Oppisen ilosta

väitöskirjan teon ja olo on helvetin ahdistunut koko ajan melkein. Kun jotenkin tuntuu, että minun on pakko tehdä työ, mutta samalla tuntuu että en pysty siihen. Pelottaa hirveästi ja kun ajattelen väitöskirjaa, työ tuntuu niin isolta, että meinaan nujertua sen alle. Sitten kuitenkin tuntuu, että itse väitöskirja on jo olemassa - minun vain pitäisi raapustaa se paperille. Eikö ole hullua? Kyllä, olen jo käynyt terapeutilla...

syksyllä 2007 kirjoitti:

väitöskirjan teon ja olo on helvetin ahdistunut koko ajan melkein. Kun jotenkin tuntuu, että minun on pakko tehdä työ, mutta samalla tuntuu että en pysty siihen. Pelottaa hirveästi ja kun ajattelen väitöskirjaa, työ tuntuu niin isolta, että meinaan nujertua sen alle. Sitten kuitenkin tuntuu, että itse väitöskirja on jo olemassa - minun vain pitäisi raapustaa se paperille. Eikö ole hullua? Kyllä, olen jo käynyt terapeutilla...

Lue lisää

Eräs tuttavani totesi kerran, että väitöskirjan tekeminen on kuin rohkeustesti: on vaan uskallettava edetä, vaikka kuinka pelottaisi. Minulla on huono suoritusitsetunto, eikä minun ole koskaan ollut helppo ottaa vastaan kritiikkiä. Siitä huolimatta selvisin ja sain tekeleestäni magnan. Sinut on hyväksytty jatko-opiskelijaksi, joten kapasiteettisi riittää aivan varmasti. Muista, että teet väitöskirjaa siksi, että haluat sanoa jotakin. Sano se, mitä sinulla on sanottavana mahdollisimman selkeästi ja huolellisesti. Se on siinä.

syksyllä 2007 kirjoitti:

väitöskirjan teon ja olo on helvetin ahdistunut koko ajan melkein. Kun jotenkin tuntuu, että minun on pakko tehdä työ, mutta samalla tuntuu että en pysty siihen. Pelottaa hirveästi ja kun ajattelen väitöskirjaa, työ tuntuu niin isolta, että meinaan nujertua sen alle. Sitten kuitenkin tuntuu, että itse väitöskirja on jo olemassa - minun vain pitäisi raapustaa se paperille. Eikö ole hullua? Kyllä, olen jo käynyt terapeutilla...

Lue lisää

muullakaan tää eka vuosi ei ole niin ruusuisesti sujunut. Itse aloitin myös syksyllä -07 ja ei ole todellakaan helppoa ollut, kirjoitinkin tuonne aikaisempaan keskusteluun...
Ajattelin etukäteen, että sehän on ihanaa kun sitä "saa" tehdä silloin kun huvittaa ja kun mullakin aikaa on, että elämähän onki rentoa, että siinä vaan tutkimustani kirjoittelen ja homma etenee. HUHHUH vaan eipä ole ihan sellasta ollut. Nyt yritän parhaillaan vähän tehdä työsuunnitelmaa, että miten seuraavaksi etenen. Muuten en näköjään oikeen saa tartuttua hommaan. Ja todellakin tulee mietittyä tuota tulevaisuuttakin aika paljon, siis ihan näitä tulevia vuosiakin tämän parissa. Ellei tämä missään vaiheessa ala luistaa paremmin, en tosiaan uskalla edes ajatella saavani sitä valmiiksi. Miten sitä tulikin ajateltua, että se on jotenkin rentoa hommaa...?!

että jollain kirjoitti:

muullakaan tää eka vuosi ei ole niin ruusuisesti sujunut. Itse aloitin myös syksyllä -07 ja ei ole todellakaan helppoa ollut, kirjoitinkin tuonne aikaisempaan keskusteluun...
Ajattelin etukäteen, että sehän on ihanaa kun sitä "saa" tehdä silloin kun huvittaa ja kun mullakin aikaa on, että elämähän onki rentoa, että siinä vaan tutkimustani kirjoittelen ja homma etenee. HUHHUH vaan eipä ole ihan sellasta ollut. Nyt yritän parhaillaan vähän tehdä työsuunnitelmaa, että miten seuraavaksi etenen. Muuten en näköjään oikeen saa tartuttua hommaan. Ja todellakin tulee mietittyä tuota tulevaisuuttakin aika paljon, siis ihan näitä tulevia vuosiakin tämän parissa. Ellei tämä missään vaiheessa ala luistaa paremmin, en tosiaan uskalla edes ajatella saavani sitä valmiiksi. Miten sitä tulikin ajateltua, että se on jotenkin rentoa hommaa...?!

Lue lisää

Minulla ei ole juurikaan varsinaisia neuvoja jaella, voin vain kertoa siitä, miten itse selvisin. Näen asian niin, että koska yksikään ajatus ei synny tyhjästä, juuri alussa tulisi antaa itselleen lupa lukea muitten tekstejä. Ainakaan kvalitatiivisen tutkimuksen tekijä ei voi heti tietää, mihin suuntaan minun tutkimukseni lähtee, joten kannattaa lukea kaikkea (vaikka luettava ei liittyisi edes välillisesti omaan aihepiiriin), mikä stimuloi omaa ajattelua. Ei voi kirjoittaa, jos ei tiedä, mitä kirjoittaa; eikä alussa kukaan voi vielä tietää. Ensin on uskallettava imeä itseensä muitten ajatuksia, jotta omille ajatuksille rakentuisi riittävä kasvualusta... se on yhtä tärkeä osa tutkimuksen tekoa, kuin loppuvaiheen tiivis kirjoittaminenkin.

Koivu ja tähti kirjoitti:

Minulla ei ole juurikaan varsinaisia neuvoja jaella, voin vain kertoa siitä, miten itse selvisin. Näen asian niin, että koska yksikään ajatus ei synny tyhjästä, juuri alussa tulisi antaa itselleen lupa lukea muitten tekstejä. Ainakaan kvalitatiivisen tutkimuksen tekijä ei voi heti tietää, mihin suuntaan minun tutkimukseni lähtee, joten kannattaa lukea kaikkea (vaikka luettava ei liittyisi edes välillisesti omaan aihepiiriin), mikä stimuloi omaa ajattelua. Ei voi kirjoittaa, jos ei tiedä, mitä kirjoittaa; eikä alussa kukaan voi vielä tietää. Ensin on uskallettava imeä itseensä muitten ajatuksia, jotta omille ajatuksille rakentuisi riittävä kasvualusta... se on yhtä tärkeä osa tutkimuksen tekoa, kuin loppuvaiheen tiivis kirjoittaminenkin.

Lue lisää

... ihmiseltä, joka jo kirjoitteli tuohon toiseen ketjuun rohkaisua.

Minä olin nimittäin alussa vähän leväperäinen lähdemerkintöjeni kanssa (humanistinen, tark. historiantutkimus). Arvatkaapa turhauttaako kun yrittää miettiä että missähän mä siitä-tai-tästä luinkaan? Vielä enemmän turhauttaa se, kun on merkinnyt arkiston mutta ei arkistoyksikköä...

Tarinan opetus: muistiin kaikki, mistä arvelet olevan hyötyä. Ja muistiinpanoihin merkintä, miltä kentältä tuonkin tiedonjyväsen nokkasit :-)

onnen lahjat kirjoitti:

... ihmiseltä, joka jo kirjoitteli tuohon toiseen ketjuun rohkaisua.

Minä olin nimittäin alussa vähän leväperäinen lähdemerkintöjeni kanssa (humanistinen, tark. historiantutkimus). Arvatkaapa turhauttaako kun yrittää miettiä että missähän mä siitä-tai-tästä luinkaan? Vielä enemmän turhauttaa se, kun on merkinnyt arkiston mutta ei arkistoyksikköä...

Tarinan opetus: muistiin kaikki, mistä arvelet olevan hyötyä. Ja muistiinpanoihin merkintä, miltä kentältä tuonkin tiedonjyväsen nokkasit :-)

Lue lisää

Itsekin olen joutunut samaan tilanteeseen, että muistaa jonkun hyvän ajatuksen, mutta ei sitä mistä sen luki.
Voisitko kertoa miten käytännössä toimit? Minkälaisia rekistereitä tai kortistoja teit??
Lienevät jo hyvin tärkeässä roolissa esim. väikkärin lähteiden hallinnassa....


kldkeiuteuk

kldkeiutuek kirjoitti:

Itsekin olen joutunut samaan tilanteeseen, että muistaa jonkun hyvän ajatuksen, mutta ei sitä mistä sen luki.
Voisitko kertoa miten käytännössä toimit? Minkälaisia rekistereitä tai kortistoja teit??
Lienevät jo hyvin tärkeässä roolissa esim. väikkärin lähteiden hallinnassa....


kldkeiuteuk

Lue lisää

Käsitykseni mukaan kortiston/rekisterin muodolla ei ole väliä. On kuulemma olemassa jokin ihan tähän tarkoitettu tietokoneohjelma; minä en ole sitä nähnyt kun en asu opiskelupaikkakunnallani jossa joku ohjelmaan ihastunut sitä tutkijaseminaarin päälle/alle esitteli.

Klassikot ovat käyttäneet tuikitavallista kortistoa, ei varmaankaan huono vaihtoehto sekään. Minulla oli ja on edelleen (tällä hetkellä tosin hiljalleen tyhjenemässä) 12 osaan jaettu kansio, sellainen tukeva. Ei mikään rengaskansio vaan sellainen johon voi työntää papereita väliin (vähän vaikea selittää, pitäis varmaan piirtää :-))Aina kun olin kirjoittanut jotakin muistiin tai ottanut kopioita, työnsin ne asianomaisen välilehden taakse tyyliin johdanto /aikaisempi tutkimus /taustaluku /käsittelyluku 1 /luku 2/.

Tämän saman voisi varmaan tehdä tietsikalla, mutta minä en tee kaikkia muistiinpanoja läppäriin, syystä että saatan poiketa arkistoon tai kirjastoon vaikkapa työmatkan varrella, tai jos onnistun yllättäen repäisemään pari tuntia vapaata.

Olennaista ei kuitenkaan ole kortiston/ rekisterin muoto, vaan se että tekee tosiaan niitä muistiinpanoja. Lukee kirjaa kynä kädessä, ja kun kirjoittaa muistiin ajatuksia ja oivalluksia, niin EHDOTTOMASTI MAINITSEE LÄHTEEN. Sivunumeroita myöten; on aika tuskallista lähteä esim. viime vuonna luetusta 500-sivuisesta kirjasta etsimään jotain pikkujuttua :-) Sama juttu, kun ottaa kopioita. Kirjoista tai arkistolähteistä.

Johonkin voisi luoda myös rekisterin siitä, mitä lähteitä ja aikaisempaa tutkimusta on käynyt läpi. Varsinkin esim. historioitsijan, jolla saattaa olla hyvinkin hillitön määrä esim. aikalaiskirjallisuutta jossa jokaisessa teoksessa mainitaan tutkimusaiheesta hiukkasen, voi olla vaikea muistaa, mitä teoksia on tosiaan lukenut. Minulla tämä oli hankalaa alkuvaiheessa, jolloin en ihan tarkkaan tiennyt, mitä olin tekemässä. Kun sitten tutkimusongelma rajautui ja kiteytyi, pystyin helpommin hallitsemaan materiaalin. Etenkin kun tosiaan keksin, että aineistoahan voi lajitella aina sitä mukaa kuin sitä kertyy.

Saattaa kuulostaa hassulta ja kovin simppeliltä, mutta jotenkin olin vain välttynyt tällaiselta käytännön tiedolta. Gradua tehdessä "tietomassa" oli niin paljon vähäisempi, että sitä pyöritteli ihan mihin suuntaan tahansa varsin vaivatta.

Voisi myös olla hyvä ajatus aloittaa "väikkäripäikkäri". Ostaa kivannäköinen ja kevyt muistikirja, johon voi kirjoitella ajatuksiaan sitä mukaa kuin ne mieleen juolahtavat. Haittapuolena tietysti on, että hyväkin ajatus saattaa hautautua sinne sivuille... Omassa tutkimuspäiväkirjassani (mikä juhlallinen sana!) on kirjalistoja, kehittelemisen arvoisia ideoita sekä kavereiden ja ohjaajien kommentteja muistiinmerkittyinä. Ja joitakin kertoja olen myös purkanut omia ilon tai turhautumisen tunteitani kuten kunnon päiväkirjanpitoon kuuluu.

Ellei väikkäripäikkäristä muuta iloa olisikaan, niin ainakin se työn edetessä paljastaa, mitä kaikkea matkan varrelle on mahtunut. Ajattelin säilyttää omani jossakin kirjoituspöydän alalaatikossa. Toivottavasti muistan vielä mummona, mihin olen sen piilottanut. Voi olla hyvinkin hauskaa luettavaa!

Näitä käytännön vinkkejä vastaanottaisin mielelläni myös muilta, yli oppiaine- ja tiedekuntarajojen.