en tiedä osaanko ehkä kirjoittaa tätä selvästi mutta te joilla on useampi lapsi niin rakastatteko lapsianne yhtä paljon? meillä on tälläinen tilanne 9-tyttö ja 6-poika pojalla todettu autismi mutta hän on maailman ihanin poika no tytöllä on paljon muita ongelmia varastaa kaupasta,kotoa,kavereilta. kiusaa kavereita valhtelee paljon sekä kotona,koulussa ym.myötätuntoni ei jaksa aina riittää tytön touhuille kun tekee noita tihutöitä.rakastan toki tyttöäni myös mutta kovin koittelee.lisäksi kun tuo tytön toiminnat on jokapäiväisiä niin hyvät hetket jää varjoon.jokapaikassa on kauheet jonot hoitoon joten jonossa ollaan.näistä syistä varmasti osoitan pojalleni enemmän rakkautta kuin tytölle jonka tiedän olevan väärin.sanon kyllä usen tytölle että hän on tärkeä ja etten vihaa häntä mutta kuitenkin sisällä tunnen elämä ilman häntä olisi paljon helpompaa.tämä ongelma on ollut jo monta vuotta olemassa kun joka hoitolaitoksessa vaan pommitetaan toiseen paikkaan.tiedän että tytölläni on joku ymmärryksen ongelma ja ettei hän tahallaan tätä tee mutta jokin saa minut aina välillä vihaamaan tyttöäni.ikinä en ole kummallekkaan pahaa tehnyt vaan rangaistus on nurkka tai viikkorahan osittainen menetys mutta tyttöni vaan innostuu näistä rangaistuksista ja toisaalta mietin että jos lapseni ei ymmärrä tekojaan hän uhmaa vastaan.onko kellään muulla yhtään samanlaista vai onko tämä vain meillä?
kova huoli
-----------------
7581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuvaus suoraan mun yhdestä sijoitetusta, jolla on ADHD.
Mulla tuli se heti mieleen, kun kuvasti tyttäresi käytöstä.
Niin paljon minäkin löin päätäni seinään ja ihmettelin mikä minussa on vikana, kun ei mikään mennyt perille.
Nyt kun on diagnoosi, siis ei oikeeta, vaan itse päättelin ja lapsi sai ADHD-lääkityksen, joka tehosi, niin siitä voi päätellä, että arvioin oikein. Siis nyt on paljon, paljon helpompaa, kunhan vain lapsi ottaa sen lääkkeensä.
Ihan ennen oikeaa lääkitystä tämä lapsi kävi Rosen-terapiassa ja sen avulla pystyi lopettamaan varastelun. He tekivät terapeutin kanssa sadan päivän sopimuksen ja hän pystyi sen pitämään ja varastelu, joka oli ollut päivittäistä, jopa useita saman päivänä, loppui siihen. Ei mitkään sakot, tai rangaistukset auttaneet.
ADHD lapsella, kun ei ole kykyä ajatella pidemmällä tähtäimellä, vaan on impulssiivisuutensa vallassa. Ei he tahallaan aiheuta itselle tai vanhemmille ongelmia. He vain ajautuvat noihin tilanteisiin ja katuvat itsekin jälkikäteen ja jopa masentuvat, kun aina pettävät itsensä ja muut. Pitää sun ensimmäiseksi ymmärtää, että sun lapsi ei kertakaikkiaan itse mahda asialle mitään. Mene sitä lasta lähelle ihan uudella tavalla. Ajattele, että hän on aivan hukassa ja sun täytyy ymmärtää ja auttaa.
Se helpottaa myös sun oloa, kun tajuat, ettei lapsi vain tottelemattomuuttaan sekoile.
Jos toisella lapsella jo on todettu autismi, niin olen ymmärtänyt, että noi neurologiset jutut kuten ADHD ja autismi ovat hyvin lähellä toisiaan, eli adhd:ssa olisi myös autismin piirteitä mukana.
Ts. on hyvin todennäköistä, että molemmilla lapsillasi on lähes sama ongelma, toisella vain esiintyy vähän eri tavalla.
Onko tyttäresi ylivilkas, suusta tulee millon mitäkin aivan järjetöntä juttua, koko ajan pitää tehdä jotain ja olla äänessä. Kaikki tavarat mihin koskee omituisesti hajoaa, ei väistele mitään esteitä, kaikki on jonkun toisen syytä. Keskittymisvaikeuksia koulussa etc???
Toisaalta oireisiin kuuluu myös hajamielisyyttä.
Toinen veljeksistä, jolla myös ADHD on niin hajamielinen, että saattaa pyöriä vessan oven takana, paskat melkein housuissa, mutta ei muista, että piti mennä vessaan, ennenkuin huomauttaa.
Tai suihkussa leikkii niin, että on laskenut vettä puoli tuntia, mutta ei ole edes kastellut itseään, vaikka mitä. Tunnistatko tyttäresi käyttäytymisessä jotain näistä piirteistä.
Me saimme lopulta avun nuorisopsykiatrilta.
Taitais olla teilläkin nopein reitti.
Ei tarvi diagnoosia, jos lääke auttaa, niin se on sillä selvä. Mulle psykiatri sanoi, että jos lääke auttaa, niin sitten se on ADHD, että se ei tehoa sellasille, joilla ei sitä ole.
Monta vuotta on jo menty hienosti eteenpäin lääkkeiden avulla. Mistään psykoterapioista ei myös ollut hyötyä, kun vika on aivojen kemiassa.
Älä siis syyllistä lastasi, äläkä itseäsi. Sillä pääsette jo pitkälle.
itsekkin len miettinyt aiemmin että jos olisi adhd:sta kyse.tyttö on vilkas ja tykkää olla muiden seurassa mutta saa riidan ihan mistä vaan aikaiseksi.koulussakin on varmaan just keskittymis ongelmia.vaikea oppia asioita ja ei jaksa esim kokeissa keskittyä vaan hutasee kokeen.ja tosiaan tavarat menee rikki oudolla tavalla eikä tyttö ole koskaan mihinkään syyllinen vaan joku muu.äänessä on koko ajan ja jutut voi olla aivan soopaa eikä nissä välttämättä ole mitään tolkkua tai kun kysyy useamman kerran juttu on joka kerralla huomattavasti erillainen.tyttö käy tällä hetkellä koulupsykologin testeissä mutta tuntuu ettei niistä ole mitään hyötyä.muutama vuosi sitten kun tämä alkoi niin tyttö näytti nämä temput vain kotona ja kun juttelin muille niin hyvä etteivät hulluksi leimanneet mua.kun sun lapsi on niin ihana mutta sitten alkoi oirehtia myös kaikkialla muualla.välillä tuntuu että kun illalla puhutaan jotain esim säännöistä niin aamulla kun kysytään jotain tuntuu että yön aikana kaikki edellisenä iltana jutellut asiat on vaan hävinnyt muistista.
ne ehkä muistaakin, mutta kun siinä aamulla on jo niin monta juttua mikä on ehtinyt kiinnostaa, niin ei kaikki millään pysy mielessä.
Niillehän on aivan kaikki ärsykkeet yhtä voimakkaita.
Äänet ja kaikki ympärillä tapahtuva.
Meillä etenkin ton toisen kanssa on niin, että jos sanon, no oikeestaan molemmilla sama, että jos sanon, että tee toi ensin, sitten toi ja viimikseksi toi, niin takuu varmasti ne alottaa siitä minkä olin viimiseksi sanonut, koska kaikki muu on jo pyyhkiytynyt pois.
Varmaan sun tyttökin on ollut samanlainen sählä aina, mutta nyt kun on tullut isommaksi, niin elinympäristö on laajentunut ja sen on sitä vaikea sulattaa, niin nyt ne ongelmat tulee tavallaan isommiksi.
Näillähän on erittäin tärkeää, että kaikki tapahtuu saman kaavan mukaa, Pienikin uus juttu tai poikkeama saa ne aivan sekaisin. Ruoka pitäis olla minuutilleen ja ihan kaikki. Siitä ne saa tavallaan turvallisuutta.
Kauheimpia aikoja oli ne, kun oli jotain juhlia tai tuli vieraita, eli ei ihan normaalia arkielämää.
Huh, huh. Nyt nää meidän lapset on jo isoja, et ei enää niin sähelletä ja kun on ne lääkkeetkin, mutta sillon pieninä.
Tilaa aika itse esim. nuorisopsykiatrilta ja sano suoraan omasta epäilystäsi ja pyydä kokeeksi lääkettä, tai sitten suoraan tutkimuksiin.
Meillä kokeiltiin sillä lääkkeellä ja heti tuli tulosta.
Näiden pikkuveljellä on sama juttu ja hän ei meinannut päästä alkua pidemmälle koulussa, mutta sitten sai lääkkeen ja nyt on huippu hyvä koulussa. Ajattele, miten väärin se on lastasi kohtaan, kun hänellä saattais olla edellytykset, siis älykkyyttä, vaikka mihin, mutta pelkkä keskittymiskyvyn puute jarruttaa. Usein noi lapset sitten ihan masentuvat, kun mikään ei onnistu kuten haluisivat ja aina menee jotain pieleen.
Kokeiles myös sellasta taktiikkaa, että kehut ihan vaikka kuinka pienistä asioista, eli et näe sitä mikä on väärin vaan nostat sen minkä on onnistunut saamaan, tai tekemään oikein. Se jkohottaa lapsen itsetuntoa ja motivoi yrittämään enemmän. Jos onnistuu syömään kaatamatta lasia, tai sotkematta, niin kehu ja ihan kaikesta, minkä hän tekee oikein ja toivotulla tavalla. Jätä vähäks aikaa huomioimatta kokonaan ne virheet.
Varmaan pystyt tuntemaan syvää rakkautta tyttöä kohtaan, kun ymmärrät, miten vaikeaa lapsella on ja miten avuttomaksi hän tuntee itsensä. Yleensä on vielä niin, että ne vaikuttaa kaikkea muuta kuin avuttomilta ja ne jutut mitä suustaan päästelee, saa hermot millin pätkiksi. Meillä on nykyään pelastuksena ne lääkkeet, enkä suostu keskustelemaan herrojen kanssa mistään, ennen kun lääke on otettu ja vaikutus alkanut. Sitten pystyy puhumaan normaalisti, eikä tarvi kuunnella mitään päättömiä kommentteja.
Toi on vanhemmille hermoja raastavaa, mutta helpottaa suunnattomasti, kun tietää mistä on kysymys, eikä edes odota lapselta normaalia käytöstä.
Meidän adhd-diagnosoitu poika on varastellut myös ja muutenkin kuvauksesi on kuin hänestä olisit kirjoittanut. On nyt osan viikosta perhekodissa.
pojallesi lääkitystä?
Meillä se on aivan ehdoton juttu.
En tiedä missä tällä hetkellä oltais ilman oikeaa lääkitystä. Mitkään tukitoimet ei pysty suojaamaan lasta itseltään yhtä tehokkaasti kuin tuo päivittäin otettava lääke.
huomenna on taas yhden lääkärin kanssa tapaaminen tästä tytöstä jos tulis jotain diagnoosia.ootteko muut saaneet muuten noista lapsista haettua kelalta hoitotukea en muista sen virallista nimeä.aattelin vaan kun nyt tuon autistisen pojan kanssa ollaa lastenlinna rumballa ja siellä sanoivat että tuosta tytöstäkin kannatta hakea sitä.pojastani nyt saan mutta uteliasuuttani kysyn.miten muuten ne lääkkeet vaikuttavat?onko niissä jotain sivuvaikutuksia?
on lueteltu vaikka mitä haittavaikutuksia, mutta se on sitä amerikkalaista tyyliä, et joskus jollain on sen lääkepurkin lähelläkin joku vaiva pujennut, niin siitä pitää mainita ja varottaa.
En tiedä, että kellään olis mitään isompaa tullut, mutta joiltakin se vie ruokahalua ja joitakin piristää niin, ettei saa illalla unta, jos on vielä lääkkeen vaikutus päällä, mutta meillä esim. kun ottavat aamulla aikasin ja vaikutus kestää vain sen 12 tuntia, niin illaksi on jo ohi.
En ole huomannut meidän lapsilla ruokahalun vähentymistäkään. Jos ei ole ollut halua, niin ovat ainakin syöneet mitä eteen on laitettu.
Siten ei siis ole painon kanssakaan ollut ongelmia.
Se lääke vaikuttaa aivoja piristävästi, toisin kuin yleensä luullaan. Eli aivot saavat sitä ainetta mikä niistä puuttuu, tai ainakin jotain korvaavaa ja se auttaa aivoja toimimaan normaalisti ja kaikki selkenee. Lapsi pystyy toimimaan, kuin kaikki muutkin ja pystyy keskittymään ja suunnittelemaan elämäänsä pitkäjänteisemmin. Mieliala kohenee, kun ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu ja mitä sanotaan. Lapsi rauhottuu kaikin tavoin.
Olishan se hyvä jos saisit tytölle kunnon neurologiset tutkimukset, niin sillä saisi sen diagnoosin varmistettua. Ne lääkkeet on muuten mielettömän kalliita, et niitä varten täytyy saada jostain maksuapua.