tänään kahvipöydässä prinsessoista ja prinsessahäistä, pinkeistä haaveista. Kävi ilmi, että pöytäseurueemme jakautui niihin, jotka rakastaisivat prinsessaunelmaelämää, prinsessahäitä, haluaisivat ihastuttavat kermakakkuhääpuvut, elämään pinkkiä ja röyhelöä (henkisessä mielessä ainakin) ja niin edelleen. Ja sitten niihin, jotka voisivat räjäyttää prinsessat toisiin galakseihin, valita tilalle vaikkapa mörrimöykkyjä, hiidenpataa ja vuoristorataa.
Muut seurueessa olivat heteronaisia, joten tämä jakauma kattoi siis pääosin valtaväestöön kuuluvia mutta sanottakoon, että muuten erikoislaatuisia persoonia.
Kysynpä siis, mikä on teidän prinsessa-asteenne? Miten se elämässänne näyttäytyy tai ei näyttäydy? Prinsessa ei nyt sitten ole tässä negatiivinen määre, sitä ei kannata nolostella.
On nimittäin yllättävää miten päältä päin hyvinkin erilaisilla ihmisillä on sisimmässään ultranaisellisiksi luokiteltuja hörhelöhaaveita.
Olen esimerkiksi nähnyt lesbomorsiamia, joilla on hillitön pitsipilvi ympärillään, päässä keesi ja kasvot puolillaan läväreitä - siis jostain kuitenkin pomppaa jotakin hyvin hyvin perinteistä, kun tilanne herkistää.
Muut seurueessa olivat heteronaisia, joten tämä jakauma kattoi siis pääosin valtaväestöön kuuluvia mutta sanottakoon, että muuten erikoislaatuisia persoonia.
Kysynpä siis, mikä on teidän prinsessa-asteenne? Miten se elämässänne näyttäytyy tai ei näyttäydy? Prinsessa ei nyt sitten ole tässä negatiivinen määre, sitä ei kannata nolostella.
On nimittäin yllättävää miten päältä päin hyvinkin erilaisilla ihmisillä on sisimmässään ultranaisellisiksi luokiteltuja hörhelöhaaveita.
Olen esimerkiksi nähnyt lesbomorsiamia, joilla on hillitön pitsipilvi ympärillään, päässä keesi ja kasvot puolillaan läväreitä - siis jostain kuitenkin pomppaa jotakin hyvin hyvin perinteistä, kun tilanne herkistää.
Vastaukset 15
Vanhimmat
>Kysynpä siis, mikä on teidän prinsessa-asteenne? >Miten se elämässänne näyttäytyy tai ei näyttäydy?
Mun prinsessa-asteeni on asteikolla 1-10 5 ja puol prinsessaan hyväksi.
Ulkoisesti olen rusettia ja pinkkiä ja ultranmaisellista rinsessaa useimmiten. Sisäisesti olen kuitenkin aika äijä mörriäinen. :)
Mun prinsessa-aste on varmaan 7. Mä kyllä haluaisin isot (maalais)häät ja kunnon prinsessamekon. Ja muutenkin. On kiva hienostella ja tälläytyä :)
Prinsessa-asteikolla sijoitun jonnekin 1,5 tasolle, jos sitäkään. Haluaisin toisinaan olla "hieman enemmän prinsessa", mutta ei se oikein onnistu, koen hörhelöt itselleni tosi vieraiksi. Ja mitä enemmän ikää tulee, sen askeettisemmaksi tyyli menee. Jos iltapuku pitäisi hankkia, se olisi joku tumma, yksinkertainen vaate, jonka leikkauksessa olisi jokin juju, ei missään tapauksessa pitsiä.
Inhoan itseeni kohdistuvia juhlallisuuksia, inhoan jopa niin paljon, että tilannetta juhlistavat päänsärky ja vatsatauti. Näin on ollut lapsuudesta asti. Pieni muistaminen toki on ok.
Ja lämpimät kiitokset sille, joka pelasti viimeisen merkkipäiväni!!!
Ei ole kauheasti väliä hörhelövaatteiden ulkonäöllä, enhän minä itseäni peilaile kun niissä vaatteissa liikun, mutta silkki ja satiini vain tuntuvat ihoa vasten mukavammilta kuin ne erä-army-ulkoilu -tyypin vaatteet, joita yleensä käytän.
Kun käyttää pitkään erä-army-ulkoilu -vaatteita pakosta, niin tekee mieli tälläytyä femmemmäksi. Femmenä minä itseäni pidänkin vaikka monen mielipide on, että putsina näyttäisin paremmalta.
Pirun kylmiä ja epäkäytännöllisiä ne hörhelöt ovat, mutta kyllä nyt yhdet juhlat kestää niissä.
Prinsessamaisuus on musta aika kaukana oleva käsite. En tykkää käyttää edes mekkoja, saati sitten hameita tai röyhelöitä. En ole kuitenkaan mikään täysin ns. äijä; välillä on kiva meikata ja laittautua muuten, mut siihen se prinsessamaisuus jääkin.
Jos numero pitäisi sanoa niin.. 1 ois aika lähellä.
Tuntisin itseni vaivaantuneeksi ja hölmön näköiseksi röyhelöissä ja hörhelöissä, mutta joskus vaaleanpunainen väri saa edustaa rinsessaoloani esim. sporttivaatteissa. Silkki tuntuu hyvältä, onhan sitä monen tyylistä onneksi saatavilla. Prinsessa-asteeni on siis aika alhaisissa lukemissa muuten kuin hulluttelumielessä.
Paitsi että... juuri tänään rannettani sattuu koristamaan rinsessainen Swarowski-"timantti"koru! Toisessa kädessä onkin sitten tasapainon vuoksi tosi ronski kello... Yin/yang?
Häät tai muut merkkipäiväni olisivat ihan muuta kuin bling-blingiä tai valmiiksisaneltua perinnettä.
Swarowski-rannekorun verran minultakin löytyy prinsessa-asennetta. Siitä se 0,5. Kello on vakiokapistus.
prinsessa-asteeni noudattelee tätä samaa linjaa. En voisi kuvitella pitäväni pitsiunelmamekkoja ja semmoinen himonaisellisuus saa minut kyllä värähtämään miltei ällötyksestä. Mutta toisinaan ihan pakko ostaa joku anilliini huppari tai kaulaliina tai jotain.
Minulla on myös hehkeän hohtava pinkki karvapörröhattu, joka saa kaikki ala-asteikäiset tytöt nirvanaan. Lasketaankohan se prinsessaosastoon? Pinkki mörrimöykky?
Kiiltävästä tykkään, bling-blingistäkin valikoidusti (se huvittaa minua), samoin rakastan värejä, myös pukeutumisessa, joten taidan olla enemmän harakka kuin prinsessa.
Catsyn kanssa olen samaa mieltä siinä, että ihanat alusvaatteet ja nimenomaan niiden ihastuttava tuntu iholla on elämän pieniä aarteita. Pidän kyllä myös siitä, että tiedän päälläni olevien alusasujen näyttävän hyvältä, vaikkei niitä kukaan tuolla liikkuessa näekään. Paitsi ehkä autuaasta ilmeestä naamalla.
Ja ne häät sitten. En taatusti pue ylleni sitä perinteistä kermakakkupukua! Murusta en oikein tiedä, hänessä saattaa olla tiukan paikan tullen rutkasti enemmän prinsessaa kuin minussa. Minä haluaisin teemahäät jollain hulvattomalla teemalla - ikimuistoiset juhlat, joita muistellessa jokaiselle hiipii leveä hymy huulille.
sirkuksessa - ja muutenkin on kyllä hauskaa
nauttia prinsessamaisuudesta pieninä annoksina naisellisuutta, hupaisalla otteella.
Bad vibe: ovatko pissikset laskettavissa prinsessakuvioon?
Hattara ei ole kivaa pään sisä- eikä ulkopuolella liian isoina annoksina. Hattarahiukset tai -aivot eivät ole hauskaa sittenkään. Paitsi miesten mielestä?
LaikaQ, onnittelut hattuvalinnasta! Osoittaa kiitettävää rönttiä ja mörrinsessa-asennetta.
Mä olen ulkoisesti aika tylsännäköinen; farkkuja, tummia värejä, ei mitään liian rohkeaa, korkeintaan jotain söpöä joskus. Mutta ihan selkeästi mussa on joku prinsessa-puolikin. Se on jostain syystä mulle todella henk.koht. asia ja usein näkyykin enimmäkseen kotioloissa ja alusvaatteissa jne. Mulla on pitkät hiukset, mutta töissä ja muuten ihmisten ilmoilla ne on aina tiukasti kiinni.
Joskus kun laitan vaikka hameen päälle ja lähden yleiselle paikalle, tulee sellanen tyhmä ja liian alaston olo. Sama jos jätän hiukset auki, saattaa kesken päivää tulla yliannostus tyttömäisyyttä ja pakokauhu.. :D
Joskus johonkin illanviettoon pukeudun naisellisesti. Ja kotona saatan oleskella joku silkkihepene päällä ja siitä tulee kiva olo, tykkään siitä prinsessa-olosta sopivissa annoksissa. Ja sitten varsinkin kun saa siitä palautetta ja avovaimo on ihan mielissään, niin mun sisäinen prinsessa hymyilee. Sitten taas seuraavana päivänä on kiva pukeutua tuttuihin farkkuihin ja vetää tukka tiukalle nutturalle! :)
mun prinsessa-aste on 0 :) ja prinssiaste 9½ ;)
En ole koskaan oikein ymmärtänyt niiden päälle. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä yksinkertaisemmasta pidän, niin esim. vaatetuksessa kuin sisustamisessakin: klassista ja selkeää. Siinä se.
Joille hörselöt sopivat, niin söpöjähän he ovat :)
en omista yhtään hametta enkä voi kuvitella laittavani sellaista päälleni,röyhelöistä puhumattakaan,tykkään pitää farkkuja ja buutseja,olemukseni miehen ja naisen välimuoto,pidän kyllä naisellisista naisista.
... eivät kiehtoneet edes pikkutyttönä. Pinkki ei ole koskaan ollut minun värini. Halusin aina juhlavaatteiksikin vain hyvin pelkistettyjä mekkoja ja pitsejä inhosin. Taisi siinä minun lapsuus/nuoruusvaiheessani olla muotiakin unisex?
Prinsessahäät olisivat minusta tylsä idea (ei kyllä ajankohtainenkaan). Miksi pitäisi yhtenä päivänä olla jotain aivan muuta kuin normaalisti? Ja miksi tuhlata rahoja sellaiseen, kun rahat voisi käyttää paljon persoonallisemmin, hauskemmin - ja hyödyllisemmin?
Sisäinen prinsessa kuitenkin pilkahti esiin, kun oma tyttöni leikki barbeilla. Tein niille lukemattomia juhlapukuja ja leikittelin koristeilla ja pitseillä aivan täysillä. Oli ihanaa kerrankin päästää röyhelöisyys irti - eli jossain sisällä se oli piileskelemässä :)
Vaikken ole prinsessa, olen kyllä naisellinen. Prinsessamaisuus on jotenkin passiivista, avutonta ja hellittävää. Minä olen pikemminkin kuningatar, jolla on valta ja vastuu.
Mä tykkään hiukan teatraalisista vaatteista. Jos on maastohousut ja maiharit, niin sitten ihan pieni toppi ja koruja ja hiusvermeitä, pehmeää ja naisellista. Jos tiukka hame niin sitten yläosaksi jotain eri tyylistä, renessanssiröyhelöä tai muuta, ja hiukset suoriksi ja geometrisesti puoli naamaa piiloon. Meikkaan. Toisaalta olen kyllä esiintynyt arvokkaassa tilaisuudessa myös karvainen tosi iso haalari päällä ja huivi päässä. Ei ole niin justiinsa, ettei ulos voi mennä meikittä... Mutta yleensä tykkään leikkiä vaatteilla.
Häissä saisi kernaasti olla myös joku teema. Muttei mitään valkoista pitsihirvitystä, ennemmin vaikka punamustaa, jos pitsi on sen päivän sana. Vaimoke on onneksi kovin persoonallinen, joskin hiukan meikeläistä maltillisempi. Kaunis kaikessa eheydessään. Ei varmaan hänkään pitsejä haluais, itsenämme esiinnyttäisiin kumpikin. Ei frakkeja ja smokkeja myöskään, ainakaan miesten.
Hattu on kiva asia. Tällä hetkellä huopainen hattuni, jonka hankin Tallinnasta heräteostoksena, piristää päivää. Taikurinhattu.