Ensiksi täytyy myöntää, että näköjään koukussa olen.
Pamit määrättiin mulle paniikkihäiriön hoitoon ja varsin suurella annostuksella.
No nyt lääkäri vaihtui ja hän pudotti aika rajusti annostusta. Elimistö ei tahdo millään pysyä perässä.
Olen viikottain jutellut ko.psykiatrin kanssa ja sanonut ettei elämästäni tule näin yhtään mitään. Lääkkeet eivät vaan riitä ja paniikkihäiriö on senkin takia alkanut nostaan jälleen päätään. Mutta lääkäri ei periksi anna.
Olen sanonut ettei varmaan ole hyvä asia, että juoksen pitkin maakuntia yksityisiltä hakemassa lääkkeitä. Oli samaa mieltä.
Mitä teen? Hoitoni on mielenterveystoimistossa ja terveyskeskuksesta siis en lääkkeitä saa.
Epätoivo nousee. Sydän hakkaa miljoonaa ja yksityiseltäkään en aikoja saanut.
Ihmetyttää, että miksi koukutetaan ja sitten ilman yhteistä sopimusta lasketaan määrä niin, ettei sillä kertakaikkiaan pärjää?
Sitten vielä sekin, että lääkäri vissiin ajattelee, ettei minulla ole muuta tekemistä kuin soitella joka vko samasta asiasta ja juosta apteekin ja kodin väliä. Miesystävä asuu toisella paikkakunnalla ja kyllä tämä koko lääkerumba tulee jo kaikin tavoin kalliiksi(10pvän välein mentävä kotipaikkakunnalle ensin hakemaan leima reseptiin ja sitten apteekkiin.)Ei voi puhelinuusia miesystävän kotopuolen apteekkiin.
Siis näinkö meitä hulluja pompotellaan? Ja mikään ei auta vaikka kuinka selittäisi.
Onko meitä muitakin samassa jamassa??
Pamit määrättiin mulle paniikkihäiriön hoitoon ja varsin suurella annostuksella.
No nyt lääkäri vaihtui ja hän pudotti aika rajusti annostusta. Elimistö ei tahdo millään pysyä perässä.
Olen viikottain jutellut ko.psykiatrin kanssa ja sanonut ettei elämästäni tule näin yhtään mitään. Lääkkeet eivät vaan riitä ja paniikkihäiriö on senkin takia alkanut nostaan jälleen päätään. Mutta lääkäri ei periksi anna.
Olen sanonut ettei varmaan ole hyvä asia, että juoksen pitkin maakuntia yksityisiltä hakemassa lääkkeitä. Oli samaa mieltä.
Mitä teen? Hoitoni on mielenterveystoimistossa ja terveyskeskuksesta siis en lääkkeitä saa.
Epätoivo nousee. Sydän hakkaa miljoonaa ja yksityiseltäkään en aikoja saanut.
Ihmetyttää, että miksi koukutetaan ja sitten ilman yhteistä sopimusta lasketaan määrä niin, ettei sillä kertakaikkiaan pärjää?
Sitten vielä sekin, että lääkäri vissiin ajattelee, ettei minulla ole muuta tekemistä kuin soitella joka vko samasta asiasta ja juosta apteekin ja kodin väliä. Miesystävä asuu toisella paikkakunnalla ja kyllä tämä koko lääkerumba tulee jo kaikin tavoin kalliiksi(10pvän välein mentävä kotipaikkakunnalle ensin hakemaan leima reseptiin ja sitten apteekkiin.)Ei voi puhelinuusia miesystävän kotopuolen apteekkiin.
Siis näinkö meitä hulluja pompotellaan? Ja mikään ei auta vaikka kuinka selittäisi.
Onko meitä muitakin samassa jamassa??
Vastaukset 9
Vanhimmat
jos se ymmärtäisi tilanteen paremmin... Eipä sinulla oikein muuta vaihtoehtoa ole.
Olemme olleet aviomieheni kanssa samassa kierteessä vuosia. Sairastamme kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka aiheuttaa voimakkaita stressikohtauksia joihin rauhoittavat auttavat. Stressikohtaukset ovat elämän kannalta invalidisoivia. Lääkärit eivät halua auttaa, vaan suhtautuvat rauhottaviin lääkkeisiin suoraansanottuna hysteerisesti, vaikka koko elämämme pysähtyy ilman tätä apua. He ovat enemmän kiinnostuneita omista kannoistaan kuin tilanteestamme. Joillain lääkäreillä käy lääketehtaiden esittelijöitä kertomassa ,että rauhottavat ovat huonoja lääkkeitä. Ja lääkärit uskovat. Itselläni vaari oli maailman toiseksi suurimman lääkeyhtiön sydänlääkkeiden osaston pomo Yhdysvalloissa, ja ymmärtää että lääke-esittelijät ovat paikalla valtaamassa markkinoita, eivätkä neuvomassa, on minulle itsestään selvää. Kaikki Suomessa eivät vielä käytä masennuslääkkeitä, kuten USAssa, nämä ovat hyödylliset markkinat, jotka pitää voittaa puolelle, pois rauhottavat, joista oikeudet ovat menneet umpeen ja nyt joka vaivaan tuottavia masennuslääkkeitä. Et ole koukussa vaan tarvitset vielä apua paniikkihäiriöösi. Kun paniikkihäiriö on poistunut sen jälkeinen käyttö olisi vasta häiriökäyttöä.
Lääkärit eivät ajattele enää ihan kirkkaasti. En suosittele että otat masennuslääkkeitä paniikkihäiriöön, jos niitä aletaan tyrkyttämään, niinkuin yleensä, ne aiheuttavat seratomaniaa ja voivat lisätä paniikkikohtauksia ja yleistä ahdistusta. Masennuslääkkeet ovat nykyajan fluori, terveysvastaus, joka vaivaan. Ikävä kyllä fluori ei kosksaan ollut hyväksi hampaille, vaan aiheuttaa sisäänpäinkääntuyneitä kynsiä ja tekevat luustosta heikon kuin lasi, luu on luonnon vahvin materiaali painoonsa nähden, miksi mennä tätä muuttamaan? Rauhottavat lääkkeet ovat hyviä lääkkeitä, sanoivat hysteeriset irrationaaliset lääkärit mitä tahansa. He eivät enää näe metsää puilta. Kaikkea hyvää sulle. On hirveää olla lääkärikierteessä ja kyllä se tilanne on lääkäreiden syy.
Olen joskus kuullut tuosta ja kiinnostas tietää lisää.
Itselläni on tilanne sellainen, että paniikkihäiriöni alkoi reilu vuosi sitten. Ne tyypilliset "kauppareissupannarit" jne. Mutta tätä on vaikea selittää..kuitenkin esim aamuisin saattaa tulla ihan ihme olo..ihan tosta vaan. Sellanen, että kaikki äänet esim tv:stä alkaa tekemään suorastaan pahaa ja tietokoneen monitorin katsominen pitää heti lopettaa. Tai jos olen suihkussa niin loisteputki alkaa tehdä huonoa ja pyörryttävää oloa. Siis ihan henkiset ja fyysiset oireet joita on hiukka vaikea selittää. Tulee epätodellinen karmee olo, joihin äkkiä sitten pari pamia. Kerroin noi em. seikat ja epäilivät piilevää taipumusta epilepsiaan. Kävin tutkimuksissa mutta mitään siihen viittavaa ei löytynyt. Lääkärit vaan jossittelee joo ja syönhän mä masennuslääkkeitä ja juuri näinhän ne lekurit asian esille toi mitä itsekkin kirjoitit.
Paniikkikohtaukset tai mitä lieneekään ovat nyt sillä tolalla, etten voi olla töissä. Mieti saada tuollainen "kohtaus" kesken palaverin tai kun olen asiakaspalvelussa!! Tuotakin seikkaa olen lääkärille valoittanut mutta ei. Hänen mielestään lääkkeet ovat pahempi ongelma kuin paniikkihäiriöni! Ja tänään tuumasi kun taas kerran puhuin tuosta niin"sähän olet kuin huumaantunut, jos olisit työssä"--tavallaan totta, mutta enhän mä niitä kourakaupalla syö! Otan vaan tarvittaessa! Siis alanko miettiä eläkepapereita?? Jos vielä jatkan tätä erakoitumistani, niin ei minusta kohta töihin ole menijäksi vaikka haluaisin. Älytöntä touhua.
ei ehkä kuitenkaan ole paras lääkevaihtoehto sinulle? Ne koukuttaa kyllä rankasti eikä ne sitä paniikkihäiriötä edes paranna! Toisin sanoen olet nyt toimintakunnossa vain kun syöt pameja, ilman niitä saat nostaa kädet pystyyn siksi, että paniikki iskee ja toiseksi pamien puute. Oletko hakeutunut asiaan erikoistuneen lääkärin hoitoon? Olisikohan tarjolla jotain muita lääkevaihtoehtoja? Onko sinut tutkittu myös fyysisesti (kilpirauhanen tms.)?
On todella törkeä kommentti lääkäriltä alkaa kiljua , että olisit huumeissa töissä, jos saisit apua ongelmaasi. Heidän pitäisi tietää lääkäreinä, ettei pari rauhottavaa aiheuta huumaavaa tilaa. Mistä heille on tullut tämä kaikki väärä informaatio??
Oireesi voivat hyvin olla masennuslääkkeiden sivuoireita. Rauhoittavat eivät koukuta, jos et sairasta ADHD:ta, joka on suurin addiktioiden aiheuttaja.
Karmeaa potaskaa. Rauhottavat koukuttavat pitkäaikaisessa käytössä todella vahvasti.
Alasajo voi vaatia hyvin pitkän ajan, ettei tule pahoja viekkareita.
Ei ole paskaa. Kirjastosta löytyy suomenkielinen kirja ADHD:sta, joka selittää sen osan suurinpana addiktioiden aiheuttajana. Mun pitäis tietää kun olin opiskelemassa psykologian tutkijalksi pää aiheena persoonallisuushäiriöt ja ADHD. Ja myös siksi , koska olen käyttänyt rauhottavia lääkkeitä hallitakseni vajaan kilpirauhashäiriön aiheuttamia sivuoireita rauhottavia, lopetin heti pystyyn, kun yksi mulkku lääkäri kehtas haukkua mua narkkariksi.
Kaikki ihmiset eivät addiktoidu. Kun lopepetin röökinpolton, joka oli kestänyt paljon päälle kymmenen vuotta, kärsin yhden päivän kemiallisista vieroitusoireista ja sen jälkeen nauroin päin naamaa miten helppoa se oli. Ei kannata uskoa kaikkea mitä toisilta kuulee, jos kaikki luulee niin se ei tarkoita, että se on niin ,jos vähän tarkistaa asioita.
Bentsoihin tulee vähintään fyysinen habituaatio eli tottumus. Koukku eli addiktio on sitten kyllä sekä psyykkistä, että fyysistä. Kuitenkin on hengenvaarallista lopettaa pitkää bentsokuuria seinään. Siksi otsikko oli mitä oli. ADHD:lla ei ole mitään tekemistä fyysisen habituaation kanssa.