Koko itsetunnon käsite on silkkaa hölynpölyä. Ei kannata uskoa niitä jotka selittävät kaiken epäonnistumisen ja masennuksen johtuvan huonosta itsetunnosta. Haaskaatte vain aikaanne.
Käsite "itsetunto" on amerikkalaista parapsykologiaa. Samaan ryhmään kuuluu mm. Freudin peniskateus - miksei sille ole omaa foorumia Suomi24:ssä?
Koko itsetuntokäsitys on ihan absurdi. Se tarkoittaa ominaisuuksiensa arvostamista riippumatta siitä missä omien kykyjen raja kulkee. Jos siis uskallat haastaa riitaa kaksimetrisen korston kanssa snagarijonossa, sinulla on hyvä itsetunto. Niinpä niin.
Järkevämpää on heittää romukoppaan koko itsetuntoasia ja perehtyä itsensä tuntemiseen, eli omien mahdollisuuksien ja rajoitteiden mahdollisimman tarkkaan määrittelyyn. Pitää siis pyrkiä siihen että ei kuvittele itsestään liikoja tai liian vähän, vaan muodostaa itsestään realistinen kuva.
Ja kaiken lisäksi kannattaa myös kehittää terve itsekunnioitus.
Käsite "itsetunto" on amerikkalaista parapsykologiaa. Samaan ryhmään kuuluu mm. Freudin peniskateus - miksei sille ole omaa foorumia Suomi24:ssä?
Koko itsetuntokäsitys on ihan absurdi. Se tarkoittaa ominaisuuksiensa arvostamista riippumatta siitä missä omien kykyjen raja kulkee. Jos siis uskallat haastaa riitaa kaksimetrisen korston kanssa snagarijonossa, sinulla on hyvä itsetunto. Niinpä niin.
Järkevämpää on heittää romukoppaan koko itsetuntoasia ja perehtyä itsensä tuntemiseen, eli omien mahdollisuuksien ja rajoitteiden mahdollisimman tarkkaan määrittelyyn. Pitää siis pyrkiä siihen että ei kuvittele itsestään liikoja tai liian vähän, vaan muodostaa itsestään realistinen kuva.
Ja kaiken lisäksi kannattaa myös kehittää terve itsekunnioitus.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minulle tulisi ainakin huono itsetunto jos esimerkiksi näpistäisin jotain kaupasta. En saisi siitä varmaan mielenrauhaa. Jos olen vaikka mennyt sanomaan toiselle jotain typerää ja pyydänkin sitten anteeksi ja hän sen antaa, niin saan hyvän itsetunto, kun ei mikään enää kairaa.
ei kun hetkinen.. kirjoitin tuon jo enkä aijo sitä enää kummata. onko OMAtunto ja ITSEtunto eri asia? *tyhmä*
itsetunto on niinkun itseluottamusta ja itsekunnioitusta ja semmoista,omatunto niiku tavallaa jos kadut jotai mitä oot tehny niin on huono omatunto..enpä osaa tuon paremmin sitä selitää :D
nää on nii hankalii nää tämmöset käsitteet. ^^
mut kuitenki mä luulen et toi on pikemminkin näin:
... itsetunto on se kuva mikä sulla on ittestäs. se johon vaikuttaa voimakkaasti ympäristön käsitykset susta yms..
huono itsetunto tulee vaikka jos läheiset ihmiset viestittää sun olevan täysin epäonnistunut. sillon on vaikea kunnioittaa itseään[ITSEKUNNIOITUS] tai luottaa itseensä [ITSEVARMUUS].
ja tietenkin itsetunto saattaa "valehdella" kun kaikki eivät reagoi samoihin asioihin samalla tavalla...
nii itsetunto ja itsensä tunteminen sanat... ;P
Kaikki tällaset käsitteet on hankalia, koska ihmiset tulkitsevat usein sanoja aivan eri tavalla.
Mun mielestä itsetunto on nimenomaan itsensä tuntemista ja tunnustamista.
Hyvä itsetunto sisältää myös itsensä kunnioitta misen ja arvostamisen, ja kun se on terveellä pohjalla, siihen Ei vaikuta ympäristön mielipiteet.
Huono itsetunto - tuntee itsensä huonosti, ei näe omia vahvuuksiaan ja yksilöllistä kauneuttaan, on riipuvainen ympäristön hyväksynnästä eikä luota itseensä.
Jos joku kokee itsensä huonoksi yms. ja se pitää paikkansa niin silloinhan hänellä on parempi itsetunto kuin sellaisella joka huijaa itseään tuntemalla itsensä paremmaksi kuin on.
Eli jos joku on allapäin niin ei se tarkoita automaattisesti, että hänellä olisi huono itsetunto vaan hän tuntee itsensä hyvin. Eikä siihen välttämättä vaikuta ympäristön mielipiteet.
Tossa nyt on kai kyse enemmän näkemyseroista. Mä en usko että on olemassa "huonoja" ihmisiä" ( ja pilkun nussijoille haluan sanoa että kyllä maailmassa on juu pahuutta), uskon että jokaisessa on hyviä ja vahvoja ja kauniita asioita.
Enkä ole todellakaan väittänyt että jos joku on allapäin hänellä on automaattisesti huono itsetunto, ja että itsetunto on aina ympäistöön sitoutunut. Pointti oli lähinnä se miten erilailla ihmiset määrittelevät erilaisia käsitteitä. Siitä sitten taas syntyykin kaikenlaisia väärinkäsityksiä.
Ja jos huijaa itseänä tuntemalla itsensä paremmaksi kuin on, ei ole mielestäni kyse "liian hyvästä itsetunnosta", vaan itsepetoksesta, ylimielisyydestä ja omahyväisyydestä. Joka taas saattaa johtua huonosta itsetunnosta.
no tarkottakoon mitä vaa^^
mut ainakin se tarkottaa jotain ja ei selvästikään oo huuhaata
Tarkoitin mitä sanoin. Täällä on lyhennelmä Tiede-lehden artikkelista:
http://www.netikka.net/mpeltonen/huomioita9.htm
"Turha kehua tyhjästä
Yllä olevalla otsikolla uutisoi Tiede -lehti (5/2003) floridalaisen tutkimusryhmän tekemästä tutkimuksesta, joka romuttaa entiset käsitykset lasten itsetunnon vahvistamisesta.
Vuosikymmeniä psykologit ovat neuvoneet kehumaan lasta vaikka aiheetta, jotta tämän itsetunto vahvistuisi ja hänestä kehittyisi kunnon kansalainen. Tutkijoiden mukaan käsitys huonon itsetunnon aiheuttamista ongelmista omaksuttiin aikoinaan ilman päteviä tieteellisiä perusteluja. Uudet tutkimukset osoittavat, ettei esimerkiksi kiusaajia välttämättä vaivaakaan huono itsetunto. "Mahtava ego ei takaa sitä, että arvostaa muita." Katteeton kehuminen saattaa päinvastoin johtaa narsismiin.
- Itsetunto ei ole hyvän elämän syy vaan seuraus, toteavat tutkijat ja ehdottavat, että itsetunnon pönkittämisen sijasta kannattaisi vahvistaa lasten itsekontrollia."
Tämä on siis tieteellisesti tutkittu, mutta itsetunnon käsite on juurtunut niin vahvasti ihmisten ajatteluun, että siitä jauhetaan edelleen.
mut hei, ei tossa artikkelin palassakaa mitenkään sanota että itsetunto olis huuhaata!
[eiks muuten hyvään itsetuntoon tulisi pyrkiä, jos se kerran on seuraus hyvästä elämästä
Itsetunto... käsite jota en omalla kohdallani ymmärrä ja joka tästä päätellen on kumottu O.o kiintoisaa. Luulin, että itselläni on huono itsetunto, mutta asia ei ole niin, vaan minä olen epävarma ja pelokas! -tai jotain sinne päin... ainakin sen psykologi tyypin mukaan jonka kanssa vatvon koulukiusaamisasioitani ja mietimme miten voisin saada itsevarmuutta elämääni O.o
Kyllä itsetunto- käsite on ihan faktaa ja totta. Et antanut yhtäkään kunnon esimerkkiä miksi itsetunto olisi huuhaata.
Itsetunto tarkoittaa yleistä käsitystä mm. näistä asioista:
· Omaa "totuudenmukaisen" minäkuvan - ihminen tunnistaa ja tietää myös heikkoutensa. Ei puolustele heikkouksillaan huonoa käytöstä tyyliin: "minä olen sellainen, en voi itselleni mitään."
· Luottaa itseensä ja arvostaa itseään ihmisenä. Itsearvostus tarkoittaa sitä, ettei anna esimerkiksi loukata itseään. Itseluottamusta on sekin, että uskaltaa ottaa vastaan haastavia tehtäviä, joista ei ehkä selviä, mutta uskaltaa yrittää.
· Pitää omaa elämäänsä arvokkaana ja ainutkertaisena.
· On itsenäinen oman elämänsä ratkaisuissa ja on riippumaton muiden mielipiteistä.
· Ei koe tarvetta loukata muita, mutta elää omaa elämäänsä niin kuin haluaa - ei sen mukaan, mitä ympäristö kulloinkin arvostaa.
· Sietää pettymyksiä ja epäonnistumisia.
Eipä ole sinulla kovin hyvin ihmisen psykologia hallussa.
Miten selittäisit sen, että niin monet ihmiset (varsinkin nuoret) pitävät itseään huonona eivätkä kykene tekemään asioita, koska pelkäävät epäonnistuvansa? Minkä nimikkeen itse tällaiselle antaisit?
Ja tuo riidanhaastamis juttu...ei kyllä mitenkään liity itsetuntoon. Lähinnä voisi sanoa, että on aggressiivinen ihminen. Hyvä itsetuntoinen ihminen ei olisi jäänyt haastamaan riitaa vaan kävellyt kohteliaasti tiehensä.
Tekstistäsi lainattua:
******************************
"Järkevämpää on heittää romukoppaan koko itsetuntoasia ja perehtyä itsensä tuntemiseen, eli omien mahdollisuuksien ja rajoitteiden mahdollisimman tarkkaan määrittelyyn. Pitää siis pyrkiä siihen että ei kuvittele itsestään liikoja tai liian vähän, vaan muodostaa itsestään realistinen kuva."
- Nythän sinä juuri itse puhut hyvästä itsetunnosta? Itsetunnon omaava ihminen on sellainen, joka hyväksyy itsensä realistisella tavalla ja on silti sinut itsensä kanssa eikä pelkää epäonnistumisia vaan uskoo itseensä ja kykyihinsä.
Edelleen heittäisin romukoppaan koko itsetuntokäsitteen. Se on epämääräinen ja tarpeeton vaihtoehtoilmaisu. Lisäksi se ohjaa ihmisen huomion väärille jäljille.
Katsotaanpas näitä määritelmiäsi.
"· Omaa "totuudenmukaisen" minäkuvan - ihminen tunnistaa ja tietää myös heikkoutensa. Ei puolustele heikkouksillaan huonoa käytöstä tyyliin: "minä olen sellainen, en voi itselleni mitään.""
Totuudenmukainen minäkuva kertoo itsetuntemuksesta. Oman itsensä hyväksyminen ja arvostaminen taas itsekunnioituksesta.
"· Luottaa itseensä ja arvostaa itseään ihmisenä. Itsearvostus tarkoittaa sitä, ettei anna esimerkiksi loukata itseään. Itseluottamusta on sekin, että uskaltaa ottaa vastaan haastavia tehtäviä, joista ei ehkä selviä, mutta uskaltaa yrittää. "
Jees. Nämä ovat mainitsemiasi itsearvostusta ja -luottamusta, vaan eivät itsetuntoa.
"· Pitää omaa elämäänsä arvokkaana ja ainutkertaisena."
Edelleen itsearvostusta.
"· On itsenäinen oman elämänsä ratkaisuissa ja on riippumaton muiden mielipiteistä."
Tämä taas on itseluottamusta.
"· Ei koe tarvetta loukata muita, mutta elää omaa elämäänsä niin kuin haluaa - ei sen mukaan, mitä ympäristö kulloinkin arvostaa."
Tämä on itsenäisyyttä.
"· Sietää pettymyksiä ja epäonnistumisia."
Tämä edellyttää omanarvontuntoa ja itseluottamusta.
"Eipä ole sinulla kovin hyvin ihmisen psykologia hallussa."
Kuitenkin paremmin kuin keskimääräisellä peruskoulun terkkaritädillä tai koulukuraattorilla, joka selittää kaiken häiriökäyttäytymisen ja epäonnistumisen huonolla itsetunnolla. Huomasitko, kuinka monen eri käsitteen vaihtoehtoilmaisuna käytit tuota epämääräistä itsetuntokäsitettä?
"Nythän sinä juuri itse puhut hyvästä itsetunnosta? Itsetunnon omaava ihminen on sellainen, joka hyväksyy itsensä realistisella tavalla ja on silti sinut itsensä kanssa eikä pelkää epäonnistumisia vaan uskoo itseensä ja kykyihinsä."
Höpsis. Ihmiset on tuputettu niin täyteen tuota itsetuntopuppua että heidän todellisuudentajunsa on hämärtynyt. Pahinta on että lapset kasvatetaan juuri tuohon, eli uskomaan omaan itseensä ja kykyihinsä. Sitähän koko itsetuntohuuhaa onkin, uskomaan oppimista. Jos lapset opetettaisiin uskomisen sijaan tietämään omat mahdollisuutensa ja kykynsä mutta toisaalta myös rajansa, he oppisivat mitoittamaan tavoitteensa relistisemmin eivätkä hakkaisi päitään seiniin. Kun pääsee tekemään sitä missä on hyvä ja kehittymään siinä, saa onnistumisen elämyksiä ja itseluottamuskin kasvaa.
On täysin nurinkurinen tapa uskotella nuorille että vain uskomalla omaan itseensä asiat hoituvat, kun asia ei todellakaan ole näin oikeassa elämässä. Mielestäni se on vahingollisempaa kuin Internet, pleikkari ja tv:n väkivaltaviihde yhteensä.
Mäkin olen toisinaan miettinyt tätä "itsetunto" käsitettä. Sitä käytetään määrittelemään sellainen tilanne, jossa ihminen omasta mielestään osaa tehdä ihan mitä vain, eli kaikki onnnistuu ja kaikki on mahdollista. Esim. näillä surkean hupaisilla tapauksilla, jotka menee Idolsin koesiintymisiin, on useiden mielestä hyvä itsetunto. Tuomarit voi sanoa: "sulla ei oo minkäänlaista sävelkorvaa, kuulosti ihan hirveeltä, pysy vaan siellä koulunpenkillä". Sitten tää koesiintyjä vastaa siihen: täh!, siis oikeesti, mutta mähän oon ihan helvetin hyvä, kyllä mä osaan laulaa ja voittaisin noi kaikki muut ihan 6-0, mä oon seuraavan popin kunigas". Johon tuomarit sanoo: "no on sulla ainakin itsetunto kohdallaan, eikun hyvät jatkot!". Mun mielestä on outoa, että sanotaan hyvän itsetunnon omaavaksi henkilöksi sellaista, joka ei selkesti tunne itseään lainkaan, tai jolla on aivan epätotuudenmukaiset käsitykset itsestä. Paremminkin käsite "itsetunto" viittaa itsensä tuntemiseen. Ja sitten ne muut asiaan liittyvät käsitteet, jotka edellä on tullut ilmi, on juurikin itsekunnioitus, itsensä arvostus jne. Itsetunto käsitettä voi mun mielestä käyttää, jos ymmärtää sen oikein, mutta suurinosa käyttää sitä mielestäni virheellisesti.