Mulla on nyt viime aikoina ollut ihan hirveä ikävä monivuotista ihastustani. Mielessä on jopa käynyt, että pitäiskö vaan ottaa härkää sarvista ja rustata vaikka kirje ja kertoa omista tunteistani.
Osoite on tiedossa, MUTTA; ao. henkilö ei luultavasti edes muista minua, saati ikinä tuntenutkaan...Ei varmaan edes aavista, kuinka "paljon" tiedän hänestä (esim. just tuo osoite vaikka) Voisi vaikuttaa psykopaatin touhuilta yht'äkkiä vaan ilmoittaa olemassaolostaan.
Tuskin tulen ikinä mitään kuitenkaan tekemään.
Olisi silti jotenkin puhdistavaa saattaa tuon miehen tietoon se, kuinka hulluna häneen olin (ja olen vieläkin, vaikka se on ihan älytöntä). Ei haittais vaikka vastaus olisi negatiivinen. Voisin ehkä siten jatkaa elämääni eteenpäin. Kyllähän tässä nyt on elettykin, mutta usein mietin, josko sittenkin meidän välillä oli jotain, enkä vain kuvitellut omiani.
Toisaalta, ihastuminen ja rakastuminen sumentaa arviointikyvyn...On tämä vaikeeta.
Tai voisihan sitä vaikka kokeilla semmoistakin, että kirjoitan hänelle osoitetun kirjeen ja lähetän sen (omaan) pöytälaatikkoon :) Ehkä sekin auttaisi.
Tässä tulee hulluksi, ellen jo ole!
Osoite on tiedossa, MUTTA; ao. henkilö ei luultavasti edes muista minua, saati ikinä tuntenutkaan...Ei varmaan edes aavista, kuinka "paljon" tiedän hänestä (esim. just tuo osoite vaikka) Voisi vaikuttaa psykopaatin touhuilta yht'äkkiä vaan ilmoittaa olemassaolostaan.
Tuskin tulen ikinä mitään kuitenkaan tekemään.
Olisi silti jotenkin puhdistavaa saattaa tuon miehen tietoon se, kuinka hulluna häneen olin (ja olen vieläkin, vaikka se on ihan älytöntä). Ei haittais vaikka vastaus olisi negatiivinen. Voisin ehkä siten jatkaa elämääni eteenpäin. Kyllähän tässä nyt on elettykin, mutta usein mietin, josko sittenkin meidän välillä oli jotain, enkä vain kuvitellut omiani.
Toisaalta, ihastuminen ja rakastuminen sumentaa arviointikyvyn...On tämä vaikeeta.
Tai voisihan sitä vaikka kokeilla semmoistakin, että kirjoitan hänelle osoitetun kirjeen ja lähetän sen (omaan) pöytälaatikkoon :) Ehkä sekin auttaisi.
Tässä tulee hulluksi, ellen jo ole!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kirjoittaa vaikka se kirje hänelle::
ei kannata kertoo kenellekään.
saat rauhan. Etkä ole edes ainoa joka on tehnyt vastaavan vedon.. luin vähän aikaa sitten että joku oli tehnyt kans tunnustuksia -ja kaiken lisäksi naamakirjan kautta =)
Pistähän toimeksi, keinot on monet!
Olen näiltä ikävöinti yms. palstoiltakin lukenut toisten kertomuksia tunnustuksista. Vaihtelevaa on ollut menestys itsekullakin :)
Mutta kestäisikö sitä itse KUITENKAAN, jos vaikka tulee täydellinen tyrmäys, tai vielä pahempaa, täydellinen hiljaisuus...
itse hiljaisuuden ja nyt olen sen kanssa kaveri - eli kehitys positiivinen ehdottomasti. Lisäksi ihastuskin hälveni mukavasti.. ei me oltais sen kanssa yhteen edes sovittu, heh. Se oli sellainen uskomaton hullaantuminen ..syytän hormoneja ja liian hyvää mielikuvitusta.
Tää nyt ei liity enää aloittamaani aiheeseen, oikeastaan, mutta tuli mieleeni sinun jutustasi, että minulle on käynyt myös noin :)
Huolimatta siitä, että "yhtä en saa" ja yhtä vain olen ikävöinyt, oli minullakin hullaantuminen tuossa pari vuotta sitten. Ihan eri ihmiseen siis tietenkin. Myöskin syytän hormooneja ja mielikuvitusta :) Jutusta ei tullut mitään, en edes tykännyt koko miehestä kun paremmin tutustuin!
Eli onkohan parempi sittenkin vaan pitäytyä haaveessa, jossa kaikki on melkein täydellistä.
kun ne on just niitä eikä mitään muuta =) Osaan itsekin haaveilla ties kenestä :D mutta todellisuudessa ne ei varmaan olis lähellekään sellaisia mitä kuvittelen.
Joskus nähnyt jossain jonkun "sielukkaan" miehen ja sitten se onkin irstas sika kun sattuu törmäämään&tutustumaan. Pah =)
Kerrot että hän jäi mieleesi, ja että elämässä ei ole liikaa kiinnostavia ihmisiä, joten päätit ottaa yhteyttä. Kysy olisiko hän kiinnostunut lähtemään kanssasi elokuviin jne. jos ei ole varattu.
Minusta kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä, jos mies ei ole varattu! Jos kotona on vaimo ja lapsia, en suosittele.
Hienovaraista tapaa minä olen yrittänytkin keksiä. Kaikki vaan tuntuu liian tyrkyltä! Vääriä valintoja tehneenä (miesten suhteen) olen monesti "päättänyt", että enää en ikinä tuo tunteitani julki ja ole suhteessa se aloittaja tavallaan...
Enkä muuten ole varma, onko hänellä vaimo ja/tai lapsia. Luullakseni ei ole, mutta en mäkään ihan kaikkea tiedä :) Niin että sekin vielä.