Ihastuin sinuun välittömästi tavattuamme. Kerroin myös siitä sulle, saamatta vastakaikua. Annoin asian olla. Todellakin annoin, enkä koskaan enää sen jälkeen sanallakaan asiasta maininnut. Etkä sinäkään. Ja hyväkin niin. Mitäs siitä jauhamaan.
Meistä tuli kuitenkin hyviä ystäviä, ja tunnut päivä päivältä mulle rakkaammalta ja tärkeämmältä ihmiseltä. Ollaan yllättävän läheisiä ottaen huomioon tuon tunnustukseni lisäksi sen, kuinka vähän aikaa ollaan tunnettu.
Mun tunteet ei kuitenkaan oo mihinkään muuttuneet, päinvastoin. Annan sun kyllä ehkä ymmärtää muuta. Että kaikki on hyvin ja että ihastuminen suhun oli vain ohimenevä hetki. Ei ollut. Mutten halua, että se hiertää välejämme. Pystyn elämään asian kanssa. En kuitenkaan valehtele sulle, en ole koskaan väittänyt tunnustukseni jälkeen mitään muuta. Annan vain ymmärtää käyttäytymiselläni, että ihastumisen tunne meni ohi.
Joku voi syyttää mua nyt petturuudesta; että esitän jollekin ystävää, vaikka tunnen paljon enemmän. Että muhun ei voi luottaa.
Saa syyttää, en tiedä teenkö oikein. Mikä olisi edes oikein? Voiko kukaan säädellä ihastuksen kohdettaan, kertokaa toki miten jos joku tietää keinon. Nostan käteni ilmaan. Hänen ystävyydestä en kuitenkaan luovu, en pakene yhtään mihinkään.
Eikä mulle ole mikään ongelma kertoa tunteistani, tein sen jo kerran. Ei hän pahastunut, otti sen vastaan eikä häipynyt luotani. Halasi sen sijaan.
Ja pointti onkin se, että en mistään hinnasta luopuis meidän hienosta uudesta ystävyydestä. Miksi ottaisin riskin; pelissä on ystävyys ja ystävyytemme on mulle erittäin kallis aarre. En luouvu, en. Siksi avaudun tänne, en sulle. En ehkä ikinä sulle. Enkä ehkä ikinä enää tännekään, tämä vain saattaa helpottaa hetkellisesti. Saisi edes nukuttua yhden yön niin, ettet pyörisi puolta yötä mielessä. Kokeilen siis.
Toivon todella pääseväni näistä ns. ylimääräisistä tunteista yli. Ehkä pääsenkin, ja uskonkin toisaalta niin jos todella sitä haluan.
Toivon vain, että tietäisit kuinka paljon susta välitän. Toivon toisinaan, että tajuaisit mitä ylipäänsä tunnen sua kohtaan. Useimmiten en kuitenkaan halua sinun tajuavan.
Vaikka ehkä tajuatkin, oothan aika fiksu..Huolimatta siitä, että samanaikaiseti yritänkin hillitä sitä tunnetta joka ikinen päivä. Joskus kyllä ihmettelen, jos jaksat aina muka mua uskoa niiden pitkien vahinkotuijotusten ym. tavallisesta poikkeavan käyttäytymisen perusteella. Joskus vain niin käy..
En koskaan haluais sua satuttaa millään tavalla. Välitän susta.
Nyt yritän sitä unta.
...
Älkääkä vaivautuko kyselemään tuntomerkkejä, minä en aio vaivautua niitä kertomaan.
Ja anteeksi, jos joku luulee turhaan tämän koskevan itseään. Ei todennäköisesti koske.
Meistä tuli kuitenkin hyviä ystäviä, ja tunnut päivä päivältä mulle rakkaammalta ja tärkeämmältä ihmiseltä. Ollaan yllättävän läheisiä ottaen huomioon tuon tunnustukseni lisäksi sen, kuinka vähän aikaa ollaan tunnettu.
Mun tunteet ei kuitenkaan oo mihinkään muuttuneet, päinvastoin. Annan sun kyllä ehkä ymmärtää muuta. Että kaikki on hyvin ja että ihastuminen suhun oli vain ohimenevä hetki. Ei ollut. Mutten halua, että se hiertää välejämme. Pystyn elämään asian kanssa. En kuitenkaan valehtele sulle, en ole koskaan väittänyt tunnustukseni jälkeen mitään muuta. Annan vain ymmärtää käyttäytymiselläni, että ihastumisen tunne meni ohi.
Joku voi syyttää mua nyt petturuudesta; että esitän jollekin ystävää, vaikka tunnen paljon enemmän. Että muhun ei voi luottaa.
Saa syyttää, en tiedä teenkö oikein. Mikä olisi edes oikein? Voiko kukaan säädellä ihastuksen kohdettaan, kertokaa toki miten jos joku tietää keinon. Nostan käteni ilmaan. Hänen ystävyydestä en kuitenkaan luovu, en pakene yhtään mihinkään.
Eikä mulle ole mikään ongelma kertoa tunteistani, tein sen jo kerran. Ei hän pahastunut, otti sen vastaan eikä häipynyt luotani. Halasi sen sijaan.
Ja pointti onkin se, että en mistään hinnasta luopuis meidän hienosta uudesta ystävyydestä. Miksi ottaisin riskin; pelissä on ystävyys ja ystävyytemme on mulle erittäin kallis aarre. En luouvu, en. Siksi avaudun tänne, en sulle. En ehkä ikinä sulle. Enkä ehkä ikinä enää tännekään, tämä vain saattaa helpottaa hetkellisesti. Saisi edes nukuttua yhden yön niin, ettet pyörisi puolta yötä mielessä. Kokeilen siis.
Toivon todella pääseväni näistä ns. ylimääräisistä tunteista yli. Ehkä pääsenkin, ja uskonkin toisaalta niin jos todella sitä haluan.
Toivon vain, että tietäisit kuinka paljon susta välitän. Toivon toisinaan, että tajuaisit mitä ylipäänsä tunnen sua kohtaan. Useimmiten en kuitenkaan halua sinun tajuavan.
Vaikka ehkä tajuatkin, oothan aika fiksu..Huolimatta siitä, että samanaikaiseti yritänkin hillitä sitä tunnetta joka ikinen päivä. Joskus kyllä ihmettelen, jos jaksat aina muka mua uskoa niiden pitkien vahinkotuijotusten ym. tavallisesta poikkeavan käyttäytymisen perusteella. Joskus vain niin käy..
En koskaan haluais sua satuttaa millään tavalla. Välitän susta.
Nyt yritän sitä unta.
...
Älkääkä vaivautuko kyselemään tuntomerkkejä, minä en aio vaivautua niitä kertomaan.
Ja anteeksi, jos joku luulee turhaan tämän koskevan itseään. Ei todennäköisesti koske.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselleni kävi noin kaksi vuotta sitten.. Se rassasi, painoi mieltä ja itketti, varsinkin kun tiesin että yhteista aikaa meillä oli tasan vuoden (vaihtoi paikkakuntaa opiskelujen vuoksi). Tulin kaapista ulos hänelle, mutten koskaan kertonut, koska en uskaltanut... Onnittelen sinua, että uskalsit. Pidä kiinni siitä ystävyydestä.