

Helkkari vieköön, että voi ihminen olla melanko-
linen vai suruako tämä on ?

Tiedätkö Mys. Olen kaiketi joskus aiemminkin to-
dennut, että taidan kirjoittaa " parhaat " runoni
silloin, kun olen jossakin kuilun pohjalla. En
tarkoita mitenkään kohotella omia runojani
millekkään jalustalle. Tarkoitan sitä, että
onnistumisen tunne on korkeimmillaan näissä tun-
nepitoisissa, aidosta elämästä kertovissa runois-
sani.

Tabermannin yhdessä runossa sanotaan;

" onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu "

Sitä minä jään odottamaan.

Rutistus ja kiitos Mys, tiedänhän minä.

Taisi Myskin käyttää sanaa " upea " Tunnen joten-
kin, hmmmm - en osaa siis sanoa mitä.

Sinä se taituri olet, mie tunnen itseni kovin
pikkaseksi omien runojesi edessä. Varsinkin
näiden viimeisimpiesi, joissa niin upeasti aina
saat sovitettua pieneen tilaan tunnetta enemmän,
kuin itse saan monella säkeistöllä yhteensä.

Kiitos Kaaru, Sinäkin olet jaksanut myötäelää
kanssani - annan sille suuren arvon.

Troppaa nyt itseäsi, ettei se flunssa pääse iske-
mään vallan.

Niin, ehkäpä se on saanut lukijankin pohtimaan ja
punnitsemaan näitä elämän kiemuroita.

Niin tiedämme Peres, mutkikkaita on polut.
Ja paljon kostuteltu niitä kyynelin.

" mitä kertoo miljoonain ihmisten mieli "
Jaa-a - sanoppas se, mitä.

Mutta tärkein enää on minulta Sinulle kertomatta

k i i t o s

Sinun palautteesi Liisa, et tiedäkkään kuinka se
herkistää minua.

Minä kun olen jo luullut, ettei minusta enää edes
kyyneliksi. Sen mitä sydämestäsi kirjoitit, se
kuitenkin nostatti vedet silmiini. Sinä olet
niin sielukas ja lämmin, enkä aina tiedä kuinka
osaan edes vastata Sinulle sanojesi edessä.

Kiitos halauksesta, kiitos jokaisesta sanastasi.

Liikutuin * snif *

kuinka olen kaivannut kuulla Sinusta jotain.

Ihanaa, että poikkesit.

Kiitokseni tulee sydämestä.

Sinulle, mitä minä osaan sanoa ?

Ne nuijanlyönnit. Niitä on lyöty asioilleni jo
niin monta kertaa, että kai se sielukin on rutat-
tu niiden alle joka kerran.
Niinhän sitä sanotaan, että kyyneleet puhdistaa.
Onko minussa enää edes mitään, mitä puhdistaa ?

Joskus vaan tuntuu, että minut on hyllytetty -
loppuunkäsiteltynä.

Kiitos Uni, Sinun sanasi antavat sitä tsemppiä.

* rutistus *

Tiedätkö, minua hymyilyttää te " co/kobot "
Olen joskus ristinnyt Cornucopian Coppikseksi,
sittemmin Copoksi. Ja kun Sinä kutsut itseäsi
Koboksi, niin :)

Mutta palautteeseesi.
Kipuahan siinä on, ja paljon - runossani.
On liikuttavaa lukea Sinunkin palautetta, se to-
della lämmittää tätä rujoa mieltä.

Jos sanot, että minulla on sana hallussa, olen
otettu siitäkin.

Toivotan oikein hyvää päivän jatkoa myös Sinulle.

Kiitos kuulostaa vähäiseltä, mutta muutenkaan en
osaa kiitollisuuttani osoittaa Sinulle.

lindalinda1 kirjoitti:

Tiedätkö, minua hymyilyttää te " co/kobot "
Olen joskus ristinnyt Cornucopian Coppikseksi,
sittemmin Copoksi. Ja kun Sinä kutsut itseäsi
Koboksi, niin :)

Mutta palautteeseesi.
Kipuahan siinä on, ja paljon - runossani.
On liikuttavaa lukea Sinunkin palautetta, se to-
della lämmittää tätä rujoa mieltä.

Jos sanot, että minulla on sana hallussa, olen
otettu siitäkin.

Toivotan oikein hyvää päivän jatkoa myös Sinulle.

Kiitos kuulostaa vähäiseltä, mutta muutenkaan en
osaa kiitollisuuttani osoittaa Sinulle.

Koboltti1 ja kobolt_alkuvoima .Ainoat oikeat.. tulevat työstäni.
Joudun käsittelemään puhdasta Cobolttia ,vaarallista ja niin pois päin sieltä otin tuon nimen. Se säteilee ... Mutta toivottavasti minäkin kirjoitusten puolella.
Hyvää päivän jatkoa.
Ter kobo

old_profile_42678 kirjoitti:

Koboltti1 ja kobolt_alkuvoima .Ainoat oikeat.. tulevat työstäni.
Joudun käsittelemään puhdasta Cobolttia ,vaarallista ja niin pois päin sieltä otin tuon nimen. Se säteilee ... Mutta toivottavasti minäkin kirjoitusten puolella.
Hyvää päivän jatkoa.
Ter kobo

Olrait, melkoisen luontevasti se osuu sitten ni-
ciksesi.

Säteilethän Sinä runoillasi. Ja niin usein kuin
olen sanonut tuolla taviksien puolella, niin Sinä
olet aivan erityisen hyvä luontorunoissasi.
On silti mukavaa, että olet alkanut kirjoittamaan
rakkausrunojakin.

Hyvää illan jatkoa, sanon minä :)

... kun tuntuu, että niitä ei enää edes synny.

Sinunkin palautteesi on aina yhtä lämmittävää lu-
ettavaa. Kuinka se rakkaus onkin niin mutkikasta,
niin raastavaa toisinaan.

Kiitos kuuluu ehdottomasti Sinulle.

* halaus *