Tutuillani on n.17 vuotias labbis,ollut aina pihakoirana.Koira ei kuule eikä näe enää juurikaan lonkat ovat niin huonot että hyvä kun se pääsee ylös.Kävely tosi vaivanloista.Yöllä kuulee joskus se haukkuu häkissään luulee näkevänsä jotain mutta ei silti näe.
Minua käy koira tosi sääliksi,he ovat harkinneet koiran lopettamista,mutta miksi he eivät lopeta koiraa,koska se akka sanoi minulle näin "he eivät raaski"?RAASKI minusta toi on jo niin eläin rääkkäystä,kun koiran silmät ovat rähmän peitossa ja kuola valuu koko ajan ja kun koiraa silittää niin karvatukkoja lähtee??
Minua käy koira tosi sääliksi,he ovat harkinneet koiran lopettamista,mutta miksi he eivät lopeta koiraa,koska se akka sanoi minulle näin "he eivät raaski"?RAASKI minusta toi on jo niin eläin rääkkäystä,kun koiran silmät ovat rähmän peitossa ja kuola valuu koko ajan ja kun koiraa silittää niin karvatukkoja lähtee??
Vastaukset 18
Vanhimmat
KYLLÄ!! tuo on ehdottomasti eläinrääkkäystä!! jos ei ne "raaski" lopettaa sitä niin miten ne sit raaskii kattoo ku se kärsii?? kannattaa kyl sanoo ihan päin pläsiä niille että lopettakaa toi ja heti!! jos eivät suostu niin tee ilmoitus eläinsuojelu viranomaisille tai johonkin niin ne tulevat katsomaan koiraa ja vie sen lopetettavaksi!! plus että omistajille tulee sakot eläinrääkkäyksestä!! niille saattaa myös tulla eläintenpito kielto!! kannattaa tästä niille mainita!! et mikäli ne ei halua menettää mahdollisuutta ottaa joskus toista eläintä kannattaa viedä se lopetettavaks!! itselläni on kohta vuoden ikäinen koira enkä kestäis kattoo jos se olisi noin huono kuntoinen!! jos kuvittelee ittensä samaan kuntoon millaiset tuskat on!! aika samat tuskat on myös koiralla!! koirat ei vaan näytä sitä tuskaansa samalla tavalla ku ihmiset!!
Labbis ei ole mikään "pihakoirarotu", ellei koira ole saanut olla sisällä perheen kanssa, on sen koko elämä ollut rääkkäystä.
ja pyydä menemään käymään ja juttelemaan noiden kanssa.
tuolta löytyy
http://www.sey.fi/valvojat/valvluekehys.html
Voi miten pahalta kertomuksesi kuulostikaan!
Miten piittaattomia ihmiset voivatkaan olla!
Labbis ei todellakaan kuulu pihalle narun jatkoksi, vaan sinne missä sen oma laumakin on.
Itsekästä pitää koiraa, jonka tietää kärsivän...ikääkin raukalla on jo kiitettävästi.
Tiedän, mistä puhun, koska jouduin luopumaan viime kesänä omasta labbiksestani (14-vuotias) vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi.
Lohduttaudun sillä, että päästin irti rakkaasta perheenjäsenenestä ainoastaan suuresta rakkaudesta sitä kohtaan, en halunnut sen kärsivän.
Ole kiltti ja yritä saada vanhuksen kärsimykset loppumaan!
minusta koira olisi pitänyt jo lopettaa n.2vuotta sitten!kun ei se enää silloinkaa pystynyt kävellä kunnolla,ja nyt vielä huonommin.
Tuollaistahan se on ihmisvanhuksenkin olotila. Koira ei välttämättä kärsi niin paljon kuin saattaa näyttää. En usko että sokeus ja kuurous koiraa itseään haittaa, eikä pitäisi haitata ihmistäkään, pennuthan ovat myös tuollaisia. Ja tottakai nivelet ja muut paikat ovat jäykät levon jälkeen, varsinkin ulkona kylmässä. Koiran silmiä saisivat paremmin hoitaa, tietenkin nyt vanhaa koiraa ylipäätään täytyisi. En ole nähnyt koiraa itse joten en voi sanoa hirveästi miten koiralla menee, mutta se vaikutelma mikä minulle tuli oli että koira on kyllä jo vanha, vau 17 vuotta, mutta ok kuntonen, omistajat vain eivät hoida hauvaa asiaankuuluvalla tavalla. Niin, tietenkin kannustan sinua puhumaan omistajille tai sitten soittamaan eläinsuojeluvalvojalle, koska sinähän sen tilanteen siellä näet ja sinusta se tuntuu pahalta, ja ymmärrän sen kyllä hyvin.
Vanhuus ei tule yksin, minusta usein tuntuu että ihmiset "säikähtää" vanhuuden tuomia ongelmia ja ajattelevat että koira kärsii niistä hirveästi, kuten myös muista esim jalan amputoimisesta jne. Onhan meillä ihmisilläkin kaikenlaista, haluammeko me että meidät "nukutetaan" kun emme ole enää siinä parhaimmassa kunnossa ja kun on niitä hoidettavia vaivojakin jo tullut?
Sehän kuuluu sitten toiseen luokkaan missä eläimellä on selvästi kipuja ym. emmekä pysty enään antamaan ystävälle siedettävää elämää.
Olen kanssasi samaa mieltä.
Ehkä me ihmiset joskus liikaakin mietimme sitä, kärsiikö jokin inhimillinen olento, oli se sitten koira tai ihminen.
Meidät on kuitenkin luotu tänne elämään tätä elämää, johon kuuluvat niin vanhuuden vaivat kuin tietty kärsimyskin. Se on osa elämää. Tuollakin kuvatulla koira-vanhuksella on kuitenkin inhimilliset olot rakastavien omistajiensa luona, vaikka he ehkä laiminlyövätkin jonkin verran perushoitoa.
Olen itse asunut kehitysmaassa, jossa koiria kohdellaan huonosti. Elämä täällä Suomessa on koirilla inhimillistä verrattuna tuohon maahan, jossa koiria on lupa kohdella miten vain - koira ei ole minkään arvoinen olento.
Suomessa on asiat monella ihmisellä niin hyvin, että energiaa riittää kaikenlaisiin asioihin puuttumisiin; ollaan helposti soittamassa eläinsuojeluviranomaisille pienimmästäkin epäkohdasta.
Ehkä pieni suhteellisuudentajun tarkistus olisi silloin tällöin paikallaan, itse kullakin?
Vertasit koiran kärsimystä ihmisen kärsimiseen!
Siinä on vaan se ero, että ihminen kykenee kertomaan kipunsa ja tuskansa. Koira ei sitä osaa tehdä, vaan se pitää ihmisen osata "lukea" eläimestään.
Minusta vaan ihmisen KUULUU pitää huolta eläimestään ja hoitaa kivut ja vaivat. Koirahan on täysin riippuvainen omistajansa hoidosta.
Se, millä sitä huolenpitoa ja hoitoa, kärsimystä ja muuta sellaista mitataan, onkin sitten jokaisen itsen pääteltävissä. Mutta ketjun aloittajan kertomus koiran voinnista sai ainakin minut vakuuttuneeksi, että hoitoa on laiminlyöty aika tavalla!
sillä on, että ihminen kykee kertomaan kipunsa ja tuskansa, kun niitä ei kuitenkaan monesti voida helpottaa mitenkään? Ja oletko ollut esim. vanhainkodissa hoivaosastolla töissä? Monet eivät todellakaan pysty puhumaan sanaakaan tai muutoin koiraa paremmin vietsittämään kärsimyksestään. Vanhukset eivät silti saa eutanasiaa, vaikka sitä itse pyyträisivätkin. Miksi siis juuri koirat pitää päästää kärsimyksistään?
Koiria ja ihmisiä voi todellakin verrata juuri tässä suhteessa. Monet vanhukset makaavat sairaaloissa/kotihoidossa sängyissään täysin kyvyttöminä kertomaan kivuistaan ja vaivoistaan. Lisäksi he ovat usein täysin yksin. Jos koira makaisi halvaantuneena maassa, se lopetettaisiin välittömästi.
Koira ei voi kertoa kivustaan, mutta kivuliaan koiran tunnistaa jokainen, jolla on koira joskus ollut; tällainen koira on haluton tekemään mitään, pelokas, jopa aggressiivinen. Esim. syöpäsairas koira on hyvin vetäytyvä.
Koska koira ei puhu, ihmisen on hyväksyttävä se tosiasia, että koira ei kykene kaikista ongelmistaan viestimään ihmiselle riittävän hyvin. Tämä tosiasia kuuluu koiran omistajan elämään. Koiran omistaja ei voi elää jatkuvassa pelossa siitä, että koira kärsii.
Tyytyväinen koira, vaikka raihnas olisikin, saattaa heilutella iloisesti edelleen häntäänsä.
Tuttavieni vanha mäyräkoira oli kuuro ja sokea, mutta pirteä vanhus silti.
Siinäpä se ero ihmisten ja eläinten välillä onkin, että koirille on sallittu päästää ne kärsimästä, se on eläinten etu!
Uskon, että on vanhuksia, jotka eivät kykene kertomaan kivuistaan, vaan makaavat hiljaa kärsien.
Se on mielestäni väärin mutta kun armokuolemaa ei tunneta ihmisillä, niin minkäs teet!
Mutta jos vanha koira haukkuu öisin ulkona häkissään, se varmasti kärsii. Vanha koira on usein myös viluisempi, kun nuoremmat ja terveet.
Jos sen on vaikea päästä ylös, on sillä varmasti myös särkyjä. Ja rähmäiset silmätkin kertovat tulehduksesta.
Minulla oli 14 vuotias labbis ja näin sen silmistä, että kipuja on....vaikka vielä joskus saattoikin häntäänsä heiluttaa. Viimeiselle matkalle kun rakasta perheenjäsentämme vietiin, oli eläinlääkärin mielipide, että juuri oikeaan aikaan olimme liikkeellä.
Sokeus tai kuurous ei koiralle tuota kipuja, ainakaan yleensä.
Hienoa että joku muukin ymmärsi mitä ajoin takaa, kiitos siitä aria.02. :-)
Vertaukseni ihmisistä ja koirista ymmärrettin hieman väärin, otettiin irralliseksi muusta tekstistä ja se sai vääränlaista painoarvoa.
Siitä että koirille on sallittu päästää ne kärsimästä,se on koirien etu! Hmm... Mietippä vielä. Se on myös haitta. Liian moni koira näkee loppunsa liian varhain. Terveitä koiria lopetetaan vähän väliä, se on liian helppoa, aivan liian helppoa.
Kysynkin nyt, että onko se etu nuorelle terveelle elämänhaluiselle koiralle, että se lopetetaan, ihan nyt vaikka siitä syystä ettei sen omistaja halua koiraa enään omaan elämäänsä?
Jos koira haukkuu öisin ulkona häkissään ei se toki ole merkki siitä että se kärsii. Se kuuluu koiran luonteeseen haukkua ja pitää vahtia, vaikka haukkuisikin kuvitteellisille asioille.
Tottakai se kuuluu ihmisen vastuulle hoitaa ottamansa koira kunnialla loppuun asti, en sitä missään kieltänytkään. Ja myöskin olin sitä mieltä ettei koiraa hoideta sen tarpeiden vaatimalla tavalla. Omistaja ei raaski lopettaa koiraansa, niin miksi ei sitten hoida sitä paremmin?
Teille jotka niin innokkaasti huudatte lopetuksen perään, haluaisin että miettisitte hetken. Koiran oloahan voidaan mahdollisesti huomattavasti parantaa, esim. koira voitaisiin ottaa sisälle, tosin se ei välttämättä onnistu jos koira on ollut koko elämänsä ulkona. Mutta onneksi on olemassa lämmitettyjä koirankoppeja, aai miten ihanalta se hauvasta saattaisi tuntuakkaan! On myös keksitty kipulääkkeitä, niitä voi ihan hyvin antaa tuollaisiin vanhuuden tuomiin vaivoihin. Ja myöskin antibiootit on keksitty, että mahdollisesti tulehtuneet silmät voitaisiin hoitaa. Näin, koira on saanut taas joksikin aikaa siedettävän elämän. Elämä on lahja, sitä ei kevyin mielin pidä pois heittää!!
Kuten myös sanoin aikaisemmin että en tiedä sitä tilannetta sen tarkemmin ja kannustin aloittajaa tekemään asialle jotain, hänhän sen koiran siellä näkee paikanpäällä, ja koki tilanteen huonoksi koiralle.
Sanoin myöskin että jos koira on selvästi kipeä ja elämänhalu mennyt on parasta päästää se tuskistaan.
Näet myös haittana sen, että koiralla on mahdollisuus päästä maanpäällisistä kärsimyksistä.
Okei, totta puhut!
Sanoit, että terveitä koiria lopetetaan vähän väliä....miksi?
Jos syynä pidät omistajien halua päästä elämää hankaloittavasta kapistuksesta eroon niin mielestäni, sellainen ihminen ei koiraa oikeasti tarvitsekaan. Voisi jopa ajatella, että taitaisi olla sittenkin se koiran etu, jos ei se omista rakastavaa perhettä. Nauttiiko koira mielestäsi siitä, että se "asuu" yksin pihalla narun jatkona?
Koira on laumaeläin ja se tuntee oman perheensä laumakseen.
Luuletko, että ihminen, joka haluaa luopua koirastaan(vaikka lopettamalla sen) niin pitäisi siitä hyvää huolta, kun ei halua sitä edes omistaa?
Vanhan koiran antaminen uuteen kotiin on myös mielestäni väärin, ei voida olettaa että vanhus enää kiintyisi uuteen isäntäänsä. Kyllä se kaipaisi entistä elämäänsä, vaikka se olisi ollut paljon nykyistä huonompaakin.
Tässä tapauksessa kysymyksessä on labbis, joka ei todellakaa haukuskele turhan takia, eikä myöskään viihdy yksin. Jos ei hauku särkyjensä tai kipujensa vuoksi, niin ehkäpä se pyytää sisään perheensä luokse. Tosin, ihmettelen suuresti jos ei vaivoja jo tuon ikäisellä koiralla olisi!
Näetkö järkevänä aloittaa särkylääkkeiden syöttämisen näin iäkkäälle koiralle vain sen vuoksi, että voitaisiin saada ehkä vuosi, korkeintaan 2 lisäaikaa. Eikö silloin ole enempi kysymyksessä ihmisen oma itsekkyys, kun ei "raaski" luopua lemmikistään?
Näissä keskusteluissa tulee joskus se vaikutelma, että meidän ihmisten ongelmana ei suinkaan ole eläimen paras, vaan oman kärsimyksemme lievittäminen. Emme siedä ollenkaan sitä, että meistä itsestämme tuntuu pahalta; siksi soitammekin pienestäkin syystä eläinsuojeluviranomaisille, että itse saisimme elää henkisesti kivutonta ja mahdollisimman helppoa elämää. Kärsimys halutaan pois kaikkialla, sitä ei saa olla, koska emme kykene sitä käsittelemään.
"Minä vain" puhuukin taas painavaa asiaa: Koira otetaan koko sen eliniäksi; moni ei tätä ymmärrä koiraa ottaessaan. Suomen väljä eläinsuojelulaki sallii terveenkin koiran lopettamisen (ja nyt en siis puhu ap:n koiravanhuksesta).
Tuntuu siis joskus, ettei ole sellaista kultaista keskitietä. Että vaikkapa hoidettaisiin vanhaa koiraa antibiooteilla, kun se kerran on mahdollista. Hoidetaanhan vanhuksiakin näin, ja sillä tavalla helpotetaan heidän elämäänsä.
Ystäväni leikkautti syöpäsairaan koiransa, ja koira sai näin pari vuotta lisää elinaikaa, ja voi hyvin nämä ajat. Moni olisi lopettanut koiransa.
Tämä juttu ei kyllä mennyt läpi. 17-vuotias labbis pihakoirana? Jo 14-vuotias labbiskin on harvinaisuus, saati sitten että se olisi 17.
tätä juttua.Tuntuu kyllä keksitylle tarinalle.Itsellä on 12 v.labbis,eikä todella tulis mieleenkään,että se olisi ulkona häkissä.Kyllä tuo ikä ei voi olla totta.Tämä meidän tyttökin on lonkistaan jo hyvin jäykkä liikkeinen.Myös näkö alkaa heiketä.Muuten on terve,leikattu on 4v.ikäisenä,joten ei ole näitä"naisten"vaivoja ollut.Jos tuo tarina 17v.koirasta on totta,niin miksei siihen olla puututtu jo aikaa sitten.
Uskokokoon ken tahtoo mutta naapureillani on n.24vuotias villakoira (en muista ihan tarkkaa ikää mutta yli kaskymppinen kuitenkin) eli kyllä niitä vanhojakin koiria löytyy. Vaikka jonkun labbis olisi ollut tiensä päässä 14vuotiaana niin kyllä se joku toinen voi porskuttaa pihakoirana vielä 17 vanhana. Naapurini villakoirakin on ollut kuuro ja sokea vain muutan viimeisen vuotensa ja etelänlomamatkat täytyi lopettaa samoihin aikoihin. Silti jaksaa teputtaa pitkiäkin lenkkejä ja murista meidän koiralle ohimennessään :)
Villakoirasta voisin hyvinkin uskoa että eläisi parikymppiseksi. Labbiksesta en ikipäivänä usko että eläisi 17-vuotiaaksi. Villakoiralla ja labbiksella on iso ero.
Mistä muuten edes tiedät että villakoira on todella sen yli 20? Siksi kun siellä niin väitetään ;)? Ei kannata uskoa kaikkea mitä kuulee.