Tuttavapiirissä yhä useampi äiti ja mitä olen lueskellut myös täällä osa vaihtaa aika helpolla korvikkeisiin... Ja yleisin syy on vieläpä se että "kun ei oma maito riittänyt". Joopa joo, aika harvinaista on oikeasti se että maito ei tosissaan riitä. Tuntuu ihmiset ottavan sen tiheän imun kauden merkkinä maidon lopullisesta riittämättömyydestä ja eikun korviketta naamariin. Kyllähän sen järkikin sanoo, että kasvavan lapsen ravinnon tarve kasvaa myös, ja lapsen täytyy käydä useammin rinnalla saadakseen tarvitsemansa ja saadakseen rintojen maidontuotannon vastaamaan tarvetta ja sitten ne syöttövälitkin siitä taas pitenee.
Mikä siinäkin sitten on että heti annetaan korviketta, eikä anneta edes imetykselle kunnon mahdollisuutta päivittää tuotantoa, ken tietää, tietämättömyys, laiskuus, vai ei vaan huvita imettää. Kuulisin mielellään mielipiteitä!
Kaikki korvikkeisiin oikeasti syystäkin siisrtyneet älkööt tunteko mitään huonoa omaa tuntoa. Vain te itse tiedätte oletteko tehneet parhaanne ennen muihin apuihin siirtymistä. Eikä minulla olekkaan mitään pahaa sanottavaa sellaisille.
Mikä siinäkin sitten on että heti annetaan korviketta, eikä anneta edes imetykselle kunnon mahdollisuutta päivittää tuotantoa, ken tietää, tietämättömyys, laiskuus, vai ei vaan huvita imettää. Kuulisin mielellään mielipiteitä!
Kaikki korvikkeisiin oikeasti syystäkin siisrtyneet älkööt tunteko mitään huonoa omaa tuntoa. Vain te itse tiedätte oletteko tehneet parhaanne ennen muihin apuihin siirtymistä. Eikä minulla olekkaan mitään pahaa sanottavaa sellaisille.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Meillä tyttö sai jo heti synnyttyään korviketta kun oli tosi nälkäinen, mä olin heräämössä.Saanut lisämaitoa jo sairaalassa.Aina ollut kova syömään.Lopetti imemisen kun oli 2kk, ei vaan tullut enää mitään.Hassua kun kehoitettiin pitämään jopa nälässä ja väkisin tissiä vaan suuhun!!!Ja että meidän äiti/lapsi suhde menee vituiks!!!pahemmat traumat kai se saa jos väkisin yrittää, jos ei onnistu niin ei onnistu.Ihan tyytyväisen näköinen lapsi ja kasvaa kohisten...Kaikki tekee kuin parhaaksi näkee, ei se vähennä mitään äidinrakkautta.
Oishan se ollut kiva imettää edes 6kk mutta kun ei niin ei..
Minulla ei synnytyksen jälkeen noussut maito rintoihin. Maitoa tuli, mutta ei riittävästi nelikiloisen vauvan ruokkimiseen. Heti sairaalassa minua neuvottiin antamaan rinnan lisäksi korvikketta ja tällä linjalla menin 3kk:n ikään asti. Sitten alkoi ensimmäinen kunnon tiheän imun kausi. Vauva kieltäytyi tuttipullosta samaan aikaan kokonaan ja oli itsepäisesti koko ajan rinnalla. Kahden viikon imetysmaratonin jälkeen maito yhtä äkkiä näytti lisivän ja tällä hetkellä se riittää hyvin.
Itsestäni tuntuu, että en saanut ensikertalaisena tarpeeksi neuvoja asian suhteen ja liian helposti annoin korviketta. Mielestäni korvikkeessa ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Olisi kivaa, jos vauvamme edelleen huolisi myös korviketta, jotta mieskin voisi syöttää lasta. Pikkuisemme ei kuitenkaan huoli enää korviketta ja ei sitä viitsi tyrkyttää, kun vihdoinkin oma maito riittää. Yösyötöt ovat mielestäni helpompia rintamaidolla.
Eli mulla kans ensikertalaisena meni tosi pitkään tuon korvikkeen kanssa lärkkiessä. Tuntu, että heti kun vauva inahtaa, niin se johtuu minusta ja siitä että rintamaito ei riitä. Saivat pirulaiset istutettua semmoisen epäilyksen siemenen tuolla laitoksella jo :)
Onneksi oli imetystukilista, liityin sinne ja lueskelin aikani kuluksi niitä juttuja sielä ja hokasin, ettei se ehkä olekkaan kiinni siitä maidon riittämättömyydestä. Sinnillä sitten imetin ja imetin ja rupesihan se maito riittämään :) Puoli vuotta meni täysimetyksellä niiden alun korvikelärkkimisien jälkeen ja 8 kuukautta imetin esikoista yhteensä.
Nyt on toinen lapsi, ikää 8,5 kuukautta ja edelleen imetän. Nyt vaan otin "ammattilaisena" homman haltuun jo laitoksella.
Ensimmäisen kanssa se on varmasti aina semmosta tuhraamista, kun sitä ei oikeasti voi mitenkään valmistautua siihen imetykseen, kun ei tiedä miten se sitten loppujen lopuksi aina menee.
Tsemiä kaikille imettäjille!
Mielestäni on hyvin valitettavaa, että sairaalassa usein ehdotetaan korviketta helpommin kuin aletaan kunnolla opastaa imetyksessä. Itse asiassa tuntuu, että (suurella?) osalla kätilöistä on imetyksestä joko vanhaa tai suorastaan virheellistä tietoa. Jo ajatuksena on aika hassu, että äidinmaito ei riittäisi isolle vauvalle. Ja täysin kestämätön on sellainen väite, että korviketta tulee antaa, kunnes oma maito nousee. Ei kai ihminenkään tosissaan ole lajina niin huonosti suunniteltu?
Kun maito ei vielä ole nk. noussut, erittyy rinnoista kolostrumia, vähäisiä määriä, mutta hyvin vahvaa ja energia-/rasvapitoista ainetta. Kolostrumin turvin terve vauva selviää mainiosti sinne maidon nousuun (keskimäärin 3.vrk) asti.
Tietysti maidonnousua sitten saattaa häiritä ja hidastaa esim. keisarileikkaus ja tällöin tilanne olla toinen. Mutta jos synnytys sujuu normaalisti alakautta ja äitikin on perusterve, ei ihan oikeasti pitäisi olla ongelmaa, vaikka lapsi olisi isompikin.
Sain kolmannen lapsen keväällä, eikä yhdenkään lapsen kohdalla ole annettu mitään imetysohjausta.
Vaikka nyt kolmatta saadessa sanoin sairaalassa, etten ole oikeastaan juurikaan imettänyt ennen.
Ihmekös sitten, että uskoin esikoisen kohdalla, ettei maito riitä, kakkonen oli niin heikko keskonen, ettei jaksanut imeä.
Kolmannen kanssakin meinasin lyödä hanskat tiskiin, kun luulin, että ei ole normaalia syödä tunnin välein.
Onneksi lueskelin netistä muiden kokemuksia, ja niinpä vain olen nyt imettänyt jo yli 8 kk.
Synnytin sairaalassa, jossa otetaan vähän liiankin tosissaan tämä imetys. On setifikaattia imetysmyönteisyydestä yms ;) Ei vaan, se on todella hieno juttu, ja tärkeää! itseä vain jäi vähän harmittamaan, kun pojalla oli syntymästä lähtien vähän liian alhainen verensokeri ja sen lisäksi hyvin uninen kaveri. Minulta tuli koko raskauden ajan hieman maitoa, mutta kunnon nouseminen kesti 4-5pv. Hoitajat ramppasivat 2-3h välein yölläkin yrittämässä saada lapsi hereille ja syömään, ja sokerit pysyivät jatkuvasti alhaalla, eikä poika tietysti senkään takia jaksanut herätä, eikä imeä kunnolla... Eikä se stressi ja väkisin yrittäminen ainakaan auttaneet maidon nousuun. Vasta kun yksi hoitaja suostui pitkin hampain antamaan edes ihan pikkuisen lisämaitoa, alkoi poika pitää verensokerinsa ja piristyi, ja nousi sitten minunkin maitoni kun näin että poika voi paremmin.
Hei!
Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt tämän palstan tarkoitusta. Siis käsittääkseni se "oikea" syy tähän imetys keskusteluun on saaada vertaistukea ja neuvoja muilta samassa tilanteessa olleilta tai olevilta. Miten siis voi olla mahdollista että lähes jokainen keskustelu, joka palstalla sikiää ilmentää ainakin josssain määrin moraalisaarnaa korvikkeen käyttäjille.
Jokainen äiti varmasti haluaa olla hyvä äiti lapselleen ja jo tälle palstalle hakeutuminen ilmentää sitä (halua etsiä neuvoja pikkuisen hoitoa varten). Välillä tulee olo että tällä palstalla olisi menossa pätemistarpeisten ihmisten kilpailu siitä "parhaasta äidistä". Valitettavasti sellaista ei tällä palstalla ole tarkoitus valita vaan pidetäänhän mielessä, että se jokaisen lapsen paras äiti on kumminkin aina se oma äiti (korvikkeella tai ilman).
Varmasti jokainen äiti tietää myös, että paras mahdollinen kasvatus ja neuvonta keino ei ole v.tt.ilu ja toisten ongelmien vähättely. Tämän voisi pitää mielessä jokainen "paras äiti" tälle palstalle kirjoittaessan.
ONNEA kaikille joiden imetys sujuu täydellisesti, hienoa!!! Ja tsemppiä kaikille niille äideille jotka joutuvat käyttämään korviketta osana tai pelkkänä ravintona imetyksen sijaan (toivottavasti löydätte oikeaa tukea joltain muulta palstalta)!!
synnytyslaitoksella en saanut mitään neuvoja ja neuvolassa vähän välitttiin siitä, imettääkö vai ei, pääasia, että lapsi sai ravintoa, oli se mitä sielläkin hokivat.
No tietenkin se on pääasia, mutta olin tosi pettynyt tuettomuuteen. Siinä sivussa anoppi, joka ei ainokaistaan imettänyt kuin kuukauden, vielä paasasi vieressä, että vieläkö se maito muka riittää, anna jo perunaa ja kunnolla voita ja suolaa... Sitten jatkuvasti saa kuulla, kuinka kamalaa on kun imettää julkisilla paikoilla, ja kaikki jaksaa ihmetellä, että vieläkö sä imetät ja on se varmaan tosi rankkaa.
Anoppi yllytti antamaan korviketta, että muutkin sais ruokkia vauvaa...
Rankkaa oli, kaikesta huolimatta täysimetin 7kk, ja ruoan ohella 1v4kk, Lapsi suostui juomaan muuta kuin äidinmaitoa vasta siinä 10 kuisena... Eli olimme erottamattomat.
Kaiken kokemani jälkeen en yhtään ihmettele, että "maito vaan loppui", toki ymmärrän, että se voi loppua oikeastikkin, mutta jos imetys on sujunut mutkattomasti vaikka 4kk, ei se noin vain lopu... Maito loppuu usein tiedon puutteeseen, ymmärrän oikein hyvin, että väsynyt äiti ei jaksa sitä tietoa lähteä etsimään, vaan antaa lapselle ravintoa sieltä, mistä helpoiten saa...
lastaan 1 ja neljää kuukautta, haloo? Oikeesti, lehmäksikö sitä muuttuis, vain lapsen saanin takia.
Pystyishän sitä imettämään, mutta EMME HALUA, onko sitä noin vaikeeta tajuta! Meillä on muutakin elämää.
Oikeesti, tämä on imetyskeskustelupalsta.
Ja joidenkin täytyy imettää niin kauan kuin vain mahdollista. Maitoallergia on yksi niistä syistä.
Ajatellaan, ennen kuin lauotaan noita sieluntuotoksia, jooko?
Kyllä minulla on muutakin elämää ihan tarpeeksi, mutta silti imetän yli vuosikastani.
Ja jatkan ainakin 2-vuotiaaksi ilta- ja aamuimetyksiä.
Suosittelen kaikille taaperometyksen testaamista, siinä saa nauttia
kaikista imetyksen hyvistä puolista.
Kun lapsi syö kaikkea muutakin ruokaa ja on omatoiminen ja liikkuva,
ovat imetyshetket mukava yhteinen rauhoittumis- ja rentoutumishetki.
Ja niin pakko sanoa sulle, että AMMMMMUUUUU! ;-)
turhaan yleistät, ite imetin n.kuukauden verran ja se alkoi käydä mielenteveydelleni, enkä yhtään nauttinut vauvasta saatikka siitä että imetän häntä. huusin vain koko ajan, ja jos en huutanut niin itkin. päätin että nyt loppuu tämä itseni rääkkäminen ja annoin korviketta. sitten aloin nauttimaan vauvasta ja äitiydestä. ennen lapseni syntymää olin päättänyt täysimettää puolivuotiaaksi eikä ollut aikomustakaan antaa korviketta, mutta näin kävi. mieluummin annoin korviketta ja olen täysjärkinen äiti kuin imetän ja huudan ja itken imetyksen takia. tyttö on alusta asti ollut kova syömään, jo laitoksella seitsemän tunnin imetysputken jälkeen tytöllä oli nälkä ja meni vielä 120ml korviketta lisäksi. kotona imetin tunnin ja sitten korviketta 160ml päälle ja tämä 2tunnin välein. korvikkeelle kun kokonaan siirryttiin meni 250ml parin tunnin välein.
en vain itse fyysisesti ja henkisesti jaksanut imetystä, pääasia minulle oli että tyttö saa ruokaa. se on hyvä että joillain onnistuu imetys hyvin ja pystyy imettämään. minä en siihen pystynyt.
tyttö on nyt vuoden ikäinen eikä kertaakaan ole kipeä ollut.
ja vielä sen sanoisin että tämän imetyspalstan tarkoitus on auttaa/tukea äitejä imetyspulmien kanssa, niin miksi sitten jotkut alkaa heti antamaan saarnaa jos joku on antanut osaksi korviketta mutta silti haluaa imetysneuvoja? eikö sen saarnan voisi jättää pois ja vastata vain siihen imetykseen liittyvään kysymykseen???
itse olen täällä sen takia välillä käymässä koska täälläkin kysellään korvikkeista ja osaan vastata niihin, enkä ala saarnaamaan korvikkeista. saavatpahan hekin asiallisia neuvoja ja ilman haukkumisia.
no tässä nyt oli omia kokemuksiani ja mietelmiäni, ja toivoisin että jos joku täällä kysyy korvikkeista niin jättäkää imettäjät vastaamatta jos ette osaa asiallisesti sitä tehdä, samoin jos joku kysyy imetyksestä niin korviketta syöttävät voisivat jättää vastaamatta jos ei asiallisesti osaa vastata.
olen myös miettinyt että sen takia täällä varmaan käydään korvikkeistakin kysymässä, koska täällä niitä ihmisiä on niin paljon jotka voi vastata, korvikemutsit sivulla ei niin paljon porukkaa ole ja vastausta saa odottaa kuukaudenkin, täällä se on nopeampaa.
no tulipahan nyt pitkä juttu mutta mitään tästä en ole tarkoittanut loukkausella ketään vastaan!!! hyvää päivänjatkoa KAIKILLE! :)
halua, mutta monet muut haluavat. Lehmä on vain yksi nisäkäs nisäkkäiden joukossa ja kaikki ne muutkin imettävät.
On muutakin elämää? No niin on. Minä esimerkiksi käyn vessassa joka päivä ja syönkin päivittäin. Sen lisäksi nukun kolmasosan vuorokaudestani. Kaikkiin näihin käytän todennäköisesti enemmän aikaa kuin yli vuodenikäisen imettämiseen. Ei se ole kokopäivätyötä, kuten tunnut kuvittelevan.
Minulla on myös omia harrastuksia ja käyn työssäkin. Välillä ihan vain lepään. Ja silti pystyn imettämään ihan helposti yli vuoden ikäistäni. Poika on nyt kaksi vuotta ja kolme kuukautta ja edelleen imetän, eikä minulla ole mitään tarvetta lopetta, kuten ei pojallakaan. Syöhän tuo toki jo kaikkea muutakin, joten jos jonain päivänä kyllästyn, niin sitten vain lopetan saman tien. Minulla vain sattuu olemaan se muutama minuutti päivässä aikaa uhrata omaan lapseeni siltä "muulta elämältä". Ilmeisesti kaikilla ei ole lapselleen aikaa muutamaa minuuttia päivittäin.
Onko oikeasti noin itsekkäitä ihmisiä jotka asettavat itsensä vauvan edelle??!
Miksi ovat sitten vauvan hankkineet? Ei mene minun kaalin.
Näköjään löytyy tuollainen uusavuttomien pullamössö, kermaperse sukupolvi joka on kasvanut jossain betoniviidakko lähiössä.
Mitä helvetin hyvää sitä itse saa imettämisestä? Tämä ei vain uppoa minulle kaaliin.
Ihan kuin vauvan kans ei voisi tuntea läheisyyttä muilla tavoin.
Minä näen ainakin lapsen pienenä ihmisenä, josta on kasvettava vahva ja itsenäinen olento, ei mikään tississä roikkuva kaikki-tänne-mulle-heti valittaja.
Mielestäni kenenkään naisen ei tarvi imettää, ellei halua. Ja tyhmille tiedoksi: imettämättä jättäminen ei ole sama asia kuin pitää lasta nälässä, murut. Lapsi tarvii sitä litkua utareista vain pienen osan elämästään. Mielestäni jotkut tunnevammaiset äidit haluavat sitoa lapsen itseensä imettämisen avulla, varmaan koska oma ukko ei anna tarpeeksi läheisyyttä. Onko tullut mieleen?
Tekisi niin gutaa näille taaperoimettäjäharakoille vähän harrastaa itsetutkimusta ja oman itsensä psykologisointia. Loppupeleissä kun ihminen on kuitenkin melkoisen itsekäs. Imetättekö itsenne (saatte fyysistä mielihyvää, henkistä tyydytystä "olen hyvä äiti-fiiliksiä") vai lapsenne tähden?
Sitä voisi jokainen itseltään kysyä.
mitä se sulta on pois jos/kun jotkut imettää?? se asia ei kuulu sulle yhtään. niinkuin nimimerkistä huomaa, minä en imetä, joten turha alkaa sanomaan imetysfanaatikoksi. syyn taisin kirjottaa aikasempaan kirjotukseen tässä ketjussa joten en ala nyt toistelemaan sitä. ja kyllä vauva saa läheisyyttä myös ilman imetystä, mutta se on erilaista läheisyyttä kun imettää.
se että lasta imetetään ei tee lapsesta mitään kaikki-tänne-mulle-heti valittajaa, jos tämmöinen lapsi tulee niin se johtuu jostain ihan muusta kuin imetyksestä! ja totta, naisen ei tartte imettää jos ei halua, mutta kyllä sitä kannattaa kokeilla, et voi tietää millaista se on jos et koskaan ole imettänyt, ehkä alatkin tykätä siitä ja haluat jatkaa.
imetys ei tee kenestäkään tunnevammaista, jos tunnet tunnevammaisen ihmisen, niin se ei todellakaan johdu imetyksestä vaan jostain ihan muusta. ja sillä antaako oma mies läheisyyttä vai ei, ei ole myöskään tekemistä asian kanssa.
"Tekisi niin gutaa näille taaperoimettäjäharakoille vähän harrastaa itsetutkimusta ja oman itsensä psykologisointia." se taidat olla kyllä sinä joka tätä tutkimusta ja psykologisointia kaipaa, ei imettäjät.
osaksi naiset saattaa imettää itsensä takia, mutta pääasiassa ja pääsyynä(sinä suurimpana syynä)on kuitenkin lapsen ravinto.
ja siis minä olen imettänyt vähän aikaa, mutta edellisestä viestistäni joka tuolla jossain tässä ketjussa on, voitte lukea syyn miksi lopetin.
Ihan samaa mieltä edeltäjän kanssa. En voisi kuvitellakaan imettäväni kaksivuotiaaksi, kyllä lapsi pitää PYSTYÄ vieroittamaan eikä roikuttaa tississä kiinni. En minäkään näe mitään järkeä enkä terveydellisiä etuja tuollaisella. Ja joo, ei kannata tuupata tänne nyt WHO:n suosituksia; ne pätee varmasti kehitysmaissa, joissa terveellisestä ravinnosta on pula. Meillä ei ole niin.
Jos tietäisitte edes hippusen verran ihmisen immuniteetin rakentumisesta kahden ensimmäisen vuoden aikana, ette kävisi noin kaikkien taaperoimettäjien kimppuun.
Mutta tosiaan.
Minun imettämiseni ei ole teiltä tai lapsiltanne pois.
Ei teidän tarvitse kuvitellakaan, onko joku teiltä sitä pyytänyt?
"Minä näen ainakin lapsen pienenä ihmisenä, josta on kasvettava vahva ja itsenäinen olento, ei mikään tississä roikkuva kaikki-tänne-mulle-heti valittaja.
Mielestäni kenenkään naisen ei tarvi imettää, ellei halua."
Sinulla, hyvä red woman_ nyt ovat ne puurot ja vellit menneet sekaisin. Ei kannata, ei ihan oikeasti kannata, jaella "neuvoja", jos oma sivistys ja tietous on tuota luokkaa.
Lapsen terve riippuvaisuussuhde äitiin (ensisijaiseen hoitajaan) on sen myöhemmän itsenäisyyden tae. Se itsenäisyys sitten on nuoren ja aikuisen ominaisuus, ei lapsen.
Voi, kuinka surulliseksi ja turhautuneeksi aina näistä kommenteista tulen :( Mikä estää laajentamasta niitä omia ahtaita ajatuksia ja ottamasta asioista selvää?
Kiitos taas, Ihmisäiti :-)
Luin tuon red womanin_ vastauksen, mutta omasta vastineestani meinasi
tulla niin piikikäs, etten sitä viitsinyt lähettää...
Mutta juu, olen aikoinani kehityspsykologiani huolella lukenut,
ja tiedän että kun lapsi saa olla riippuvainen ensisijaisesta hoitajastaan,
niin hänestä kasvaa itsenäinen yksilö, jolla on hyvä itsetunto.
Tyttäreni on todella tarmokas, yritteliäs ja reipas pakkaus (ei todellakaan mikään vinkuva pillittäjä)
ja luulen että se mm. pitkän imetyksen ansiota.
..oikeasti ollut "pätevä" syy vaihtaa korvikkeeseen???
Olisiko minunkin pitänyt jättää vauva vähemmälle ruualle kun itseltä ei enää 8kk imettämisen jälkeen tule kunnolla maitoa. Ja kyllä, tiheästi olen koittanut imettää, jopa pumpata välissä, että maidontulo taas kiihtyisi. Mutta minkäs teet jos loppuu, niin sitten loppuu, ja tottakai otan silloin korvikkeet käyttöön!
Aika ihme tyyli sulla yleistää asioita...
ajattelee aikuisena just noin, että mitä MINÄ saan imetyksestä, ja että minulla on oikeus olla imettämättä...