Perintöriitojen repimä

osakkaana suosittelen, että pysyisitte sovussa. On paljon kivempi, kun serkutkin voivat tavata toisiaan, tätejään, setiään, enojaan. Myös veljet ja siskot sovussa. Et siis saa vertaistukea.

Hyväntahtoista ja kilttiä pidetään niinkuin halutaan.
Viedään tuhkatkin pesästä.Iankaikkinen harmi ,että
piti mennä sukutila vieraille.Kestettä kuitenkin
ja onkin kestetty jo toistakymmentä vuotta.

ei tarvitse riidellä kun antaa kaiken ahneille periksi niitä on joka suvussa on oma kohtainen juttu....

perintö jaettiin hyvässä hengessä ja sovussa.Mieheni jätti omien vanhempiensa perinnön kokonaan siskolleen. Siis ei riitoja.

Ei perinnön tarvitse olla suuri kun siitä saadaan riita aikaiseksi. Olenkin sanonut jotta roskapussikin riittää riidan aiheeksi. Mielestäni törkein juttu oli kun asunto oli myytävänä ennen hautajaisia, töissä näkee kaikenlaisia tapauksia.
Itse en ole ollut yhdessäkään kuolinpesän pesänjaossa mukana, toinen vanhemmistani elää vielä. Jos elän vielä silloin kun kotipesä tulee jakoon pistän hanskat tiskiin jos tulee riitaa ja annan keittää koko sopan. Onpahan tavaraa käytäväksi läpi kun sama asuinpaikka 70 vuotta.
Omat asiat on kunnossa ja tiedot suljettuna kirjeeseen jonka lapset tietää, ei tarvitse etsiä tietoja. Tiedän heidän hävittävän jokseenkin kaiken, siksi en kerääkään nurkkia täyteen tavaroita.

ei vielä juuri omia kokemuksia. Noista luetuista ja kuulluista tullut ainakin se, että osaa itse hoitaa asiansa siten, ettei omien lasten tarvii riidellä. On hyvä eläissään ja silloin kun vielä täysissä järjissään, kertoa( kirjoittaa myös ylös) omille jälkeläisilleen miten he toimivat sitten, kun ei enää itse tajua hoitaa asioitaan. Kuka niitä hoitaa, miten ne hoidetaan, kuinka lapset tekevät yhdessä päätökset jne...
Hyvä suunnitella valmiiksi, niin on selvät toimintaohjeet. Olen seurannut läheltä toimia, kun ovat olleet vanhuksen hoitajia ja vanhus ollut vielä syytingillä eikä varsinaista hoitoa tarvinnut juurikaan paitsi perään katsomista vähän aikaa. Lähellä olijat ovat käyttäneet vanhuksen rahoja kuin omiaan ja vanhus ei ole tajunnut euron jälkeen rahanarvoa ollenkaan...Toiset lapset on pidetty kaukana, jotteivat pääse perille rahojen käytöstä - toistaiseksi eivät ole päässeet...Siinäpä se totuus valkenee kun vanhuksesta aika jättää.Perunkirjoituksessa selviää aikanaan.

Ihan mitättömästä summastakin saa aikaiseksi vuosikymmeniä kestävän perintöriidan.
Mieheni ja hänen siskonsa välit viilenivät joulukorttitasolla vanhempien perinnön myötä.
Rahallisen arvon mukaan pieni perintö oli jaettu lähes tasaan. Mieheni sisko olisi vaan halunnut sen minkä mieheni sai. Vihanpito hänen puolelta jatkui kunnes hän jäi leskeksi. Silloin hän alkoi taas ottamaan yhteyttä, ilmeisesti koska muita sukulaisia ei enää ollut.

Isäni ja hänen veljensä eivät olleet puheväleissä yli neljäänkymmeneen vuoteen perinnön vuoksi.
Asuimme noin kilometrin päässä setäni talosta, enkä lapsena edes tiennyt että olimme sukua. Pienellä paikkakunnalla ei voi välttyä törmäämästä naapureihin, mutta ei tervehditty puolin eikä toisin. Tätä mykkäkoulua kesti setäni ja hänen vaimonsa kuolemaan saakka.

Itse en ole joutunut osapuoleksi perintöriitaan. Vanhemmillani oli testamentti missä he jättivät kaiken neljälle lapsenlapsille. Minun kontolleni jäi kuolinpesän jako ja selvitystyöt ja hyvä näin.
Itse pidän huolen siitä, että minun jälkeen ei tarvitse taisteluja käydä.