Onko täällä muita Jaska Jokusia?
kun siis miten elämä on kulkenut aina, niin en vaan oikeen pysty uskomaan että yksikään nainen josta minä todella välitän oikeasti taasen välittäisi minusta ,vaikkei minussa todellakaan älyttömästi vikaa ole... eikä tavoitteenikaan ole mielestäni kovin korkeat.
mutta niin asiat vaan aina menee, enkä voi sanoa että olen vaan pessimistinen, olen yrittänyt tosi paljon ja näin mutta kaikki menee aina päin mäntyä.
Rahallisesti ei ole mitään ongelmaa, onnetar suosii niissä hommissa, mutta kai sitten rankaisee toisissa.
Olen miettinyt että jos antaisin kaikki pienet säästöni pois niin saisinko silloin vastarakkautta.
Yksi päivä tässä faijani itki minulle autossa, ITKI että viedään vuokra-auto yhdessä takaisin koska siellä parkkipaikalla oli epäilyttävää porukkaa.
Olenko faijani faija? Missä on minun faija?
Oikeasti joskus tuntuu siltä että onko tämä jotain sairasta komediaa koko elämä.
Rakastan yhtä naista, en pysty uskomaan että tämä välittää, se ei vaan ole mahdollista että saan kokea mitään sellaista. Että hän ikinä voisi kuvitella minua edes suutelevansa tai kepillä koskea.
Uskon että oli vaan muita asioita, jotka esti koko homman. Uskon että luin täällä minulle suunnatun viestin, mutta nyt taas uskon että sen on pakko olla yksi miljoonasta mahdollisuus, kirjoitettu jollekin toiselle. KOSKA NIIN KÄY AINA. Tiedän että järjestetty pudotus taas, HAHHAH! ENPÄS MENNYT LANKAAN!
Mutta jos näin olisi niin paras minun pysyä kaukana. Jää nainen vielä dösän alle tai jotain.
En tiedä, uskon kylläkin että kaikki menee ihan hyvin,rakennan nyt omaa elämää, mutta pelkään...
Mitä mahtoi Jaska Jokusesta kasvaa?
saiko pienen punatukkaisen tytön
kun siis miten elämä on kulkenut aina, niin en vaan oikeen pysty uskomaan että yksikään nainen josta minä todella välitän oikeasti taasen välittäisi minusta ,vaikkei minussa todellakaan älyttömästi vikaa ole... eikä tavoitteenikaan ole mielestäni kovin korkeat.
mutta niin asiat vaan aina menee, enkä voi sanoa että olen vaan pessimistinen, olen yrittänyt tosi paljon ja näin mutta kaikki menee aina päin mäntyä.
Rahallisesti ei ole mitään ongelmaa, onnetar suosii niissä hommissa, mutta kai sitten rankaisee toisissa.
Olen miettinyt että jos antaisin kaikki pienet säästöni pois niin saisinko silloin vastarakkautta.
Yksi päivä tässä faijani itki minulle autossa, ITKI että viedään vuokra-auto yhdessä takaisin koska siellä parkkipaikalla oli epäilyttävää porukkaa.
Olenko faijani faija? Missä on minun faija?
Oikeasti joskus tuntuu siltä että onko tämä jotain sairasta komediaa koko elämä.
Rakastan yhtä naista, en pysty uskomaan että tämä välittää, se ei vaan ole mahdollista että saan kokea mitään sellaista. Että hän ikinä voisi kuvitella minua edes suutelevansa tai kepillä koskea.
Uskon että oli vaan muita asioita, jotka esti koko homman. Uskon että luin täällä minulle suunnatun viestin, mutta nyt taas uskon että sen on pakko olla yksi miljoonasta mahdollisuus, kirjoitettu jollekin toiselle. KOSKA NIIN KÄY AINA. Tiedän että järjestetty pudotus taas, HAHHAH! ENPÄS MENNYT LANKAAN!
Mutta jos näin olisi niin paras minun pysyä kaukana. Jää nainen vielä dösän alle tai jotain.
En tiedä, uskon kylläkin että kaikki menee ihan hyvin,rakennan nyt omaa elämää, mutta pelkään...
Mitä mahtoi Jaska Jokusesta kasvaa?
saiko pienen punatukkaisen tytön
Vastaukset 10
Vanhimmat
kyllä susta voi joku nainen tai jopa se tietty voi välittää. Miksi ajattelet, ettei hän muka välittäisi?
koska on sanonut asioita ja käyttäytynyt niinkuin ei välittäisi. Ei ole kukaan tyttökään koskaan sanonut, osoittanut että välittäisi. Ehkä olen vaan tyhmä enkä tajua.
Mutta miten tahansa asian ajattelee, ei mitään ikinä koskaan tapahdu, niin se vaan joskus menee.
En kerro kellekään tunteistani niin eivät enää selän takan naura enempää.
Kyllä minusta naiset välittää, tiedän ja uskon niin,vaan ne joista en itse välitä.
ei tätä kannata kyllä vissiin lukea. Tajusin vaan että kai masennuksen heijastuksia.
Asiathan on ihan vaan asenteista kiinni, miten ne näkee...
Aamupäivällä oli kaikki loistavasti, elämä mahtavaa... serotoniini jossakin välissä heikkeni, nyt ajatukset taas yhtäkkiä ihan muuta.
Pitäis päästä tästä urheilemaan muttei ole verkkareita mukana, jos otan kalanmaksaöljyä ja teen vatsoja kesää varten
http://www.youtube.com/watch?v=iWxM995gDDA
Kyllä lähtee!
v*ttu mä olen vähän outo jätkä
lausetta "En tiedä mitä tuntea, mitä ajatella."
Etenkin yksi kirjoittamasi juttu kosketti niin syvälle sisälle, että koskaan en olisi uskonut, että niin syvälle voisi vielä osua.
Mutta toisaalta.. yksi miljoonasta. Niinpä. Pelkkää harhaa tämäkin vaan, pelkkä pudotus.
mantroja!
Annat psyykellesi aivan vääriä vihjeitä ja kehoituksia! Käännä jokainen negatiivinen ruikutuksesi nurin päin!
Siis: Kyllä hän voi minusta välittää! Miksei muka voisi välittää? Minussa on paljon hienoja ominaisuuksia, joskin joitain huonojakin, mutta kaikkineni ihan tykättävä pakkaus!
Missä ennen ruikutit "ei" , sano kaikkeen KYLLÄ ja iloisesti virnistäen MIKSEI? Usko pois, toistettuna tehoaa!
Halusin vain kertoa tarinan. Älä pidä huonompana itseäsi. Olin aiemmin itse todella varma itsestäni ja tulijoita olisi ollut vaikka joka sormelle. Miehet suunnilleen taisteli siitä kuka mut saa.(ahdistavaa).
Välttelin miehiä ja silti haukuttiin että olen kaikkien kanssa. Naiset haukkui kateudesta ja miehet sen vuoksi kun en antautunutkaan kenellekkään.
Yhden rentun matkaan kuitenkin lähdin ja muutettiin yhteen, perustettiin perhettä, mentiin naimisiin. Mies oli alkoholisti. Jatkuvan alistamisen ja osittain väkivaltaisen suhteen aikana siirryin uuteen työpaikkaan jossa kohtasin maailman suloisimman miesihmisen. Laitoimme yhtä pytinkiä pystyyn. Hän seisautti minut pelkällä katseella ja ihanalla olemuksellaan. Kiinnostusta oli molemmin puolin, mutta ujoja kun on molemmat ja molemmat elivät ns."hyvässä suhteessa", kaikki jäi yhteen pikatapaamiseen työn ulkopuolella ja yhteen suuteluhetkeen.
Niin paljon halusin tarrata hänen kädestään kiinni ja lähteä mukaan, mutta en pystynyt...minä maailman varmin ihminen olinkin täysin jalaton ja heikko hänen edessään.
Muutamia viestejä, pikaisia tapaamisia työn yhteydessä, mutta ei sanaakaan minun suustani vaikka sydän tuntui hyppivän kurkusta ulos pelkästä hänen katseestaan. Olin rakastunut ensimmäistä kertaa hyväluontoiseen ihmiseen, kun aina ennen olin tuijottanut vain ulkoista kuorta. Hän on maailman komein ja ihanin silmissäni, sydämessäni. Enkä aiemmin välttämättä olisi edes katsellut häntä sillä silmällä.
Yhteydenpito loppui pakon edessä kun tämä 1 renttu sai tietää ja mäiski minua päin näköä. En uskaltanut enään. Olin alistettu, poljettu maahan.
Kyseinen mies eí ymmärtänyt miksi vaikenin ja pieninkin yhteydenpito hiipui. Pelkäsin henkeni sekä hänen henkensä puolesta. Siksi vaikenin.
Yhä edelleen ajattelen sitä ihmistä, RAKASTAN HÄNTÄ ja etsin ulospääsyä rentusta keinolla millä tahansa.
Olen jumissa täällä ja jumissa ihmiseen joka väärinkäsitysten vuoksi ei koskaan tule olemaan omani vaikka eniten sitä tässä maailmassa toivonkin.
Työpaikankin vaihdoin vain siksi että en kestäisi sitä kun murenen ja hajoan pirstaleiksi hänen edessään. Olen ihmisraunio joka juuri ja juuri saa hoidettua lapset, työn ja kodin.
Joten jos minusta maailman varmimmasta ihmisestä tuli ihmisraunio, niin ehkä sinulla käy päinvastoin ja asiat alkavat kiertämään sitä mäntyä jota päin kaikki on joskus aiemmin mennyt.
Potku peballesi (ja minunkin) niin ehkä jotain saadaan aikaiseksi eiköstä juu?
Sinulla on joku jota rakastat , minullakin on, mutta en tiedä kohtaammeko enään sillä rakkauden valtatiellä ja se koskee niin paljon...
t: 1 punatukkainen 02-arealta
Potkuja pebaan ja tsemppiä!
Kunpa elämän vastoinkäymiset aina olisikin sellaisia että voi kääntää huumoriksi, mutta
joskus kaikki vaan voi myös olla yhtä helvettiä ilman mitään kaunisteluja. Toivottavasti löydät sen ulospääsyn
ja minäkin yritän päästä omasta entisestä ajatusmaailmasta joka oli täysin vääristynyt eri asioista johtuen ja välillä sinne valitettavasti palaa...
mutta yksin ei kaikkea pysty selvittämään.
Tie ulos on usein muiden ihmisten kautta
lisättävä vielä, että se oli vaan oma harhatunne, että jokin tuossa olisi koskenut syvälle.
Ja olet ikävä kyllä oikeassa siitä haluttomuudesta koskea edes kepillä. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin se ei johdu sinusta vaan kaikesta ympärillä ja siitä mitä olet valinnut ja miten vähän olet koskaan oikeasti ajatellut minua.
Olen pahoillani, että joudut kokemaan noin isäsi kanssa. Se vaikuttaa varmasti sinuun paljon. Mutta yritä ajatella vaikka sitä, että jos hän on kokenut elämässä jotakin sellaista, joka nousi siinä tilanteessa pintaan. Ja sinussa on sitten jotakin turvallista yleisestikin. Ja olet tärkeä hänelle.
Ja tuo viimeinen kysymys... siihen vastasit jo itsekin. Se vastaus, jolla valitsit sen miten se tarina päättyy, on: "rakennan nyt omaa elämää".
Ei se ole epäselvää edes naapurin kissalle mitä kävi kun Jaska Jokunen hylkäsi sen tytön.
Ja luulen, että kun sen tytön päälle oli syljetty tarpeeksi pahasti, niin sitä ei enää edes kiinnostanut muistaa sitä poikaa. Sitä, joka välitti vain jostain toisesta.
Ei.
.....mitä mä elämällä, ku ei elämäkään musta.....
mä sanoin joskus sulle, et epäonnee on pakko olla elämäs, koska muuten ei onni tuntuisi millekään. sä vastasit: nii, oleks oikeasti tota mieltä?