80-luvulla ostin silloisen avovaimoni kanssa helsingistä huonohkokuntoisen omakotitalon, ns. mummon mökin, 1h,keittiö ja makuualkovi. Otimme yhteisen lainan ostoa varten.
90-luvun puolella menimme naimisiin ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Avioehtoa ei ole.
Vuosien aikana saneerasin koko talon kellarista lähtien täysin, ja omin avuin ilman vaimoni minkäänlaista apua. Koko ajan tein myös enemmän tai vähemmän kahta työtä, rahoittaakseni talon korjaus/laajennustöitä. Lisäksi maksoin talolainan, johon vaimoni ei pienituloisena pystyny osallistumaan.
Käytännössä saneerasin talon niin perusteellisesti, ettei siinä ole muuta alkuperäistä kuin perustukset. Lisäksi laajensin sen n40m2 kokoiseta noin 135m2 kokoiseksi nykyaikaiseksi kodiksi. Talon arvo nousi huomattavasti tekemieni töiden johdosta.
Vuonna 2004 jätin avioerohakemuksen ja muutin talosta pois vuokraamaani asuntoon. virallinen ero astui voimaan kesällä 2004.
X-vaimoni jäi asumaan taloon nuoremman poikani kanssa. Pyysin x-vaimoltani vuokraa talosta, koska omistanhan siitä ainakin puolet, mutta hän ei suostunut maksamaan kuin 100€ noin puolen vuoden ajan, sen jälkeen lopetti vedoten huonoon rahatilanteeseensa.
Itse maksan vielä tälläkin hetkellä taloa varten otettua lainaa.
Omaisuuden ositusta emme ole vielä tehneet vaikka se kaiketi olisikin ollut viisasta.
Se, etten ole taloa vielä myynyt, johtuu siitä, etten halua nuoremman poikani elämän järkkyvän, ennenkuin on koulut käyty yms.
Kun ositus ja talon myynti on kuitenkin lähivuosina edessä, kaipaisin apua, kuinka suuri osuus minulle kohtuudella kuuluu lakipykälien mukaan.
Kuuluuko minun jälkikäteen saada jonkilaista hyötyä siitä, ettei x-vaimoni ole avioeron astuttua maksanut vuokraa talo-osuudestani,eikä ole osallistunut mitenkään lainan takaisinmaksuun, ei ole pitänyt talon kunnosta huolta(maalasin talon itse viimekesänä),yms.
90-luvun puolella menimme naimisiin ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Avioehtoa ei ole.
Vuosien aikana saneerasin koko talon kellarista lähtien täysin, ja omin avuin ilman vaimoni minkäänlaista apua. Koko ajan tein myös enemmän tai vähemmän kahta työtä, rahoittaakseni talon korjaus/laajennustöitä. Lisäksi maksoin talolainan, johon vaimoni ei pienituloisena pystyny osallistumaan.
Käytännössä saneerasin talon niin perusteellisesti, ettei siinä ole muuta alkuperäistä kuin perustukset. Lisäksi laajensin sen n40m2 kokoiseta noin 135m2 kokoiseksi nykyaikaiseksi kodiksi. Talon arvo nousi huomattavasti tekemieni töiden johdosta.
Vuonna 2004 jätin avioerohakemuksen ja muutin talosta pois vuokraamaani asuntoon. virallinen ero astui voimaan kesällä 2004.
X-vaimoni jäi asumaan taloon nuoremman poikani kanssa. Pyysin x-vaimoltani vuokraa talosta, koska omistanhan siitä ainakin puolet, mutta hän ei suostunut maksamaan kuin 100€ noin puolen vuoden ajan, sen jälkeen lopetti vedoten huonoon rahatilanteeseensa.
Itse maksan vielä tälläkin hetkellä taloa varten otettua lainaa.
Omaisuuden ositusta emme ole vielä tehneet vaikka se kaiketi olisikin ollut viisasta.
Se, etten ole taloa vielä myynyt, johtuu siitä, etten halua nuoremman poikani elämän järkkyvän, ennenkuin on koulut käyty yms.
Kun ositus ja talon myynti on kuitenkin lähivuosina edessä, kaipaisin apua, kuinka suuri osuus minulle kohtuudella kuuluu lakipykälien mukaan.
Kuuluuko minun jälkikäteen saada jonkilaista hyötyä siitä, ettei x-vaimoni ole avioeron astuttua maksanut vuokraa talo-osuudestani,eikä ole osallistunut mitenkään lainan takaisinmaksuun, ei ole pitänyt talon kunnosta huolta(maalasin talon itse viimekesänä),yms.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ositus menee niin, että katsotaan erohetken tilanne. Siitä sinun varasi ja velkasi pannaan yhteen kasaan. Sitten exäsi varat ja velat toiseen. Sitten isommasta kasasta siirretään pienempään niin, että kummallakin on yhtä iso kasa. Siis jos ei teillä muuta velkaa ja omaisuuta ollut, niin lopputulos on fifty-fifty. Toisinkin saa sopia.
Olet oikeassa siinä, että ositus olisi kannattanut tehdä ajoissa vaikkei taloa olisi myytykään. Voitte yrittää sopia juristin avustamana, kuuluisiko sinun saada jotain korvausta siitä, että olet antanut puolisosi asua ilmaiseksi ja maksanut hänen lainojaan.
Ihan aluksi, mielestäni olet menetellyt uhrautuvasti erossanne ... etenkin lapsesi eduksi koskien asumisjärjestelyä. Taloudellisesti ehkä menetät (toisaalta, odottaessa on talon arvokin noussut), mutta kaikkea ei voi tai pidä mitata rahassa. Toivottavasti exäsi tullut vastaan osaltaan muissa asioissa, koska hän on tästä ehdottomasti hyötynyt (tahdoit sitä tai et).
Seuraavassa kommentoin asiaa vain ositusteknisesti.
Koska teillä ei ole avioehtoa, on syntynyt ositusperuste päivänä jona avioerohakemuksen I-vaiheen hakemus saapunut käräjäoikeuteen, riippumatta siitä onko ositusta suoritettu vieläkään. Kun ositus tehdään, periaatteessa katsotaan ko. päivän pankkitilien saldot ja omien velkojen määrät... sekä mitä omaisuuksia osituksessa mukana, esim. 1 kpl taloa, 2 kpl autoa, jne.
Kun jonakin päivänä osituksenne suoritatte, näille laitetaan hintalappu, ja lasketaan kummankin nettovarallisuus:
oma omaisuus
puolet yhteisestä
- omat velat (ositusperusteen syntyhetken mukaan)
- yhteiset velat
=====================
XXX.XXX EUR
Se kummalla enemmän, maksaa vaadittaessa "köyhemmälle" tasinkoa niin paljon että nettovarallisuudet saadaan tasattua.
>
Jaa, ja lapset pyöri siinä jaloissasi... vai olisikohan joku hoitanut niitä remontoidessasi yhteistä kotianne?
>
Niin, tämä on ollut sinun valintasi, kuten on ollut remontointi... ja koko avioliitto. Lisäksi, avioliittolaissa on pykälä puolison elatusvelvollisuudesta (mitä ei muuten avioehto "poista"). Hienoa tietenkin että olet rakentanut yhteistä asuntoanne, mutta tuskin pakosta?
>
Sinulla on ollut oikeus periä vuokraa talonne siitä osuudesta jonka omistat mutta et käytä. Mutta koska maksaminen on loppunut, etkä ole asiaa vienyt "oikeuslaitoksen pureksittavaksi", voidaan katsoa että teille on syntynyt suullinen sopimus siitä ettet peri vuokraa. Tänään oikeudessa ihmeteltäisiin, miksi nyt vasta ryhdyt perimään...
>
Tämäkin on ollut valintasi. Lapsesi kannalta hyvä sellainen (ja myös exäsi).
>
Niinpä...
>
Koska olet valinnut menetellä näin, ja ellette sovi exäsi kanssa muusta ... niin talon myynnistä saaduilla rahoilla maksetaan ensin yhteinen asuntovelkanne pois, ja loput rahat jaetaan suhteessa missä talo omistetaan ... eli 50/50.
Toisin voitte sopia. Mutta jos oikeuteen veisit, tod.näk. tulema ei muuttuisi, koska sinulla on ollut vapaus menetellä toisinkin aikanaan (erostannekin aikaa neljättä vuotta).
>
Ilmeisesti mielestäsikään ei, koska et ole aikanaan asiaa hoitanut tai sopinut exäsi kanssa.
>>>
Sinulla on ollut oikeus periä vuokraa talonne siitä osuudesta jonka omistat mutta et käytä. Mutta koska maksaminen on loppunut, etkä ole asiaa vienyt "oikeuslaitoksen pureksittavaksi", voidaan katsoa että teille on syntynyt suullinen sopimus siitä ettet peri vuokraa. Tänään oikeudessa ihmeteltäisiin, miksi nyt vasta ryhdyt perimään... >>
Ilmeisesti mielestäsikään ei, koska et ole aikanaan asiaa hoitanut tai sopinut exäsi kanssa.>>
Ilmeisesti mielestäsikään ei, koska et ole aikanaan asiaa hoitanut tai sopinut exäsi kanssa.
Kiitos tarkennuksista. Muutama kommentti niihin.
>
Tuota hiljaistasopimusta tässä ajattelin sovellettavan, koska vuokraan oikeutettu ei ole asiaan vuosien mittaan puuttunut saati perinyt saatavaansa, myöskään ymmärtääkseni kirjallista sopimusta vuokrasta ei ole tehty.
>
Tarttee lukaista tuo.
>
Eli tässäkään sillä ei ole merkitystä, että yhteistä velkaa toinen vapaaehtoisesti lyhentää osuuttaan enemmän. Eikä ole aktiivisesti toiminut sen eteen, että velka järjesteltäisiin uudelleen (esim. kaksi erillistä luottoa kummalekin) tai vaatinut/esittänyt sopimusta jolla suurempi lyhennyksenäs muutaisi talon omistussuhdetta.
>>Tuota hiljaistasopimusta tässä ajattelin sovellettavan, koska vuokraan oikeutettu ei ole asiaan vuosien mittaan puuttunut saati perinyt saatavaansa, myöskään ymmärtääkseni kirjallista sopimusta vuokrasta ei ole tehty.>Eli tässäkään sillä ei ole merkitystä, että yhteistä velkaa toinen vapaaehtoisesti lyhentää osuuttaan enemmän.
Oukkei, kiitos selvennyksestä... jatkossa tiedän paremmin.
Kyllä kait se niin on että jos olette molemmat ostopaperiin nimenne laittaneet, puolet kuuluu hänelle. Jos laina on yksin sinun nimissäsi, sen maksaminen kuuluu sinulle. Vuokraa et voi pakottaa maksamaan kuin moraalisin perustein jos hän ne hyväksyy.
Monet ovat tehneet elämässään turhaa työtä mutta laki ei sitä katso vaan se on niinkuin se luetaan.
>
Näin on, tai siis hän omistaa puolet talosta.
>
Tämäkin on totta, mutta aika "hullu" on henkilö joka antaa talon lainhuutoihin kirjatavan kummankin puolison mutta itse ottaa koko lainan vastattavakseen. Paitsi tietenkin jos puoliso on maksanut muulla tavalla jo puolikkaansa talosta.
Yleisempää on, että sitä yhteistä lainaa toinen aviopuolisoista makselee enemmän... ja usein se on ihan OK (vaimo esim. kotona hoitamassa lapsia). Mutta jos sama jatkuu avioeron jälkeenkin, siitä voi saada "hyvityksen" kun talo myydään tai toinen lunastaa sen.
>
Olet aivan väärässä tässä asiassa. Moraalisen perusteen lisäksi sille on juridiset perusteet, ja ellei toinen siihen suostu asiasta voi saada oikeuden päätöksen ja/tai pesänjakaja huomioi taloon jääneen edun kun ositusta tekee (ellei siitä olla pystytty sovussa keskenään tekemään). Tästä yllä "nix nax" hyvin kirjoitti, ja osin oikaisi minun luulojani aiheesta.
Lisätietoa:
Molemmat pankkilainat, (Sekä 80-luvulla otettu talon ostolaina, että 90-luvulla otettu peruskorjaukseen-/laajennukseen tarkoitettu laina) on otettu meidän molempien nimiin.
X:ni ei ole niiden takaisinmaksuun osallistunut avioliiton aikana, eikä myöskään eron jälkeen.
ilkka
>
Silloin te molemmat vastaatte velasta, riippumatta missä suhteessa sitä lyhennätte. Osituslaskelmissa sen velkapääoma jaetaan tasan alentamaan kummankin nettovarallisuuksia.
Sitä tosiasiaa ettei vaimosi ole avioliittonne aikana osallistunut lainan lyhennykseen, ei välttämättä huomioida millään tavalla (ks. AL 46 §) ... hän voi myös vedota osallistuneensa perheen elatukseen muilla tavoin. Toki tämäkin asia jossa oikeudenmääräämä pesänjakaja voisi soveltaa sovittelupykälää (AL 103 b §) ... tai te, mikäli onnistutte sopimaan osituksenne, tasinkonne ja lunastushinnat.
Mitä sitten lainoihin tulee eronne jälkeisessä tilanteessa (edelleen yhteiset, edelleen sinä maksanut ne kokonaan) on asia jonka yllä "nix nax" jo ansiokkaasti kertoi ... siihen tuskin mitään lisättävää, tai epäselvää.
=======================
46 § (16.4.1987/411)
Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75).
Isot kiitokset teille kaikille kirjoitukseeni vastanneille. Kommennttinne selvitti minulle monia asioita, joista en entuudestaan tiennyt.
Mm linkki (http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2007/20070013) samankaltaiseen tapaukseen, on asiaani valaiseva.
Minua jäi kuitenkin vielä pari asiaa vaivaamaan.
Ensinnäkin, x:äni on saanut hyötyä minusta, kun olen yksin maksanut yhteistä lainaa avioeron jälkeen. Toisen hyödyn hän on saanut siitä, kun ei ole suostunut maksamaan vuokraa minulle talo-osuudestani pyynnöistäni huolimatta.
Kun ositus aikanaan tehdään ja saan mahdollisesti korvausta noista hyödyistä, lasketaanko tuolle rahasummalle korkoa?
Toinen seikka joka jäi askarruttamaan, koskee avioeron jälkeen maksamaani lainaa.
Summia en tarkasti muista näin äkkisältään, mutta oletetaan, että avioliiton aikana yhdessä maksoimme talosta 100.000€, ja eron jälkeen olen yksin maksanut taloa 30.000€.
Talon ja tontin arvo on kuitenkin yli kaksinkertaistunut ostohetkestä, joten myyntihinta liikkunee jossain 300.000€ hujakoilla.
Kuuluuko minun saada arvon-noususta tuleva hyöty myös yksin maksamalleni 30.000€ osuudelle, koska minun maksamani osuus talosta on 80.000€ ja X:än 50.000€?
Vai onko niin, etten saa tuolle ed.main. summalle tätä hyötyä, vaan tuo 30.000€ vain vähennetään sellaisenaan myyntitulosta minulle ja loppusumma jaetaan sitten tasan 50/50?
Ilkka
Etenkin se jälkimmäinen
>
Ilmeisesti pesänjakajaa tullaan tarvitsemaan osituksessanne, ja hänen harkinnassaan on miten tuo vuokra hyvitetään. En tiedä, mutta luulisi että jotakin korka lasketaan...
>
Hyvä kysymys... en tiedä. Mutta mielestäni oikeudenmukaisinta olisi, että tulkittaisiin omistusosuutesi nouseen talosta... jolloin hyvitys suurempi arvonnousun ansiosta kuin Euroissa tekemäsi lyhennykset.
Ehkäpä "nix nax":lla näkemys tod.näk. tulemasta.
Toisaalta häviäähän nainenkin aina eläkekertymässä ja ansionmenetyksissä, kun joutuu olemaan raskaana ja äitiyslomalla. Tämä nyt on vaan biologinen pakko, mutta usein miehiltä unohtuu, että naisen eläkkeeseen ja tuloihin vaikuttaa aika rajusti, jos tekee lapsia.
Eiköhän se ole niin, että silloin, kun olette olleet yhdessä, kumpikin on antanut omastaan niin fyysisesti kuin taloudellisesti. Pitäkää välit asiallisina lasten vuoksi. Pienet ihmiset ovat syyttömiä siihen, mitä aikuiset tekevät.
Laki on aika yksiselitteinen, kun ei ole avioehtoa, eli puoleksi menee niin varat kuin velat.
Näkemystäsi olisin vielä kaivannut seuraavaan:
"Toinen seikka joka jäi askarruttamaan, koskee avioeron jälkeen maksamaani lainaa.
Summia en tarkasti muista näin äkkisältään, mutta oletetaan, että avioliiton aikana yhdessä maksoimme talosta 100.000€, ja eron jälkeen olen yksin maksanut taloa 30.000€.
Talon ja tontin arvo on kuitenkin yli kaksinkertaistunut ostohetkestä, joten myyntihinta liikkunee jossain 300.000€ hujakoilla.
Kuuluuko minun saada arvon-noususta tuleva hyöty myös yksin maksamalleni 30.000€ osuudelle, koska minun maksamani osuus talosta on 80.000€ ja X:än 50.000€?
Vai onko niin, etten saa tuolle ed.main. summalle tätä hyötyä, vaan tuo 30.000€ vain vähennetään sellaisenaan myyntitulosta minulle ja loppusumma jaetaan sitten tasan 50/50?"
Kiitollisena M36:den vastauksille:), jäin vielä kaipaamaan sinun, nix nax, näkemystäsi Ko asiasta.
Kiitokset minulta, jos ehdit vastata.
T:ilkka