Heti ensitapaamisella tiesin, että sinä voisit olla minun ihminen. Sä kerroit niin avoimesti elämästäsi mutta minä olin vielä niin rikki kaikesta menneestä, etten pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin oman elämäni uudelleen rakentamiseen. Nyt kun kaikki on jo paremmin niin usein mietin mitä sinulle kuuluu, oletko onnellinen? Olisin niin halunnut tutustua sinuun paremmin mutta nyt se taitaa olla jo myöhäistä?
M:lle (m)
Stadiin
7860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En usko että koskaan on liian myöhäistä. Kyllähän tämä toinenkin on varmastikin kokenut samoin sinusta. Sen vaan tuntee ja tietää siitä miten katseet koskettavat toisiaan...
Niin olet aivan oikeassa joskus katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Me emme vain ole nähneet hänen kanssaan kuukausiin ja mietin miksi en voi hän jo unohtaa. Niin hyvin me ei tunneta, että voisin ottaa häneen suoraan yhteyttä ja kertoa tunteistani varsinkaan nyt kun ei voi enää keksiä edes tikusta asiaa ; ))
vetää vertoja omallesi:)Voe sinnuu
Itse olen samanlainen, kerron itsestäni ja tunteistani, mietteistäni ja suunnitelmistani silloin, kun olen kiinnostunut. Jos toinen ei avaudu eikä selitä loppuu kiinnostus, sillä tulkitsen sen niin, että en kiinnosta toista koska hän ei halua avautua:)
Aina olisi hyvä olla suht avoin, sanoa vaikka rehellisesti että nyt on sekava elämäntilanne, voinko soitella sinulle parin kk päästä kun olen saanut asiat järjestykseen? Jos toinen ei halua pitää yhteyttä pääset siitäkin "entä jos" tuskan kokemisesta.
Toivottavasti se silti elää. Pidän iloisista yllätyksistä, kunhan ei työtuoliani sabotoida.
Tuo kiinnostuksen taso on silti minulle harmittavan auki, haluaisin silti tietää. Itseni vuoksi, raadollisesti.
Toivottavasti jaksat, kaikkea hyvää.
Niin sitähän ei voi koskaan tietää ennakkoon ei itsensä eikä toisen puolesta. Voihan olla, että parempi tutustuminen ko. henkilöön saisi huomaamaan ettei meistä ole parisuhteeseen. Toisaalta tämä miettiminen ja kaipaaminen ainakin helpottuisi. Kyseessä on kuitenkin niin ihana persoona, että haluaisin ainakin olla hänen ystävänsä jos "kemiat" eivät sattuisi toimimaan. Pitää kai vaan toivoa, että tavattaisi "sattumalta" ja saisimme puhuttua näistä asioista. No mutta jaksamisia myös sinulle ja muista että komiat pärjää aina ; ))
..jos avoimuudesta loppupelissä seuraisi paskaa.
Siltä fokuksessa olevalta ihmiseltä. On ehkä ollut jokin lelu tai kenties lääke. Sen minkä aloittaa kunnian mies vie kunnialla loppuun. Itsestäänhän ihminen aina tietysti oppii.