Kyseinen novelli on täysin fiktiivinen.
Johanna on 23-vuotias kauppatieteiden opiskelija, nainen jolle uskoakseni ura tulee olemaan kaikki kaikessa hänen elämässään. Hän on luonteeltaan häikäilemätön, suoraviivainen ja erittäin fiksu nainen, suorastaan nero. Todellinen menestyjä, jolla on kyky tehdä ihmisistä suuria johtopäätöksiä pelkän käyttäytymisen perusteella. Todella hyvä ihmistuntija, matemaattinen nero, ja taitava johdattelemaan ihmisiä.
Itse olen kuin toisesta maailmasta, filosofia, suvaitsevaisuus ja ennakkoluulottomuus ovat piirteitä minussa. Itse olen 20-vuotias, Erkki nimeltäni, maailmanparantajatyyppiä, ehkä hieman naiivi mutta silti niin tosissani maailmankatsomukseni suhteen. Ainoa asia mikä yhdistää minua ja Johannaa ovat muutama yhteinen ystävä, jonka takia käymme joskus samoissa kotibileissä, mutta emme siltikään tunne toisiamme.
Juuri tänään olemme kahvilassa viettämässä aikaa, minä, Johanna ja meidän yhteiset kaverit. Minusta tuntuu, että Johanna pitää minua erikoisena tyyppinä, jotenkin erilaisena kuin muita porukassamme pyöriviä miehiä. Istumme Johannan kanssa vastakkain ja se on minusta ahdistavaa. Mitähän hän mahtaa ajatella minusta, kenties hän pitää minua täysin pellenä, idioottina, jolla ei ole mitään annettavaa elämälle. Nämä ajatukset pelottavat minua kun olemme samassa tilassa.
Kahvilassa keskustelemme koulunkäynnistä ja markkinataloudesta, aiheista, jotka eivät minua juuri kiinnosta. Aina välillä kuitenkin heitän väliin oman kommenttini niin kuin se jotakin kiinnostaisi, mutta en välitä istua vain täysin hiljaa. Muut seurueestamme, Tapani ja Kaarlo ilmoittavat lähtevänsä kotiin valmistautumaan seuraavalla viikolla olevaan tenttiin. Minä ja Johanna jäisimme istumaan vastakkain kahvilaan. Minua ahdistaa ja jännittää. Olemme itse asiassa ensimmäistä kertaa Johannan kanssa täysin kahden.
-No mitäs se Eki tietää? Kysyy Johanna suoraviivaisen pelottavasti.
-Ei täs mitää munki täytyy varmaa lähteä kohta, vastasin hieman hämmentyneenä.
-Ai? Mihis sun täytyy lähteä? Iski Johanna kärkevästi.
-Mun pitää mennä kotii hoitamaan pari juttua, vastasin
-Mitäs juttuja sä meet hoitaa? Kysyi Johanna pieni pilke silmäkulmassa ja salaperäisen älykkään näköinen hymy suupielissä.
-No ku mun täytyis saada luettua yksiin pääsykokeisii ne on iha pian enkä oo ees vielä alottanu, vastasin vaivaantuneena ja Johanna huomasi hermostuisuuteni
-Noh, meehän nyt sitten ja muistaki sitte lukea..Mutta et sä musta näin helpolla pääse, virkkoi Johanna
-Aijaa, okei, mut nähääks me sitte ylihuomenna taas täällä?
-Itse asiassa aattelin pyytää sua meille kotiin kahville ylihuomenna, sopisko se sulle?
-No, joo kyl se sopii, soitan sulle sitte vaikka ennen ku tuun, sanoin
-Noh tehää niin sitte, meeppäs nyt sinne kotii et ehdit vielä lukeaki, totesi Johanna itsevarmalla äänellä se samainen salaperäinen hymy kasvoillaan jonka näin aiemminkin.
Pari seuraavaa päivää meni tosiaan kokeisiin lukiessa, mutta samalla päässäni kaikui Johannan sanat "Mutta et sä musta niin helpolla pääse.." Tuo lause pyöri mielessäni monta kertaa ja olin jopa hieman peloissani. Päivät kuluivat ja oli aika soittaa Johannalle ja ilmoittaa, että olen nyt tulossa.
Soitin Johannan ovikelloa ja Johanna tuli avaamaan.
-Tuu rohkeesti peremmälle vaan, mee tonne keittiöö istuu siel o kahvi tippumas, sanoi Johanna
-Okei, vastasin lyhyesti (Olen sosiaalisilta taidoiltani tietyllä tavalla rajoittunut, jotkut pitävät persoonallista puhetapaani huvittavana, mutta joistakin se on ihan kiehtova)
Pian Johanna tuli keittiöön vaaleine keskipitkine hiuksineen ja asiallisesti pukeutuneena. Hänen paitansa läpi näkyi kyllä jokseenkin selvästi suurehkot rinnat joihin en voinut olla kiinnittämättä huomiota.
-Mistäs me juteltais? Kysyi Johanna.
-Emmä oikeen tiedä..
-No sä se et taida paljoo tietääkään, vastasi Johanna.
-No.. no oonha mä vähän tällanen erilainen mutku..
Johanna huomasi että olin todella vaikeana ja alakuloinen kun huomasin olevani täysin kohmeessa typerine repliikkeineni. Johanna myös aavisti selvästi käyttäytymisestäni että pelkäsin häntä jonkin verran. Olin kuullut hänen temperamentistaan kavereiltani. Johanna saattoi joskus suuttuessaan olla todella pelottava ja arvaamaton. Johanna nousi tuoliltaan ja käveli minua kohti ja tuli istumaan syliini. Olin hämmentynyt.
-Ei se mitään Erkki, musta oot ihan kiva tyyppi, Johanna sanoi lohduttaen minua.
Johanna vaistosi pelkoni ja vaivautuneisuuteni ja käytti niitä hyväksi alkamalla kiusaamaan minua kysymyksillä joista hän tiesi että menisin vaikeaksi.
-Noh, onkos se Erkki ennen ollut naisen kanssa sillä tavalla? Kysyi Johanna.
-Emmä kyl oo..
-No mikset? tuli kuin tykin piipusta Johannan suusta.
-Nää on vähä monimutkasia juttuja, koitin selittää vedoten omaan erikoiseen maailmankatsomukseeni
-Nää jutut ei kuule oo ollenkaa monimutkasia... Sanoi Johanna minulle.
-Aijaa.. no voi se olla niinkin..
-Totta helvetissä se on niin Erkki lopetetaan nyt tää turha paskanjauhanta, Johanna sanoi hyökkäävästi
Olin peloissani mutta sitten Johanna alkoi käsittelemään minua tavalla jota en uskonut mahdolliseksi. Hän silitti päätäni ja alkoi hieromaan rintojaan minua vasten. Aloin kiihottua ja pian kaluni olikin kovana.
-No, milläs tavalla herra filosofi haluaa naida mua? Kysyi Johanna kiusoitellen tietäen että minulla ei ollut hajuakaan mitä voisin vastata tähän kysymykseen.
Johanna ei edes odottanut vastausta vaan hän alkoi riisua minua ja minä vastareaktioksi riisuin hieman ujostellen hänen paitansa pois ja rintsikat. Pian lähtivät kummaltakin housut ja Johannan suosiollisella avustuksella aloin työntää kaluani hänen sisäänsä kondomin asettamisen jälkeen. Alussa Johannalta pääsi myhäileviä ääniä en tiennyt paniko Johanna minua vai minä häntä mutta kaikki sujui kuitenkin ihan hyvin ainakin minun mielestäni. Pian Johannan otsalle kihosi pieniä hikipisaroita ja hän alkoi voihkia entistä voimakkaamin. Kestin vielä vähän aikaa ja sitten vielä vähän aikaa ja pian laukesin ja sen jälkeen minulla oli todella hekumallinen olo. Vedin kaluni pois Johannan tiukahkosta pillusta. Mieleni olisi tehnyt kysyä Johannalta että tuntuiko se hyvältä mutta en sitten uskaltanut. Johanna oli kuitenkin todella raukean ja tyytyväisen näköinen, joten ajattelin, että hänkin oli nauttinut seksistä ainakin jonkin verran.
Seuraavan yön vietin Johannan vieressä. Menin niin lähelle häntä kuin pääsin. Itse asiassa pelkkä nukkuminen ja läheisyyden tunne tuona yönä tuntui todella vapauttavalta ja hienolta kokemukselta.
Kerta oli minulle ensimmäinen, mutta Johanna osasi dominoida minua niin taitavasti, että tuntui kuin olisin tehnyt sen monta, monta kertaa aikaisemminkin. Aamulla Johanna käski minun keittää taas kahvit ja tottelin häntä kuin koira. Sitten ilmoitin että minun täytyi lähteä kotiin ja se sopi Johannalla. Johanna sanoi että voisin tulla hänen luo kahville jatkossa koska vain.
-Erkki.. Sulla on mun numero..meidän täytyy vielä tutustua toisiimme paremmin, sanoi Johanna
Katsoin sängyssä makaavaa Johannaa ihmetellen ja sitten lähdin. Minusta tuntui siltä, että Johanna halusi minusta muutakin kuin seksiä. Ja itse halusin hänestä myös muutakin kuin seksiä. Minua kiehtoi ajatus kahden eri maailmoista olevan ihmisen seksuaalisesta ja hengellisestä kanssakäymisestä.
Johanna on 23-vuotias kauppatieteiden opiskelija, nainen jolle uskoakseni ura tulee olemaan kaikki kaikessa hänen elämässään. Hän on luonteeltaan häikäilemätön, suoraviivainen ja erittäin fiksu nainen, suorastaan nero. Todellinen menestyjä, jolla on kyky tehdä ihmisistä suuria johtopäätöksiä pelkän käyttäytymisen perusteella. Todella hyvä ihmistuntija, matemaattinen nero, ja taitava johdattelemaan ihmisiä.
Itse olen kuin toisesta maailmasta, filosofia, suvaitsevaisuus ja ennakkoluulottomuus ovat piirteitä minussa. Itse olen 20-vuotias, Erkki nimeltäni, maailmanparantajatyyppiä, ehkä hieman naiivi mutta silti niin tosissani maailmankatsomukseni suhteen. Ainoa asia mikä yhdistää minua ja Johannaa ovat muutama yhteinen ystävä, jonka takia käymme joskus samoissa kotibileissä, mutta emme siltikään tunne toisiamme.
Juuri tänään olemme kahvilassa viettämässä aikaa, minä, Johanna ja meidän yhteiset kaverit. Minusta tuntuu, että Johanna pitää minua erikoisena tyyppinä, jotenkin erilaisena kuin muita porukassamme pyöriviä miehiä. Istumme Johannan kanssa vastakkain ja se on minusta ahdistavaa. Mitähän hän mahtaa ajatella minusta, kenties hän pitää minua täysin pellenä, idioottina, jolla ei ole mitään annettavaa elämälle. Nämä ajatukset pelottavat minua kun olemme samassa tilassa.
Kahvilassa keskustelemme koulunkäynnistä ja markkinataloudesta, aiheista, jotka eivät minua juuri kiinnosta. Aina välillä kuitenkin heitän väliin oman kommenttini niin kuin se jotakin kiinnostaisi, mutta en välitä istua vain täysin hiljaa. Muut seurueestamme, Tapani ja Kaarlo ilmoittavat lähtevänsä kotiin valmistautumaan seuraavalla viikolla olevaan tenttiin. Minä ja Johanna jäisimme istumaan vastakkain kahvilaan. Minua ahdistaa ja jännittää. Olemme itse asiassa ensimmäistä kertaa Johannan kanssa täysin kahden.
-No mitäs se Eki tietää? Kysyy Johanna suoraviivaisen pelottavasti.
-Ei täs mitää munki täytyy varmaa lähteä kohta, vastasin hieman hämmentyneenä.
-Ai? Mihis sun täytyy lähteä? Iski Johanna kärkevästi.
-Mun pitää mennä kotii hoitamaan pari juttua, vastasin
-Mitäs juttuja sä meet hoitaa? Kysyi Johanna pieni pilke silmäkulmassa ja salaperäisen älykkään näköinen hymy suupielissä.
-No ku mun täytyis saada luettua yksiin pääsykokeisii ne on iha pian enkä oo ees vielä alottanu, vastasin vaivaantuneena ja Johanna huomasi hermostuisuuteni
-Noh, meehän nyt sitten ja muistaki sitte lukea..Mutta et sä musta näin helpolla pääse, virkkoi Johanna
-Aijaa, okei, mut nähääks me sitte ylihuomenna taas täällä?
-Itse asiassa aattelin pyytää sua meille kotiin kahville ylihuomenna, sopisko se sulle?
-No, joo kyl se sopii, soitan sulle sitte vaikka ennen ku tuun, sanoin
-Noh tehää niin sitte, meeppäs nyt sinne kotii et ehdit vielä lukeaki, totesi Johanna itsevarmalla äänellä se samainen salaperäinen hymy kasvoillaan jonka näin aiemminkin.
Pari seuraavaa päivää meni tosiaan kokeisiin lukiessa, mutta samalla päässäni kaikui Johannan sanat "Mutta et sä musta niin helpolla pääse.." Tuo lause pyöri mielessäni monta kertaa ja olin jopa hieman peloissani. Päivät kuluivat ja oli aika soittaa Johannalle ja ilmoittaa, että olen nyt tulossa.
Soitin Johannan ovikelloa ja Johanna tuli avaamaan.
-Tuu rohkeesti peremmälle vaan, mee tonne keittiöö istuu siel o kahvi tippumas, sanoi Johanna
-Okei, vastasin lyhyesti (Olen sosiaalisilta taidoiltani tietyllä tavalla rajoittunut, jotkut pitävät persoonallista puhetapaani huvittavana, mutta joistakin se on ihan kiehtova)
Pian Johanna tuli keittiöön vaaleine keskipitkine hiuksineen ja asiallisesti pukeutuneena. Hänen paitansa läpi näkyi kyllä jokseenkin selvästi suurehkot rinnat joihin en voinut olla kiinnittämättä huomiota.
-Mistäs me juteltais? Kysyi Johanna.
-Emmä oikeen tiedä..
-No sä se et taida paljoo tietääkään, vastasi Johanna.
-No.. no oonha mä vähän tällanen erilainen mutku..
Johanna huomasi että olin todella vaikeana ja alakuloinen kun huomasin olevani täysin kohmeessa typerine repliikkeineni. Johanna myös aavisti selvästi käyttäytymisestäni että pelkäsin häntä jonkin verran. Olin kuullut hänen temperamentistaan kavereiltani. Johanna saattoi joskus suuttuessaan olla todella pelottava ja arvaamaton. Johanna nousi tuoliltaan ja käveli minua kohti ja tuli istumaan syliini. Olin hämmentynyt.
-Ei se mitään Erkki, musta oot ihan kiva tyyppi, Johanna sanoi lohduttaen minua.
Johanna vaistosi pelkoni ja vaivautuneisuuteni ja käytti niitä hyväksi alkamalla kiusaamaan minua kysymyksillä joista hän tiesi että menisin vaikeaksi.
-Noh, onkos se Erkki ennen ollut naisen kanssa sillä tavalla? Kysyi Johanna.
-Emmä kyl oo..
-No mikset? tuli kuin tykin piipusta Johannan suusta.
-Nää on vähä monimutkasia juttuja, koitin selittää vedoten omaan erikoiseen maailmankatsomukseeni
-Nää jutut ei kuule oo ollenkaa monimutkasia... Sanoi Johanna minulle.
-Aijaa.. no voi se olla niinkin..
-Totta helvetissä se on niin Erkki lopetetaan nyt tää turha paskanjauhanta, Johanna sanoi hyökkäävästi
Olin peloissani mutta sitten Johanna alkoi käsittelemään minua tavalla jota en uskonut mahdolliseksi. Hän silitti päätäni ja alkoi hieromaan rintojaan minua vasten. Aloin kiihottua ja pian kaluni olikin kovana.
-No, milläs tavalla herra filosofi haluaa naida mua? Kysyi Johanna kiusoitellen tietäen että minulla ei ollut hajuakaan mitä voisin vastata tähän kysymykseen.
Johanna ei edes odottanut vastausta vaan hän alkoi riisua minua ja minä vastareaktioksi riisuin hieman ujostellen hänen paitansa pois ja rintsikat. Pian lähtivät kummaltakin housut ja Johannan suosiollisella avustuksella aloin työntää kaluani hänen sisäänsä kondomin asettamisen jälkeen. Alussa Johannalta pääsi myhäileviä ääniä en tiennyt paniko Johanna minua vai minä häntä mutta kaikki sujui kuitenkin ihan hyvin ainakin minun mielestäni. Pian Johannan otsalle kihosi pieniä hikipisaroita ja hän alkoi voihkia entistä voimakkaamin. Kestin vielä vähän aikaa ja sitten vielä vähän aikaa ja pian laukesin ja sen jälkeen minulla oli todella hekumallinen olo. Vedin kaluni pois Johannan tiukahkosta pillusta. Mieleni olisi tehnyt kysyä Johannalta että tuntuiko se hyvältä mutta en sitten uskaltanut. Johanna oli kuitenkin todella raukean ja tyytyväisen näköinen, joten ajattelin, että hänkin oli nauttinut seksistä ainakin jonkin verran.
Seuraavan yön vietin Johannan vieressä. Menin niin lähelle häntä kuin pääsin. Itse asiassa pelkkä nukkuminen ja läheisyyden tunne tuona yönä tuntui todella vapauttavalta ja hienolta kokemukselta.
Kerta oli minulle ensimmäinen, mutta Johanna osasi dominoida minua niin taitavasti, että tuntui kuin olisin tehnyt sen monta, monta kertaa aikaisemminkin. Aamulla Johanna käski minun keittää taas kahvit ja tottelin häntä kuin koira. Sitten ilmoitin että minun täytyi lähteä kotiin ja se sopi Johannalla. Johanna sanoi että voisin tulla hänen luo kahville jatkossa koska vain.
-Erkki.. Sulla on mun numero..meidän täytyy vielä tutustua toisiimme paremmin, sanoi Johanna
Katsoin sängyssä makaavaa Johannaa ihmetellen ja sitten lähdin. Minusta tuntui siltä, että Johanna halusi minusta muutakin kuin seksiä. Ja itse halusin hänestä myös muutakin kuin seksiä. Minua kiehtoi ajatus kahden eri maailmoista olevan ihmisen seksuaalisesta ja hengellisestä kanssakäymisestä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihan tervetullutta, minkälaisia ajatuksia tää herättää? Kiinnostaako tällanen ketään? Pitäskö rustata viel lisää novelleja joissa itse seksi ei oo niinkään pääosassa?
Silkkoa, silkkoa tyhjää, silkkoa l.Paskaa