Olen kiinnostunut uskonnoista ja kun kiinnostuin islamista, käännyin muslimiksi ja luulin että päätös pitää. Olinkin väärässä, islam oli kaikkea muuta kuin mitä oletin eikä muslimina eläminen tehnyt minusta yhtään onnellisempaa ihmistä vaan päinvastoin tuotti lukemattomasti ongelmia. Tietysti jätin silloin islamin. Monet uskonnolliset ryhmät suhtautuvat niistä irti päässeisiin jäseniin hyvin negatiivisesti ja entiselle muslimille koituu varsinkin muslimimaassa ongelmia. Sanomattakin on selvää että kaikkialla pitäisi vallita uskonnonvapaus, mutta mielestäni uskonnon "kokeilu" ja siitä eroaminen pitäisi onnistua ilman seuraamuksia. Eihän sitä voi tietää ellei ole itse kokeillut. Jos ei tykkääkään, niin sitten jättää sen, eikä kenelläkään pitäisi olla siihen mitään sanottavaa. Lopulta on hyvin yleistä että johonkin uskontoon kääntyneistä suuri osa jättää sen kuukausien tai muutamien vuosien kuluessa. Pois kääntyneiden vainoaminen ei todellakaan auta mitään uskontoa osoittamaan paremmuuttaan. Uskominen on jokaisen henkilökohtainen asia eikä siihen saa tai voikaan painostaa.
Uskontojen kokeileminen
ex-muslimi
6369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
havainnoi koko maailmaa ja maailmankaikkeutta. Ja ennen kaikkea jos huomaa olevansa väärässä,
tutkii ja väittelee ja korjaa itse itseään. Eikä tiede taida olla ikinä valmis.
Aina löytyy uutta tutkittavaa ja kokeiltavaa. Eikä sitä ole kielletty tutkimasta eikä ajattelemasta.
.....aihetta ENSIN ottaa selvää ja perusteellisesti tutustua kyseiseen uskontoon, mitä aikoo KOKEILLA?!
Kerrotaan, että on vaarallista luopua islaminuskosta. Ei kai sitten, jos olet säästynyt hankaluuksilta erottuasi siitä.
Itse otin islamista selvää useampia vuosia ihan uteliaisuuttani ennen kääntymistä. Tietenkään se ei ole sama asia, kun silloin ei harjoita uskontoa. Ja mitä järkeä siinä olisikaan harjoittaa jos ei olekaan oikeasti muslimi eikä tunnusta islamia vielä uskonnokseen? Kyllä varsinainen tieto tulee kokemuksen kautta. Ja sitä ei ikävä kyllä saa kuin kokeilemalla.
Muslimit painottavat kääntymistä harkitseville mitä pikimmiten shahadan lausumista, että he pääsisivät uskontoon kiinni eivätkä "vaikka yhtäkkiä kuolisi uskottomina". Siinä sitten kilpaa ylistetään miten ihanaa on olla muslimi ja sitten on kääntynyt ennen kuin huomaakaan. Harmi jos tuolloin ei ole tarpeeksi selvillä negatiivisista asioista. Tämä johtuu siitäkin syystä, että niistä usein vaietaan ja ne jätetään huomiotta.
Periaatteessa voi olla vaarallista luopua islamin uskosta, käytännössä välttämättä ei. Eihän sitä ole pakko jokaiselle toitottaa että nyt en olekaan enää muslimi. Ja yllättävän vähän edes muita muslimeja kiinnostaa toisten uskomiset. Eri asia on muslimimaissa. Islamin käskyistä riippumatta moni muslimi on kuitenkin niin fiksu ymmärtääkseen että uskominen on jokaisen oma asia.
oleellisesti vaikeammaksi, jos kyseessä on lapsesta saakka islamiin juurrutettu ihminen, jonka sukulaiset ovat muslimeja. Olisi todellakin syytä käydä keskustelua siitä, millainen suhtautuminen uskonnon jättäneisiin kuuluu islamilaisiin perinteisiin ja Koraanin opetuksiin.
saa selvää. Se voi viedä aikaa viisi vuottakin. Kuinka kauan olit muslimina?
Uskonto on sellaista, että siihen melkein juurtuu. Juuret ovat tärkeä osa koko elämää. Uskonnossa on paljon miellyttäviä ja juhlallisia hetkiä ja uskonnon kautta tarkastellaan elämää. Jos uskonto hylätään, siihen jää tyhjä paikka, joka pitäisi täyttää jollain. Kenellä riittää kykyjä aloittaa elämänsä uudestaan? Kyllä senkin voi tehdä ja elää itse asiassa monta erilaista elämää peräkkäin. Ainakin ne tuntuu erilaisilta jaksoilta vaikka ovatkin yhtä elämää.
Tähän sopii se juttu viulunsoittajasta, joka soitti pitäen sormeaan aina samassa paikassa viulun kaulalla. Kun häneltä kysyttiin, miksei hän liikuttele sormaan niinkuin muutkin soittajat, hän sanoi löytäneensä jo oikean paikan. Ei tarvitse enää liikutella siitä.
Itse olen sitä mieltä, ettei koskaan tule sellaista hetkeä että nyt on uskonto täysin hallussa. Mutta silti voi tulla sellainen hetki että nyt riittää, tämä ei tee minua onnelliseksi enkä tunne sisimmässäni että tämä on oikein. Silloin paras päätös on jättää sellainen uskonto ja siirtyä eteenpäin. Siitäkin huolimatta että uskonnon juhlahetken sun muut jäävät menneisyyteen. Tyhjän paikan voi täyttää monella eri tavalla, jos sellaisen kokee jäävän uskonnon jättämisestä. Usein sen täyttää toinen, paremmaksi havaittu uskonto tai filosofia. Jotkut taas eivät koe tarvitsevansa enää mitään uskontoon liittyvää yhdestä kerran eroon päästyään.