Olen parikymppinen hoitotyön opiskelija. Pari kuukautta sitten minua alkoi ammatinvalinta suuresti epäilyttämään, kun harjoittelussa ollessani tuli tilanteita, joissa jännitin todella paljon. Jännitys oli sellaista, että tuntui kuin pyörtyisin (mutta koskaan sitä ei kuitenkaan tapahtunut!), hiki nousi pintaan ja olin hyvin ahdistunut. Selvisin siitä harjoittelusta ilman, että kerroin kenellekään tuntemuksistani!! Olen todella ihmetellyt jälkeen päin miten pystyin olemaan niinkin vahva, että selvisin. Sillä nyt tämän vuoden alusta alkaen tilanne on pahentunut. Koulussa on alkanut olemaan ahdistusta ja jännitystä. Minulla on kamala pyörtymisen pelko! Alan kuvittelemaan, että entä jos pyörryn: Mitä kaikki ajattelevat ja entä jos kuolen ?? Kotona minua on yksinollessa myös ahdistanut ja pelkään, että jos pyörryn, niin ei kukaan ole minua auttamassa. Tämä harjoittelusta opiskelusta alkanut jännittäminen on nyt "levinnyt" elämäni muillekin osa-alueille. Esim. ennen rakastin autolla ajamista, mutta nyt vain muutaman kilometrin ajomatka saa minut niin ahdistuneeksi, että en yksinkertaisesti pysty ajamaan sinne perille, minne on ollut tarkoitus. Kaupoissa ja muissa paikoissa käyminen on aina ennen ollut minulle aivan luontevaa ja "normaalia". Nyt isossa kaupassa kaikkien ihmisten keskellä tunnen, että minun on päästävä sieltä pois. Pelkään myös sellaista, että "sekoan" jossakin.. että alan vaikka huutamaan/puhumaan jollekin ihan mitä sattuu. Läheisille olen kertonut jotakin näistä ja he ovat aidosti huolissaan ja haluavat minua kuunnella. Se on toki helpottavaa, mutta siltikin. Olen alkanut miettimään kannattaisiko minun varata lääkäriaika ja koittaa saada jokin lääke. Minulla on vain pelkoja ja ennakkoluuloja lääkkeitä kohtaan.. Entä jos jään siihen koukkuun eikä mikään onnistu enää lainkaan ilman lääkettä? En haluaisi sellaistakaan!! Osaako joku neuvoa näiden lääkkeiden suhteen? Kyllähän se lääkärikin toki sanoo, mutta haluaisin kuulla aitoja kokemuksia! KIITOS jos joku viitsii vastata :)
Tämmöstä mulla...
skdjpdj
4378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi!
En ole lääkäri, mutta vuosien kokemus mielenterveystyöstä. Olet kenties nuori aikuinen ja vaadit itseltäsi liikaa. Se on normaalia jossain mittakaavassa. Luettuani kirjoituksesi, tulee mieleen, että olet käynyt jännittämään jänittämistä. Kuulostaa paniikkihäiriöltä, jossa ei ole mitään hävettävää. Sinulla on paljon kohtalon tovereita. Paniikkihäiriön tyypillisiä piirteitä on kuoleman pelko, joka johtuu kovasta jännittämisestä ja ahdistuksesta. Tyypillistä on myös, että asiat alkavat saada suunnattomia mittasuhteita ja pahenee hoitamattomana. Kaupat, pankit tai yleensä asioiminen on vaikeaa ja pahimmassa tapauksessa mahdotonta. Hae ihmeessä äkkiä apua, vaikka tk-lääkäriltä, joka voi tarvittaessa neuvoa sinua eteenpäin. Sekoamisen pelko voi tulla sietämättömäksi. Ehdottomasti tilaa lääkärille aika, vaikka se jännittää. Lääkärin onkin hyvä nähdä ihan livenä, miltä sinusta tuntuu. Laita vaikka paperille ylös kyseisiä asioita, jos tuntuu jännitys niin kovalta. Ensimmäisen lääkäri käynnin jälkeen sinun on helpompi mennä toisen kerran. Älä turhaan pelkää lääkkeitä, sillä nykyään on hyviä lääkkeitä, jotka auttavat. Voi olla, ettei ensimmäinen lääkitys ole sinulle sopiva, mutta vaihtoehtoja on monia. Turha pelätä lääkkeiden koukuttavuutta, kunhan syöt ohjeiden mukaan ja on lääkkeitä, joihin ei jää koukkuun. Turhaa hurskastelua keskustelu, " älä ainakaan ota riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä". Niistäkin pääsee eroon, jos on tarvetta. Oikein käytettynä ne ovat turvallisimpia lääkkeitä. Tässä muutomia vinkkejä sinulle. Elämäsi muuttuu huomattavasti.
kerrankin joku laittaa tänne oikeesti hyviä neuvoja eikä pelkästään tyyliin"lähde ulos lenkille" koska itse olen reilu 10v kärsinyt masennuksesta ja nyt n.puoli v paniikkihäiriöstä ja nyt on menny tosi pahaksi syön toistaseks opamoxia kunnes uudet lääkkeet alkaa tehoo ja käyn terapias ei todellakaan ole helppoo tämä elämä mut on hyvä että on ihmisiä joilta sitä apua saa..
Jännittäminen ja pöpien tekojen pelkääminen ovat sukulaisia toisilleen. Tuskin ikinä tulet huutelemaan tai puhumaan "hulluja" kenellekkään, mutta pelkäät sitä. Et ole mitenkään epänormaali. Monet ajattelevat mitä jos nyt heittäisin maidot päin vastapäätä istuvan naamaan etc.. (tämä siis vain villinä esimerkkinä)(Ja jos eivät ajattele ikinä mitään hassua, ovat todennäköissti tosi tylsiä). Jostain syystä jännittämisjaksoilla hulluja tai värikkäitä ajatuksia saattaa putkahtaa mieleen. Olet vain värikkäämällä mielikuvituksella varustettu ihminen ja nyt sinulla on raskas jakso meneillään, jolloin jännitys saattaa astua esiin. Sitä varten on kuitenkin hyvät lääkkeet ja voit tehdä ihan normaalisti töitä.
Kerroin aikoinani isälleni näistä hassuista tuntemuksista ja hän paljasti, että joskus hänen teki aina mieli suudella kaupan kassaa, oli myyjä kuka tahansa. Negatiivinen tai positiivinen pelko, älä ole turhan huolissasi. Jos oikeasti toimisit niin, et varmaan huomaisi moista tai kirjoittelisit tänne. Hyvä terapeutti on sanonut: Ajatella voi vaikka mitä, mutta eriasia on, jos toteutat ne, tai rupeat välttelemään tiettyjä paikkoja jatkuvasti: Ja silloinkin ongelmana on paikkojen välttely, eikä se että toteuttaisit pelkojasi.
Koen samoja ahdistuksia välillä kaupoissa etc, ja mielikuviteukseni on vilkas, mutta se ei tarkoita, että olisi tulossa "hulluksi".
Helpottavaa kuulla, että en todellakaan ole ainut ihminen jolla on tällaisia tuntemuksia! Aion nyt varata ajan lääkärille. Täytynee lakata pelkäämästä niitä lääkkeitä, jos vaikka sellaisia lääkäri sattuisi määräämään. Se on ihan totta, että pelkään pelkäämistä :D Ihan hyvinä hetkinä huvittaa koko asia, mutta sitten kun se on todellista, niin eipä enää huvitakaan :/