Olen pienestä pitäen ollut arka ja pelokas.Vakituista naiskaveriakaan ole.Olen eläkkeellä.Elämässä ei ole paljon mieltä.Olen 50v.mitä tehdä.
Sähläri
polvis
1269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen myös ollut pienestä pitäen arka ja pelokas..mutta lapsuuskodin olosuhteet tekivät minusta hullunrohkean. Olin kuin "päätön kana".Tuntui, että piti elää ja näyttää, että mua ei satu.. ei päälle eikä sisälle...vaikka todellisuudessa sisältä olin aivan vereslihalla.Sitten elämä toi eteeni ihmisen, joka uskalsi lähestyä "liian rohkeaa" ihmistä. Avioiduimme ja kuinka ollakaan...kun minulla oli puolisona lempeä,ehdoitta rakastava ihminen, minun hullunrohkeuteni alkoi murentua..ei tarvinnut esittää mitään, eikä olla mitään ja silti minua rakastettiin..Olen lukenut paljon psykologista kirjallisuutta eheytyäkseni siksi joka oikeasti olen. Aikaa parantumiseen on kulunut vuosikymmeniä. Uskon, ettei sinunkaan aikasi ole vielä ohi, tiedostathan pulmasi...ja se on iso askel muuttumisen tiellä. Onnea matkaan.