Hei. Haluaisin kyseenalaistaa Lääkäreiden & Psykiatrien päätösoikeuden yhteiskunnassa.
On paljon tapauksia missä huostaanotetaan lapsia / nuoria väärin perustein, ja varsinkin liian hepposen perustein.
Pitäisikö tälle tehdä jotakin? Laskea heidän arvovaaltaansa yhteiskunnassa jotta ei heillä nousisi "titteli" päähänsä asioiden päättämisessä.
Tälläkin hetkellä yksi ystäväni on joutunut psykiatriseen hoitoon väärin käsityksien takia.
Olen itse kokenut kaiken tuon nuorempana 7 vuotiaana, olen käynyt hoitojaksot sun muut läpi.
Koin kaikki toimenpiteet turhana ja se että minulta vietiin vapaus. Se ei ole kenenkään nuoren / lapsen edunmukaista että käy semmoista rumbaa lävitse.
Sitä paitsi, kun nuori joutuu lukitulle osastolle. Onko lääkärit / psykiatrit miettineet miten nuori reagoi lukituksi tulemiseen? Varsinkin jos ei ole mitään
ongelmia niinkuin väittävät. Nykypäivänä psykiatrit tulevat vain suoraan sanomaan päin naamaa että " minun mielestäni sinä kuulut hoitoon ".
Lähdin kirjoittamaan tätä sen takia että haluan että tähän leikkiin tulee loppu, sillä ystävääni kohdellaan väärin.
Ystävälläni on synnynnäinen munuaisen vajaa toiminta, jonka johdosta hän sai noin 7 vuotiaana munuaisen hänen äidiltään.
Kuvioihin tietenkin astuu lääkärit ja psykiatrit elinsiirräisen takia & elinsiirrännäis lääkkeet, joka on toki ymmärrettävää mutta rajansa kaikella.
Se ei tuomitse potilasta että hänellä ei olisi ystäviä saatika mitään muutakaan, niinkuin psykiatri väitti hänelle sanomalla 15 vuotiaalle nuorelle
päin naamaa " Ei se mitään jos sulla ei ole ystäviä, kerro vain mulle ei tarvise valehdella. Tyttö on sanonut että hänellä on kavereita ja poikaystävä.
Psykiatri kyseenalaisti " Hah, poika ystävä " tyyliin tuo, olisikin. Eikö se ole törkeätä sanoa 15vuotiaalle nuorelle ylipäänsä noin, vaikka onkin
elinsiirrännäis potilas? Ei edelleenkään merkkaa sitä että olisi ystävättä saatika muuta. Tytöllä on ollut koulunkäynti vaikeuksia johtuen siirrännäisestä
mutta ei sekään meinaa sitä että hän ei haluaisi käydä koulua jos on joutunut sairaalaan veriarvojen kohonneisuudentakia pitkin ikäänsä. Kun kesä koittaa nuorethan juoksevat pitkin ympäri ja lääkkeet saattavat unohtuu ottamatta juuri oikeaan aikaan, tunti kaksi sinne tänne ei ole kuolevaksi.
Lääkärit olivat huomanneet kesällä että lääkkeiden imeytymis arvot heittelehtivät juuri tuon ottamisen kanssa että ottiko tyttö klo 8 vai klo 10 aamulla
lääkkeet. Olivat huolestuneet siitä hieman, mutta ei meinaa edelleenkään että olisi jättänyt ottamati lääkkeitä, olisi itsetuhoinen / tappaisi itsensä.
Joulu koitti, uusivuosi tuli. Tytön veriarvot ylitti dialyysi rajan jonka johdosta tyttö joutui aattona sairaalaan. Sairaalassa ollessaan hänelle syötettiin lääkkeitä, pari veripussiakin meni ja viisi pussia kortisoonia. Saivat munuaisen arvon laskemaan 600, noin 300 viikossa. Jostakin syystä arvon laskeminen loppui ja jäi seisomaan siihen 300 joksikin aikaa. Tytölle vaihdettii tujummat lääkkeet ja tyttö alkoi syömään niitä sairaalassa. Jostakin ihmeen syystä munuais arvo nousi 350 jonka johdosta tehtii hätäinen päätös että tyttö ei syö lääkkeitä sairaalassa ollessaan. Hoitajat olivat sanoneet että tyttö ei syö mielellään lääkkeitä, jonka he perustelevat sen johdosta että kun lääkkeet tuodaan, tyttö on joko puhunut puhelimes tai jonkun muun kanssa. Lääkkeet siis jätetään pöydälle, tyttö on unohtanut muutamia kertoja ottaa lääkkeen jutellessaa jollekkin. Hoitajat ovat tulleet 15min kuluttua katsomaan söikö tyttö ne, jos ei ollut syönnyt he olivat sanoneet siitä. Tyttö oli vastannut että ainiin tai jotenkin muutoin, mutta kuitenkin ottanut. Tämän johdosta hoitajat olivat tehneet sen johtopäätöksen että ei syö, on itsetuhoinen. Psykiatri hyökkäsi potilaan kimpuun ja totesi potilaalle että minun mielestäni sinä kuulut hoitoon, tovin kulutta muutava päivä vierähtää eteepäin. Psykiatri tulee ilmoittamaan potilaalle että me siirräämme sinut toiselle osastolle. He siirsivät tytön psykiatriselle tarkkailuosastolle itsetuhoisuuden johdosta, ilmoittamatta vanhemmille vasta jälkeen että hän on täällä. Eikös tuossa kohtaan ole jo rikottuhieman lakia? viedä potilas noin vain ilmoittamatta vanhemmilleen yhtikäs mitään. Psykiatri oli saannut ylilääkäriltä 3päivän pikalähetteen kyseiselle osastolle itsetuhoisuus epäilyntakia jonka psykiatri oli vetänyt päästään ja valehtelemalla eteenpäin isommille tahoille. Eikö tässä ole jo jotain hämärää?`
Eikö lääkäreillä, psykiatreilla ole mitään rajoja toiminnalleen? Tyttö siis sijoitettiin psykiatriselle tarkkkailu osastolle joka oli jo täynä, osasto oli saannut tunnin varoitusajalla järjestää yöpaikka hänelle. He järjestivät pikaisen sängyn, ja pienet pahvi aidat ruokahuoneeseen hänelle. Onko se oikeudenmukaista, soveliasta? Ei omaa yksityisyytta, ei rauhaa vastakuin illalla. Ruokahuone jossa kaikki potilaat syövät, anorektikot & itsetuhoiset.
Kuvittele itsesi lukittuna ja "hullujen" joukossa jos on terve päästään. Kun tuommoiselle osastolle joutuu, alkaa varmasti tervekkin ihminen harkita itsetuhoisia ajatuksia, ainakin minä alkaisin jos joutuisin uudestaan kokemaan. Kaikki laitokset ovat kaksinaamaisia hoitonsa suhteen, kaikki herrat ketkä istuvat korkeammalla pallilla, uskovat psykiatrien ja lääkäreiden liirum laarumia, että hoitotepsii. Itselleni todettiin semmoinen diagnoosi kuin masennus oireinen käytöshäiriö 7-10vuotiaana, kaikkien yli 2-3kk kestävän hoitorumbien jälkeen. Vanhempani otti yhteyttä Ben furmanniin ja 20minuutin jutustelun ja papereiden lueskelun jälkeen furman kommentoi että diagnoosi on tekaistu, todennäköisesti lapsenne on vain ylivilkas. Sinne valui 3kuukauden tuska nuorena ja traumat päälle, kiitoksia yhteiskunta. Samoin meinaa nytten käydä viattomalle ihmiselle, vielä pahemmin vain
Tiedoksianto lappu luovutettiin vanhemmille ja nuorelle, kyseisessä lapussa luki 2 vaihehtoa jonka lääkärit ruksivat.
Ensimmäinen vaihtoehto: Mielisairas, Toinenvaihtoehto: Vakavaksi todettu mielisairauden käytöshäiriö. Eikö kolmatta vaihtoehtoa pitäisi olla?
Leimataanko tämän takia terveihminen sairaaksi?
Ps, kaikki tämä mitä olen lukenut tästä aiheesta tällä palstalla, viittavat että tässäkin tapauksessa tulee käymään niin että hänet viedään väkisin
pois vanhemmiltaan syyttä!
Uusien tietojenmukaan häntä ollaan siirtämässä hespeeriaan, eivät voi siirtää tietääkseni hespeeriaan ellei ole diagnoosia. Lääkärit olivat sanoneet että eivät ole löytäneet 3pv pikaisen itsetuhoisuus lähetteen aikana mitään psykiatrista vikaa, eikä muutakaan. Silti hänet sijoitetaan hesperiaan
On paljon tapauksia missä huostaanotetaan lapsia / nuoria väärin perustein, ja varsinkin liian hepposen perustein.
Pitäisikö tälle tehdä jotakin? Laskea heidän arvovaaltaansa yhteiskunnassa jotta ei heillä nousisi "titteli" päähänsä asioiden päättämisessä.
Tälläkin hetkellä yksi ystäväni on joutunut psykiatriseen hoitoon väärin käsityksien takia.
Olen itse kokenut kaiken tuon nuorempana 7 vuotiaana, olen käynyt hoitojaksot sun muut läpi.
Koin kaikki toimenpiteet turhana ja se että minulta vietiin vapaus. Se ei ole kenenkään nuoren / lapsen edunmukaista että käy semmoista rumbaa lävitse.
Sitä paitsi, kun nuori joutuu lukitulle osastolle. Onko lääkärit / psykiatrit miettineet miten nuori reagoi lukituksi tulemiseen? Varsinkin jos ei ole mitään
ongelmia niinkuin väittävät. Nykypäivänä psykiatrit tulevat vain suoraan sanomaan päin naamaa että " minun mielestäni sinä kuulut hoitoon ".
Lähdin kirjoittamaan tätä sen takia että haluan että tähän leikkiin tulee loppu, sillä ystävääni kohdellaan väärin.
Ystävälläni on synnynnäinen munuaisen vajaa toiminta, jonka johdosta hän sai noin 7 vuotiaana munuaisen hänen äidiltään.
Kuvioihin tietenkin astuu lääkärit ja psykiatrit elinsiirräisen takia & elinsiirrännäis lääkkeet, joka on toki ymmärrettävää mutta rajansa kaikella.
Se ei tuomitse potilasta että hänellä ei olisi ystäviä saatika mitään muutakaan, niinkuin psykiatri väitti hänelle sanomalla 15 vuotiaalle nuorelle
päin naamaa " Ei se mitään jos sulla ei ole ystäviä, kerro vain mulle ei tarvise valehdella. Tyttö on sanonut että hänellä on kavereita ja poikaystävä.
Psykiatri kyseenalaisti " Hah, poika ystävä " tyyliin tuo, olisikin. Eikö se ole törkeätä sanoa 15vuotiaalle nuorelle ylipäänsä noin, vaikka onkin
elinsiirrännäis potilas? Ei edelleenkään merkkaa sitä että olisi ystävättä saatika muuta. Tytöllä on ollut koulunkäynti vaikeuksia johtuen siirrännäisestä
mutta ei sekään meinaa sitä että hän ei haluaisi käydä koulua jos on joutunut sairaalaan veriarvojen kohonneisuudentakia pitkin ikäänsä. Kun kesä koittaa nuorethan juoksevat pitkin ympäri ja lääkkeet saattavat unohtuu ottamatta juuri oikeaan aikaan, tunti kaksi sinne tänne ei ole kuolevaksi.
Lääkärit olivat huomanneet kesällä että lääkkeiden imeytymis arvot heittelehtivät juuri tuon ottamisen kanssa että ottiko tyttö klo 8 vai klo 10 aamulla
lääkkeet. Olivat huolestuneet siitä hieman, mutta ei meinaa edelleenkään että olisi jättänyt ottamati lääkkeitä, olisi itsetuhoinen / tappaisi itsensä.
Joulu koitti, uusivuosi tuli. Tytön veriarvot ylitti dialyysi rajan jonka johdosta tyttö joutui aattona sairaalaan. Sairaalassa ollessaan hänelle syötettiin lääkkeitä, pari veripussiakin meni ja viisi pussia kortisoonia. Saivat munuaisen arvon laskemaan 600, noin 300 viikossa. Jostakin syystä arvon laskeminen loppui ja jäi seisomaan siihen 300 joksikin aikaa. Tytölle vaihdettii tujummat lääkkeet ja tyttö alkoi syömään niitä sairaalassa. Jostakin ihmeen syystä munuais arvo nousi 350 jonka johdosta tehtii hätäinen päätös että tyttö ei syö lääkkeitä sairaalassa ollessaan. Hoitajat olivat sanoneet että tyttö ei syö mielellään lääkkeitä, jonka he perustelevat sen johdosta että kun lääkkeet tuodaan, tyttö on joko puhunut puhelimes tai jonkun muun kanssa. Lääkkeet siis jätetään pöydälle, tyttö on unohtanut muutamia kertoja ottaa lääkkeen jutellessaa jollekkin. Hoitajat ovat tulleet 15min kuluttua katsomaan söikö tyttö ne, jos ei ollut syönnyt he olivat sanoneet siitä. Tyttö oli vastannut että ainiin tai jotenkin muutoin, mutta kuitenkin ottanut. Tämän johdosta hoitajat olivat tehneet sen johtopäätöksen että ei syö, on itsetuhoinen. Psykiatri hyökkäsi potilaan kimpuun ja totesi potilaalle että minun mielestäni sinä kuulut hoitoon, tovin kulutta muutava päivä vierähtää eteepäin. Psykiatri tulee ilmoittamaan potilaalle että me siirräämme sinut toiselle osastolle. He siirsivät tytön psykiatriselle tarkkailuosastolle itsetuhoisuuden johdosta, ilmoittamatta vanhemmille vasta jälkeen että hän on täällä. Eikös tuossa kohtaan ole jo rikottuhieman lakia? viedä potilas noin vain ilmoittamatta vanhemmilleen yhtikäs mitään. Psykiatri oli saannut ylilääkäriltä 3päivän pikalähetteen kyseiselle osastolle itsetuhoisuus epäilyntakia jonka psykiatri oli vetänyt päästään ja valehtelemalla eteenpäin isommille tahoille. Eikö tässä ole jo jotain hämärää?`
Eikö lääkäreillä, psykiatreilla ole mitään rajoja toiminnalleen? Tyttö siis sijoitettiin psykiatriselle tarkkkailu osastolle joka oli jo täynä, osasto oli saannut tunnin varoitusajalla järjestää yöpaikka hänelle. He järjestivät pikaisen sängyn, ja pienet pahvi aidat ruokahuoneeseen hänelle. Onko se oikeudenmukaista, soveliasta? Ei omaa yksityisyytta, ei rauhaa vastakuin illalla. Ruokahuone jossa kaikki potilaat syövät, anorektikot & itsetuhoiset.
Kuvittele itsesi lukittuna ja "hullujen" joukossa jos on terve päästään. Kun tuommoiselle osastolle joutuu, alkaa varmasti tervekkin ihminen harkita itsetuhoisia ajatuksia, ainakin minä alkaisin jos joutuisin uudestaan kokemaan. Kaikki laitokset ovat kaksinaamaisia hoitonsa suhteen, kaikki herrat ketkä istuvat korkeammalla pallilla, uskovat psykiatrien ja lääkäreiden liirum laarumia, että hoitotepsii. Itselleni todettiin semmoinen diagnoosi kuin masennus oireinen käytöshäiriö 7-10vuotiaana, kaikkien yli 2-3kk kestävän hoitorumbien jälkeen. Vanhempani otti yhteyttä Ben furmanniin ja 20minuutin jutustelun ja papereiden lueskelun jälkeen furman kommentoi että diagnoosi on tekaistu, todennäköisesti lapsenne on vain ylivilkas. Sinne valui 3kuukauden tuska nuorena ja traumat päälle, kiitoksia yhteiskunta. Samoin meinaa nytten käydä viattomalle ihmiselle, vielä pahemmin vain
Tiedoksianto lappu luovutettiin vanhemmille ja nuorelle, kyseisessä lapussa luki 2 vaihehtoa jonka lääkärit ruksivat.
Ensimmäinen vaihtoehto: Mielisairas, Toinenvaihtoehto: Vakavaksi todettu mielisairauden käytöshäiriö. Eikö kolmatta vaihtoehtoa pitäisi olla?
Leimataanko tämän takia terveihminen sairaaksi?
Ps, kaikki tämä mitä olen lukenut tästä aiheesta tällä palstalla, viittavat että tässäkin tapauksessa tulee käymään niin että hänet viedään väkisin
pois vanhemmiltaan syyttä!
Uusien tietojenmukaan häntä ollaan siirtämässä hespeeriaan, eivät voi siirtää tietääkseni hespeeriaan ellei ole diagnoosia. Lääkärit olivat sanoneet että eivät ole löytäneet 3pv pikaisen itsetuhoisuus lähetteen aikana mitään psykiatrista vikaa, eikä muutakaan. Silti hänet sijoitetaan hesperiaan
Vastaukset 6
Vanhimmat
Viranomaiset ovat huolissaan, kun maassamme on 15.000 kadonnutta nuorta, joista ei tiedetä, missä he ovat. He eivät ole koulussa, työssä, eivätkä viranomaisrekistereissä. Heidän olinpaikkaansa ei tiedetä. Ehkä he ovat juuri kertomasi kaltaisia nuoria.
Noiden kokemusten jälkeen jokainen nuori varmaan kokee oman turvallisuutensa kannalta parhaaksi jäädä varjoihin ja viranomaisten ulottumattomiin. Keskuudessamme kulkee 15.000 nuorta varjoissa, koska he kokevat olevansa siten paremmassa turvassa. He eivät halua tulla enää nähdyiksi, enkä ihmettele.
Joudun huolehtimaan lapseni lisäravinteiden ottamisesta aamuin illoin ja tiedän tarkkaan, että juuri tuollaista se on. Äiti antaa vitamiinit viereen pöydälle ja jos ei jää seisomaan ja katsomaan niiden ottamista, niin helposti ovat siihen pöydälle unohtuneet.
Eikä todellakaan ole kyse mistään itsetuhoisuudesta!
Aina löytyy psykiatreja, jotka ovat oman oppinsa sokaisemia ja näkevät vaikeita oireita sielläkin, missä niitä ei todellakaan ole.
Olen aloittajan kanssa ihan samaa mieltä, että psykiatrien valtaa pitäisi rajoittaa ja heidän "oppinsa" pitäisi kyseenalaistaa monessakin mielessä. En ymmärrä, miksi siihen ei ole Suomessa puututtu jo aikaa sitten, koska osa psykiatreistamme sovaltaa lasten ja nuorten hoidossa oppeja, jotka muussa maailmassa on hylätty jo 50 v sitten.
Ystäväsi vanhemmat voisivat tehdä valituksen Terveydenhuollon Oikeusturvakeskukseen, TEO:oon aiheettomasta psykiatrisesta hoidosta ja siitä johtuvasta vapauden riistämisestä.
mutta päätös oli, että sairaala on toiminut normaaleiden käytäntöjen ja toimintaperiaatteiden mukaan. Mitään väärää ei ole tapahtunut hoitoketjussa. Ja kuitenkin hoito on vaurioittanut lasta ja vanhempia, vauriot seuraavat meitä loppuelämämme.
Vaikka kuvailin lapsemme pahaa oloa ja käyöstä osastolla, laitoin vanhemmista kirjoitettuja vääriä lausuntoja valitukseen, eivät ne merkinneet mitään. Valitusviranomaiset tutkivat vain järjestelmää, eivät ihmisiä.
Havaintosi nuorten häviämisestä on todella tärkeä ja viisas. Koeta laittaa sama ajatus suurimpien lehtien mielipidepalstalle, että mahdollisimman moni se tajuaisi, Hesari, Aamulehti, Keskisuomalainen tulee tässä mieleen.
Saman havainnon on varmaan tehnyt moni muukin, joten ihan hyvin kuka vaan, jolla on kontakteja tai halua, voi kirjoittaa siitä lehtiin.
Tähän liittyen, minusta ajatus etsijöiden jalkautumisesta fyysisti hakemaan kadotettuja "sieluja" nuorisotiloista yhteiskunnan piiriin on epäonnistunut ajatus ja johtanee siihen, että nämä varjojen nuoret kokevat viranomaisten jahtaavan heitä. Lopputulos on se, että ensimmäisen kerran kun etsijät jalkautuvat nuorisotilaan he karkoittavat varjojen nuoret sieltäkin lopullisesti maan alle. Varsinkin, jos aletaan muilta nuorilta pyytämään ilmiantoja tyyliin, tiedätkö jonkun syrjäytyneen nuoren, mikäs sen nimi on, mistä me löydetään hänet, kerro, oi kerro ihmeessä vain siten voit auttaa, se on velvollisuutesi. Näin he eivät sitten ole edes ikätovereidensa kanssa tekemisissä. Pitää ymmärtää, että aloituksessa kerrotun kaltaisia kokemuksia on monilla nuorilla, eikä heille siten tämä maa näyttäydy vapaana demokratiana vaan pelottavana totalitarismina. Etsijöiden ilmaantuminen hakemaan heitä kaduilta ja kujilta pönkittää tätä mielikuvaa entisestään. He lähtevät aivan takuulla karkuun.
Kyse ei ole siitä, etteikö nämä nuoret tietäisi mitä yhteiskunta tarjoaa, heillehän on tarjottu aloituksessa kuvatut kokemukset nimenomaan yhteiskunnan viranomaisten ja auttajien taholta.
Etsijäajatus on kuolleena syntynyt ja kuopattaneen piankin, kuten muutkin älynväläykset. Vähän aikaa sitten työvoimatoimiston tantat jalkautuivat yksityisiin firmoihin etsimään työpaikkoja. Telkkarissa oikein näytettiin kuinka tanttapartio säntäili baareihin ja pieniin nyrkkipajoihin, ja tottakai piti yksi onnellinen onnistunut tapaus sitten esitellä suurena saavutuksena. Vieläkös tantat ramppaa firmoja läpi? Tuskin.