Ennenaikaisen oireet

Minä en nyt tarkkaan muista, mutta koetan auttaa silti. Kuukautiskivun kaltaiset, mutta ei siis oikeasti kipeät, ovat normaaleja noilla viikoilla. Siis pienet lyhyet pistokset ja tunteet.
Minun kuopukseni syntyi rv33 3. Sain ensimmäiset todella kivuliaat supistukset joskus reilu 20viikolla kun oli se noro-virus koko perheellä. Sillon tällöin tuli kipeitä oloja. Mutta pahin alkoi viikkoa-kahta ennen synnytystä. Heräsin öisin aina samoihin aikoihin älyttömiin supistuksiin/kipuihin. En voinut maata enkä istua. Ne menivät ohi aina jonkun ajan päästä. Äitienpäivänä n.viikko ennen synnytystä alkoi heti aamusta supistukset. Kivuliaat, kunnon supistukset. Joita siitä eteenpäin tuli tasaisesti jos koetin tehdä jotain. Muistan miten kaupastakin kävellessä rattaita työntäessä sattui niin helvetisti mutta oli pakko päästä kotiin. Imurointi ja muu aiheutti heti supistuksia. Itse en tajunnut koko asiaa edes,jos soitti neuvolaan sanottiin vain että joku virstatietulehdus jne. Enkä oikeastaan tiennyt mahdollisuudesta että vauva voisi syntyä ennenaikojaan. Harrastin pyöräilyä jokapäivä ja muistan viimesen lenkin ennen lapsiveden-meno päivää, kun vatsaa supisti koko ajon ajan. Se oli kivikova ja kipeä, ainostaan selkä kumarassa pystyi ajamaan kotiin. Omaa tyhmyyttä en osannut levätä, piti kuitenkin tehdä kaikki kotona ja hoitaa esikoista(mieheni kun ei tee kotitöitä vieläkään, ei edes silloin vaikka näki että minuun sattui). Ja kestän kipua hyvin. Kuitenkin myös neuvolassa, sekä kätilöopistolla soittaessa sanottiin että ei tarvitse huolehtia. Normaaleja kipuja.
Lopulta kun neuvolassa uskottiin minua ja otettiin vastaan, kävelin selkä kumarassa kun kokoajan supisteli ja sattui. Heti kun pääsin kotiin meni lapsivedet..
Tässä muistelessa tuli mieleen, että selvä ikävä tunne oli se kun tunsi miten vauva "puskee" alaspäin. Ikäänkuin se olisi kaivanut itseään ulos.

Meidän keskos-poika on nyt 8kk. Samanikäisten käyrissä mennään. Ryöminyt kuukauden ja konttaamaan opetellut nyt kolmen päivän ajan selvästi.

Eniten minua ärsytti se sairaalan asenne kun olin ennenaikanen "synnyttäjä". siis makasin kivuissani sielä 3päivää, kun iskettiin supistuksen estoa ja unilääkettä ja vaikka mitä. Vuosin verta kokoajan, niin että sairaalasiteet meni läpi ja lakanat kastui. Sanottiin vain miten normaalia se on. Kukaan ei uskonut että vauva syntyy oikeasti vaikka sanoin. Tämä on pitkä tarina, mutta lyhyesti niin että mut kärrättiin pois salista vuodeosastolle ilman tarkistusta. Anelin hoitajaa tarkistamaan, itkin kivusta. Lopulta joku siivoja sanoi että kenen potilas tuo on, sen pitäisi olla synnyttämässä. Sitten se minun hoitaja lopulta tarkisti ja olinkin 9senttiä auki. Että sellaista..

Kauhee tilitys:), mutta keskoslapset jättää muistoja. Sairaala-ajat ja muut yllättävät..

Mulla synnytys käynnistyi rv 34 lapsiveden menolla, 5 viikkoa sitten. Mulla myös oli tosi kovia supistuksia, ei kipeistä, mutta pitkäkestoisia -vatsa aivan kivikova ja krampissa älyttömiä aikoja putkeen. Supistelujen vuoksi saikulla ehdin olla pari kuukautta. Synnytyksen lähestyessä liitoskivut mulla lisääntyi ja tosi ikävä paineentunne oli alhaala kokoajan. Lapseni syntyi perätilassa ja istui kohdunsuun päällä, välissä vähän lapsivettä -paine oli kova.

Voihan nuo tuntemuksesi tosiaan tarkoittaa, että jokin prosessi on kehossa alkanut..tai sitten ei tarkoita mitään ja on normaalia ja littyy raskauden tuohon vaiheeseen. Suosittelen kuitenkin, että käyt tarkastamassa päivystyksessä tms tilanteen jos olet huolissasi! Ja jos itsellä vahvasti sellainen tunne, että jotain saattaa tapahtua, niin ota rauhalisesti, lepää mahdollisimman paljon. Jos olet töissä vielä, niin hae vaikka vähän sairaslomaa, jos tuntuu tukalalta.

Toivottavasti pikkuinen pysyy vielä vähän aikaa mahassa! Mutta hyvillä viikoilla jo olet, jos synnytys käynnistyisikin, ei teillä pitäisi olla mitään hätää! Mutta jokainen päivä on plussaa!

Tsemppiä paljon!