Minut on adoptoitu 70-luvun loppupuolella ja näin kun ikää on karttunut alkaa oma alkuperä kiinnostamaan.. Kuinka voisin lähteä etsiskelemään juuriani, kirkkoherran virastosta ei löytynyt mitään tietoa.
Onko minulla esim mahdollisuus saada synytmäsairaalastani syntymätodistuksestani jäljennös?
Onko minulla esim mahdollisuus saada synytmäsairaalastani syntymätodistuksestani jäljennös?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Lue tuon alla olevan linkin viestiä. Sieltä pitäisi löytyä lisää ohjeita ja linkkejä. Kirkkoherranvirastossakin heillä pitäisi olla pääsy väestörekisteritietoihisi, jos olet ko. kirkon jäsen. Se on sitten eri asia, onko virkailijalla oikeuksia ja/tai uskallusta kertoa asioita. Monet ovat todenneet Maistraatin järkevämmäksi paikaksi. Kirkkoherran virastoissa on pahimmillaan neuvottu ihmisiä unohtamaan koko adoptiotaustan. Tietenkin on myös mielenkiintoista, minkälaisia tietoja olet saanut adoptiovanhemmiltasi tai adoptioasiakirjoista. Niistä pitäisi saada tärkeitä tietoja. Maistraatissa sinun pitäisi saada tarkastaa omat henkilötietosi, joissa pitäisi näkyä esim. entiset sukunimesi ja etunimesi. Käräjäoikeus on myös yksi hyvä lähde. Niihin on arkistoitu kaikkien adoptio-oikeudenkäyntien asiakirjat, joten sieltäkin tiedot pitäisi saada käsiinsä. Minä yritin ensin saada apua siltä järjestöltä, joka adoptioni hoiti. Mitään apua en sieltä kuitenkaan saanut, vaan kysymyksiä siitä miksi haluan tietää juuristani, miksi haluan tietää juuristani, olenko ajatellut asian ihan loppuun asti, miksi haluan tietää juuristani... Se oli todella kamalaa. Maistraatista ja käräjäoikeudesta sain lopulta tietoni. Googlen ja puhelinluettelon avulla sain lisätietoja, mutta vasta parin vuoden miettimisen jälkeen otin yhteyttä. Miettimisaika kannatti, mutta ei ihan noin kauan olisi tarttenut miettiä :o)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000028336502
Omalla kohdallani on taas tilanne, jossa hiljan kuolleen biologisen äitimme virkatodistuksesta kävi ilmi, että sisaruksia oli enemmän kuin virallisesti tiedossa oli. Toki huhuja oli kuultu muistakin lapsista... No nyt sitten olemme jäljitelleet sitä viimeistä puolisisarusta ja toiveena on saada hänetkin hautajaisiin. On melko mielenkiintoista näin yli nelikymppisenä saada lisää sisaruksia :)
Ohoh, kuinka vaikeaa tuo toisten sisarusten etsintä sitten onkaan kun tuntuu oman äidinkin etsintä tosi vaikealta...
Soittelin maistraattiin mutta sieltä ei löytnyt mitään muuta kuin biologinen sukunimeni jonka jo tiesin.. Käräjäoikeudesta odottelen jotain papereita kotiin josko niistä sitten olisi jotain apua...
Syntymätodistusta et saa (jos on äitisi kansiossa) ilman äitisi lupaa!
(itselleni kävi niin! )
Maistraatista saat viralliset paperit.
Kyllä kirkkoherranviratonkin pitäisi tietoja luovuttaa ! Lapselle on oikeus etsiä vanhempansa ! (toisin päin se ei onnistukkaan)
No soittelin maistraattiin ja sieltä ei kyllä muka löytynyt mun tietoja sen enempää kuin kirkkoherranvirastostakaan, joka ei kyllä mee mulle järkeen.. Se nainen vaanhöpötti jostain sukuselvityksestä joka mun pitäis kirkkoherranvirastoa vaatia tekemään.. Kävin käräjäoikeudessa kyselemässä adoptiopäätöstä niin lupasivat etsiä sen ja lähettää.. Olis varmaa sekin mun tuuria että siitäkään mitään näkyisi.. nimim. hobby hallistako tilattu?? :)
Se sukuselvityspyyntö ei ole mikään kovin monimutkainen joten suosittelen sitä ainakin silloin, jos et käräjäoikeuden papereistakaan saa riittävästi tietoa.
Käräjäoikeuteen liittyen vielä yksi huomautus. Koska sinut on ilmeisesti adoptoitu 70-luvulla, niin ole tarkkana sen kanssa. Nimittäin vuonna 1980 tuli voimaan uusi adoptiolaki, jonka jälkeen osa aikaisemmista adoptioista on vahvistettu uuden lain mukaiseksi. On siis mahdollista, että sinut on adoptoitu 70-luvulla silloisen lain mukaan ja sitten adoptiovanhemmat ovat saattaneet haluta, että adoptiosi vahvistetaan vuonna 1980 tai sen jälkeen vastaamaan nykyistä lakia. Jos näin on tapahtunut, sinusta pitäisi löytyä kahdet adoptiopaperit eri vuosilta.
Täällä pidetään siulle peukkuja!
on merkitystä sikälikin, että jos adoptiosi on toteutettu vanhan 70-luvun adoptiolain mukaan, olet ymmärtääkseni oikeutettu perimään myös biosukusi. Jos adoptio on vahvistettu uudelleen uuden lain mukaan, perit vain adoptiosukusi.
Mulle annettiin kaksi päivämäärää kirkkoherranvirastosta, toinen on mun adoptiopäätös ja toinen koskee adovanhempien avioeroa, eli ei näkynyt toista päätöstä käräjäoikeuden papereis että olis uudistettu nykylakiin. Paperit on tosiaan tehty 70-luvulla mutta adoäiti joskus sanonu mun olevan nykylain mukaan adoptoitu.. En sitte tiedä mikä on totta.. Ainakin mulla oli täysi perimäoikeus adoisän kuoltua..
Jännityksellä odotan papereita käräjäoikeudesta alkuviikolla, jos niistä ei selviä mitään, käännyn sen sukuselvitysasian puoleen..
sain tänään vastauksia, käräjäoikeudesta tuli adoptiopaperini.. Nyt on biologisen äidin nimi selvillä.. Tunnepuolella tosi rankkaa tähän mennessä, mutta tästä on hyvä jatkaa etsintää..
Kiitos hyvistä neuvoista :)
Minkä takia haluat yhteyden biologiseen äitiisi? Olet jo antanut hänen olla rauhassa niiin pitkään, miksi nyt on se hetki?
Mitä kuvittelet saavasi äiti-lapsi suhteeltanne jos teillä molemmilla on jo elettyä elämää muissa ympyröissä niin kauan.
Ihmettelen näitä adoptiolasten tarvetta hakea biologisia (niitä vieraita ja ei niin rakkaita) vanhempia vasta sitten kun biologiset vanhemmat ovat jo tyyliin "haudan partaalla".
Luin noi viestit läpi ja muistaakseni aloittaja oli joku 30 vuotias. Eihän se nyt ole kovin vanha kun otetaan huomioon, et alle 18 vuotiaalla ei ole oikeutta biojen etsimiseen. Mut sun mielestä ei varmaan olekaan sellaista aikaa, milloin olis oikea aika etsiä bioja. Onko sulla jotain tuota etsimistä vastaan? Vähän sellainen tunne tuli sun viestistäs.
Hei, hyvä idea tuo käräjäoikeus. Onko kaikkien mahdollista saada sieltä omia adoptiopapereitaan? Saavatko adoptio- ja biovanhemmatkin sieltä tietoja?
nää tällaiset asiat oo ihan jokaisen ola juttu, kenenkään on turha tulla ihmettelemään miksi teen näin, jokaisella adoptoidulla on oikeus tietää juuristaan ja itse toki saa päättää selvittääkö niitä vai ei, vastauksia siihenkin miksi niitä lähtee selvittämään voi olla monenlaisia.
Eikä voi sanoa koska on se "oikea aika" tuollasiten asioiden selvittämään lähtemisellä, olen ite ainaki tyytyväinen etten ole niitä lähteny heti täysikäiseksi tultuani etsimään, en ehkä olisi osannut ajatella asioita vielä niiden oikealla tavalla. Nyt olen henkisesti sen verran kasvanut että asia on helpompi ajatella sen bioäidinkin kannalta.
Meitä on monenlaisia,jotkut haluaa selvän biologisesta taustastaan, toiset ei ikinä, minä kuulun näihin ensimmäisiin.. Ja se on mun päätös..
adoptoiduilla on oikeus saada vain nuo paperit, adoptiovanhemmillahan ne on jo entuudestaan. Mutta biologiset vanhemmat eivät oo oikeutettuja saamaan niitä tietosuojalain takia..
Suomessahan pätee käytäntö että biologiset ei saa tietoa adoptiolapsen olinpaikasta mutta adoptiolapsella on oikeus saada biologisten vanhempiensa tiedot.
Biovanhemmathan ovat tässä asiassa asianomaisia. Eli kun oikeudenkäynti käydään, niin osapuolia ovat biovanhemmat ja adoptiovanhemmat sekä tietenkin omalta osaltaan myös adoptoitu lapsi, joka voi olla ihan vauvakin. Joskus bioisää ei ole tunnustettu, niin hän ei ole asianomainen. Ja jos bioäiti on alaikäinen, niin hänen huoltajakin on osapuoli. Onpa kummallista, jos biologiset vanhemmat eivät saa käräjäoikeuden papereita. Mahdollisilla tietosuojauksillakin on yleensä määräaika. Eihän adoptoiduillekaan yleensä neuvota tätä käräjäoikeuden mahdollisuutta, vaan aina neuvotaan ottamaan yhteyttä adoption järjestäneeseen tahoon. Onko kukaan bioäiti tai bioisä saanut adoptiopapereita?
Onnea hirmuisesti edistysaskeleestasi. Tunnemyrsky on varmasti melkoinen. Omakohtaisesti voin kertoa, että etsiminen oli kuin jyrkkien köysitikkaiden kiipeämistä. Tikkaat heiluivat, huimasi, välillä väsytti, pelotti ja koko ajan oli sisäinen pakko kiivetä loppuun asti. Muista antaa itsellesi tarvittaessa lepohetkiä ja seisahdu jollekin hyvälle askelmalle. Etsinnässä joutuu käymään läpi niin mielettömän suuria tunteita, että sitä ei ulkopuolinen voi tajuta. Toivotan sinulle onnekasta matkaa eteenpäin. Tulethan kertomaan myöhemmin kuulumisia.
käräjäoikeuden paperit, mutta on vain lapsen senhetkinen nimi, eikä adoptiovanhempien nimiä.
Tämä on ihan sekavaa. Mulla on suomesta adoptoitu serkun lapsi ja he ainakin tietää bioäidistä tietoja oikeuden paperin perusteella. Oikeuden paperissa oli ollut bioäidin nimi, ikä ja adoption hetkinen kotipaikkakunta. Kyllähän niillä pääsee jo pitkälle, ainakin jos bioäiti ei ole helsinkiläinen Maria Virtanen. On kyl kummaa, jos bioäitikin ei saa adoptiovanhempien nimiä. Sen ymmärrän, et papereissa on lapsen vanha nimi, koska lapsen nimihän muutekaan vasta adoption jälkeen kuunkun serkkuni tapauksessa. Siis hän sai adoption jälkeen adoptiovanhempien sukunimen ja etunimetkin muutettiin.
biologinen vanhempi menettää lapesta luopuessaan kaikki juridiset oikeutensa lapseen. Tästä luonnollisesti seuraa se, että lasta koskevia tietoja ei luovutuksen jälken hänelle enää anneta.
Varsin oikeudenmukaista minusta, aikuiset tekevät päätöksensä ja elävät niiden mukaan, lapsella on oikeus etsiä juuriaan aivan samoin kuin meillä muillakin on oikeus vaikkapa sukututkimukseen.
Kirjoitit, että "lapsella on oikeus etsiä juuriaan aivan samoin kuin meillä muillakin on oikeus vaikkapa sukututkimukseen". Eikös tuo juuri sisällä myös ajatuksen siitä, että biovanhemmillakin on oikeus tutkia sukuaan adoptioon annettu lapsi mukaan lukien? Samoin biovanhempien muilla lapsilla ja sukulaisilla pitäisi olla oikeus etsiä adoptioon annettua lasta tarkoituksena tutkia sukua. Vai onko niin, että vasta biovanhempien lapsenlapsenlapsenlapsilla on oikeus alkaa kaivelemaan adoptioon annetun sukulaisen elämänvaiheita?
Voiko ihmisellä koskaan olla juridisia oikeuksia toiseen ihmiseen? Ymmärrän että lapsen huoltaminen ja kasvatust täytyy ratkaista jollain tavalla, mutta miten ihmeessä aikuisiin ihmisiin voi olla oikeuksia.
niin tehdä! Mutta minun tietämäni mukaan tiedot päättyvät tyyliin "pp.kk.vvvv syntynyt, sittemmin adoptioon annettu lapsi." Eli nimi- tai muitakaaan henkilötietoja ei voitaisi biovanhemmille antaa.
Ja tottakai me voimme kaikki vaikka Eniron tai koulukaverit.comin kautta etsiä ketä tahansa joskus tuntemaamme henkilöä. Mutta biovanhemmille ei adoption hoitanut järjestö voi yhteystietoja antaa.
Isoäitini antoi aviottoman lapsensa "kasvatiksi kirjallisesti" 1910 -luvulla. Lait olivat toiset ja sukututkimuksessa tuo luovutettu lapsi näkyy yhtenä isoäitini synnyttämistä lapsista mutta hänen kohdallaan on sitaateissa mainittu kommentti .
Kuten luovutussopimuksessa lukee adoptioon luovuttava luopuu oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan lapseen. Hän saa toki käräjäoikeudesta hakea myös jälkeenpäin paperit mutta adoptiovanhempien eikä lapsen adoption jälkeistä nimeä näy papereissa, se on ihan jonkunlainen suojausluontoinen asia.
Ja noissa munkin papereissa oli punainen leima yläreunassa; SALAINEN, eli tuskin tietoa ihan kaikille sieltä annetaan..
Kyllä tässä taukoa taas tuleekin kun en kiireisen työtahdin takia ole ehtinyt soittaa meistraattiin kyselläkseni bioäidin nykyistä asuinpaikkaa.. Oli kyllä silloin kunnon tunneryöppy kun sain paperit eteeni, olin aivan sekaisin, itkin vaan, nyt jo toipunut tuosta mutta tiedän että vastaavia vielä tulee ja paljon, etenkin siinä vaiheessa kun alan yhteydenottoa harkitsemaan..
Varmasti käyn täällä kertomassa välivaiheista ja miten asiat edistyy :)
Tässä on yksi syy, miksi lasta ei ehkä kannattaisi antaa tavalliseen (ns. suljettuun) adoptioon. Jos antaa lapsen avoimesti, voi vaatia adoptiovanhempien yhteystietoja ja vaikka tapaamista ennen kuin allekirjoittaa adoptiopaperit. Myös silloin kun lapsi sijoitetaan sijaisperheeseen, joka ehkä myöhemmin adoptoi lapsen, biovanhemmat saa tietää kenen perheeseen lapsi muuttaa. Parin kuukauden harkinnan perusteella ei kannattaisi tehdä niinlopullista päätöstä, että ei ehkä koskaan saa tietää lapsensa olinpaikkaa eikä edes nimeä.
Minut on adoptoitu 70-luvun loppupuolella ja olen käynyt itseäni koskevat paperit hakemassa sosiaalitoimesta, koska adoptioni on toteutunut sosiaalitoimen kautta. Myös Pelastakaa lapset toteuttavat adoptioita ja silloin tietoja löytyy heidän kauttaan.
Kovinkaan runsaasti en itse tietoja saanut, äidin nimi ja syntymäaika sekä sisaruksien nimet ja syntymäajat sekä heidän lapsuudenaikainen asuinkuntansa selvisivät papereista.
Kuoppaista tietä minäkin olen edennyt prosessissa ja yhteyttä uskalsin biologisiin juuriini ottaa vasta lähes kolmekymppisenä.
Itselläni on ollut turvallinen ja onnellinen lapsuus, mutta aika hurja nuoruus. Taisin jo tuolloin nuorena etsiä itseäni ja juuriani kun huomasin että ajattelen ja suhtaudun asioihin erilailla kuin adoptiovanhempani ja sukulaiseni. Samankaltaisuuden huomaaminen verisukulaisissa on sellainen tunne adoptoidulle tai muuten irrallaan kasvaneelle, että sitä ei ymmärrä kukaan kuka ei ole vastaavaa itse kokenut.
Biologisten juurien etsiminen ja löytäminen oli yhtä tunnemyllerrystä, MUTTA MIELESTÄNI ON LUONNOLLISTA ETTÄ IHMISTÄ KIINNOSTAA ALKUPERÄNSÄ JA ITSE AJATTELEN ETTÄ OMAN EHEYDEN/EHEYTYMISEN VUOKSI ASIAT TULEE PYRKIÄ SELVITTÄMÄÄN SIINÄ VAIHEESSA KUN NE ALKAVAT TODELLA AJATUKSISSA ASKARRUTTAA.
Minä olen tutustuessani biologisiin sukulaisiini kokenut valtavia ilon ja onnen tunteita, mutta tällä hetkellä kaikki ei olekaan sitä miltä se aluksi vaikutti. Kannattaa toivoa parasta ja odottaa pahinta, ihminen on ihmeellinen kapine toivoessaan ja uskoessaan toisista ihmisistä hyvää. On aika tuskallista huomata että oma biologinen vanhempi saattaa olla lapselleen katkera.
Etenkin silloin kun adoptioon antamisen syynä on ollut elämänhallinnan menettäminen esim. päihteiden vuoksi, on hyvä muistaa että riippuvuussairaudet usein muuttavat ihmisen persoonallisuutta ja kun siihen vielä lisätään omasta lapsesta luopuminen, on ihmisellä melkoinen suo tarvottavanaan ja syyllisyys kannettavanaan.
Toivotan sinulle prosessissasi onnea, mutta samalla kehoitan panostamaan realistiseen ajatteluun ja kuuntelemaan viestejä joita esim. läheisesi antavat tilanteesta. Sellainen kuka itse ei ole sisällä tunnekuohussa, näkee asiat paljon objektiivisemmin.
Minut on myös adoptoitu 70-luvun lopussa. Jos haluat kirjoitella, laitahan viestiä osoitteeseen [email protected]
Kirjoittelen sulle :) Mukava jakaa kokemuksia.