minua ärsyttää se, että ihmiset välittävät... tai siinä mielessä ärsyttää, että mulle ei saa tapahtua mitään, ettei heille tulisi paha olo... minua ärsyttää kun minusta välitetään "itsensä" takia. eli en saa kuolla, etteivät he alkaisi suremaan... onko kukaan ajatellut koskaan samoin? entä olenko ihan päätön? entä onko itsemurha mielestänne itsekästä? jos ajatellaan vain itsensä ja läheisten kannalta. minusta ei... jokainen kuitenkin elää vain itsensä takia.
Olenko outo?
omituinen tyttönen
8620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin, onhan se tavallaan itsekästä, että haluaa että toiselle ei satu mitään. Silloin jos läheiselle sattuu jotain itselle tulee kamala olo.. Tavallaan se on itsekästä, tavallaan ei.. Koska jos ei oikeasti välittäisi siitä läheisestä niin ei tulisi paha olo. Koska välittää, niin suree että esim. Miten se nyt niin nuorena kuoli tms. Tai että olikohan sillä kovat kivut ennen kuolemaa tms. ja jos ystävä kuolee niin voi jäädä ihan yksin..
En ittekkään tajua mitä selitän... Itsemurha ei ikinä kannata, koska elämä tulee muuttumaan, eikä kurjuus ikuisuutta kestä. Kun menee uuteen kouluun tai työpaikkaan tai muuttaa, niin elämänlaatu voi kohentua tosi paljonkin. Jos on vasta alaikäinen, niin kaikki on vielä eessä! ihan oikeesti. kun muuttaa kotoa, niin asiat muuttuvat eikä ole niin kurjaa enää, saa uusia ystäviä jne. Kun perustat perheen, niin elämä muuttuu. ..
Tavallaan myös kaverina olo on itsekästä, kun toinen on toisen kanssa jotta itsellään on hyvä olla... Mutta toisaalta, onko itsekästä olla onnellinen? Onko itsekästä haluta saada olla toisen kanssa? Onko itsekästä pelätä toisen puolesta jottei joudu olemaan yksin? Mielestäni ei.
"En ittekkään tajua mitä selitän... Itsemurha ei ikinä kannata, koska elämä tulee muuttumaan, eikä kurjuus ikuisuutta kestä. Kun menee uuteen kouluun tai työpaikkaan tai muuttaa, niin elämänlaatu voi kohentua tosi paljonkin. Jos on vasta alaikäinen, niin kaikki on vielä eessä! ihan oikeesti. kun muuttaa kotoa, niin asiat muuttuvat eikä ole niin kurjaa enää, saa uusia ystäviä jne. Kun perustat perheen, niin elämä muuttuu..."
Jokuhan tuossa propagandassa mättää, koska tekeväthän yli kolmekymppisetkin niitä itsemurhia ja silloin ollaan oltu jo kauan täysikäsiä ja muutettu ehkä moneen kertaan jne...
Samoissa fantasia ajatuksissa minäkin elin ja uskoin niihin, mutta kun todellisuus koitti niin eihän se mennytkään niin. Lapsena sitä uskoo, että kaikki menee suunnitelmien mukaan mutta todellisuus on toinen. Monesti tuntuu, ettei elämä ole omissa käsissä ja vaikka mitä tekee niin kurjuus jatkuu. Yleensä jopa pahenee, koska kurjuus synnyttää lisää kurjuutta. Se on kuin siemen.
Niin, voi myös olla, että on vaan niin pohjalla ettei mitkään muuttamiset tai uudet ystävät auta enää, mutta edellisessä tarkoitin nuorten itsemurhia ja niiden syitä, joita voi olla yksinäisyys ja kiusaaminen, perheessä olevat ongelmat jne... Sellaisiin ongelmiin auttaa ystävät ja muutto.
Kyl minut luokitellaan vielä nuoreksi. Ei se ole niin itsestäänselvää, että muutto auttaa. No ehkä jos on vain perheessä ongelmia mutta jos on muutenkin niin eihän se eroa tee.
Elämä on aina itsekäs ja koska se on luonnollista niin ei siinä pitäisi olla mitään valittamista.
Mitä outoa on asettua muiden ihmisten asemaan? Kaikkea muuta se on kuin outoa, nimittäin kunnioitettavaa.
Itsemurha voi tuntua läheisille itsekkäältä teolta jotka eivät ole pystyneet kokemaan sitä tuskaa mitä itse uhri sisällään kantoi.
Tosin itse olen sitä mieltä, että itsemurha ei ole aina itsekäs teko ja joskus se on melkeinpä ainut ratkaisu tilanteisiin jossa peli on jo menetetty, eli vaikkapa tapauksessa jossa on sairastunut kuolemantautiin eikä parannusta näy, myös tilanteessa jossa kaikki läheiset ihmiset (tai ainakin suurinosa) on menehtynyt ja olet syrjäytynyt täysin yhteiskunnasta, silloinhan sinulla ei ole ketään joka jäisi suremaankaan.
no eikös toisten kanssa olla ja liikuta juuri sen takia että itsellä ei olis yksinäistä? kaikki pyörii aina oman navan ympärillä.
ja siitä päästäänkin tohon itsemurhaan.
se on itsekästä tottakai, mutta minkäs teet? itse oon sitä mieltä että onko oikein itse kärsiä jotta muille ei tulis paha mieli?
itse satutan omilla ongelmillani muita koko ajan ja odottelen vaan milloin napsahtaa päässä lopullisesti että tapatan/tapan itseni. ja onhan sitä aikoinaan yritetty.
ja kyllähän nuo mussukat suree jos kuolen, mutta niin se vain menee.
onhan se hienoa että ihmiset välittää. itsessänikin huomasin yllättävän suojeluvaiston läheisiäni kohtaan kun ent. miesystävä yritti tappaa itsensä kahdesti. tietenkin soitin ambulanssit, kytät sun muuta raivosin sille kun paikan päällä itsekin olin. ja yritin jopa tappaa saman ihmisen myöhemmin itse jotta pääsis kärsimyksistään mutta silloinkin se puolustautui.
on se jännä kuinka ihmisillä nuo mielet muuttuu. tuuliviirejä.
ollaan muuten hyviä ystäviä vieläkin. ;)