Taitolaji

Vaatiiko se älykkyyttä tai taitoa,
lyödä kun makaa maassa jo valmiiksi ruhjeilla?
Antaako se hyvää mieltä tai nautintoa,
kuulla toisen kipeää itkua?

Toisille kaunis sana ja hellä kosketus
on niin monien kaltereiden takana,
ettei edes sydämeen asettunut ihminen niitä tarvitessaan osakseen saa.

Minä tiedän vain sen,
että rakkaan ihmisen tuska sattuu lähes enemmän kuin oma,
voi miten sydän silloin huutaa hädissään!

Avuttomana silitän tänään
näitä loppumattomia kyyneleitä kauniilta poskiltasi.
Höpötän merkityksettömiä sanoja korvaasi
kunnes nukut onnettoman raskasta unta.
Silloin minä kaivaudun sinuun kiinni,
jotta tunnet unen läpi että olen tässä
-Ja jotta heräisin unestani jos lähdet.