Kirjoitin joku aika sitten, miten lopetin sädehoidon kesken, kun aikoja annettiin tipoittain ja se stressasi ja teki työnteon mahdottomaksi. Jätin hoidot kuuden kerran jälkeen.
Nyt kävin tarkastuksessa, kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen. Lääkäri löysi kaksi uutta pahkuraa, joita tutkitaan pian ultralla ja neuloin, jos on tarpeen.
Kysyin häneltä, olisikohan sädehoidon aloittaminen ja sen kesken jättäminen ollut syynä. Hän ei sanonut siihen mitään, koska se ei ollut 'hänen alaansa', enkä jaksa varata uutta aikaa radiologille.
Nyt kuitenkin asiat saattavat näyttäytyä uudessa valossa, jos uusia pahkuroita tosiaan on. Sitä ihmettelen, miten ne niin nopeasti kasvavat. Miksei niitä löytynyt läpivalaisussa lokakuussa? Ne ovat sillä alueella rinnan ulkosivussa, josta poistettiin muutama imusolmuke. Olin huomannut ne heti leikkauksen jälkeen, mutta luulin niiden olevan solmukkeiden poistosta johtuvaa rintarauhasten paljastumista. Mutta entä, jos ne ovatkin jotain muuta?
Olen syönyt aprikoosinsiemeniä, jättänyt lihan, rasvan, maidon ja sokerin, ja karttelen sukulaisiani (inhottavia). Luulin olevani tiellä terveyteen taas.
Lupasin aikaisemmin, että kerron, mitä minulle tapahtuu. Olen sen teille velkaa, kun jotkut teistä arvelivat, että päätökseni lopettaa sädehoito oli ihailtavan rohkeaa. Nyt tällä hetkellä en ole varma mistään. Ultra on kahden viikon päästä, tulokset saan sitten seuraavalla viikolla.
Nyt kävin tarkastuksessa, kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen. Lääkäri löysi kaksi uutta pahkuraa, joita tutkitaan pian ultralla ja neuloin, jos on tarpeen.
Kysyin häneltä, olisikohan sädehoidon aloittaminen ja sen kesken jättäminen ollut syynä. Hän ei sanonut siihen mitään, koska se ei ollut 'hänen alaansa', enkä jaksa varata uutta aikaa radiologille.
Nyt kuitenkin asiat saattavat näyttäytyä uudessa valossa, jos uusia pahkuroita tosiaan on. Sitä ihmettelen, miten ne niin nopeasti kasvavat. Miksei niitä löytynyt läpivalaisussa lokakuussa? Ne ovat sillä alueella rinnan ulkosivussa, josta poistettiin muutama imusolmuke. Olin huomannut ne heti leikkauksen jälkeen, mutta luulin niiden olevan solmukkeiden poistosta johtuvaa rintarauhasten paljastumista. Mutta entä, jos ne ovatkin jotain muuta?
Olen syönyt aprikoosinsiemeniä, jättänyt lihan, rasvan, maidon ja sokerin, ja karttelen sukulaisiani (inhottavia). Luulin olevani tiellä terveyteen taas.
Lupasin aikaisemmin, että kerron, mitä minulle tapahtuu. Olen sen teille velkaa, kun jotkut teistä arvelivat, että päätökseni lopettaa sädehoito oli ihailtavan rohkeaa. Nyt tällä hetkellä en ole varma mistään. Ultra on kahden viikon päästä, tulokset saan sitten seuraavalla viikolla.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kuka palstalaisista sanoi että sädehoidon kesken jättäminen on ihailtavan rohkeaa?:-(
Ne pahkurat ei välttämättä ole syöpää,sellaisia tulee joskus leikattuun rintaan.
Mutta koskaan ei tiedä,täytyy tutkia.
sinun mielestäsi se oli typerää. Minusta se oli järkevää. Uskoin olevani nyt terve taas, ja se ero 85%:n ja 95%:n välillä (paranemistodennäköisyys tilastollisesti) ei tuntunut merkittävältä, verrattuna hoitojen aiheuttamaan stressiin ja köyhyyteen.
En tiedä vielä, mille kannalle kallistun tällä kertaa, mutta jospa se tosiaan on normaali pahkura, kuten sanoit, ja tämäkin pelko turha. En edes tiedä, pelkäänkö. Ajatukset ovat aika sekaisin. Olen hiukan turta. Aloin kirjoittaa tarinaani ylös. Yhdellä istumalla kirjoitin ensimmäiset 3000 sanaa. Jatkan tätä. Jos paranen, se on syövästä parantuneen tarina. Jos kuolen (siis jos kuolen pian), se jää minusta muistoksi.
halusit tulla kertommaan tuon piätökses jäläkimainingit-sydämestäni toivon kuitennii,jotta ne pahkurat on jottaa muuta kuin Herra S;ää!
muille. Jokaisella on aina valinnanvaraa sairautensa suhteen, miten jatkossa hoidetaan. Otetaanko poikkeavaa suosituksesta?
Itse olen juuri ison vatsaleikkauksen läpikäynyt potilas, kuukausi sitten. Tänään tuli postia sairaalasta, että minulle annetaan solunsalpaajahoitoa ja sen jälkeen vielä sädehoitoa.
Vaikka patologin mukaan syöpä on kokonaan poistettu. Ei etäispesäkkeitä löydetty otetuista näytteistä leikkauksessa. Ihmettelen noin kovaa hoitomuotoa.
Toivotan sinulle alkuperäiselle kirjoittajalle voimia ja jaksat raportoida mitä jatkossa tapahtuu ja mitä olet ajatellut jne.
Voimia ja lämmin halaus!
voi täysi-ikäinen ihminen kieltäytyä omalla vastuullaan.:)Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että mitään hoitoja ei anneta turhaan.
Uusien hoitojen myötä on syöpä kuolleisuus laskenut hurjasti viimmeisen 10.vuoden aikana.T.T.
aikaan syöpä on yleistynyt valtavasti. Vielä sata vuotta sitten se oli aika harvinainen sairaus. Nyt hyvin yleinen.
Ei minulla sädehoitoa vastaan ollut mitääs. Olisin mielelläni ottanut sen vastaan, mutta en jaksanut sitä, miten ne ajat annettiin. Jos kuolen piea, sittenhän ei haittaa, jos en saa tehdyksi työtä, mutta kun tarkoitukseni on pysyä hengissä. Vuokra on siis maksettava, ja kaikki muut kulut. Mikä ilo on oilla täysin säteilytettyä lihaa, jos siitä joutuu nauttimaan puiston penkillä?
En tarkistanut ennen kuin lähetin. Sormet ovat hiukan puurona tänään. Seli seli.
tuntuisi,että niin nopeasti olisi uusiutunut ja jos ne pahkurat oli jo heti leikkauksen jälkeen.Myös minä toivon,ettei mitään vakavaa!
Ihmettelit, miksi saat rankat hoidot, vaikka syöpäsi ei ole levinnyt. Nykylääketiede ei tunne keinoja mikroskooppisten pienien syöpäsolujen havaitsemiseen, joita elimistössäsi voi olla, vaikka niitä ei näkyvästi löydykään. Tästä syystä syöpälääkärisi laskee muiden yksilöityjen tietojen perusteella todennäköisyyden sille, että syöpäsi ilman hoitoja uusiutuu (eli että näitä mikroskooppisen pieniä syöpäsoluja kuitenkin edelleen on elimistössäsi) ja tämän perusteella arvioi, miten rankat hoidot ovat tarpeen.
Toisaalta osa syövistä (esim. mahasyöpä) on harvinaistunut huomattavasti. Lisäksi väestö myös elää nykyään huomattavasti pidempään kuin 100 vuotta sitten, mikä osaltaan selittää syöpien yleitymistä. 100 vuotta sitten myöskään syöpää ei diagnosoitu yhtä herkästi, jolloin moni saattoi kuolla luonnollisen kuoleman onnellisen tietämättömänä kropassaan kasvavasta syövästä.
"uusien syöpähoitojen myötä syöpä kuolleisuus on laskenut..."
Miehellä piti olla syöpä jossa todella hyvä ennuste ja uudet mahtavat TEHOKKAAT hoidot. -Toisin oli ja toisin kävi.
Edelleen, korostan tuota, että kaikki eivät selviä olipa ennuste ja hoito mikä tahansa. Ymmärrän täysin sinua leski,katkeruus on sallittua vaikka täällä katkeruutta ei ymmärretä. Menköön ymmärtämätön itseensä.
vahvistaa säännön. Pahoittelut, että sinun miehesi oli se poikkeus.
Ihminen on siitä erikoinen että kaikkeen pitäisi löytää jokin selkeä syy. Näinhän ei elämässä kuitenkaan aina ole ja se vaikeuttaa asioiden käsittelyä ja hyväksymistä.
Tutkimattomat ovat herran tiet.
tässä vaiheessa. Hyvä,kun patit löytyivät ajoissa ja niitä tutkitaan nyt. Sitten tiedetään enemmän ja sen mukainen hoito.
Käytä energiasi nyt siihen paranemiseen eikä siihen,että oisko pitänyt tehdä toisin,koska sille asialle ei voi enää mitään. Ymmärrätkö,mitä tarkoitan?
Itse ajattelen,että tapahtunuttta ei saa tapahtumattomaksi. Elä tässä ja nyt.
Tsemppiä! :)
jossittelu ei auta,toivon tietty ettei patit olisi
mitään pahanlaatuista tsemppiä.
Tiedän, että jos olisin mennyt sen yllätys-yllätys-tulet-huomennakin-hoitoon mistäs-sinulle-löytyisi-aika -ruljanssin läpi, olisin nyt ihan naatti. En vaan haluaisi, että minun takiani joku päättää lopettaa hoitonsa ja sitten joutuu katumaan. Kullakin on eri tilanne. Jonkun toisen mentaliteetilla ne hoidot olisivat menneet omalla painollaan. Minulle ne olivat suurempi riesa kuin kasvaimen leviämisvaara (joka sekin oli hyvin pieni, tilastollisesti).
Pattejani pakottaa hiukan tänään. Lieneekö pelon pakotusta. Kehkon alaosassa myös (syöpäni oli rinnassa), tai jossain siellä - mikä elin lienee - on jo useita kuukausia ollut jotenkin pingottava olo. Kerroin lääkärille viime kuussa, mutta hän ei pitänyt sitä merkittävänä asiana. Joku täällä mainitse hiljattain, että munuaissyövän ainoa oire oli joku tuommoinen tuntemus. Nyt alan siitäkin kantaa huolta. Olen outo sekoitus huolta ja pelottomuutta, toivoa ja surua.
rauhassa tutkimuksia eiköhän kaikki selviä,ja eikö
kasvaimesi ollut vielä pieni?Tietty ymmärrän,että odottaminen on kurjaa ja epävarmuus,tsemppiä sinulle.
johtua ahdistuksesta. Ota rauhallisesti ja odottele tuloksia. Odottavan aika on pitkä...tiedän.
Ilmapalloja sinullekin. :)
ensimmäinen patti oli ärhäkkää lattua niin leviämien on mahdollista. Varsinkin nuorilla.