Meidät on luotu maailmaan, lupaa kysymättä. Jos et ratkaise Raamatun arvoitusta, olet ikuisesti kärsivä helvetin tulessa. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia päästä osalliseksi tästä oikeasta uskosta ja huolimatta siitä, että elämä jo itsessään on yhtä kärsimystä, odottaa kuoleman jälkeen ikuinen itku ja hammasten kiristely...
Eihän tässä ole mitään järkeä!
Eihän tässä ole mitään järkeä!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Veitpä sanat suustani.
Mitä järkeä tosiaan on koko touhussa? Melko pirullinen jätkä se Jumala, jos sellainen on. Miksi hän on ylipäänsä keksinyt noin pirullisen suunnitelman? Ihan kuin olisimme osa jotain suurta peliä. Kuin Big Brother ohjelma suuremmassa laajuudessa: Pelaa oikein niin voitat, pelaa väärin niin putoat.
Mitä järkeä oli luoda maapallo, ja sinne sitten ihmisiä "omaksi kuvakseen" pelinappuloiksi. Miksi heitellä omia kuviaan helvettiin, jos nämä eivät osaa uskoa oikealla tavalla. Miksi Jumala herättää joidenkin tunnon, että nämä alkavat uskoa "oikein" ja pääsevät taivaan ihanuuteen? Oliko järkeä edes luoda niitä, jotka pitää paiskoa tulimereen?
Eikö taivaasta olisi voinut luoda vähän isompaa, että kaikki mahtuisi. Antaako Jumala saatanan hyppiä silmille? Eikö hän olekaan kaikkivaltias?
Miksi Jeesus sovitti ristillä kaikkien ihmisten synnit, ja silti jotkut joutuvat helvettiin, koska ovat syntisiä... Liian monimutkaista minullekin. Tyhmäkään ei muka eksy "tältä tieltä". En minä mikään viisaskaan ole. Miksi siis en ymmärrä?
Taidan jatkossakin jättää uskonasiat muiden huoleksi.
-Vl-perheen vesa-
Ei Jumala pirullinen ole vaan tässä tapauksessa SRK, joka on itsensä korottanut Jumalaksi.
Puhutte Jumalan pirullisesta suunnitelmasta, se kyllä uupuu Sanasta, mutta sen pirun itsenä suunnitelma siletä löytyy, ja se on se, että VAROKAA, SILLÄ LOPUN AJAN EDELLÄ TULEE SEURAKUNTIA, JOTKA VARASTAVAT MINUT ( JEEUSKEN ) TEILTÄ. Ja kukahan se on????
Ei se sitä tarkoita tuo Jumalan kuva, että VL nuoret alkavat yhä enemmän muistuttaa toisiaan, ikään kuin kaikki olivat veljiä, korkeat poskipäät, hattu takaraivolla, tupakka suussa ja ristiverisiä, posket lonkolla, kuten yhdellä veljes- sarjalla, vaan sisäsiittoisuutta, sillä VL populaatio on pieni.
Kysyt taivaan koosta, kuka sen on määritellyt, muu kun Jeesus >> Menen tekemään teille sijaa, minun Isäni talossa on monta huonetta…. Tilaa kyllä on, jos halukkaita.
Kun kysyt, antaako Jumala hyppiä silmille. Vastaus on ei. Jumala on rakkauden Jumala, mutta yhdessä asiassa Hän on kiivas, EI ANNA KOSKAAN KYSEENALASITAA OMAA JUMALUUTTAAN. Miellä on siitä eläviä esimerkkejä, kun mm. saarnaaja Eilola Oulusalosta muutama vuosi sitten saarnaisi..>> Me olleemme suurempia kun Jumala täällä maan päällä, sillä Jumala ei ole täällä.
yhdessä muutaman tuhat vuotta meitä ennen kuolleiden kanssa?
Siellähän on faaraoita, kuninkaita, kivikauden ihmisiä, alkuasukkaita, neandendaalilaisia,
kaikki eskimot,
kaikki kiinalaiset,
kaikki intialaiset ja muutkin aasialaiset,
kaikki arabit,
kaikki australialaiset - n. 100 kpl,
kaikki afrikkalaiset -200 kpl,
kaikki eurooppalaiset -120 000kpl,
kaikki amerikkalaiset -2000kpl.
Nämä siis ainakin. Kyllä siellä käy kova älämöly kun jokainen itkee ja valittaa hammasten kiristystä.......
Loput parisataa tuhatta katselee sinne alas ja kiittelee lakkaamatta.......
Ei oo hääppösiä paikkoja kumpikaan.....
itse olet halunnut ja himoinnut syntyä tänne ja tähän aikaan.
Sekin on totta että emmittävää, kysyttävää ja käsittämättömyyttä on lähes jokaisella mutta oma vapaa tahto ja valinta toteutuu siitä huolimatta pidätkö siitä nyt vai et.
Rehellinen ja viaton hämmentyneisyys on avain oikeisiin kysymyksiin.
synkkää ole. Se, että minä tai sinä olemme syntyneet tänne, siihen me emme ole voineet vaikuttaa.
Mutta Raamattu ei ole mikään arvoitus, ja Jeesus oli Jumalan lähettämä, joka saarnasi ihmisille mitä tulee tehdä että pelastuu. Siihen uskominen on vapaaehtoista, sillä ei Jumala pakota ketään uskomaan.
Mutta jos uskot Jeesukseen ja elät Jumalan sanan mukaisesti, niin eihän muuta vaadita.
Ja Raamattu ei opeta ikuista piinaa helvetissä, vaan Jumala tuhoaa jumalattomat, eli laaki ja vainaa.
Mutta ihan kaikella kunnioituksella ajatuksiasi kohtaan, pohdiskele mitä sinä voit voittaa elämässäsi Jumalan sanan avulla.
"Jumala tuhoaa jumalattomat, eli laaki ja vainaa."
Tarkoitatko että kristinuskon jumala tuhoaa muiden uskontojen kannattajat ?
että Jumala tuhoaa jumalattomat, ketä ne sitten ovat, sen tietää itse Jumala.
Oikeasti ei olekaan "mitään järkeä" jos järjellä tarkoitat että tässä olisi kyse Raamatussa kuvatusta tarinasta jossa hyvät ja pahat lopuksi erotetaan toisistaan.
Ihmisykilön kannalta hänellä on vian se aika käytettävissä jonka hän elää, pisimmilläänkin vähän päälle sata vuotta. Aktiivinen aika jää lyhyemmäksi. Sen jälkeen ihmismieli sammuu ja katoaa. Mutta aineellinen ruumis jää: atomit eivät katoa minnekään vaan hajoavat ja liittyvät uusina kombinaatioina maaimankaikkeuden muihin atomeihin.
Elämä jatkuu niin kauan kuin Aurinkossa riittä energiaa. Muutamia miljoonia vuosia on vielä jäljellä. Sen jälkeen katoaa Maasta kaikki elämä, ja koko planetta kylmenee ja painuu kasaan.
Siksi, jo sinula on mielessä jotakin aikomuksia tehdä jotakin kivaa, tee se nyt. :-)
Toista tilaisuutta ei tule. Eikä "taivasta" ole.
materiaalikeskeinen näkemys tai... selitystapa.
Kertooko vastauksesi sinusta itsestäsi vai tukeudutko johonkin valmiiseen malliin?
Luulin että humanistinen ajattelu lähtee paremmasta näkemyksestä.
7
No mutta:
"Luulin että humanistinen ajattelu lähtee paremmasta näkemyksestä"
Mitä vikaa on elämän lahjan kunnioittamisessa ja sen rakastamisessa? Siis tämänpuoleisuuden arvostamisessa? Että olisimme toisillemme lähimmäisiä ja tekisimme toinen toisemme elämän mahdollisimman hyväksi, keskinäisen rakkauden ja kunnioituksen hengessä.
Luulin että muuan Jeesus opetti juuri tätä samaa?!! :-)
Totta puhut, tämä tuntuu itseltänikin hyvin pahalta ajatukselta, mutta kerronpa kuinka ajattelen asiasta:
Olet varmaan lukenut uuttatestamenttia. Katso sieltä vaikka evankeliumeita ja Jeesuksen elämää.
Tulet huomaamaan, että vitsikö on oikeasti mahtavaa puhetta ja opetusta Jeesuksella. Et löydä siitä pienintäkään virhettä tai epäoikeudenmukaisuutta, hänen tekonsa ja oppinsa kertakaikkiaan vastaavat täysin ainakin omaa oikeuden käsitystäni ja tuntuvat asioilta, jotka ovat niin kauniita, että tuntuu ettei ihminen ole niitä voinut keksiä. Kaiken kaikkiaan kehoitus lähimmäisen rakkauteen on yksistään niin hieno, että tämä maailma ei totisesti olisi paha paikka, jos me vaan älyäisimme sitä noudattaa.
Kaikki opetus antaa anteeksi niin monesti, kun sinulta pyydetään ja auttaa kaikkea, niin heikkoja kuin vahvojakin, käyttäytyä vihamiehiä kohti suopeasti ja kaikki tämä on niin kaunista, että kuinka olisi yksi ihminen voinut sen niin hyvin löytää, ellei se olisi Jumalan poika?
Sanoppa, löydätkö pienintäkään epäoikeudenmukaisuutta tai epäkohtaa Jeesuksen opetuksessa siitä, että miten meidän tulee täällä maanpäällä käyttäytyä? Tai löydätkö yhtäkään nuhteen aihetta Jeesuksen käyttäytymisestä tai mistään, mitä hän on tehnyt, joka ei vastaisi täysin meidän omantunnon oikeuden käsitystä?
Itse en ole löytänyt, olen vain joutunut totemaan, että hitsi vie kun on Jumala meille kauniin, suloisen ja oikeudenmukaisen lain antanut.
No niin, mikä on sitten tämä sepityksen yhteys kysymykseesi: ajatteleppa, että kuinka mahtuu yhteen se, että meillä on näin mahtavat ja oikeudenmukaiset elämänohjeet annettu, mutta silti niiden antaja olisi tehnyt epäoikeudenmukaisia tai epäreiluja tekoja luodessaan ihmistä. Opetus siitä, että kuinka meidän tulee elää tässä maailmassa, on kyllä täydellinen, mutta Jumalan teot silti näyttävät tosi julmilta - on siis havaittavissa suuri ristiriita.
Kuinka meidän sitten kannattaisi ajatella koko hommasta? Mietippä tällainen vertaus eräästä tuomarista:
yhtä miestä syytettiin taposta ja hänet oli määrä teloittaa. Tuomari oli kuitenkin armahtunut tappajan, koska hän näki että tappaja sydämessään katui tekoa ja haluaisi korvata kaiken aiheuttamansa pahan. Sen lisäksi tuomari oli pitkän selvittelyn jälkeen tajunnut, että tappaja oli tehnyt tekonsa erään traumansa siivittämänä epätietoisessa ja hallitsemattomassa tilassa, jonka takia hänen mielestä oli turha pilata uuden miehen elämä tämän harkitsemattoman tapon takia. Näin siis tappajaa ei tuomittu.
Sitten eräänä pimeänä yönä tämä tappaja kohtasi kadulla tilanteen, missä hän näki kaksi hahmoa käyvän kamppailua, toinen oli selvästi alakynnessä. Vahvempi, suuri kokoinen mies näytti potkivan sitä. Entinen tappaja ei kuitenkaan päässyt näkemään tilannetta ihan loppuun, koska iso kuorma auto sattui parkkeeraamaan kadulle siten, että se esti näkyväisyyden kohtaukseen. Kun entinen tappaja pääsi perille, hän näki vain vähän verta kadulla.
Oikeudessa tämä entinen tappaja oli sitten ensimmäinen kuultava tilanteesta. No hän kertoi, että tämä isokokoinen mies oli pahoinpidellyt heikompaa rajusti potkien - ja häntä olisi rangaistava.
Kuitenkin kohtauksen tuomari, joka sattui olemaan sama kuin entisen tappajan tapauksessa, oli erimieltä, hän kertoi yllätyksenä muille, että oli nähnyt koko tapahtuman ihan vierestä kerrostalohuoneensa ikkunasta. Hän sanoi, että uhri oli terroristi ja yrittänyt räjäyttää dynamiitilla erään huonoiston hajalle, minkä takia iso mies oli mennyt pysäyttyämään terroristia. Terroristi oli kuitenkin ehtinyt sytyttää dynamiitin, joka tippui kamppailussa maahan. Mies huomasi sen ja tamppasi terroristilta tippuneen dynamiitin sytystyslangan jalallaan sammuksiin. Terroristi oli kuitenkin kerinnyt paeta tuona aikana. Iso mies oli vienyt dynamiitin pois, ettei kukaan tee sillä enää vahinkoa, mutta kadottanut sen sitten jossakin matkan varrella.
Jos nyt olisit tämä entinen tappaja, niin uskoisitko tuomaria ja unohtaisit oman tuomiosi tapauksesta? Olihan hän sinutkin erittäin oikeudenmukaisesti tuominnut, niin miksei hän tietäisi mitä tehdä tässäkin tapauksessa, etkö olisi jo oppinut luottamaan häneen?
Niin oppikaamme me myös luottamaan taivaalliseen isäämme, jonka tahto, tuomio, ajatukset ja ratkaisut ovat silmiemme ja järkemme ulottomattomissa, mutta jonka armahtavaisen mielemme ja teot voimme nähdä hänen opetuksissaan ja teoissa, jotka ovat Raamattuun kirjoitetut ja joita voimme vielä nähdä hänen palvelijoidensa joskus tekevän Pyhän Hengen voimasta.
Me sen sijaan emme tiedä, mitä kaikkia asoita liittyy ihmisen luomiseen, Pahaan enkeliin, pahuuteen, viimeiseen tuomioon, paratiisin, ikuisuuten ja helvettiin. Ne ovat kaikki sellaisia asioita, joidenka käsittelemiseen ei järkemme kunnolla riitä ja kaiken lisäksi tiedämme niistä asoista paljon paljon vähemmän, mitä entinen tappaja tiesi siitä "pahoinpitelystä".
Kuitenkin, tämä entinen tappaja luotti siihen, että jos tuomari on tehnyt parhaansa hänen tuomitsemisessaan, niin miksei hän tekisi parasta myös muissakin tuomioissa. Hän näki kuinka hienosti tuomari toimi omassa tuomiossaan ja luotti vahvasti siihen, että kyllä tämä armahtavainen ja oikeudenmukainen tuomari tiesi mitä tehdä tässäkin uudessa tuomiossa.
Niin entinen tappajan yksinkertaisesti uskoi tuomaria. Emmekö mekin uskoisi Jumalaa, sillä hän sanonut olevansa hyvä ja oikeudenmukainen? Hän on varmasti tehnyt kaikkensa meidän edestämme ja järjestänyt asiat niin, kuin ne vain parhaiten on mahdollista järjestää. Emme helposti usko Jumalaa, koska meidän silmissämme ja meidän tiedoillamme kaikki meidän konkreettisen maailman ulkopuolella olevat teot näyttävät pahoilta. Se vaatii uskoa, että luotamme Jumalaan enemmän, kuin omaa ajatteluumme ja näkemäämme niistä asioista.
Kuitenkin, entinen tappaja oli viisas, koska se luotti enemmän tuomariin. Hän tiesi, että oli ollut pimeää eikä hän edes kerinnyt näkemään läheskään kaikkea tilanteesta, saati sitten tiennyt taustoja ja mahdollisia motiiveja ja päätti siten unohtaa oman tuomionsa ja kunnioittaa tuomarin päätöstä. Unohtakaamme mekin tuomio Jumalan töistä ja ratkaisusta, joista tiedämme vielä vähemmän. Tässä maailmassa hänen opetuksen ja tekonsa ovat hyviä, niin eikö myös siinä ulottuvuudessa, jota emme taida ymmärtää.
Niin on siis meidänkin osamme suhteessa niihin yliluonnollisiin asoihin, joihin meillä on hyvin vähän tietoa annettu, ehkä juuri sen takia, ettei järkemme riittäisi edes prosessoimaan kaikkia sitä. Emmehän voi edes ymmärtää suhteellisuus teoriaa kunnolla, jossa vielä pysytään tämän maailman fysiikan laiessa. Kuinka silloin voisimme yrittää ymmärtää niitä lakeja, jotka ovat fysiikan lakien ulkopuolella, jos näissäkin on jo itsessään kylliksi tekemistä.
Ehkä Jumala on ollut viisas ja päästänyt meidät sen takia liialta tiedolta, koska emme kuitenkaan pystyisi prosessoimaan sitä.
Saattaa myös taas herätä kysymys, että miksi näin? Emmekö olisi voineet saada riittävä prosessori myös näitä toisen maailman tietoja varten, että voisimme itse löytää vastaukset kysymyksiimme? Sitä emme tiedä, jos meillä olisi parempi prosessori, niin ehkä saisimme siihenkin miksi kysymykseen samallla vastauksen. Tuomari on kuitenkin nähnyt paremmaksi, ettei tällaistä prosessoria meillä ole.
Olen samaa mieltä siitä että Jeesus on ollut yksi ihmiskunnan suurimpia opettajai ja hänen vaikutuksensa on historiallisesti valtava. Elämää säilyttävä opetus (harmi että hänen nimiinsäkin on ihmisiä tapettu ja tuhottu).
Mutta se, mitä Jeesu opetti toinen toistemme kanssa elämisestä, ei tee hänestä sen yliluonnollisempaa opettajaa kuin Buddha, Sokrates tai Gandhi. Heidän kaltaisiaan on korkeintaan yksi sadassa tai viidessä sadassa vuodessa ihmiskunnassa.
Etkö itse havaitse jo tästä:
"Niin on siis meidänkin osamme suhteessa niihin yliluonnollisiin asoihin, joihin meillä on hyvin vähän tietoa annettu, ehkä juuri sen takia, ettei järkemme riittäisi edes prosessoimaan kaikkia sitä. Emmehän voi edes ymmärtää suhteellisuus teoriaa kunnolla, jossa vielä pysytään tämän maailman fysiikan laiessa. Kuinka silloin voisimme yrittää ymmärtää niitä lakeja, jotka ovat fysiikan lakien ulkopuolella, jos näissäkin on jo itsessään kylliksi tekemistä."
Jo tuo sinun oma sivistynyt aprikointisi kertoo siitä mahtavata potentiaalista, mikä on ihmisen mielikuvituksessa ja ajattelussa, lopultakin tieteessä, jossa aikaisemman tiedon ja uusien oivallusten varassa suunnistetaan täysin tuntemattomaan sitä tutkimaan. Ihminen on kehittänyt jopa alueille joille tiede ei (vielä ?)pääse, menetelmiä pohtia niitä.
Eme me tarvitse selittämättömiä mystisiä olentoja elääksemme onnellisina ja toinen toisistamem vastuuta kantaen. Elämän puolustameinen ja tietämättömyyden vähentäminen riittää.
Kaikkea hyvää sinulle, olet kirjoittanut monta fiksua kirjoitusta tänne. Arvostan niitä.
sanoit:"Mutta se, mitä Jeesus opetti toinen toistemme kanssa elämisestä, ei tee hänestä sen yliluonnollisempaa opettajaa kuin Buddha, Sokrates tai Gandhi. Heidän kaltaisiaan on korkeintaan yksi sadassa tai viidessä sadassa vuodessa ihmiskunnassa."
Niin, tästä en kuitenkaan itse olisi aivan varma - saatta silti olla. Harmikseni joudun toteamaan, etten ole lukenut heidän opetuksiaan oikeastaan lainkaan, ainoastaan omistan jonkun tuntuman koulu uskonnolta pohjalta heidän oppeihin. No, esimerkiksi vaikka tällä Budhalla oli kuitenkin vissiin opetusta jostain kärsimyksestä vapautumisesta, joka kuullostaa lähinnä vain joltain sattuman varaiselta filosofoinnilta, josta on vaikea saada mitään käytännön etua.
Jeesuksen opetukset suhteessa käytännön elämään ja toisiin ihmiseen olivat mielestäni alusta loppuun hyödyllisiä, toisin kuin vaikka tämä kärsimys filosofia.
En silti oikeastaan tiedä tästä Buddhan "vapautuskärsimyksestä - teoriasta" paljoakaan, enkä tiedä toimiiko se, mutta ainakin näin mutu tuntumalla se kuullostaa vähän teoreettiselta.
No joo, en siis voi puhua asiasta paljoa, koska en tosiaan tunne heidän opetuksiaan, täytyy palata asiaan kun olen lukenut heistä enemmän.
Olen kuitenkin sen huomannut, että historiassamme on ihmisiä, jotka ovat löytäneet paljon viisautta elämästämme, mutta jotka ovat silti jokainen omannut vain säröisen peilikuvan totuudesta, josta jokainen siis sisältää totuutta, mutta silti jossakin kohdin aina poikkeaa hieman totuudesta, milloin vähemmän ja milloin enemmän. Tarkoitan totuudella tässä yhteydessä siis mm. ihanteellista suhtautumista lähimmäiseemme ja käytännön elämäämme.
Ja ainakin itsestäni tuntuu, ettei tässä Jeesuksen peilissä ole säröjä. Tietenkin, jos lähdemme oletuksesta, että Jumalaa ei ole, niin silloin esimerkiksi kaikki asiat suhteessamme Jumalaan olisivat tarpeettomia.
Mutta siis puhuttaessa näin käytännön elämästä; vaikka silloin kun olen esimerkiksi ratkaisemassa lähimmäiseni kanssa riitaa, ei minun Raamatun mukaan tarvitse miettiä Jumalaa, vaan sitä järkevää ratkaisua riitaa, johon on siellä annettu ohjeet - tosin tulkinnan varaiset.
sanoit:"Eme me tarvitse selittämättömiä mystisiä olentoja elääksemme onnellisina ja toinen toisistamem vastuuta kantaen. Elämän puolustameinen ja tietämättömyyden vähentäminen riittää. "
Emme tosiaan tarvitsekkaan, mutta kun se peili, jossa ei ole säröjä, sattuu ainakin minun tuntumani mukaan löytymään juuri Raamatusta, niin saa minut luottamaan myös muuhunkin, mitä siellä on sanottu.
Se, että onko Jeesus ainoa, joka on esittänyt totuutta ja onko se edes aina tehnyt sitä, on asia josta voisimme puhua tosi pitkään. Kuitenkin, luotan omiin kokemuksiini ja näkemiseeni hänen opistaan ja teoistaan, ne tuntuvat sydämessäni vain hyviltä ja hienoilta, sekä järkeni ja oikeuden tajuni niin lähes aina yhtyy. Voisi olla, että täsmälleen samat ajatukset ovat jossakin muuallakin, mutta jos satun ne kohtaamaan, niin joudan sitten ajattelemaan lisää siitä, että onko Jeesus sittenkään Jumalan poika ja onko Jumalaa olemassa.
Kiitos antoisista ajatuksistasi. Kommentoin tässä vielä lopetustasi:
"joudan sitten ajattelemaan lisää siitä, että onko Jeesus sittenkään Jumalan poika ja onko Jumalaa olemassa."
Voidakseen arvotaa Jeesuksen syvällistä oeptusta meidän ei tarvitse pitää häntä "jumalan poikana" eikä pitää jumlaia aidosti olemassa olevina. Toki voimme myös ajatella agnostikkojen tavoin, ettemme omaa tietoa voidaksemme ylipäänsä ottaa sellaiseen kantaa.
Itselleni riittää että Jeesus oli viisas opettaja ja suorastaan radikaali oikeiden arvojen puolustaja, aikana jolloin ihmisoikeuksista ja oikeudenmukaisuudesta ei kukaan välittänyt. Jeesus kritisoi erityisesti ihmisten välinpitämättömyyttä lähimmäisen hädästä, haluttomuutta auttaa ja tukea toinen toistaan, sekä ahneutta, itsekkyyttä ja ulkonaista tekohurskautta, omahyväisyyttä (farisealaisuutta). Jeesuksen mukaan lähimmisenrakkaus on ainut laki joka kristittyä sitoo.
"Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"
Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi
Tämä on käskyistä suurin ja tärkein Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. (Matt. 21:36-40)
Jeesuksesta henkilönä. On hyvä tututua siihen, miten Raamatun kuvaukset Jeesuksen elämästä ja oeptuksesta ovat historian mittaan rakentuneet. Aiheesta on valtavasti korkeatasoista tutkimustietoa tarjolla. Raamatun tiedot perustuvat eri henkilöiden vuosikymmeniä ja -satoja Jeesuksen kuoleman jälkeen tekemiin muistiinpanoihin ja muistitietoon. Osa on hyvinkin fragmentaarista, ja toisaalta kaikkea muistitietoa ei ole hyväksytty Raamattuun. Kannattaa tutustua myös gnostilaisiin teksteihin - kriittisellä mielellä tietysti niihinkin.
Toivotan sinulle rauhaa ja kaikkea hyvää matkallasi elämän tiellä! Jutellaan taas kun tulee tilaisuus.
sanoit:"Jeesus kritisoi erityisesti ihmisten välinpitämättömyyttä lähimmäisen hädästä, haluttomuutta auttaa ja tukea toinen toistaan, sekä ahneutta, itsekkyyttä ja ulkonaista tekohurskautta, omahyväisyyttä (farisealaisuutta). Jeesuksen mukaan lähimmisenrakkaus on ainut laki joka kristittyä sitoo."
Tosi hienosti olet löytänyt juuri hänen opetuksiensa ytimen - juuri nuo asiat, jotka Jeesuksesta esitit, ovat juuri sitä, mikä on ainakin minun näkökulmasta hyvin kaunista ja oikeudenmukaista.
sanoit:"Voidakseen arvostaa Jeesuksen syvällistä opetusta meidän ei tarvitse pitää häntä "jumalan poikana" eikä pitää jumlaia aidosti olemassa olevina."
niin, ei tarvitsekkaan, mutta toimin niin kuin vertauksessa esittämäni entinen tappaja. Hän huomasi, että tuomari oli pysynyt lujasti totuudessa tuomitsesssaan häntä ja siihen perustuen tappaja uskoi myös tuomarin toisetkin tuomiot oikeudenmukaisiksi ja hyviksi. Niin minäkin uskon Jeesuksen loputkin puheet iankaikkisuudesta ja Jumalasta, joita en voi nähdä silmilläni, enkä täysin ymmärtää päälläni.
En vain yksinkertaisesti pysty väittämään näin mahtavaa opettajaa valehtelijaksi, vaan uskon, että jos hän on noin totuudenmukaisesti ja varmasti esittänyt tämän maailman parhaimmat moraali ohjeet, niin miksei hän tietäisi myös mitä hän puhuu Jumalasta, itsestään ja muista yliluonnollisista asioista. Eli loppu on vain ihan puhdasta luottoa siihen, että hän ei erehdy niissä muissakaan asioissa, joista meillä on vähemmän tietoa.
sanoit:"Toivotan sinulle rauhaa ja kaikkea hyvää matkallasi elämän tiellä! Jutellaan taas kun tulee tilaisuus. "
Samoin sinulle! On mukava jutella ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ajaudu väittelyyn, vaan että pystyy suuttumatta suhtautumaan myös tällaisiin asioihin.
Monesti mielen täyttää monet epäilykset, että mitenkäs nämä uskon kuviot menivätkään. Olen entinen vl ja vl-suudessa kasvaneena olin jotenkin sulkenut tuon epäilyksen mahdollisuudet pois ajatuksistani. Sittemmin olen opiskellut itsekseni teologiaa ja välillä tuntui, että nuo opinnot johtivat minua vain poispäin. Mutta Jumala ei ole sanoin selitettävissä eikä käsitettävissä. Jumala on rakkaus ja täydellisyys. Hän haluaa jokaisen ihmisen PARASTA. Ihmisillä on vajavaiset tiedot Jumalasta, mutta perustuen Hänen Rakkauteensa, emme saa lähteä tekemään omia "viisaita" päätelmiä, että minäpä uskon "oikein"/"oikealla tavalla" ja ne jotka uskovat toisin tai eivät ole kuulleetkaan minun tavastani, joutuvat helvettiin. Jumalalla riittää rakkautta jokaikistä ihmistä kohtaan ja jokaikisellä ihmisellä on oma suhteensa Jumalaan.
Se, että sinutkin on luotu tänne maailmaan, on lahja Jumalalta.
Raamattu ei ole arvoitus, eikä sitä pidä liikoja miettiä. Voit rukoilla Jumalalta ymmärrystä uskon asioihin.
Ei suurimmalla osalla ihmisistä olekaan teoreettista mahdollisuutta taivaaseen päästä, jos he eivät Jeesuksen ja Jumalan nimen päälle usko. valinta on oamkohtainen ja lähtee meistä, itsestämme.
Jumalahan oli laupias. Ajattelin ennen pitkälti tavallasi, mutta siskoni (joka on vl ja ainoita vl:ä, joiden kasnna pystyy suopeasti uskon asioista puhumaan) selitti kerran minulle asiat niin, että ymmärsin.
Ellei Jumala olisi uhrannut jeesusta, ainoaa poikaansa, olisimme kaikki syntisiä ja kadotukseen joutuvia. Hän on ollut kuitenkin laupias ja mahdollistanut syntien anteeksi annon ja pelastuksen niille, jotka häneen uskovat.
Ei Jumala voi uskoa puolestasi, vaan valitset itse. Raamatussa Jumala lupaa, että jokaisella on mahdollisuus saada Jumalasta tietää.
Kirjoitukset eivät perustu vl-uskon ajattelutapaan.
Elämästä syntiset ihmiset tekevät kärsimyksen. Ei Jumala, vaan tämä on ihmisten aikaansaannosta. Elämä on aika, joka on lyhyt aika. Täällä oleva pahuus ei ole mitään kadotukseen verrattuna. Matkaamme Jumalan luo, jotka uskossa olemme.
Rukoilen ja toivon, että sinulle aukeaisi nämä asiat. Voimia elämääsi.
Kaunis kirjoitus! Kommentoin paria kohtaa liittyen ketjun avaajan teemaan.
"Raamattu ei ole arvoitus, eikä sitä pidä liikoja miettiä."
Ihminen on järjellinen olento, eikä ainakaan vastuullinen ihminen voi paeta loputtomiin oman järkensä käyttöä.
"Ei suurimmalla osalla ihmisistä olekaan teoreettista mahdollisuutta taivaaseen päästä, jos he eivät Jeesuksen ja Jumalan nimen päälle usko."
Millä tavoin muinaishistorian, intiaanikulttuurien tai vaikkapa Aasian vuoristokylän ihmiset olisivat voineet saada tietää Jeesuksesta? Epäoikeudenmukainen on jumalasi, jos tällä perusteella hylkää heidät, syyttömät!
"valinta on omakohtainen ja lähtee meistä, itsestämme"
Valtaosa maailmanhistoriassa eläneistä ja elävistä ihmisistä ei ole koskaan saanut tilaisuutta _valita_ kristinuskoa!
"Jumalahan oli laupias."
Ei siltä kuulosta, jos hän tuomitsee helvettiin syyttömiä ihmisiä.
"Ellei Jumala olisi uhrannut Jeesusta, ainoaa poikaansa, olisimme kaikki syntisiä ja kadotukseen joutuvia."
Jumala murhautti oman poikansa.
Mistä syystä tämä Jumala ei voinut antaa luomilleen ihmisille syntejä anteeksi ilman oman poikansa julmaa kiduttamista?
Jumala UHRASI POIKANSA ITSELLEEN. Miksi ihmeessä?? Jumalan sanotaan olevan kaikkivoipa. Kaipa hän olisi ITSELLEEN voinut myöntää ihmislasten synnit anteeksi vähemmällä julmuudella? Tämä on yksi kristinuskon ydinkysymyksiä: Miksi Jumala murhautti oman poikansa uhrina itselleen?
"Hän on ollut kuitenkin laupias "
Jumalasi on erittäin ristiriitainen persoona!
"Raamatussa Jumala lupaa, että jokaisella on mahdollisuus saada Jumalasta tietää."
Täm ei kuitenkaan ole maailmanhistoriassa toteutunut. Tälläkin hetkellä elää satoja miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuuleet sanaakaan kristinuskosta, puhumattakaan että he olisivat kuulleet vanhoillislestadiolaisuudesta. Valtaosa maailman ihmisistä on muiden uskontojen kannattajia. Lisäksi uskonnottomia on runsaat miljardi ihmistä.
"Elämästä syntiset ihmiset tekevät kärsimyksen. Ei Jumala, vaan tämä on ihmisten aikaansaannosta."
Tässä olen täysin samaa mieltä. Ihmiset tekevät elämästä toisilleen usein helvetin... :-(
Mutta jos tämä asianitila ei olekaan Jumalan tahto eikä pohjimmiltaan Jumalan aikaansaannosta, kuten sinä väität, silloin Jumala ei olekaan kaikkivoipa... Jos Jumala olisi kaikkivoipa, eikä hän lopettaisi tarpeettoman kärsimyksen?
Ilmeisesti hän onkin voimaton.
Miten se tosiaan on? Miksi Jumala sallii viattoman lapsen kärsimyksen? Miski tuhannet lapset kärsivät joka päivä kidutusta, väkivaltaa, sairauksia, nälkää ja turvattomuutta? Onko se Jumalan tahto, ja jos on, missä on hänen laupeutensa?
Päätelmäksi tulee, että Jumala on joko julma ja säälimätön viattomia lapsia kohtaan, tai sitten hän on voimaton.
"Elämä on aika, joka on lyhyt aika. Täällä oleva pahuus ei ole mitään kadotukseen verrattuna."
Ei ole mitään näyttöä siitä, että ihmisolennoilla olisi kuoleman jälkeen mahdollisuus jatkaa elämäänsä. Ei "kadotuksessa" eikä sen puoleen "taivaassakaan".
Kun ihmisyksilön elämä päättyy, elämä loppuu ja elintoiminnot loppuvat siihen. Alkaa aineen hajoaminen ja liittyminen uusina yhdistelminä maailmankaikkeuden hiilikiertoon. Kyseisen ihmisyksilön atomit liittyvät toisiin eliöihin ja siten elämä kyllä jatkuu.
Tuonpuoleisuus-kuvitelma on ihmisen mielikuvitusta. Monia se lohduttaa eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa (vaikka se olisikin humpuukia).
Väliäkö sillä, mistä kukin lohtunsa saa.
On vain hyvä että lohtuja on tarjolla. :-)
Kiitos inspiroivasta kirjoituksesta! Rauhaa... :-)
Aika mielenkiintoista luettavaa oli kirjoituksesi... Ajattelin ennemmin kritisiovasti samalla tapaa Jumalaa kohtaan. Kuulostaa tutulta siis...
Tuota raamatun arvoitusta tarkoitin, ettei sitä tule miettiä jokahetkisesti, eikä liikaa: tarkoin, että esim. yötä päivää pohtia, miettiä ja peljätä. Eikä miettiä joka lausetta erikseen sanatarkasti.
Jumala ei tuomitse helvettiin syyttömiä, vaan synnillisiä ihmisiä, jotka eivät usko hänen päällensä.
Minulle on kerrottu, että jakaisella ihmisellä, jokaisessa maan kolkassa on mahdollisuus kuulla Jumalasta/ saada synnintunto, jossain elämänsä vaiheessa. En osaa antaa teoreettista tietoa tälle väittämälle, enkä tiedä, onko se totta.
Jumala murhautti ainoan poikansa, jotta hänen päälleen uskovilla olisi iankaikkinen elämä. Joku osaa varmasti kertoa paremmin, mutta ihminen on syntiinlankeava ja ilman Jeesuksen ristiinnaulitsemista meidät tuomittaisiin kadotukseen kaikki. Jumala oli niin laupias, että antoi ainoan poikansa sen tähden, ihmisten tähden.
Olen samaa mieltä siinä, että Jumala on ristiriitainen. Miellän samalla tapaa jossain määrin Jumalan melko ristiriitaiseksi.
Mielestäni ihmisen ei pidä olla välttämättä kristinuskoinen saatikka varsinkaan vl, että hän pelastuisi, vaan uskoa Jeesukseen, Jumalaan ja syntien anteeksi antoon.
Raamattu opettaa, Jumala loi ihmisen ja ja katui sitä myöhemmin. Tuli vedenpaisumus ja Nooa säästyi tältä, koska oli uskossa ja katui syntejään.
Ihminen on paha ja syntiinlankeava, eikä mielestäni siinä olisi mitään itua/järkeä myöskään, että Jumala saisi meidät kaikki synnittömäksi. Mikä merkitys olisi silloin maanpäällisellä elämällä? Mikä merkitys sillä mielestäsi nyt on, ellei taivasta ja helvettiä ole olemassa? Kuka raamatun olisi keksinyt ja kuinka osa raamattuun kirjoitetuista ennustuksista (en lähde tässä erittelemään) olisi käynyt sattumalta toteen?
Minulla on sellainen käsitys, että jeesus oli ainoa synnitön ihminen ja hänet antamalla Jumala mahdollisti syntien anteeksiannon. Eikö tämä ole aika laupiasta, en minä ainakaan hevillä omasta pojastani luopuisi, toisten syntien tähden. Ja ellen ole aivan väärässä, juuri Jeesuksen veren vuodatuksen avulla Jumala pystyi mahdollistamaan ihmiselle pääsyn taivaaseen.
Mielestäni, ken ei usko Jumalaan, ei ole ottanut uskoa kohdalleen ja ei peri taivaan valtakuntaa. Esim. Allahiin uskova on ajautunut väärän opin tielle, mistä Jumala raamatussa varoittaa.
Ei ole myöskään näyttöä siitä, että ei olisi olemassa kadotusta tai helvettiä, tai "taivasta". Eli millä todistat humpuukin;)?
Kun olen lukenut raamatun kannesta kanteen, olen tullut siihen tulokseen, että kuka (hullu) olisi keksinyt tuollaiset tekstit? Uskotko itse raamatun tekstien olevan Jumalalta lähtöisin?
Mielestäni elämä maan päällä on pahuutta ja vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja tuskaa täynnä. Toki olemme hyvälle tottuneita ja pienestä valitamme. Mutta saan aika suuren lohdun, kun ajattelen kuten ajattelen Jumalasta jne. Se auttaa minut jopa ymmärtämään elämän tarkoitusta.
Kiitos samoin, myös sinun ajattelusi on kiinnostavaa!
Pari kommenttia vielä niistä.
"raamatun arvoitusta tarkoitin, ettei sitä tule miettiä jokahetkisesti, eikä liikaa: tarkoin, että esim. yötä päivää pohtia, miettiä ja peljätä. Eikä miettiä joka lausetta erikseen sanatarkasti.
Olet tuossa varmasti enemmän kuin oikeassa.
On sellaisiakin uskomusjärjestelmiä, joissa otetaan erittäin vakavasti Raamatun yksittäiset lausumat. Jopa tuomitaan lähimmäisiä sattumanvaraisesti valitun Raamatun sitaatin perusteella. :-( Tällainen on tietysti typerä tapa lukea Raamattua, joka kai ainakin kristinuskossa kehotetaan ottamaan kokonaisuutena. Eli pitäisi hahmottaa, mikä on se ydinsanoma, eikä juuttua yksittäisten lauseiden määräyksiin.
"Minulle on kerrottu, että jakaisella ihmisellä, jokaisessa maan kolkassa on mahdollisuus kuulla Jumalasta/ saada synnintunto, jossain elämänsä vaiheessa. En osaa antaa teoreettista tietoa tälle väittämälle, enkä tiedä, onko se totta."
Tuollainen väite on täyttä humpuukia. Kristinusko ei suinkaan kykene tavoittamaan kaikkina aikoina eläviä kaikkia maailman ihmisiä. Ei taatusti!
Mutta onneksi sinä laajennatkin pelastettujen ryhmää.
"Mielestäni ihmisen ei pidä olla välttämättä kristinuskoinen saatikka varsinkaan vl, että hän pelastuisi, vaan uskoa Jeesukseen, Jumalaan ja syntien anteeksi antoon."
Todella rakentava, suvaitsevainen ratkaisu.
Kun mikä hyvänsä uskonto kelpaa jumalalle, pelastettujen määrä laajenee. Maailmassahan on tällä hetkellä kaikkiaan 35 000 erilaista uskontoa. Toivottavasti jumala hyväksyy ne kaikki. :-)
Mutta sitten sinä kirjoitit omaa aikaisempaa ajatustasi vastaan, eli puhut ristiin:
"...ken ei usko Jumalaan, ei ole ottanut uskoa kohdalleen ja ei peri taivaan valtakuntaa. Esim. Allahiin uskova on ajautunut väärän opin tielle, mistä Jumala raamatussa varoittaa."
Kyllä muslimit uskovat myös jumalaan, ja heillä on, samoin kuin kristityillä, vain yksi jumala. Mistä syystä yhtäkkiä et juuri heidän uskoaan sitten hyväksyisikään? Ja mistä tiedät, ettei jumala heitä hyväksy?
"Jumala murhautti ainoan poikansa, jotta hänen päälleen uskovilla olisi iankaikkinen elämä. - - ilman Jeesuksen ristiinnaulitsemista meidät tuomittaisiin kadotukseen kaikki. Jumala oli niin laupias, että antoi ainoan poikansa sen tähden, ihmisten tähden."
Kenelle jumala siis antoi poikansa?
En vieläkään ymmärrä, kenelle muulle hän poikansa uhrasi kuin että jumala uhrasi poikansa ihan itselleen.
" - - hänet antamalla Jumala mahdollisti syntien anteeksiannon. Eikö tämä ole aika laupiasta, en minä ainakaan hevillä omasta pojastani luopuisi, toisten syntien tähden. Ja ellen ole aivan väärässä, juuri Jeesuksen veren vuodatuksen avulla Jumala pystyi mahdollistamaan ihmiselle pääsyn taivaaseen."
Minusta tuossa ei ole päätä ei häntää (anteeksi vaan). Mitä laupiasta on siinä, että tapattaa oman lapsensa? Mitä hyvää on oman lapsen veren vuodattamisessa?
Se ei tosiaankaan ole laupiasta, vaan julmaa ja väärin. On väärin tietoisesti asettaa oma lapsensa kidututettavaksi. On väärin antaa ketään raakalaisten käsiin ja olla puolustamatta häntä. Jos jumala on kaikkivoipa, hän olisi voinut pelastaa Jeesuksen kiduttajien käsistä.
On väärin sallia epäoikeudenmukainen syyttömän ihmisen rankaiseminen julmalla tavalla. Väkivallan suosiminen vain lisää väkivaltaa.
Kristinuskon ytimessä on siis julma väkivallanteko, Jeesuksen murhaaminen ristillä. Ja sen aiheuttaja on Jeesuksen isä, eli jumala. Tämä on julma ja väärä teko jumalalta.
" ... Mikä merkitys olisi silloin maanpäällisellä elämällä? Mikä merkitys sillä mielestäsi nyt on, ellei taivasta ja helvettiä ole olemassa?"
Elämän kokeminen merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ei edellytä tuonpuoleisuuteen uskomista.
Oikeastaan päinvastoin, sillä kun tietää, kun tiedostaa, ettei itsellä eikä kenelläkään toisellakaan ole muuta elämää eikä uutta mahdollisuutta, vaan yksilönä minulla on vain tämä YKSI ELÄMÄ, sen arvo nousee ja se tuntuu kallisarvoiselta. Myös hyville ihmissuhteille osaa antaa suurta arvoa. Lisäksi kaikki toiset ihmiset ovat arvokkaita ja heillä on tasavertaiset oikeudet. Kaikki ihmiset ovat ainutkertaisia ja heillä on ainutkertaisnen luovuttamaton ihmisarvo.
Meitä yhdistää sama kohtalo: meillä on vain yksi elämä, joka kerran päättyy kuolemaan. Liitymme osaksi maailmankaikkeuden aineen kiertoa. Tämä on hyvin kaunis ja juhlallinen ajatus. Ja sitä ennen, ennnen kuolemaa, tämä elämä on tarkoitus tosiaan elää, aidosti ja omana itsenään!
Elämän tarkoitus on elää oma elämänsä. Ei sen kummempaa mutta juuri siinä on suuri salaisuus jokaisella ratkaistavana!
Näin itse uskon.
"Kuka raamatun olisi keksinyt - -"
Raamatun eri kirjojen taustoista on olemassa paljon historiallista tutkimustietoa. Läytyy netistäkin. Raamatun synnyssä ei ole mitään mystistä. Alkuaan sen vanhimmat kertomukset ovast siirtyneet suullisena perinteenä, ihan samoin kuin Homeroksen kertomuksetn Kreikassa tai Intian Veda-kirjojen kertomukset, tai babylonian Gilgames-eepos. tai meidän oma Kalevalamme. Sittemmin kertomuksia ruvettiin kirjoittamaan muistiin.
Raamatun kertomukset ovat verrattavissa monella tapaa esim. Kalevalan tarinoihin.
"Ei ole myöskään näyttöä siitä, että ei olisi olemassa kadotusta tai helvettiä, tai "taivasta". "
Yleisen perustelusäännön mukaan näyttövelvollisuus on juuri sillä, joka väittää olemassa olevaksi sellaista, jolle ei ole tieteellistä näyttöä.
Taivaan ja helvetin olemassaololle ei ole tieteellistä näyttöä, sillä kukaan ei ole pystynyt osoittamaan, missä nämä paikat fyysisesti /maantieteellisesti sijaitsevat. Niistä ei ole olemassa havaintoja, eikä kukaan ole niissä kummassakaan paikassa käynyt niitä tutkimassa. Kyseessä on puhdas mielikuvitus.
Toki taivas ja helvetti ovat "kulttuurisesti" olemassa, siis käsitteinä, joita me käytämme varsinkin uskonnollisesa puheeessa ja joihin osa ihmisistä vakavaissaan uskookin. Mutta niiden olemassaolosta ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Itse en voi pitää sellaisia ilmiöitä todellisina. mutta se joka haluaa niihin uskoa, vapaasti uskokoon!
"Kun olen lukenut raamatun kannesta kanteen, olen tullut siihen tulokseen, että kuka (hullu) olisi keksinyt tuollaiset tekstit? Uskotko itse raamatun tekstien olevan Jumalalta lähtöisin?"
Raamatun tarinoiden olemassaolo ei suinkaan vaadi kuvittelemaan, että ne olisivat jonkinlaisen yliluonnollisen olennon tuottamia ajatuksia. Kyllä ne kertomukset on historian kuluessa ihmisyhteisö itse tuottanut. Raamatun tutkimus tukee tätä ajatusta. Ja eiköhän kirkonkin kanta nykyisin lähene tätä.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin. Keskustellaan taas jos tulee aiheita. :-)
Kiitos taas mielenkiintoisesta, mietteitä herättävästä kirjoituksesta.
Voi hyvinkin olla, että väitteeni on humpuukia siitä, että jokaisella ihmisellä olisi jossain elämänsä vaiheessa mahdollisuus Jumalasta ja Jeesuksesta kuulla tai heitä "etsiä". Näin sanoo kuitenkin raamattu ja näin uskon.
Jumala sanoo raamatussaan, että on vain yksi Jumala, jota tulee kunnioittaa jne. "Älä pidä muita Jumalia..." Tätä tarkoitin erehdyksellisesti viittauksella Allahiin. Jumala varoitaa kumartamasta epäjumalia. Kiitos korjauksesta, olen ollut väärässä käsityksessä, mitä muslimien allah tarkoittaa. Kävin kuitenkin lukemassa tietoa siitä ja nyt ymmärrän enemmän:) Mielestäni muslimit uskovat oikein uskoessaan vain yhteen Jumalaan. Joka kumartaa epäjumalia, uskoo raamatun mukaan väärin. Mielestäni myös. Tätä ajoin takaa, mutta tietämättömyyttäni otin väärän esimerkin.
Mielestäni mikä tahansa uskonto (esim. epäjumalat, "kiihkolahkot") ei kelpaa Jumalalle, sekä ei tarvitse kuulua mihinkään uskontoryhmään/ lahkoon, vaan uskoa Jeesuksen sovitustyöhön, syntien anteeksiantoon, pyrkiä noudattaan kymmentä käskyä ja uskoa, että on vain yksi Jumala.
Raamatun mukaan Jumala antoi ainoan poikansa meidän syntiemme tähden, vuodatti Jeesuksen - ainoan synnittömän ihmisen veren - jotta meillä olisi mahdollisuus pelastua. Ilman synnittömän Jeesuksen veren vuodatusta tämä ei olisi mahdollistunut, vaan juuri tämä teki siitä mahdollisen. Jeesus lepää nyt Jumalan oikealla käsivarrella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Eli hän "uhrasi" Jeesuksen meille, meidän syntiemme tähden. Ja älä kysy, miksi Jeesus mahdollisti sen, jos Jumala on kaikkivoipa. En tiedä, kai hän on kaikkivoipa, mutta raamatun mukaan kykenee häneen uskovien ihmisten avulla kukistamaan saatanan. Miksei ilman? En tiedä. Samaa pohdin. Olisiko kyseessä "valtataistelu" saatanan kanssa?
Pelkästään siinä, että antaa oman poikansa hengen, ei tavallaan olekaan mitään laupiasta, mutta jos tekee sen sen vuoksi, että lukemattomat syntiset saisivat iankaikkisen elämän, kadotuksen sijaan, on laupiasta. Jumala otti Jeesuksen tykönsä tämän kuoleman jälkeen. Ei hän Jeesusta itselleen käsitykseni mukaan uhrannut.
Mistä tiedät, vaikka Jumala olisi pelastanut Jeesuksen raakalaisten käsistä ja saanut näyttämään, että Jeesus oli ristillä? Tai saanut Jeesuksen kivuttomaksi ristillä tämän ollessa ristillä?
Sanot, että ihmisellä on yksi elämä. Mielestäni voin pitää sitä yhtälailla humpuukina, koska ei ole todistettu tieteellisesti, että näin olisi. Tiede ei ole niin kehittynyt (tuleeko koskaan kehittymäänkään), että pystyisi todistamaan kuolemanjälkeisen elämän tai ettei sitä ole olemassa.
"...Lisäksi kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja heillä on tasavertaiset oikeudet..." Ei muuten ole totta. Ei meillä ole samanlaiset oikeudet, esim. monissa maissa naisilla ei ole äänioikeutta, lapsilla ei ole mahdollisuutta koulunkäyntiin, köyhillä terveydenhuoltoon, toiset näkevät nälkää, heitä raiskataan jne. Näin pitäisi (samat oikeudet) olla, mutta ei ole. Ihmisarvo ei toteudu vaikkapa monenkaan tummaihoisen tai maallisesti köyhän kohdalla. Näin on, vaikkei pitäisi mielestänikään olla.
Et voi olla varma, että kyseessä on puhdas mielikuvitus, kun puhutaan helvetin olemassaolosta aineellisesti. Samoin kuin en voi todistaa, että helevetti on, et voi todistaa, ettei ole. Uskon raamattuun tässä asiassa. Jumala kehoittaa uskomaan ilman todisteita, se on juuri sitä "oikeaa" uskoa Jumalaa kohtaan. Eiväthän opetuslapsetkaan uskoneet Jeesuksen nousseen kuolleesta, ennekuin saivat kokeilla naulan reikiä hänen käsissään.
Omassa elämässäni olen huomannut muutaman kerran Jumalan läsnäolon ja vaikutuksen, (voihan olla, että tämä on kuvittelua), mutta näin ajattelen. Kovia kriisejä olen elämässi kokenut.
Mielestäni ajatuksesi ovat ihan Ok ja jokaisella on oikeus ajatella miten vain. Mielestäni sellainen ajattelu, että Jumalaa, helvettiä jne. ei ole olemassa, on jollain tapaa minulle vierasta ja hieman pelottavaakin. Kai minut on penskana peloteltu niin hyväksi tiukan uskonnollisen kasvatuksen varjolla.
Sanot, että meitä yhdistää sama kohtalo; meillä on vain yksi elämä, joka päättyy kuolemaan. Miten voit olla varma? Mihin tämä ajatus perustuu? Onhan esim. lääketiedekin kehittynyt valtavasti vaikkapa sadan vuoden aikana, löydetty uusia sairauksia, joita ennen luultiin esim. mielisairaudeksi, kehittynyt resistenttejä bakteerikantoja ja ennen mm. uskottiin oleman olemassa noitia, jotka roviolla poltettiin jne.
Oletko koskaan ajatellut, että entä jos Jumala onkin kaikkivoipa ja voi mahdollistaa, ettemme kykene helvettiä ja "taivasta" paikallistamaan. Entäpä jos ne eivät vielä ole aineellisessa muodossa. Entä jos jossain onkin "taivas" ja tästä maasta tulee loppujen lopuksi se "helvetti". Tällaisia mietteitäkin itsellä tulee aina välillä.
Mielestäni kirkon kanta ei lähentele sitä, etteivät raamatun sanat olisi Jumalasta lähtöisin. Vai onko tähän iokeasti olemassa faktatietoa?
Kiitos harvinaisen asiallisesta kirjoitustavasta ja hyvää jatkoa myös:)
Anteeksi että sivusta puutun keskusteluunne. Kysyisin tätä kun sinä väitä:
"että jokaisella ihmisellä olisi jossain elämänsä vaiheessa mahdollisuus Jumalasta ja Jeesuksesta kuulla tai heitä "etsiä". Näin sanoo kuitenkin raamattu"
niin missä kohtaa Raamatussa tällä tavoin on sanottu?
sanoo mm. ...etsikää, niin teille annataan ja etsikää, niin löydätte. En tiedä raamatunkohtaa tarkkaan, jos jokpa joku viisaampi osaisi kertoa.
Raamattu myös sanoo, että jokainen, joka haluaa, voi tulla armosta osalliseksi.
.. raamattu sanoo myös tähän tapaan, ettei löydy sellaista maan kolkkaa, mihin tämä ei kuuluisi..
Tuo jää tosi yleiseksi sanojen pyörittelyksi... Maailmassa on nyt 6,6 miljardia ihmistä. Vain vähän päälle 2 miljardia on kristittyjä. Suurin osa ihmisistä ei pääse koskaan tietämään Jeesuksesta mitään. Vain vähemmistöllä on mahdollisuus.
poikansa ITSELLEEN?? Enpä ole moista väitettä kuuna päivänä kuullut. Kaikkea sitä saa kuullakin!
Ihmisten takia Jumala poikansa uhrasi. "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, ettei kukaan, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Kristus on osa kolmiyhteistä Jumalaa. Jos ollaan tarkkoja, niin Jumala uhrasi siis osan itsestään ihmisten tähden.