Mulle kävi muutama päivä sitten näin.. Vietin kesää tyttöystäväni kanssa "uudessa" kämpässäni joka sattuu olemaan perheeni/sukulaisteni omistuksessa. Sain vapaasti kuitenkin muuttaa siihen. Perheeni oli tyytyväinen että muuttaisin lähemmäs heitäkin. Nyt kuitenkin osoittautui että he eivät tietenkään hyväksyneet "vierastani" (niinkuin he tyttöystävääni kutsuvat..). Tuli puhelinsoitto äidiltäni: Vieraasi saa lähteä! Sinne ei vieraasi saa jäädä asumaan! (EX-rakas)Siskoni puolsi äitiä.. "Jos haluat sen tytön kanssa olla.. täällä se ei ainakaan onnistu!"
Lopulta pakkasimme molemmat kamppeeni ja salaa lähdimme toisen siskoni luo JOKA VIELÄ YMMÄRTÄÄ! Tyttöystäväni lähtee huomenna omalle paikkakunnalleen enkä jälleen nää häntä pitkään aikaan.. Olen masentunut, surullinen ..JA RAIVOA TÄYNNÄ! Toivon teiltä kommentteja ja tukevia kirjeitä.. Mun perhe menetti minut ja mun luottamuksen! Siskoni lähetti mulle vielä vihaisen tekstiviestin jossa oli: "Olen yrittänyt suhtautua luonnollisesti sun touhuihin.." Tämä onkin muuten aika epäluonnotonta touhua tämä kahden naisen välinen todellinen rakkaus!?!?!
Lopulta pakkasimme molemmat kamppeeni ja salaa lähdimme toisen siskoni luo JOKA VIELÄ YMMÄRTÄÄ! Tyttöystäväni lähtee huomenna omalle paikkakunnalleen enkä jälleen nää häntä pitkään aikaan.. Olen masentunut, surullinen ..JA RAIVOA TÄYNNÄ! Toivon teiltä kommentteja ja tukevia kirjeitä.. Mun perhe menetti minut ja mun luottamuksen! Siskoni lähetti mulle vielä vihaisen tekstiviestin jossa oli: "Olen yrittänyt suhtautua luonnollisesti sun touhuihin.." Tämä onkin muuten aika epäluonnotonta touhua tämä kahden naisen välinen todellinen rakkaus!?!?!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuollaiset ovat äärimmäisen ikäviä asioita. Mutta olisin kuitenkin tehnyt tilanteessasi samoin. Mieluummin elän elämäni omana itsenäni, kuin että eläisin sen miellyttämällä vanhempiani ja sisaruksiani. Toivon kovasti, että he muuttavat vielä kantansa asiaan. Monen ystäväni vanhemmat ovat ajan myötä hyväksyneen asian, koska ovat huomanneet, että heidän suvaitemattomuutensa ei ole auttanut muuttamaan tytärtään heteroksi. :)
Olen taas ollu joteski kovin ajatuksissani ja murehtinut ks. asiaa. Tiedän kuitenkin että he eivät ansaitse tätä.. että murehdin heidän takiaan. Kiitos kun lähetit näin rohkaisevan ja piristävän viestin. Me päätimme alkaa grillaamaan ja siiderit on kylmiä. =) Uskon että en anna enää periksi. Olen se sama ihminen.. enkä kyllä MUUKSI EDES HALUA MUUTTUA!!! Hauskaa perjantaita! =)
Äitini suhtautuminen lesbouteeni oli vielä 15 vuotta sitten legendaarisen negatiivinen. Suurin osa, mitä hän suustaan päästi, olisi saanut paatuneimmankin rasistin ja homofobin henkäisemään epäuskosta (äiti sattuu olemaan verbaalisesti lahjakas ja ollessaan eri mieltä hän osaa olla satumaisen piikikäs).
Noh, tuli aika ostaa oma asunto. Opinnot kesken, kokopäiväinen työ kuitenkin, ikää 22.
Pankissa vaativat vanhemmat takaamaan lainaa.
Noh, mikäpäs siinä.
Kotiin päästyämme sainkin sitten uskomattoman määrän ylimääräisiä eettis-moraalisia lainaehtoja äidiltäni: 'sinne asuntoon, jonka lainan ME olemme taanneet, ei sitten tuoda mitään epämääräisiä yövieraita. Ainoastaan sukulaisia.'
'Kanssasi ei sitten saa asua kukaan epämääräisiä asioita harrastava ihminen.' 'Kannattaisi myös miettiä, millaisen maineen haluat naapurustosi silmissä. Mieti ketä kutsut kylään jo naapurisovunkin kannalta.' 'Etkä sitten varaa kirjastosta mitään materiaalia, joka sisältää epämääräisiä nimekkeitä, johan se posteljoonikin ihmettelee.''Etkä sitten tilaa sinne asuntoosi outoja lehtiä, kun siitä voi vetää suoria johtopäätöksiä sinusta.'....lista oli aika uskomaton. Isä-parka ei uskaltanut sanoa yhtään mitään, ja minä menin ihan sanattomaksi.
Äiti ei voinut sietää exääni (eikä kyllä kukaan muukaan tuttava/ystävä tms, mutta se onkin eri tarina), jona aikana hän ehti päästää suustaan sellaisen määrän sammakoita, että yksinkertaisesti lakkasin käymästä sukujuhlissa tai mökillä (mökillekään ei saanut viedä epämääräisiä vieraita, vaikka se olisi tyhjillään, saatikka heidän kotiinsa, kun menin kastelemaan kukkia -- joku voi nähdä).
Kaiken kaikkiaan, asiat kärjistyivät niin, että kävin kyllä joskus heidän luonaan (asuvat 10 km päässä), mutta he eivät koskaan kuulleet elämästäni mitään. Puhuin kuivakkaasti kuusi vuotta työasioita ja sisustusjuttuja, mutta lakkasin puhumasta ihmisistä ja tapahtumista elämässäni kokonaan.
Exä katosi kuvioista, ja jonkin ajan kuluttua löysin elämäni naisen, joka on minun lisäkseni lumonnut sisarukseni, ystäväni ja --- jopa äitini. Ääni on muuttunut kellossa täysin!
Nyt pistetään parasta pöytään, kun hän tulee kylään. Kyselevät, koska hän seuraavan kerran tulee. Äiti jopa halaa hänet mennen tullen ja hehkuttaa, kuinka mukava on nähdä.
Tähän meni 10 vuotta. Vieläkään ei tietenkään puhuta asioista niiden oikeilla nimillä, mutta synttäreilla ja juhlissa on siippa mukana...
Toivottavasti sinunkin vanhempasi/sukulaisesi oppivat ajan myötä. Äitini sukujuuret ovat lestadiolaiset, joten voin vain kuvitella millainen moraalitausta hänellekin on äidinmaidossa annettu.
Ja tässäpä on mun näkökulma asiaan kyseisenä"vieraana"eli tyttöystävänä..Itseni takia en ollut vihainen mutta olin melkein raivona sen takia etten voinut ymmärtää kuinka oma perhe tekee kullalleni moisen tempun..Pahinta on että murun sisko joka tuntu jo"hyväksyvän"suhteemme käänsi kelkkansa täysin..Sisko on/oli hellulleni todella läheinen ja tärkeä..Voin vain kuvitella miltä hänestä nyt tuntuu ku läheinen ihminen antaa uskoa kuin kaikki on hyvin ja sit yhtäkkiä laitetaan valitsemaan joko minä tai perhe=Vaikeita asioita varsinki ku meillä on välillämme matkaa puolen suomen verran..Päätettiin kyllä että periksi ei anneta,eihän se vaihtamalla parane=)
niin olen todella pahoillani.
et varmaan ole ainoa, monet homoseksuaalit joutuvat kärsimään vastaavanlaisesta.
älkää antako periksi, jos oikeasti rakastatte toisianne!
perhe oppii hyväksymään teidät joskus.
jos eivät opi hyväksymään, on teidän onni tärkein jokatapauksessa.
Oma perhe aiheuttaa meillä lähestulkoon ainoat riidat. Tai, siis minun perheeni.
Olen niin väsynyt keinulautailemaan kahden välillä, että tekisi välillä mieli jättää kaikki ja lähteä ulkomaille.
Liikaa huomiota tyttöystävälle = mököttävät vanhemmat. Liikaa huomiota perheelle = mököttävä tyttöystävä.
Perheesi yrittää tietysti käyttää niitä "aseita" joita heillä on...
Itse olin tilanteessa lesbous vs. perheen hyväksyntä ja silloin olin niin raivoissani että laitoin "kovan kovaa vastaan" eli sanoin että ei tarvitse hyväksyä voin muuttaa sukunimenikin ja voidaan jatkaa siten ettei teillä enää ole tytärtä. (vastassa mm. isä joka vaan vetosi raamattuun ja äiti joka puhui lääkäreistä jotka voivat tehdä sitä ja tätä minut parantaakseen)...
Olihan se hankalaa, mutta lopulta he tajusivat ettei lesbouteni ole kenenkään SYY, vaan olotila/tunnetila jotain mitä minusta ei saa pois millään keinolla.
Lisäksi he mm. väittivät että joku paha nainen on väkisin minut vietellyt!!! Tässä voi olla syy miksi he kohdistavat vihansa tyttöystävääsi. Voisit ehkä yrittää selittää että lesboutesi ei ole vanhempiesi syy tai tyttiksesi syy vaan luonnollinen ja HYVÄ asia, joka tekee sinut onnelliseksi.
Tsemppiä, kyllä se siitä - rakkaus kaiken voittaa!