Mitä tehdä, kun tunne olevani aivan kamalan ujo ja pelokas ihminen, tarkkailen itseäni kamalan kriittisesti ja tuntuu aina että näytän tai vaikutan tyhmältä. Saatan punastuakin ihan melkein mistä tahansa. Julkisella paikalla on joskus vaikea olla, koska mietin jatkuvasti miltä näytän, onko minussa jokin vikana, teenkö jotain väärin... pelkään jopa suurien kaupunkien julkisia liikennevälineitä koska en tiedä miten niissä toimitaan ja tunnen itseni typeräksi.
Kaikki tämä on sinänsä ristiriidassa sen kanssa mitä syvällä sisimmässä tunne olevani ja mikä on sitä "oikeaa minua". Koen, että nämä piirteet estävät paljon piirteitä pääsemästä esiin. Koen sisimmältäni olevani menevä, seikkailunhaluinen ja halukas tutustumaan ihmisiin, mutta pelot ja ahdistus jotenkin painavat mut kasaan, ja lopulta huomaan olevani vain varjo siitä mitä tunnen oikesti olevani. Se ahdistaa, tuntuu että koskaan ei pysty antamaan itsestään kaikkea.
Psykologin luona olen jutellut, en niinkään tästä, vaan muista asioista, mutta siellä on ehdotettu ahdistuslääkettä. Pelottaa vaan, ku kuvittelen jotenkin että kohta jo olen jossain lääkekoukussa enkä osaa elää ilman niitä. Auttavatko ahdistuslääkkeet noihin pulmiin mitä ylempänä kuvailin? Tahtoissin todella pystyä olemaan oma itseni :( Olen muuten 18v.
Kaikki tämä on sinänsä ristiriidassa sen kanssa mitä syvällä sisimmässä tunne olevani ja mikä on sitä "oikeaa minua". Koen, että nämä piirteet estävät paljon piirteitä pääsemästä esiin. Koen sisimmältäni olevani menevä, seikkailunhaluinen ja halukas tutustumaan ihmisiin, mutta pelot ja ahdistus jotenkin painavat mut kasaan, ja lopulta huomaan olevani vain varjo siitä mitä tunnen oikesti olevani. Se ahdistaa, tuntuu että koskaan ei pysty antamaan itsestään kaikkea.
Psykologin luona olen jutellut, en niinkään tästä, vaan muista asioista, mutta siellä on ehdotettu ahdistuslääkettä. Pelottaa vaan, ku kuvittelen jotenkin että kohta jo olen jossain lääkekoukussa enkä osaa elää ilman niitä. Auttavatko ahdistuslääkkeet noihin pulmiin mitä ylempänä kuvailin? Tahtoissin todella pystyä olemaan oma itseni :( Olen muuten 18v.
Vastaukset 6
Vanhimmat
suoraan mistä kenkä puristaa,niin saat apua.
Ahdistuslääkkeet helpottavat oloasi eikä niistä pillerikoukkuun jää.Nuoren ihmisen epävarmuutta itsestään tuo on.Tsemppiä.
Moi! Unohda noi jutut "että jään koukkuun rauhoittaviin". Se on jäävuorenhuippu, ketkä käyttävät väärin niitä. Ei tarvitse elää sen 5% mukaan, jotka käyttävät lääkkeitä väärin. 95% käyttää oikein ja suurin osa saa niistä erittäin hyvän avun. On vain tosi asia, että jotkut meistä joutuu käyttämään jopa koko loppu elämän niitä joko tarvittaessa tai jatkuvasti kyetäkseen normaaliin elämiseen. Tarvittavana on erittäin pieni mahdollisuus jäädä niihin koukkuun ja jatkuvassa käytössä niistä pääsee eroon laskuohjelman avulla. On tietysti lääkkeitä, joihin ei jää koukkuun, mutta niillä on sitten toisenlaisia ikäviä haittavaikutuksia. Nykyajan rauhoittavat ovat oikein käytettynä hyviä lääkkeitä. Ennen vanhaan käytettiin barbituraatteja rauhoittavina ja niillä oli paljon haittavaikutuksia ja erittäin vaikea päästä eroon, mutta nykyään niitä ei käytetä kuin sairaala olosuhteissa unilääkkeenä (CHL maailman vanhin unilääke) Jos lähtökohtana on vaikea ahdistus tai jännitys, joka painaa päälle joka päivä, niin bentsot ovat hyviä lääkkeitä. Voin vakuuttaa, että elämäsi muuttuu normaaliksi, kunhan käytät lääkärin ohjeen mukaan ja käyt myös samalla lääkärillä tietyin väliajoin. On tietysti hyviä uusia masennus lääkkeitä, jotka auttavat joillekin ja niin on hyvä. Ei tietenkään pidä unohtaa keskusteluja ammattilaisten kanssa. Keskustelut+lääkkeet on hyvä kombinaatio. Ilman apua elämäsi saattaa muuttua painajaiseksi, enkä halua pelotella vaan kokemuksesta tiedän. Vuosien kokemus ahdistushäiriöiden hoidosta. Olet kyllä nuori ja kasvamassa aikuiseksi, joka voi olla oireidesi takana, mutta helpotustahan sinun on saatava. Toivottavasti pystyisit käymään koulua ja saamaan ammatin ilman tuskaisuutta. Suosittelisin lääkäriin menoa ja siellä suunnittelette apua sinulle.
Se on kyllä totta et nyt tämän viimesen lukiovuoden aikana tilanne on kärjistynyt kun tuntuu että on niin suurten valintojen ja muutosten edessä, ja tuntuu kun kaikki tuttu ja turvallinen hiljalleen katoais ympäriltä.
Vaikean tästä tekee vielä sekin kun on niin hankala hyväksyä jotenkin että lääkkeet saattais olla oikea valinta mulle, kun yleensä oon ajatellu olevani ihan kunnossa ja eläväni aivan normaalia elämää. Pelottaa ajatus jo siitäkin että miten tilanne on voinu tähän mennä.
en tiedä puhuitko nyt rauhoittavista lääkkeistä. satun tietämään sen että lääkkeisiin voi jäädä myös "henkisesti koukkuun" ja fyysisen riippuvuuden ja henkisen riippuvuuden välimaille myös. itse en ikinä suosittelisi kenellekään lääkitystä, enkä ikinä enää suostuisi ottamaan lääkkeitä vaan mielummin menisin laitokseen jos olisi tarvis :) paras on kohdata heti ongelmat ja päästä niistä yli. lääkkeiden käyttö vain viivästyttää vaikeiden asioiden kohtaamista. ethän ikuisesti voi syödä lääkkeitä, joskus joudut kohtaamaan pelon. puhun siis nyt sellaisita ihmisistä, ketkä eiväto ole "sairaita", eli kenellä ei ole mitään mielisairautta, vaan ovat kenties vain hieman masentuneita ja pelokkaita.
minulla on kaveri joka on käyttänyt mielialalääkketä jo lähes 10 vuoden ajan. hän yrittää päästä niistä irti lääkärin avustuksella muttei pääse, koska aina valahtaa taas pohjalle ja pitää aloittaa taas uudelleen lääkkeet. tuon ihmisen elämä on yhtä vuoristorataa ja pelkään ettei hän ikinä pääse kiinni "normaaliin arkeen" ilman lääkitystä.
Moi!
Suon toki kaikille mielipiteenvapauden, mutta valitettavasti, olen kohdannut yli 20.v. aikana niin paljon sairaalloisesti tuskaisia ja ahdistuneita, joille ainut apu on saatu lääkkeistä ja keskusteluista. Toki lievemmissä tapauksissa ne kuuluvat elämään ja ei tarvitse käyttää mitään lääkitystä. On väärin jättää käyttämättä nykyaikaiset hyvät hoidot, joita olen tässä yrittänyt tuoda esiin. Ahdistuksen tasoja on monia ja välillä elämään kuuluu ahdistusta, jännittämistä ja unettomuutta, jotka menevät itsestään ohi. Nämä ovat ns.terveeseenkin elämään kuuluvia asioita. Tämän päivän psykiatrit ovat kovia ammattilaisia, jotka punnitsevat onko lääkitys tarpeen vai ei. On väärin tuomita ihmisiä, jotka käyttävät lääkitystä saadakseen normaali elämän takaisin, eikä jää vuosikausiksi kotiin ja kaikki sosiaalinen elämä jää, koulua ei pysty käymään ja on sairauden vanki. Tässä kirjoitan niistä ihmisistä, jotka eivät pysty kohtaamaan pelon kohteita, vaikka kuinka yrittäisivät. Jokainen tekee tietysti itse ratkaisut. Olen nähnyt niin monia ihmisiä, joille lääkkeet ovat olleet pelastus esim. suicidilta. Puhut ystävästäsi, joka on syö mielialalääkkeitä, hän mitä todennäköisin tarvitsee niitä.(tuntemattani tapausta). Monet joutuvat syömään koko loppu elämän lääkkeitä, vaikka verenpainetautiin. Ei pelotella vaikeuksissa olevia, koska heillä on jo elämän hallinnassa tarpeeksi tekemistä. Sinä kirjoitit elämään normaalisti kuuluvista ylä-ja alamäistä, joihin ei tietenkään tarvitse syödä lääkkeitä. Jos nyt joskus on vaikeaa, se on normaalia. Minä katson asiaa vaikeista kuukausia, vuosia kestäneestä ahdistuksesta tai jännityksestä, joita voidaan nykyään hoitaa hyvin. Vain otettu lääke auttaa. Onneksi Suomessa saa itse päättää, miten yrittää selvitä. Paitsi, jos ihminen ei itse kykene siihen, mutta silloin puhutaan vaikeasti sairaasta masennuksesta tai muusta psyykkisestä sairaudesta. Pitää ottaa huomioon, että kuinka vaikea sairaus on, mutta ahdistuksesta kärsivät hoidetaan yleisesti avohoidossa. On tietysti poikkeuksia, jotkut haluavat sairaalaan, vaikka selviäisivät muutenkin. On tärkeää aloittaa hoito, vaikka tk-lääkärin kanssa, jottei tilanne pääse liian pahaksi. Nämä ovat vain vinkkejä vaikeuksissa oleville ihmisille, mutta jokainen tehköön omat päätöksensä. Yritetään erottaa normaaliin elämään kuuluvat asiat ja suunnatonta tuskaa aiheuttavat asiat. Kunnioitetaan ihmisten päätöksiä käyttääkö lääkkeitä vai ei!
MOI!
Mietippä uudelleen kirjoitustasi. Ihmiset tarvitsevat lääkkeitä, kuka mihinkin vaivaan. Sanot meneväsi mielummin laitokseen. En tiedä, mitä laitosta tarkoitat, mutta jos tarkoitat psykiatrista osastoa. Siellä kyllä joudut syömään lääkkeitä varmasti halusit tai et. Masennus ja ylipelokkuus ovat kyllä mielisairauksia. Se on ihme, että masennuksesta on tehty hieno asia( milloin kukakin julkkis kertoo masennuksestaa. Masennus vaikeimmillaan on erittäin paha mielisairaus ja vielä hoitamattomana on suuri vaara kuolla. Paras kohdata ongelmat on pahinta, mitä voit sanoa mielenterveys sairauksista kärsiville. Ehkä sinä puhut normaaliin elämään kuuluvista ongelmista. Valitettavasti masennus on yksi ryhmä, jotka haluavat pois täältä. Masennuksen hoidossa lääkkeet ovat erittäin tärkeitä.