YSTÄVYYDEN SIUNAUS.on tuon John O´Donohuen kirjan takakannessakin.
Kirja kertoo kelttiläiseswtä viisaudesta.
Anam Cara tarkoittaa suomeksi sielunystävää.
To0ivon, että saamme keskustella asioista tällä palstalla e3ikä siirrettäisi kirjallisuuspuolella.
Ystävyys on tämän aihe mielestäni?
Kirja kertoo kelttiläiseswtä viisaudesta.
Anam Cara tarkoittaa suomeksi sielunystävää.
To0ivon, että saamme keskustella asioista tällä palstalla e3ikä siirrettäisi kirjallisuuspuolella.
Ystävyys on tämän aihe mielestäni?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sielunystävää etsiessä
Etsin Jumalaa
hän vältti minua.
Etsin sieluani
en voinut sitä nähdä.
Etsin veljeäni
jua löysin kaikki kolme.
Minulle venäläisen runoilijan Vladimir Vysotskin kuuluisan Ystävän laulu
kertoo mielestäni olennaisimman ystävyydestä.
Mistä tunnet sä ystävän...?
Sielunystävän voi löytyä yhtäkkiä hyvinkin hämmästyttävässä olosuhteessa ja aivan odottamattomassa tilanteessa.
Itse löysin sellaisen vasta nyt viiskymppisenä, kun uskalsin ja osasin paljastaa syvimmät tunteeni oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Ja erikoista on, että sielunystäväksi paljastui aivan odottamaton ja täysin tuntematon henkilö hyvin erikoisella tavalla.
- Postimies sopittaa kahdesti.
- Kolmannella kutsumalla on sopivaa siirtyä kahvipöytään.
Tilaisuuson tässä ja nyt.
Tilöaisuus ei yleensä kolkuta toista kertaa ?
Jep. On osattava aistia ja ottaa heti kiinni myös. Minulle kävi niin, että aivan yllättäen ja sielujen salaman nopealla kohtaamisella sain vakituisen kivan työpaikan, vanhoilla päivilläni.
Isoveljelläni ja minulla oli aivan erityislaatuinen suhde ihan alusta alkaen. Meillä oli sanaton yhteisymmärrys ja rakkaus. Isoveli joutui välllä ojentamaan villiä pikkusiskoa, ja sitten ei vähään aikaan oltu tekemisissä. Mutta koskaan ei tullut mieleenkään,että se olisi lopullista. Ojentaminenkin tapahtui rakkaudesta, ja syvällä sisimmässäni ymmärsin sen.
Veljeäni ei enää ole. Hän ehkä kuoli osittain minun vuokseni. Olin vakavasti sairas, ja hän pelkäsi että kuolen. Hän kuolikin itse, juoksulenkillä, oli vain tuupertunut maahan eikä kukaan sattunut paikalle sen kriittisen 15 minuutin aikana. Terve mies ruumiinavauksen mukaan, mutta ilmeisesti syynä oli sydämen rytmihäiriö. Ja varmaankin osasyynä huoli pikkusiskosta.
Sellaista sielunveljeyttä en ole koskaan kokenut kenenkään muun kanssa. Se oli elämää suurempaa ystävyyttä.
Olen pahoillani sinun puolestasi, tuntuipa surulliselta, että niin piti käydä. *halaan*
Tapahtuneesta on jo aikaa eikä se enää satu. Mutta sydämeen ja elämään jäi tyhjä paikka.
Mukavaa päivää sinulle, toivottavasti haavasi jo alkaa parantua:)
Kyllä se tästä. 11 päivää vielä sairaslomaa ja lähden tästä kohta anoppi-ystäväiseni kanssa ulkoilemaan. Mukavaa päivää sinullekin.
Kuulostaa sellaiselta, josta monet tytöt uneksivat ja vain harvat saavat kokea.
Onko siitä kauan kun veljesi kuoli?
Sinulla onneksi riitti elämänvoimaa - kaikesta huolimatta.
Vieläkö vanhempanne elivät silloin?
Miten usein kaikki osuukaan samoihin aikoihin. Joskus tuntuu, että raskaat asiat ja vastoinkäymiset seuraavat toisiaan, ja sitten taas tulee jakso, jolloin kaikki menee hyvin ja elämä hymyilee.
Veli kuoli -96, isä 3 vuotta ja äiti parikymmentä vuotta aikaisemmin. Olihan se elämäni pahinta aikaa, ja houkutus lähteä veljen perään oli lähes pakottava. Mutta hengissä selvittiin, sillä kertaa.
Niinhän se on, että pahat asiat kasaantuvat. Nykyään osaan kyllä nauttia ihan harmaasta, tasaisesta arjesta. En todellakaan kaipaa enää mitään mullistuksia.
Kiitos myötätunnosta, Orvokki:D
Joskus yhden ystävällisen, mielenkiintoisen ihmisen kohtaamisesta voi saada paljon positiivista energiaa. Voisivatko he olla sielunveljiä tai -sisaria, joiden kanssa kohdataan vain sen yhden kerran?
Joskus olen tavannut jonkun viisaan, elämää kokeneen ihmisen, joka on ikään kuin alustukseksi kertonut pätkän omaa elämäntarinaansa. Keskustelu on lähtenyt kulkemaan mielenkiintoisille alueille tavallista syvemmällä tasolla, joskus sellaisillekin, joista hyvin harvoin tulee keskustelleeksi läheistenkään kanssa. Tällaisia kohtaamisia on kohdalleni osunut junassa, pikavuorossa ja kerran sairaalan vierastunnilla tuttavani naapurivuoteessa makaavan iäkkään potilaan kanssa.
Maailmalla liikkuessa jossain vuoristopolun levähdyspaikalla ja ravintolan kesäterasseilla olen myös joskus kohdannut ihmisen, jonka kanssa olemme yhtäkkiä huomanneet keskustelevamme melkein elämää suuremmista kysymyksistä. Ihminen tuntuu läheiseltä ja tutulta, vaikka ei ole tavattu koskaan aikaisemmin eikä luultavasti tavata myöhemminkään. Tuntuu, että puhumme samaa kieltä ihan oikeasti, vaikka keskustelisimme vieraalla kielellä ja välillä joutuisimme etsimään oikeaa ilmaisua. Tuntuu, että aika pysähtyy ja kiire katoaa, eikä mikään ole juuri sillä hetkellä tärkeämpää kuin se hetki ja lähes täydelliseltä tuntuva yhteys toiseen ihmiseen.
Erottaessa luultavasti molemmat jatkavat omaa matkaansa virkistyneenä ja entistä rikkaampana. Sellaiset kohtaamiset ovat yleensä harvinaisia. Itse kutsun näitä kohtaamisia elämän lahjoiksi. Siitä jää lähtemätön muisto, ja tuntuu kuin siihen hetkeen voisi aina halutessaan palata mielessään uudelleen.
/Siunatkoon elämä sinua hyvillä ystävillä.
Ja, että oppisit olemaan hyvä ystävä itsellesi.
Että kykenisit matkaamaan sielussasi paikkaan,
jossa on hyvää rakkautta ja anteeksiantoa....
/Anam Cara s.57
Tällaisissa tilanteissa kirjoittaja J.´O.D.
toivoo ettemme vetäytyisi syrjään vaan pysyisimme yhteydessä rakkaimpaamme.
Sairasvuoteen äärellä saattaa syntyä hyvä ystävyys ennestään tuntemattomie miesten kesken.
Näin tapahtui Kuopion keskussasiraalassa kolmelle kovin eirlaiselle miehelle.
Metsänjoitaja Rolf Arnkillia satui tulemaan tapaamaan kaksi mioestä ja he ystävystyivät keskenään. Heidän välilleen kehkeytyi kirjeenvaihto, joka sittemmin julkaistiin kirjana. Olin tuolloin v. 1963 (?) muori.
Omassa ystäväpiirissämme noin parinkymmenen nuoren kanssa aloimme lukea yhdessä tätä kirjaa "Perimmäisten kysymysten äärellä"
ja siitä kehkeytyi myös meidän välille hyvä ystävyysuhde.
Olisi mielenkiintoista kuulla, jos vaikka joku heistä osallistuisi tähän keskusteluun.
Galleria-sivusi oli suljettu, joten en päässyt lukemaan omakuvaustasi. Oletko intoutunut ottamaan nimimerkkisi Griegin säveltämästä musiikista Ibsenin Peer Gyntiin? Jos olet niin, olet varmasti nähnyt elokuvaklassikon "Peer Gynt"in vuodelta 1941, jossa pääosaa esitti silloin 16-vuotias Charlton Heston - se oli hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa. Mitä mieltä olit elokuvasta? Varsin omintakeinen mielestäni.
Sivustoni sulkeminen sopimattoman sisällön vuoksi on minulle mysteeri.
En tiedä sivullani kertoneeni mitään sellaista, jota ei Suomen arvostetuimmat lehdetkin julkaisisi.
Keskusteluissa en myöskään ole milloinkaan kirjoittanut sellaista tekstiä, josta en ottaisi vastuuta.Mikään taho ei milloinkaan ole esittänyt asiallista, yksilöityä ja perusteltua
tietoa asiattomuuksista tai netiketin rikkomisesta.
Elokuvaa en nyt osaa kritisoida kun etsittävä arkistoista. Toinen nikkini, joka myös on hyllytetty on Ajomies-x. Tähän pätee sama kuin PeerGynt-niokkiin.
Jopa Chaplin piti Lagerlöfin romaaniin perustuvaa Ajomies-elokuvaa parhaana näkemistään !
En tiedä taustoista mitä täällä keskustelupalstoilla on tapahtunut "ennen minua". Satuin törmäämään vahingossa Peer Gynt-nikkiisi ja oli ihan pakko yrittää vilkaista galleria-sivustoasi, mutta en siis päässyt.
Ilmeisesti olet Ylläpidolta pyytänyt, että he avaisivat uudelleen galleriasivusi? Muutaman kerran olen ottanut sähköpostitse teknisissä asioissa yhteyttä Ylläpitoon suoraan ja kyllä heiltä on aina asiallinen vastaus minulle tullut ja hyvin nopeasti.
Ihmiset kirjoittelevat "Kehitysideat ja tuki"-palstalle, mutta ei Ylläpidon väki (2 henkilöä) ennätä niitä kirjoituksia lukemaan. On otettava suoraan yhteyttä.
Olen useasti törmännyt nikkeihin, ihan asiallisiin kirjoituksiin mitä sinäkin kirjoitat, ja sitten huomaan mennessäni galleria-sivulle, että "sivu on suljettu sopimattoman sisällön vuoksi". Ilmeisesti on niin, että kuka tahansa voi ilmoittaa sopimattomaksi ilkeyksissään haluamansa sivuston ja sitä ei Ylläpito tutki tarkemmin.
Kuitenkin nikillä pääsee kirjoittamaan palstalle, vaikka galleriaisivu on suljettu... no... en tiedä mitä logiikkaa täällä noudatetaan vai onko mitään. Sähköposti tökkii, treffeille ei pääse ja Suomi24 sivujen lataaminen niin hitaalta koneelta mikä minulla on kestää toisinaan ikuisuuden. Aamuisin pääsee kirjoittamaan, iltapäivällä on jo motissa.