Onko jollakin ruusufinni edennyt silmään? Tai jollain lailla vaikuttanut silmiin? Itselleni tullut pienehkö patti yläluomeen ripsien tyveen, sen näkee kun luomea nostaa. Ja aamuisin on vähän "silmärähmää". Mikähän se voisi olla? Eihän se ruusutautia tarvitse olla. Tarvitseeko mennä näyttään lääkäriin tai johkiin? Olen nyt syönyt antibioottia viikon. Kun kasvot tulehtuivat ja olivat todella turvoksissa, aamuisin ei meinannut saada silmiä auki, mutta onneksi turvotus laski hiukan iltaa kohden. Lisäksi oli karmea kuumotus ja kirvely. Myöskin tuli märkiviä finnejä todella paljon. Onneksi nyt antibiootti on ruvennut tehoon ja turvotus ja kipu on helpottanut. Käytän nyt myös rozex ja rosazol voidetta. Olen syönyt saman kuurin myös aikaisemmin ja yksi roa kuuri on myös takana. Mutta nyt ruvennut huolettamaan silmät.
Paheneeko ruusufinni iän myötä?? Itselläni alue on laajennut aika reilusti (nenä ja molemmat posket, nyt näyttäisi jatkavan leukaan ja toisella puolella kasvojen reunoilla) ja jos joskus saan lapsia, saavatko he taudin? Voiko naisille tulla "kyömy" nenä? vai onko se vain miehille niin kuin monet sivustot väittävät. Oon todella hermostunut ja peloissani tän sairauden kans, ja stressikään ei tee hyvää, mutta miten saisin oltua itseni kanssa ettei asia vaivaisi koko aikaa. Oon sietänyt tätä noin kymmenisen vuotta ja oon nyt 22. Nyt vasta oon ruvennut hermoileen tätä asiaa ja on henkisesti vaikea olla... Miten te muut saatte oltua tän taudin kans?
Paheneeko ruusufinni iän myötä?? Itselläni alue on laajennut aika reilusti (nenä ja molemmat posket, nyt näyttäisi jatkavan leukaan ja toisella puolella kasvojen reunoilla) ja jos joskus saan lapsia, saavatko he taudin? Voiko naisille tulla "kyömy" nenä? vai onko se vain miehille niin kuin monet sivustot väittävät. Oon todella hermostunut ja peloissani tän sairauden kans, ja stressikään ei tee hyvää, mutta miten saisin oltua itseni kanssa ettei asia vaivaisi koko aikaa. Oon sietänyt tätä noin kymmenisen vuotta ja oon nyt 22. Nyt vasta oon ruvennut hermoileen tätä asiaa ja on henkisesti vaikea olla... Miten te muut saatte oltua tän taudin kans?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nuorena olet tuon ruusufinnin saanut, itselleni se puhkesi n. 22v.
Nyt olen jo yli 50 ja tauti on edelleen, eli sehän ei häviä elimistöstä koskaan, mutta oikealla lääkityksellä ja ruokavaliolla se pysyy aika hyvin kurissa.
Tällä palstalla on käsitelty tätä sairautta aika paljon, oletko lukenut niitä?
Tetracycliini, jota nyt syöt hoitaa kyllä tautia, mutta sillä on taipumus "paheta", kun kuuri loppuu.
Ruokavalio on myös tärkeä, ei mausteita eikä voimakkaita muitakaan ruokia, ei kovin kuumaa saunaa, ei aurinkoa, alkoholi pahentaa sitä....
nämä ovat omia kokemuksia. Vältän niitä ja nyt ihoni on aika hyvä.
Tosin raskauden aikana ihoni oli huonompi, mutta silloinhan ei saa syödä tetraa, koska se vaikuttaa ainakin sikiön hammasluustoon.
Myös yhden Roa kuurin olen joskus syönyt, tauti pysyi poissa jonkun aikaa, mutta aina sieltä muutama patti pullahtelee.
Sinua kyllä suosittelisin käymään ihotautilääkärillä, sillä hän osaa parhaiten antaa oikeat lääkkeet ja antaa lisää tietoa sairaudesta.
Itselläni on kokemusta vain taudista, ei lääkärinoppeja.
Joten ei muuta kuin tilaat ajan lääkärille, ja iloinen mieli, sillä se stressi kyllä myös pahentaa sitä.
Silmiini ei ole koskaan tullut mitään, se on lähinnä poskissa ja nenässä....
Vielä muutama sana ruususta, aikoinaan kun itselleni se puhkesi, niin ei kaikki lääkärit silloin edes tunteneet koko sairautta, vasta ihotautilääkäri totesi sen ruusuksi ja sain oikeat lääkkeet.
Kyllä sen kanssa hyvin pystyy elämään, mutta on joitain rajoituksia, niin kuin monessa muussakin sairaudessa.
Ei pidä masentua.....sanoo kohtalotoveri.
Käynyt laserissa?
Itse olen sairastunut vuosi sitten, eli viisikymppisenä.Tuo minua on kiinnostanutkin tietää miten sen kanssa pärjää elämässä.Kysynkin suoraan että vaikuttiko se esim.kun elämän kumppania etsit.Jos et vielä ollut löytänyt.Vaikuttaako se suhteiden luomisessa?
Olen itse juuri eronnut ja ajattelen että olenko tämän takia ehkä yksin loppu elämäni?
minulla ruusufinni puhkesi 17-vuotiaana (täytän kohta 20) ja siitä asti on ollut yhtä kamppailua ja tauti on vain pahentunut, levinnyt jopa korviin asti. Pari viikkoa sitten kotiuduin sairaalasta, kun ennen joulua ja sen aikana se äityi todella pahaksi ja oli mentävä hoitoon. Minulla silmät ovat nykyään todella ärtyneet ja punaiset kuten kasvotkin ja välillä kuumotus on sietämätöntä. Sairaus vaikuttaa jo ihan kaikkeen, ihmisten ilmoilla on ahdistavaa liikkua tämän näköisenä ja aina kun jotain yrittää tehdä punaisuus ja kuumotus vain pahentuvat. Kuukauden päästä menen laserhoitoon, jota kokeillaan punotuksen vähentämiseksi, nyt syön antibiootteja, beetasalpaajia, antihistamiinia ja kasvoille käytän elideliä. Ihotautilääkärille todellakin kannattaa mennä ja jos tuntuu, että maailma kaatuu päälle niin myös psykologin/psykiatrin juttusilla olisi hyvä käydä. Tämä on todellakin sairaus, joka valtaa pahimmassa tapauksessa kokonaan mielen ja masentaa(kokemusta on). Mutta yritä jaksaa ja toivotaan, että paremmat ajat koittavat! :)
Kiitos vastauksista. Varasin ajan ihotautilääkärille isommalle paikkakunnalle. Ja kävinkin siellä jo, määräsi isotretiniä ja kortisonia. Kuukauden päästä pääsen valohoitoihin. Tsemppiä teillekin ja toivottavasti hoidot auttavat!!