onko kellään kokemuksia tästä helvetillisestä "taudista"?
eli onko teistä kukaan kärsinyt kivun pelosta ja sen jatkuvasta ajattelemisesta?onks kellään kokemuksia parantumisesta tai hoidoista(onko ketään esim. kokeillut hypnoosia)? ite oon kärsinyt tästä yli 4,5 vuotta ja viimisen kahdentoista kuukauden aikana elämä on pysähtynyt täysin.olen käynyt psykologilla melkein vuoden,mutta ei ole paljon tepsinyt ja pillereitä en tule ikinä käyttämään.jos löytyy kokemuksia niin jakakaa ne ihmeessä.
eli onko teistä kukaan kärsinyt kivun pelosta ja sen jatkuvasta ajattelemisesta?onks kellään kokemuksia parantumisesta tai hoidoista(onko ketään esim. kokeillut hypnoosia)? ite oon kärsinyt tästä yli 4,5 vuotta ja viimisen kahdentoista kuukauden aikana elämä on pysähtynyt täysin.olen käynyt psykologilla melkein vuoden,mutta ei ole paljon tepsinyt ja pillereitä en tule ikinä käyttämään.jos löytyy kokemuksia niin jakakaa ne ihmeessä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuosta pääsee yli kun ajattelee että se mikä ei tapa, se vaan kasvattaa. Eikä ihminen voi millään elää elämäänsä ilman kipua.
Jos esimerkiksi pelkäät vaikka hammaslääkärissä käyntia kivun vuoksi, asiaa helpottaa kun ajattelee että vaikka se tuottaakin hetken kipua, on siitä enemmän hyötyä kuin haittaa, eikä mikään kipu kestä ikuisesti.
Niin.. minulla on taas tämä veri kammo. Ainakun näen verta niin silmissä alkaa tulemaan "telkusta tuttua Av - kanavan mustavalko muurahais juoksua" ja kuuroonnut sekä korvissa soi piiiiip ääni. selkä alkaa puutumaan ja keuhkoissa ahdistaa. Ja mikä pahinta koulussa. Kaikki vain ilkkuu ja kiusaa.. mutta mitä sille voi?? Ei mitään kun ne ihmiset jotka haukkuvat eivät tiedä kuinka hirveää se oikeasti on. 11 vuotta olen koittanut rohkaistua mutta itsetunto on ohuen verisen riman varassa ja luottamus 0,1. aina kun tälläinen "veri" tilanne tulee tulee tämä yllä mainittu "kohtaus". :'( ja kaikki nauraa...
T:Itseluottamus*
toi sun "tautis" on ihan hoidettavissa,joten teeppä itelles palvelus ja tilaa itelles psykologilta aika,niin saat ajan kanssa ittes taas kondikseen.toi sun kammos on myös selvästi pelkotila,mikä taas on psykologien jokapäivästä "rutiinihoitoa".
Hei!
Itselläni on aika omituinen kipupelko. Nimittäin kynnen taittuminen. Se on minulle kammo. Enkä pysty olemaan ajattelematta sitä tunnetta kun kynsi taittuu.
Kuulostaa mitättömältä, mutta se ei minulle sitä ole. Aina tilanteissa jossa kynteni voi taittua, mietin jo etukäteen miten estän sen tapahtumasta.
Ei muilla sattuisi olemaan samanlaista ongelmaa?
Moi,
Itselläni tuntuu olevan samankaltainen alkava kammo. Kynnen taittumista tulee ajateltua toisinaan silloinkin, kun ei ole edes sellainen tilanne että pelkoa olisi. Taittuminen ei ole ikinä aiheuttanut minulle kovin suurta kipua enkä sitä oikeastaan pelkääkkään, lähinnä pakonomainen kynnen taittumisen ja siitä aiheutuvan kivun ajattelu.
Kokemuksia kellään?