en nyt tiedä, kuuluuko tämä tänne, mutta mun pitäisi pohtia ehdottomia sääntöjä ja niiden toimivuutta. tarkoitetaanko näillä säännöillä nyt lakeja vai ihan kirjoittamattomiakin sääntöjä, kuten rehellisyyttä ja luotettavuutta? onko ehdottomat säännöt niitä, joita kaikkien on pakko noudattaa, että siitä linjasta ei lipsuta?
voisiko joku avata mulle vähän tätä aihetta, niin pääsisin hyvin alkuun? kyseessä on lukion kotitehtävä.
ja haluaisin kuulla myös jotain puolustuksia sille, että ehdottomia sääntöjä ei voida noudattaa kunnolla. koulussa nimittäin laitetaan väittelyt käyntiin ehdottomista säännöistä, mä oon sillä puolella, että ne ei ole toimivia. mulle tulee tosta vaan mieleen, että jokainen ihminen on yksilö ja jokaisen ihmisen omalla vastuulla on noudattaa sääntöjä, joten jokainen tekee niin kuin tekee; toiset noudattaa, toiset ei. kaipaisin lisää vinkkejä, miksei säännöt toimi kunnolla :)
kiitos, kiitos.
voisiko joku avata mulle vähän tätä aihetta, niin pääsisin hyvin alkuun? kyseessä on lukion kotitehtävä.
ja haluaisin kuulla myös jotain puolustuksia sille, että ehdottomia sääntöjä ei voida noudattaa kunnolla. koulussa nimittäin laitetaan väittelyt käyntiin ehdottomista säännöistä, mä oon sillä puolella, että ne ei ole toimivia. mulle tulee tosta vaan mieleen, että jokainen ihminen on yksilö ja jokaisen ihmisen omalla vastuulla on noudattaa sääntöjä, joten jokainen tekee niin kuin tekee; toiset noudattaa, toiset ei. kaipaisin lisää vinkkejä, miksei säännöt toimi kunnolla :)
kiitos, kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä menee nyt kyllä ohi lukion oppimäärän, mutta on olemassa kokonainen tieteenala joka tutkii sääntöjen toimivuutta. Tämä on nimeltään oikeustaloustiede.
Yksinkertaistetaan oikeustaloustieteellistä käsittelyä hieman. On olemassa ehdoton sääntö, ettei saa varastaa. Näet kaupassa kivan tavaran, jonka arvo on 500 euroa. Tiedät, ettei sitä saa varastaa. Uskot myös, että jos varastat sen, jäät kiinni 20% todennäköisyydellä. Oikeustaloustieteellinen kysymys olisi se, minkälainen rangaistus rikoksesta pitäisi tuomita, jotta sinulla olisi kannuste toimia oikein eli jättää tavara varastamatta.
Jos et jää kiinni, hyötysi on 500 euroa. Tämän vaihtoehdon todennäköisyys on siis 80%. Jos jäät kiinni, hyötysi on 0 euroa, ja todennäköisyys tälle on 20%. Todennäköisyyslaskentaa soveltaen hyödyn odotusarvo on siis 80%*500 + 20%*0 = 400 euroa. Jotta kannustinta varastamiseen ei ole, myös rangaistuksen odotusarvon pitää olla vähintään tuo sama 400 euroa. Kun 80% todennäköisyydellä (=et jää kiinni) sakon suuruus on 0 euroa ja 20% todennäköisyydellä X euroa, kysymys kuuluu, mikä luvun X pitää olla jotta rangaistuksen odotusarvo on 400 euroa. Siis: 80%*0 + 20%*X = 400 josta seuraa että X=2000.
Sakon suuruuden pitäisi siis olla vähintään 2000 euroa, jotta rationaalisesti toimiva rikollinen jättäisi tavaran kauppaan. Tämä arvo vaihtelee toki sen mukaan, mikä tuo kiinnijäämistodennäköisyys on. Jos kiinnijäämistodennäköisyys olisi 50%, riittäisi 400 euron sakko. 100% kiinnijäämistodennäköisyydellä sakkoa ei tarvittaisi periaatteessa lainkaan.
Käytännöstä löytyy monia tilanteita, joissa esimerkiksi eri maissa vallitsevia käytäntöjä voi verrata toimivuuden osalta toisiinsa. Suomessa on esimerkiksi melko hankalaa saada ylinopeussakko siksi, että poliiseja on valvomassa liikennettä melko vähän, mutta vastaavasti sakot ovat melko tuntuvan suuruisia. Yhdysvalloissa sakot ovat huomattavasti pienempiä, mutta vastineeksi tutkan kanssa tien poskessa olevia poliiseja voi pahimmillaan löytyä muutaman kilometrin välein. Kiinnijäämistodennäköisyys Yhdysvalloissa onkin huomattavasti suurempi kuin Suomessa.
Muitakin tarkastelunäkökulmia löytyy. Oikeustaloustiede on kuitenkin ihan mielenkiintoinen tiede.
Nopeasti kirjoitettuna numerot menivät sekaisin. Jos kiinnijäämistodennäköisyys olisi 50%, hyödyn odotusarvo olisi 250 euroa, joka olisi myös tarvittavan sakon suuruus...