Vaatiiko se älykkyyttä tai taitoa,
lyödä kun makaa maassa jo valmiiksi ruhjeilla?
Antaako se hyvää mieltä tai nautintoa,
kuulla toisen kipeää itkua?
Toisille kaunis sana ja hellä kosketus
on niin monien kaltereiden takana,
ettei edes sydämeen asettunut ihminen niitä tarvitessaan osakseen saa.
Minä tiedän vain sen,
että rakkaan ihmisen tuska sattuu lähes enemmän kuin oma,
voi miten sydän silloin huutaa hädissään!
Avuttomana silitän tänään
näitä loppumattomia kyyneleitä kauniilta poskiltasi.
Höpötän merkityksettömiä sanoja korvaasi
kunnes nukut onnettoman raskasta unta.
Silloin minä kaivaudun sinuun kiinni,
jotta tunnet unen läpi että olen tässä
-Ja jotta heräisin unestani jos lähdet.
lyödä kun makaa maassa jo valmiiksi ruhjeilla?
Antaako se hyvää mieltä tai nautintoa,
kuulla toisen kipeää itkua?
Toisille kaunis sana ja hellä kosketus
on niin monien kaltereiden takana,
ettei edes sydämeen asettunut ihminen niitä tarvitessaan osakseen saa.
Minä tiedän vain sen,
että rakkaan ihmisen tuska sattuu lähes enemmän kuin oma,
voi miten sydän silloin huutaa hädissään!
Avuttomana silitän tänään
näitä loppumattomia kyyneleitä kauniilta poskiltasi.
Höpötän merkityksettömiä sanoja korvaasi
kunnes nukut onnettoman raskasta unta.
Silloin minä kaivaudun sinuun kiinni,
jotta tunnet unen läpi että olen tässä
-Ja jotta heräisin unestani jos lähdet.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuota on itsekin ajatellut mikä ihme siinä on kun täytyy vielä lyödä, noin konkreettisesti ja henkisesti!
Sitä ei tällainen tavallinen Murukulta ymmärrä!
Mutta ei kait sitä auta, kuin itse vain yrittää 'silitellä' toisten kyyneleet jos vain voi..
Torstai pvää, Mielikki77 ! :)
mutta jokainen runosi koskettaa. Osaat niin tai-
tavasti punoa niissä tunnelman esiin, niin
nytkin.
Raastavaa rakkauden tuskaa, käsittämättömän upein
sanoin ja säkein sen taas olet tehnyt.