heti kun sut ekan kerran näin. En tiedä, mitä silloin ajattelit musta tai halusit multa. Ehkä sä haaveilit, että olen tietynlainen ja huomasit ettei näin ole, joten päätit ettei meitä tule koskaan olemaan. Etten ole sulle se sopiva/oikea nainen.
Ei kai siitä ketään syyttää voi. Tai no mä syytän tätä maailmaa siitä, että tunnen yhä kahden vuoden jälkeenkin näin sua kohtaan. Mä riudun tässä yksipuoleisessa ihastuksessa. Mulla ei ole mitään mahdollisuuksia sun suhteen, mutta en pysty vain päästämään irti. Sä et varmaan edes halua nähdä mua- jos sä nyt edes tunnistaisitkaan mua..
Pelottavaa tässä on nää jotkut palstan tarinat siitä, kuinka 20 vuottakaan ei oo auttanut unohtamaan. Niinkö mullekin käy?
Ei kai siitä ketään syyttää voi. Tai no mä syytän tätä maailmaa siitä, että tunnen yhä kahden vuoden jälkeenkin näin sua kohtaan. Mä riudun tässä yksipuoleisessa ihastuksessa. Mulla ei ole mitään mahdollisuuksia sun suhteen, mutta en pysty vain päästämään irti. Sä et varmaan edes halua nähdä mua- jos sä nyt edes tunnistaisitkaan mua..
Pelottavaa tässä on nää jotkut palstan tarinat siitä, kuinka 20 vuottakaan ei oo auttanut unohtamaan. Niinkö mullekin käy?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikä se on mikä saa yhä kaipaamaan sitä yhtä ihmistä niin kauan? Miksi niin tapahtuu? Onko siinä toivo se joka pitää kaiken elossa? Onko se yksi ihminen niin "ihon alla", että hän tuntuu olevan lähellä, vaikka todellisuudessa hän ei halua edes nähdä? Mikä saa sellaiset harhakuvitelmat pysymään hengissä niin kauan? Johtuuko kaikki kokijan nuoresta iästä, yleensä kai sellaista tapahtuu alle 20-vuotialle. Vai mikä siinä on? Miksi pitää pettää itseään vuodesta toiseen?
en oo noin nuori kyllä. Sanoisin, ettei tälle vaan voi mitään. Voi yrittää unohtaa ja vähäksi aikaa se saattaa onnistua, mutta sitten se palaa takaisin entistä voimakkaampana.
No en mä nyt epätoivoinen silti ole. Kunhan nyt puran ajatuksia.
ikä pidä paikkaansa. Kaikista teini-ihastumisista selvisin muutamassa kuukaudessa kun ei enää nähty. Nyt kolmekymppisenä tuli ihastuttua/rakastuttua ja kas kummaa mielestä ei poistu :(
Kai nää tunne asiat on niin tuolla alitajunnassa syvällä, ettei niitä syitä heti hoksi. Onhan sitä ihmisellä muitakin ajatuksia joita ei voi muuttaa. Kaikilla ne omat unelmat tietynlaisesta elämästä ja ihmisistä.
Tai sitten se on niin kuin yks idoli lauloi joskus ;" ei oo ollu oikein syytä unohtaa.." :)
Vaikka vastaus olisikin negatiivinen, ja voi aluksi tuntua vielä pahemmalta kuin nykyinen tilanne, niin se kyllä melko varmuudella auttaa pääsemään pitemmällä tähtäimellä yli nopeammin. Ja toisaalta, ainahan on kuitenkin mahdollisuus, että jutusta voisi tullakin jotain :)
sekin, että nuorena ihastumiset oli enemmän hauskanpitoa. Niitä ei ottanut niin vakavasti. Yhden korvasi toisella. Vanhempana se ei enää onnistu kun asioita ottaa vakavammin ja yksinäisyys pelottaa myös.
käy.. Tee jotain asian eteen. (En lukenut kuin aloituksesi joten en tiedä et oletko jo yrittänyt tehdä jotain.) Sillähän se sit selviää! Jos vastaus on kielteinen niin jatka matkaa... Niin teen minäkin. Selvitin asian ja nokilleni sain. Mut sellaista elämä joskus on. Elämä jatkuu kuitenkin.. :)