Elämäntilanteeni on tehnyt minusta masentuneen. Asun yksin ensimmäistä kertaa elämässäni (ennen oli kämppiksiä), opintoni ovat katkolla (vaihdan pääainetta ja pitää lukea pääsykokeisiin), töitä on kun on, keikkatyötä. Teen työhakemuksia monta päivässä mutta ei nappaa. En seurustele tällä hetkellä, haluaisin tietenkin.
Olin viime vuonna vaihdossa ja nyt on todella vieras olo vanhassa kotikaupungissa. Osa sydämestäni jäi maailmalle...
Ongelmani on se että olen käytännössä NIIN YKSINÄINEN. Minulla on hyviä ystäviä, mutta eihän heitä koko ajan voi tavata. Suhteet vanhempiin on etäiset.
Ulkoisesti kaikki on varmaan kunnossa. Kaverit nauraa että mikäs mulla, kaunis nuori nainen, hauska ja fiksu, bileitten ilopilleri. Harrastuksia on.
Hajottaa vaan herätä joka aamu yksin tässä kämpässä, hiljaset seinät, usein päiviä jolloin en näe ketään koska eihän yksin pänttääminen seuraa vaadi.
Potkikaa joku mua persuksille, sanokaa että kaikki on hyvin. Missä tapaa kaltaisiani, tää on nuoren opiskelevan sinkkuelämän pahin kääntöpuoli: YKSINÄISYYS.
Mulla vaan on paha olla, oli se miten oikeutettua tahansa.
Olin viime vuonna vaihdossa ja nyt on todella vieras olo vanhassa kotikaupungissa. Osa sydämestäni jäi maailmalle...
Ongelmani on se että olen käytännössä NIIN YKSINÄINEN. Minulla on hyviä ystäviä, mutta eihän heitä koko ajan voi tavata. Suhteet vanhempiin on etäiset.
Ulkoisesti kaikki on varmaan kunnossa. Kaverit nauraa että mikäs mulla, kaunis nuori nainen, hauska ja fiksu, bileitten ilopilleri. Harrastuksia on.
Hajottaa vaan herätä joka aamu yksin tässä kämpässä, hiljaset seinät, usein päiviä jolloin en näe ketään koska eihän yksin pänttääminen seuraa vaadi.
Potkikaa joku mua persuksille, sanokaa että kaikki on hyvin. Missä tapaa kaltaisiani, tää on nuoren opiskelevan sinkkuelämän pahin kääntöpuoli: YKSINÄISYYS.
Mulla vaan on paha olla, oli se miten oikeutettua tahansa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mulla on täysin sama olo tosi usein. asun yksiössä kaupungin keskustassa, opiskelen, käyn töissä, urheilen, olen näennäisesti sosiaalinen ja nätti ja hauska jne.. mutta usein on vaan niin yksinäinen olo. en seurustele (olen aiemmin ollut pitkässä yli 2v suhteessa) mutta on paljon kavereita ja myös oikeita ihania ystäviä. mistähän tää yksinäisyyden tunne sitten oikein tulee? onko se vaan oman pään sisällä? useimmiten (varsinkin muiden seurassa) on hyvä olla, mutta välillä taas tosi paska olo. tarkoitukseton. huoh :D on se vaikeaa. ainakin mukamas.
Nyt potkin sinua persuuksille: Oot hauska, fiksu ja kaunis nuori nainen!
Monella nuorella on varmasti samanlaisia tuntemuksia. "Et ole ainoa", on minullekin monesti sanottu.
Kyllä sinä pian löydät seurustelukumppanin, joten koeta nyt elää tässä ajassa ilman sitä läheisyyttä ja rakkautta. Ja uskon että sopeudut taas ajallaan kotikaupunkiisi. Minäkin olen sopeutunut tänne, vaikka lapsuuteni kasvoin ihan muualla.
"tää on nuoren opiskelevan sinkkuelämän pahin kääntöpuoli: YKSINÄISYYS.
Mulla vaan on paha olla, oli se miten oikeutettua tahansa."
Mulle on sanottu, että ei tuo voi olla masennuksen syy... Onko se sullekaan sitten? Mulle on myös sanottu että olen komea, urheilullinen nuorimies. Joten ymmärrän hyvin mitä tarkoitat.
Mulla saattaa olla taustalla estynyt persoonallisuus, kun olen vielä 29-vuotiaanakin yksin.
Käy lukemassa nuo jutut. Niitä oon itekin monesti käynyt lukemassa.
Tosin tuota on monesti vaikea uskoa:
"Luota itseesi ja persoonaasi! Se kiva ja mukava ihminen löytyy vielä, usko pois! Voit herättää viehättävän henkilön huomion lukemattomilla tavoilla. Riittää, kun olet vain oma itsesi".
http://www.nyyti.fi/linkit_ja_artikkelit/artikkelit/seurustelu_ja_parisuhde.htm
http://www.nyyti.fi/linkit_ja_artikkelit/artikkelit/yksinaisyys2.htm
Tsemiä ja jaksamista!
-Yleinen vuodattaja
Juu, vähän samankaltaisia ongelmia. Pelottaa lähinnä masennukseen sairastuminen (onko sinulla siis diagnosoitu masennus, vai koetko "vain" ahdistusta?). Eiköhän se tästä, toivotaan, sinullakin.
en siis näköjään ole yksin...
Ei mulla ole mitään diagnosoitu, tosin yhden nettitestin mukaan olen "erittäin ahdistunut". En sitä ihmettelekään, minusta ihminen on toisten seuraa tarvitseva ja itselläni aikaisempi sosiaalisesti yltäkylläinen elämä on vaihtunut yksinäisiin aamupaloihin ja hiljaisiin huoneisiin.
Mulla on aina hyvä olo kun mulla on seuraa.
On se hassua että täälläkin senssipalstat ja foorumit pursuu ihmisiä, jotka kaipaa toista ihmistä, kaverina tai muuten, mutta miksei kukaan löydä toisiaan!
Ihania ihmisiä koko maa täynnä, mutta liian arkoja ottamaan yhteyttä.. Kansa joka pimeydessä vaeltaa...