Avomiehen kaveriporukassa on aika paljon näitä viihdekäyttäjiä. Olin aluksi (n. vuosi sitten) todella vastaan huumeita ja niiden käyttäjät oli mielestäni kaikki ihan idiootteja. Ei kiinnostanut edes tutustua heihin ja suurinpiirtein kielsin miestä tapaamasta kavereitaan. Miehen kaverit tiesi suhtautumisestani, joten ei edes puhuneet mistään huumeisiin liittyvästä mun kuullen.
Nyt on aikaa kulunut, olen tutustunut näihin ihmisiin, ottanut asiosta selvää ja tajunnut, että eihän ne kaikki olekaan välttämättä niitä perusnarkkareita, jotka elättää itsensä rikollisuudella ja on kaikki koukussa auttamatta, vaan suurin osa on ihan normaaleja työssäkäyviä ihmisiä jotka vaan ottaa jotain muuta ainetta bilettäessä, siinä missä minä otan alkoholia.
Mutta siis ongelma on nyt se, että miten saan miehen kavereiden "luottamuksen"? Ärsyttää, kun ollaan vaikka alottelemassa jossain ja miehen kavereiden pitää "salassa" toimia, mennä toiseen huoneeseen puhumaan ym... Tulee mulle ainakin, ja kaikille varmaan, vaivautunut olo tuollaisesta.. Ja siis missään vaiheessa ei ole ollut mitää pelkoa että olisin mennyt esim. poliisille puhumaan tms. ja hekin on sen tienneet, vaan kaikki on johtunut mun omasta asennoitumisesta.
Onko mitään toivoa? Vai olenko ikuisesti se nipo jonka kuullen ei voi puhua...?
Kiitos niille jotka jaksoi lukea ja ehkä vastatakin!!
Nyt on aikaa kulunut, olen tutustunut näihin ihmisiin, ottanut asiosta selvää ja tajunnut, että eihän ne kaikki olekaan välttämättä niitä perusnarkkareita, jotka elättää itsensä rikollisuudella ja on kaikki koukussa auttamatta, vaan suurin osa on ihan normaaleja työssäkäyviä ihmisiä jotka vaan ottaa jotain muuta ainetta bilettäessä, siinä missä minä otan alkoholia.
Mutta siis ongelma on nyt se, että miten saan miehen kavereiden "luottamuksen"? Ärsyttää, kun ollaan vaikka alottelemassa jossain ja miehen kavereiden pitää "salassa" toimia, mennä toiseen huoneeseen puhumaan ym... Tulee mulle ainakin, ja kaikille varmaan, vaivautunut olo tuollaisesta.. Ja siis missään vaiheessa ei ole ollut mitää pelkoa että olisin mennyt esim. poliisille puhumaan tms. ja hekin on sen tienneet, vaan kaikki on johtunut mun omasta asennoitumisesta.
Onko mitään toivoa? Vai olenko ikuisesti se nipo jonka kuullen ei voi puhua...?
Kiitos niille jotka jaksoi lukea ja ehkä vastatakin!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
mutta itse voisin toimia seuraavasti. Sanoisin että olen ennen suhtautunut asenteellisesti huumeita käyttäviin, mutta seurattuani teitä ja teidän käyttöänne, olen huomannut ettette te olekaan sellaisia kuin olen luullut huumeidenkäyttäjien olevan. Anteeksi aiempi asenteellisuuteni.
Saako udella, puhutaanko tässä kannabiksesta vai muista päihteistä?
Varmaan paras oliskin mennä puhumaan ihan suoraan.. Mut miten se sit tuntuukin niin vaikeelta puhua siitä asiasta, kun ennen ei kuitenkaan olla sanaakaan aiheesta puhuttu..
Ja saa kai sitä udella, puhutaan sekä kannabiksesta että muistakin päihteistä.. En edes tarkalleen tiedä, ketä on ottanut mitä milloinkin..
Todennäköisesti auttaisi, jos haluaisit itsekin kokeilla alkoholin sijaan jotain muuta. Mutta älä nyt vasten tahtoasi sitä tee, kyllä sun miehen kaverit on tottuneet siihen, ettei kaikkien ihmisten kuullen puhuta kaikista asioista. Heille tilanne on tuttu, enkä siksi usko, että he asiaa kokevat mitenkään erityisen vaivalloisena.
Voi v...u mikä neuvo. Häpeäisit
et sinä mistään väkisin kavereita tee. Oli se sitten koira, tyttöystävä, runoilija tai joku muu vastaava.
kaikki aikanaan. Kyllä ne oppivat suhunkin luottamaan, eikä se edes tee tiukkaa. Se vaan vaatii tietynlaisia tilanteita missä ne pääsevät sinun reaktioita tarkkailemaan.
Rauhassa vaan, ne kyllä tulevat sinun luo sitten kun ovat valmiit.
Jos et uskalla ite sanoa suoraan niin oisko semmonen idea että sanoisit miehelles joku päivä asiasta ja sit ku tulee lauantai ja pojat lähtee porukalla "viemään roskia" ,miehesi voisi sanoa pojille että ei se mun akka poliisia soita vaikka te vedätte sen edessä ??
Näitä sivuja lukiessa tuntuu kun ihmisten järki on kadonnut. Neuvotaan ja kysytään neuvoja miten päästä kaveriksi aineen kanssa joka on humetta.
Nainen joka haluaa jo kaveriksi ja hyväksyntää muilta miehensä käyttäjiltä. Mietin jos heillä on tai tulee lapsia, hyväksyykö hän myös tämän aineen lapsilleen?
Monmi vanhempi joka polttaa tupakkaa ei toivo lasten sitä tekevän, koska tietää ettei se ainakaan edistä terveyttä. Nytkö suhtaudutaan kannabikseen samalla tavalla?
Tätä lukiessa saa käsityksen ettei kannabis ole vaarallista, eli ei kannata edes lapsiaan varoittaa? Niinkö?
Nämä ns. kunnolliset työssäkäyvät isit ja äiditkö sitten vetää hyvällä omatunnolla kannabista lasten silmien edessäkö, jollei kerran aine ole vaarallista?
Mihin tämä kaikki johtaa..huh huh Hävetkää
En ole missään vaiheessa sanonut hyväksyväni huumeiden käyttöä, itse en edelleenkään varmaan edes kokeilisi mitään. Lapsia mulla ei vielä ole, jos joskus tulee olemaan, en tietenkään toivo tai hyväksy heidän käyttöään.
Mutta aikuisiin ihmisiin ei saarnaamiseni tai edes mielipiteeni vaikuta.