Nyt on pakko kirjoittaa jonnekkin jotta saisin mahdollisimman paljon kannanottoja, muiden näkökulmaa asiaan.
Kaikilla ystävilläni ympärilläni on kaksi tai useampi koira muutamaa lukuunottamatta. Kaikkien mielestä on niin paljon helpompaa kun on kaksi koiraa ja enemmän iloa. Itselläni on ollut aina vain yksi koira kerrallaan, en tiedä mitä on omistaa useampi koira kerrallaan.
Kun taasen olen lukenut keskusteluita, tulee myös ilmi näitä katuvia ihmisiä joiden "ei koskaan olisi pitänyt ottaa toista koiraa" ...
Nyt oma koirani tuntuu valmiilta on koulutettu sekä hyväkäytöksinen ja tuntui itsestänikin, että voisin ottaa pennun taloon.
Varasin haluamastani yhdistelmästä mielestäni minulle sopivan pennun. Nyt kun olen tehnyt varauksen minut valtasi hurja hermoilu ja pelko.
Mitä jos kaikki ei menekään kuten suunniteltiin? ( kuten mitä jos omani ei hyväksykään pentua? mitä jos pentu onkin sairas? mitä jos pennun kasvatus käykin liian rankaksi? mitä jos "pentu onkin ihan kamala" mitä jos vanhempi koirani ei kestä tilannettA? mitä jos-mitä-jos-mitä-jos.. ihan loputonta murehtimista )
Tottakai uusi pentu tuo minulle paljon lisää vastuuta ja kaikki vapaa aikani aivan varmasti menee koirille. Se ei minua haittaa, tunnen olevani siihen valmis. Mutta pelkään ongelmia ja keksin niitä itsekin.
Muistan hermoilleeni ihan hirveästi myös kun otin ensimmäistä koiraani. Meinasin moneen kertaan perua varauksen, jopa automatkalla kasvattajalle pelkäsin ongelmia ja keksin niitä, olin varautunut "aivan kaikkeen". Meinasin matkalla soittaa kasvattajalle etten pääsekään.
Kuitenkin.. kun pentu saapui kotiin, laskin käärön lattialle, alkoi uusi kausi elämässäni ja kaikki tuntui hyvältä voin todella painotaa, ETTÄ EN KOSKAAN ole katunut kun otin sen koiran.
ONKO normaalia että hermoilen niin kovasti tämän uuden pennun suhteen? Sanotaanhan sitä ettei koiraa pitäisi ottaa jos on epävarma/murehtii niin hirveästi asian suhteen..
Hermoilitko Sinä kun toinen koira tuli taloon? (ja jos niin miten? millaisia ajatuksia mielessäsi pyöri? miten valmistuit tuloon? entä vanhempi koirasi, suhtautuminen uuteen tulokkaaseen?)
Anteeksi sekava selitykseni..
Kaikilla ystävilläni ympärilläni on kaksi tai useampi koira muutamaa lukuunottamatta. Kaikkien mielestä on niin paljon helpompaa kun on kaksi koiraa ja enemmän iloa. Itselläni on ollut aina vain yksi koira kerrallaan, en tiedä mitä on omistaa useampi koira kerrallaan.
Kun taasen olen lukenut keskusteluita, tulee myös ilmi näitä katuvia ihmisiä joiden "ei koskaan olisi pitänyt ottaa toista koiraa" ...
Nyt oma koirani tuntuu valmiilta on koulutettu sekä hyväkäytöksinen ja tuntui itsestänikin, että voisin ottaa pennun taloon.
Varasin haluamastani yhdistelmästä mielestäni minulle sopivan pennun. Nyt kun olen tehnyt varauksen minut valtasi hurja hermoilu ja pelko.
Mitä jos kaikki ei menekään kuten suunniteltiin? ( kuten mitä jos omani ei hyväksykään pentua? mitä jos pentu onkin sairas? mitä jos pennun kasvatus käykin liian rankaksi? mitä jos "pentu onkin ihan kamala" mitä jos vanhempi koirani ei kestä tilannettA? mitä jos-mitä-jos-mitä-jos.. ihan loputonta murehtimista )
Tottakai uusi pentu tuo minulle paljon lisää vastuuta ja kaikki vapaa aikani aivan varmasti menee koirille. Se ei minua haittaa, tunnen olevani siihen valmis. Mutta pelkään ongelmia ja keksin niitä itsekin.
Muistan hermoilleeni ihan hirveästi myös kun otin ensimmäistä koiraani. Meinasin moneen kertaan perua varauksen, jopa automatkalla kasvattajalle pelkäsin ongelmia ja keksin niitä, olin varautunut "aivan kaikkeen". Meinasin matkalla soittaa kasvattajalle etten pääsekään.
Kuitenkin.. kun pentu saapui kotiin, laskin käärön lattialle, alkoi uusi kausi elämässäni ja kaikki tuntui hyvältä voin todella painotaa, ETTÄ EN KOSKAAN ole katunut kun otin sen koiran.
ONKO normaalia että hermoilen niin kovasti tämän uuden pennun suhteen? Sanotaanhan sitä ettei koiraa pitäisi ottaa jos on epävarma/murehtii niin hirveästi asian suhteen..
Hermoilitko Sinä kun toinen koira tuli taloon? (ja jos niin miten? millaisia ajatuksia mielessäsi pyöri? miten valmistuit tuloon? entä vanhempi koirasi, suhtautuminen uuteen tulokkaaseen?)
Anteeksi sekava selitykseni..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toiset hermoilevat enemmän toiset vähemmän, ihan luonnollista ja hyväkin, kun mietit asioita edeltäkäsin. Asiat voivat mennä ihan hyvin uuden pennun kanssa, tai sitten voi ilmetä ongelmia, mutta nehän ovat ratkaistavissa tavalla tai toisella. Tietysti pitää ottaa huomioon monenlasia asioita uutta koiraa hankittaissa, edellisen ikä, sukupuoli jne. Itselläni on neljän nartun lauma 3 vuoden ikävälillä tulleet. Ilman ongelmia on kaikki mennyt, sopivat keskenään tosi hyvin, ei ole ollut keskinäisiä riitoja yms. Jotkut nartut eivät hyväksy laumaansa vierasta pentua tai toista narttua lainkaan. Kaksi urosta voi sopia keskenään paremmin. Toisaalta kaikki on hyvin koirakohtaista. Onnittelut uudesta pennusta, ja jaksamista sisäsiistiksi opettamiseen. Sehän se unohtuu muutaman vuoden kuluttua - mitä alituista lattian pyyhkimistä alku on!
Haluaisin ensin kiinnittää huomiota tähän..
"Kuitenkin.. kun pentu saapui kotiin, laskin käärön lattialle, alkoi uusi kausi elämässäni ja kaikki tuntui hyvältä voin todella painotaa, ETTÄ EN KOSKAAN ole katunut kun otin sen koiran."
Meille on tulossa toinen koira, PENNUN kaveriksi.
Itseä epäilytti tässä muutama tunti sitten itse asiassa kyseinen asia miten toinen koira suhtautuu toiseen yms.
Sanoisin sinulle neuvoksi, että mieti asiaa toiselta kannalta. Itse huomasin pienen pohdiskelun jälkeen
Kuinka paljon iloa koirat minulle tuottavat. Vastassa kaksi ihanaa hännänhuiskuttajaa :)
Koirat tuovat elämään niin paljon uutta ja ihania asioita.
Tottakai olet oikeassa että koirat tuovat uusia asioita, ja haasteita ja muuttavat elämäntilannetta.
itse en myöskään allekirjoita tuota, että on helpompaa kahden koiran kanssa. Päinvastoin. Asiassa on aina kaksi puolta. Molemmissa tapauksissa on omat haasteensa.
Tärkein asia olisi nyt se että lakkaat hermoilemasta. Oet tehnyt mietinnän jälkeen sen päätöksen että olet valmis toisen koiran hankkimaan. Taatusti se silloin on oikea päätös.
Nauti tulevista ajoista koiriesi kanssa. :)