siis pienillä ikäeroilla. Mitä hoitovälineitä yms olette kokeneet hyviksi? Esim. tuplarattaat. Minkä koette haastavana normaali arjessa? Meidän lapsille on tulossa 1,1v ikäero ja haluaisin etukäteen tietää haasteista ja kuulla kokemuksia. Asutaan kerrostalossa, kolmannessa kerroksessa ja uskon sen ainakin olevan yksi "ongelma". Saako esikoisenne nukuttua samassa huoneessa heräilemättä kuin vauva? Mitä ratkaisuja olette tämän suhteen tehny?
Kirjoitelkaa kaikkea aiheeseen liittyvää ja laittakaa ikäero näkyville.
Kirjoitelkaa kaikkea aiheeseen liittyvää ja laittakaa ikäero näkyville.
Vastaukset 5
Vanhimmat
meillä kans ekan ja tokan ikäero on 1v1kk.
Mun mielestä hieno juttu ollu ihan alusta asti ja tunne vain varmistunu kun ovat kasvaneet (nyt poika 5v ja tyttö 4v)ja ovat toistensa parhaat kaverit!
Ja silloin kun molemmat olivat pieniä niin nukkuivat samaan aikaan päikkärit, joten äitikin sai hengähdystauon ja juoda teetä rauhassa tai levätä jos olin väsyny.
Ja kun on pienellä ikäerolla niin esikoisellakaan ei oo niin ihmeellisiä leikkejä joita vauva ei vois tulla katsomaan/sotkemaan. (Nyt esim kun vanhemmat ovat siis jo 4 ja 5 ja kuopuksemme 1v5kk, niin useeesti menee huoneen ovi kiinni pienimmän nenän edestä kun halutaan rauhassa piirtää/askarella/rakentaa/leikkiä).
Päivärytmi oli samanlainen siis molemmilla (ei nyt tietty ihan vauva aikana, mutta kun nuorempi oli 3kk niin alkoivat molemmat nukkua pitkät unet samaan aikaan ja sitten vauva vielä aamu ja iltaunet).
Nukuttiin kaikki samassa huoneessa, kun asuttiin silloin kaksiossa niin vaihtoehtoja ei ollut. Mutta hyvin meni eikä esikko herännyt vauvan ääntelyihin.
Tuplarattaat oli ehdoton juttu. Meillä on koira, joten lenkitys sujui ongelmitta kun molemmat lapset sai rattaisiin. Mulla oli vierekkäin istuttavat joissa erikseen säädettävät selkänojat. Näin ollen vauva oli aina makuuasennossa ja jos esikoinenkin väsyi sai hänetkin kunnolla lepäämään. Käsittääkseni peräkkäin istuttavissa rattaissa edessä olevaa ei saa makuuasentoon.
Haastavinta mulle ehkä oli se että tajusin levätä silloin aina kun sihen oli mahdollisuus(lasten päiväunet)enkä maannut netissä, kestittänyt vieraita yms. sillä olin paljon yksin lasten kanssa koska rakensimme samaan aikaan taloa kun kakkonen syntyi ja mies oli siis siellä lähes kaiken liikenevän vapaa-ajan minkä 3-vuorotyöstään pystyi.
Mutta onneksi olkoon teille vauvoista =)
oli aikoinaan kova sana. Siinä kunnon laidat. Ja tikkaat tietty. Meilläkin oli ne tupla rattaat. Ja asuttiin kaksiossa, kolmannessa kerroksessa, ei hissiä.
Muistan, että ostin sukkiksia ilman jalkaterää, sit oli sukkia niiten kanssa, joten kävivät molemmille, vaikka oli hiukka pituuseroa.
Kyllä mekin nukuttiin kaikki siinä samassa huoneessa, eikä se ollut ongelma. Kissa oli, ennenkuin se oppi hiljaseksi, ja olemaan herättämättä lapsia. (mutta oppihan se sen aika äkkiä, kun sitä heitti aina tyynyllä kun se alkoi aamuyöstä naukua) (Kissa eli 20vuotiaaksi, ja oli lasten paras kaveri.)
Luin vahingossa otsikon väärin,"Tarjolla kaksi pientä lasta.." :))
Ajattelin että uhma-ikäisten äiti on kyllästynyt jälkikasvuun..
en mä kuitenkaan vielä niin kyllästynyt ole että alkaisin netissä mussujani tarjoamaan parempaan kotiin :D
että ensinnäkin jos toinen vielä tuttipulloilee niin pullot eri kokoa jotta erottaa heti siitä kummman on. Sama tutteihin..
Vaikka noin pieni ei periaatteessa osaa olla mustis niin silti siirsimme kaiken isolta pienelle niin että ei mennyt suoraan vai tavara oli aina hetken käyttämttä esim pinnis jne. Lapsen muisti kun on onneksi aika lyhyt..
Tuplat meillä oli ainakin ja emme muuten olisi jalan päässeet mihinkään. Isompi nukkui ratasosassa ja pieni kantokassissa omalla puolellaan. Meillä siis sellaiset vanhanmalliset joissa oli tavallaan kaksi ratasosaa vierekkäin ja niihin kantokopat. Ne oli vaan todella leveät ja kulku joihinkin paikkoihin mahdoton esim ovissa. Nykyiset menee kaikki oikeastaan mihin vain.
Muutenkin omat paikat ja omat tavarat on aika pop sillä isompi oppii koko ajan enemmän ja kaiken jakaminen ei aina ole kivaa. Toisaalta kun tuntee esim omat lakanat niin niiden perässä menee oudompaankin petiin jne...
Hyvä päivärutiinin runko pelastaa myös. Aamulla sama järjestys hommiin jne mutta ei mikään minuuttiaikataulu kuitenkaan.
Niin ja me nukuttiin kyllä kaikki samassa huoneessa. ikinä ei isompi herännyt kuten lapset ei useinkaan tee. Yleensähän kun pieni lapsi nukahtaa niin se nukkuu aamuun asti. Jos j akun vauva valvoi ja itki niin olihan sille miehellekin annettava unirauha eli minähän se nyytti kainalossa poistuin paikalta. Treenimielessä meillä oli jo sellainen jatkettava sänky odottamassa leikkihuoneessa ja siinä nukutettiin isomman päiväunet.
Niin ja ikäero oli kutakuinkin 1v 4kk.