Siis onko nyt niin, että mahdollinen transsukupuolinen ihminen ei välttämättä tiedä varmasti olevansa transsukupuolinen vaan oman seksuaalisuuden tiedostaminen saattaa tapahtua pikkuhiljaa ajan saatossa?
Itse olen fyysisesti mies, mutta tunnen itseni osittain naiseksi ja omaan naisellisia piirteitä ainakin yhtä paljon kuin miehisiä. Tein pari sukupuolitestiä, joista toinen ilmoitti minut niukasti naiseksi ja toinen niukssti mieheksi. Mutta näihin nyt tuskin on kovinkaan luottaminen.
Kun katselen naisia niin yleensä kiinnitän huomiota heidän hiuksiin ja pukeutumiseen, ikäänkuin katsellen vinkkejä itselleni. Kaupassa ollessa harmittaa, kun ei voi katsella naisten vaatteita saati sitten sovittaa niitä.
Kun katselen itseäni peilistä kroppani ja se ei inhota minua, mutta en ole siihen tyytyväinenkään.
Olen aika hoikka ja poikanmainen. En halua lihaksia, mutta olisi kiva jos olisi lihaa enemmän luitten ympärillä ja pehmeä iho. Karvat ovat inhottaneet minua pienestä pitäen, joskus olen niitä ajellutkin sen verran mitä on kehdannut.
Pidän kauniista naisista sekä hyväkroppaisista miehistä. Seurustelen naisen kanssa ja välillä tuntuu, että tavallaan olen kateellinen hänen naisellisuudestaan. En ole ollut miehen kanssa suhteessa, enkä tiedä uskaltaisinko edes sellaista aloittaa.
Olen lukenut wikipediasta ja muualta transsukupuolisuudesta ja välillä määritelmiä lukiessa tuntuu, että joo olen transsukupuolinen, kun taas välillä että en.Saattahan kyseessä olla jokin muukin vaihtoehto, jokin fetissi kenties? En tiedä.
Tunnun olevan aika ristiriitaisessa tilanteessa, enkä tiedä mitä oikein tehdä ???
Onko muita joilla on tai on ollut samanlaisia tunteita ja miten olette selvittäneet asian? Vai tuleeko selvyys vain ajan myötä?
Olenko transsukupuolinen?
59
6141
Vastaukset
- alongtheroad
Tarkoitit muuten varmaan että oman sukupuolisuuden tiedostaminen voi tapahtua pikkuhiljaa. Niin se aika usein menee, koska yhteiskunnan paineet pakottaa pitämään alitajusia estoja päällä. Useat transnaiset yrittävät pitkään uskotella itselleen olevansa miehiä, vaikka jollain tasolla tietäisivätkin sen olevan pelkkää fuulaa. Kaikki eivät edes missään vaiheessa samaista itseään transsukupuolisuuteen, vaan kokemus on että on (henkisesti) nainen. Tosin kuvailusi perusteella on aika mahdoton sanoa millainen transkokemuksesi tarkalleen ottaen on voimakkuudeltaan.
Sitä nyt en usko että olisit fettari, koska tuskinpa puhuisit aiheesta tuohon tyyliin. Todennäköisemmin vain - anteeksi nyt - runkkailisit etkä pohtisi omaa sukupuolisuuttasi vakavasti.- poika vai tyttö
Tunne että haluaisin olla nainen on voimakas, mutta välillä en ajattele asiaa niinkään paljoa. Varsinkin jos on muutakin mietittävää. Tuntuu että se on jossain määrin kausittaista. Lähinnä yksin ollessa tulee mietittyä enemmän.
Kyse onkin ehkä siitä, että onko ajatukseni se että haluaisin olla nainen vai, että olenko oikeasti nainen.
Ajatus siitä, että olisin nainen tuntuu kyllä todella hyvältä. Kiihotun tästä ajatuksesta ajattelematta edes seksiä naisena. Eli kiihotun pelkästään ajatuksesta että voisin vielä jonain päivänä elää naisena ja tehdä kaikkia naisten juttuja. Siitä ajatuksesta tulee vain yksinkertaisesti todella hyvä tunne. - vähän?
Mä oon tällanen tavallinen jätkä (ehkä homo). Netissä kerran kun juttelin niitä näitä niin joku väitti minun olevan nainen. Se sano mulle että "sinä olet nainen", ilman että minä olisin itse kysyt siltä mitään yhtään sellasta siihen liittyvääkään. Se kai teki vaan omia jothtopäätöksiään minun juttujen perusteella. Jotenkin kumman tavalla tuo asia jäi minun mieleen sellasena tahrana, päähänpinttymänä joka ei ole vieläkään unohtunut. Mä myönnän että minä olen vähän tämmönen luulotautinen ollut koko ikäni.
Minun ei ikinä pitäs lukea mistään uusista sairauksista. Pienestä pitäen jos kuulin vaikka jossain sanan skitsofrenia, mietin että mikähän se on. Sitten kun sain vastauksen, aloin miettiä että olenkohan minä sellanen? Ja ihan mikä tahansa asia, alan pelätä että "minulla se saattaa olla se...". Vaikka ei tietysti varmaan ole.
En tiedä sanoiko se sitten sen asian ihan vaan vinoiluna, niin kai. Mutta jotenkin se tuntu niinkuin se olisi tarkottanut jotain tämmöstä.
Aina minä kyllä olen tykännyt omasta kikkelistä. Jotain 12-vuotiaasta lähtien mä oon sitä hiplaillu.
Mitenkä sä nyt määrittelet mut? En kai minä nyt vittu mikään nainen ole? Siis tämähän tuntuu kai sinusta naurettavalta mutta minä oon nyt kelannut tuota juttua päässäni niin että välillä tuntu että taidan seota. - TSkissa
vähän? kirjoitti:
Mä oon tällanen tavallinen jätkä (ehkä homo). Netissä kerran kun juttelin niitä näitä niin joku väitti minun olevan nainen. Se sano mulle että "sinä olet nainen", ilman että minä olisin itse kysyt siltä mitään yhtään sellasta siihen liittyvääkään. Se kai teki vaan omia jothtopäätöksiään minun juttujen perusteella. Jotenkin kumman tavalla tuo asia jäi minun mieleen sellasena tahrana, päähänpinttymänä joka ei ole vieläkään unohtunut. Mä myönnän että minä olen vähän tämmönen luulotautinen ollut koko ikäni.
Minun ei ikinä pitäs lukea mistään uusista sairauksista. Pienestä pitäen jos kuulin vaikka jossain sanan skitsofrenia, mietin että mikähän se on. Sitten kun sain vastauksen, aloin miettiä että olenkohan minä sellanen? Ja ihan mikä tahansa asia, alan pelätä että "minulla se saattaa olla se...". Vaikka ei tietysti varmaan ole.
En tiedä sanoiko se sitten sen asian ihan vaan vinoiluna, niin kai. Mutta jotenkin se tuntu niinkuin se olisi tarkottanut jotain tämmöstä.
Aina minä kyllä olen tykännyt omasta kikkelistä. Jotain 12-vuotiaasta lähtien mä oon sitä hiplaillu.
Mitenkä sä nyt määrittelet mut? En kai minä nyt vittu mikään nainen ole? Siis tämähän tuntuu kai sinusta naurettavalta mutta minä oon nyt kelannut tuota juttua päässäni niin että välillä tuntu että taidan seota.Minua homoteltiin lapsena, koska minulla oli naismaiset maneerit. Ja se jäi kalvamaan vuosiksi ja vuosiksi, kunnes järki voitti ja tajusin ettei voi olla homo jos tykkää tytöistä. Mutta ihan oikeasti tämmöisistä jutuista voi kehittää itselleen ongelman ihan turhaan.
Se että olin lesbo on sitten ihan eri asia.
- .Likkako.
Oho, kirjoituksesi tuntuu todella tutulta, olisin jossain vaiheessa voinut itse kirjoittaa noin. Tosin minä en seurustele ja tunnen vetoa vain naisiin. Minä en pysty seurustelemaan, naissuhteeni jää aina ainoastaan ystävyys tasolle ja ne kerrat kun on seksiä ollut mukana niin minun roolini on tuntunut kiusalliselta ja hankalalta. Pippelin kanssa on hankala toimia, jos niin voi sanoa.
Onneksi olen vieläkin hoikka ja poikamainen, inhoan lihaksia ja häpesin jumalattomasti kun parta alkoi kasvaa, se tuntui hölmöltä... minulle parta? Koko paska (elämä) alkoi levetä käsiin kun murrosikä tuli siihen vaiheeseen, että poikien ja tyttöjen välille alkoi tulla leikkien sijasta seurusteluelementtejä mukaan, silloin minä putosin kärryiltä.
Olen vuosien mittaan luonut itselleni valheellisen minäkuvan (jonka olen toivonut täyttävän ympäristön odotukset) ja miehen roolin ja se on helvettiä kun todellinen minäni tukahtuu sisälläni ja joskus lyö läpi kivuliaasti. Sukupuolitestit netissä, huuhaata tai ei, kertovat minun olevan nainen. Mutta se miten minä käyttäydyn ja puhun muiden seurassa on aivan muuta kuin nainen. Minä olen pieni hentoinen renttujätkä jolla ei ole elämässään mitään suuntaa, huolettomana vain omissa oloissaan ja joskus keuhkaa viinan kanssa kylillä. Minusta kai ajatellaan, että tuossa on tyyppi joka paskat välittää mistään, liian laiska edes ottamaan naista eikä mitään kunnian himoa kunhan vetelehtii juo olutta ja jauhaa paskaa.
Ehkä olisin uskaltanut olla enemmän oma itseni jos olisin ollut kiinnostunut pojista. Mutta sitten kävi toisin, huomasin pitäväni seksuaalisesti tytöistä ja jotenkin ajattelin, että tyttö ei voi olla kiinnostunut tytöistä, että minä olen mielisairas poika. Ja ympäristö alkoi "vaatia" yhä enemmän ja enemmän poikamaisia tapoja, käytöstä jne. Olin hämmentynyt koska olin aina ajatellut että vanhetessa minua aletaan koko ajan enemmän ja enemmän kohdella tyttönä. Silloin aloin hävetä ja inhota itseäni ja tekemään kaikkeni ollakseni oikea terve poika.
Nyt olen tilanteessa, että en tunne itseäni ja luomani roolihahmo ahdistaa suuresti. Vetäydyn yhä enemmän yksinäisyyteen ja fantasiamaailmaan enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Mieshormonit raiskaavat kehoani yhä enemmän ja enemmän ja muutokset saavat minut inhoamaan itseäni enemmän ja enemmän. Minun elämäni on ollut vain alamäkeä teini-iästä alkaen. Lapsena olin vilkas ja onnellinen ja nauravainen, nykyisin yksinäinen, passiivinen, alakuloinen ja arka selvinpäin. Tämä identiteettihelvetti on aiheuttanut sen, etten kyennyt opiskelemaan kunnolla tai hankkimaan hyvää ammattia, työpaikkakaan ei tyydytä, pelkkää luovuttamista ollut kaikki koska missään ei ole tuntunut olleen mitään järkeä. Ei mitään syytä tehdä elämän eteen mitään koska se elämä on tuntunut turhalta ja väärältä.
Yksin ollessa voin olla vapaasti, oikeastaan ajattelenkin eri tavalla ja jopa kävely- ja istumatyylikin on erilainen, sellainen minulle luonnollinen eikä se muita varten opeteltu miehekäs tyyli. Yksin ei tarvitse pelätä, että käyttäytyisi "väärin". Kun olen muiden seurassa niin alitajuisesti käytökseni muuttuu ja se muille hiottu rooli lukkiutuu päälle, kaikki feminiinisyys katoaa ja renttu astuu esiin. En tiedä pääsenkö siitä enää edes eroon vai olenko rampauttanut/tuhonnut minuuteni pysyvästi, onko siitä tullut pysyvä osa identiteettiäni...? Oikeastaan en edes tiedä välitänkö enää, olen jo kai passivoitunut siihen, että tässä tämä elämä on, yksinäinen, tapahtumaköyhä ja ajoittain oluen huurteinen. Olenko hukassa oleva nainen, epäonnistunut mies vai mikä, kallistun enemmän ja enemmän siihen hukassa olevaan mieheen vaikka tiedän olevani nainen... tai eihän se tyttö saanut koskaan tilaisuutta kasvaa naiseksi. Helpompi kai sen vajavaisen miesroolin kanssa on hautaan kaatua kuin parsia sitä naista sisälläni eheäksi ja yrittää tehdä jotain hormonien raiskaamalle keholle.
"Onko muita joilla on tai on ollut samanlaisia tunteita ja miten olette selvittäneet asian? Vai tuleeko selvyys vain ajan myötä?"
Tuohon sanoisin, "en mä tiedä". Olen nyt 35v ja tuntuu, että iän karttuessa sitä on vain enemmän hukassa. En tiedä saatana......mitä tässä suoltaa tekstiä kuin raivopäinen... ihan sama.- olekkin
surullista!:-) Huomaan että meitä on todella paljon!! Kun laitat 10 vuotta lisää ikääsi tajuat vielä enemmän mitä olet menettänyt elämältäsi. Itku tulee pakosta kun ajatteleekin. Ajatukset "toisesta minästä" ei tule kuolemaan koskaan!
Yritä silti pakottaan itsesi keksimään muita ajatuksia ja tekemisiä. Niin minä olen yrittänyt tehdä.
Ystävät on sinulle varsinkin hyvin tärkeitä! Niitä et täältä juuri löydä!! - Kolmois-S
Ei täyttä varmuutta minullakaan vaikka itse leikkauksesta on kulunut viisi vuotta ja minua voi pitää onnistujana. Uskoisin, että minun tapauksessani ongelma on lähinnä siinä, että korjaustoimenpiteet olivat riittämättömiä.
Olen aikaisemmin puhunut siitä, että vaikka onkin oikeassa oman transsukupuolisuutensa suhteen - mikä sekin on hankalaa - voi elämä muuten valua hiekkaan. - vastaavaa
...omien kokemuksieni kanssa. Kuulostaa tosiaan tutulta tuo teksti. Itse selvitin lopulta asian ratkomalla ensin asiaan liittyvät henkiset ristiriitani ja sen jälkeen tekemällä asialle jotain (ts. lähete, tutkimukset, yms)...
- pitää
vastaavaa kirjoitti:
...omien kokemuksieni kanssa. Kuulostaa tosiaan tutulta tuo teksti. Itse selvitin lopulta asian ratkomalla ensin asiaan liittyvät henkiset ristiriitani ja sen jälkeen tekemällä asialle jotain (ts. lähete, tutkimukset, yms)...
tuputtaa tutkimuksiin menoa! Ei se aina ole ainut ratkaisu!! Jos selviää "asiansa" kanssa jotenkuten päivästä toiseen, se voi olla kuitenkin paras ratkaisu asianomaiselle!!
- asianomaiselle
pitää kirjoitti:
tuputtaa tutkimuksiin menoa! Ei se aina ole ainut ratkaisu!! Jos selviää "asiansa" kanssa jotenkuten päivästä toiseen, se voi olla kuitenkin paras ratkaisu asianomaiselle!!
Minulle se oli paras ratkaisu. Yritin pitkää löytää ongelmaan jotain muuta ratkaisua, mutta kaikki yritykset tuppasivat epäonnistumaan. Elämäni meni aika surkeaan jamaan sukupuoliristiriidan tuntemusten ja niistä oireilun takia...
En ole väittänyt, että tutkimukset olisivat ainoa oikea ratkaisu kaikille: en suinkaan tarkoita tuputtaa yhtään mitään!
Suosittelen etsimään itse sen vaihtoehdon joka tuntuu itselle parhaalta. - Ts-pimatsu
Kolmois-S kirjoitti:
Ei täyttä varmuutta minullakaan vaikka itse leikkauksesta on kulunut viisi vuotta ja minua voi pitää onnistujana. Uskoisin, että minun tapauksessani ongelma on lähinnä siinä, että korjaustoimenpiteet olivat riittämättömiä.
Olen aikaisemmin puhunut siitä, että vaikka onkin oikeassa oman transsukupuolisuutensa suhteen - mikä sekin on hankalaa - voi elämä muuten valua hiekkaan.Hei Kolmois-s! Olisin kovin kiitollinen jos jaksaisit avautua omista kokemuksistasi ja kertoisit hiukan mikä sinulla meni pieleen. Olet varmasti kertonutkin jo mutta olen uusi täällä. Olen itse prosessissa ja hoitoneuvottelu on seuraavaksi. Minulla on ollut vakavia mielenterveysongelmia ja elämä on ollut muutenkin pelkkää paskaa ja tukea olen saanut yhtä paljon kuin juutalaiset Hitleriltä.
Olen saanut käsityksen, että olet kokenut myös kaikkea kamalaa ja elämä on ollut yhtä helvettiä. Luulen että juuri sinun kokemuksesi auttaisivat tässä kaikessa..tai jotain.. - piupau
pitää kirjoitti:
tuputtaa tutkimuksiin menoa! Ei se aina ole ainut ratkaisu!! Jos selviää "asiansa" kanssa jotenkuten päivästä toiseen, se voi olla kuitenkin paras ratkaisu asianomaiselle!!
Eihän se että menee tutkimuksiin tarkoita että on tehty jotain peruuttamatonta. Yhtä hyvin saattaa huomata ettei olekaan ts. Jos huomaa että on, ei kukaan pakota edelleenkään mihinkään toimenpiteisiin.
Ei tutkimuksiin meno todellakaan voi olla mikään ainoa tie mutta kun tuntuu että kirjoittaja on aika kovasti ahdistunut asian itsekseen vatvomiseen, saattaisi asian tutkiminen ehkä helpottaa. Tai sitten ei, mistä senkään tietää. - Katsokaa pvm
piupau kirjoitti:
Eihän se että menee tutkimuksiin tarkoita että on tehty jotain peruuttamatonta. Yhtä hyvin saattaa huomata ettei olekaan ts. Jos huomaa että on, ei kukaan pakota edelleenkään mihinkään toimenpiteisiin.
Ei tutkimuksiin meno todellakaan voi olla mikään ainoa tie mutta kun tuntuu että kirjoittaja on aika kovasti ahdistunut asian itsekseen vatvomiseen, saattaisi asian tutkiminen ehkä helpottaa. Tai sitten ei, mistä senkään tietää.Eiköhän aloittaja ole tehnyt päätöksensä viisi vuotta sitten. Mistä tiedämme vaikka hän eläisi tänä päivänä täysillä naisena.
- äärimmäisen anonyymi
Kerron ensin omasta tilanteestani, koska se saattaa valottaa syitä, miksi ajattelen niin kuin ajattelen.
Fyysisesti olen naispuolinen ja minut on kasvatettu (vieläpä uskonnollisessa kodissa) tyttölapseksi ja siis naiseksi. Kuitenkin jo lapsesta asti pidin enemmän poikien seurasta ja poikamaisista leikeistä, olin hurjapäinen ja kaikissa leikeissä halusin pojan roolin. Jopa leikkiessäni tyttöjen kanssa kotia halusin aina olla "perheen isä" tai "isoveli". Ihastuin (asiaa vielä niin nuorena ymmärtämättä) äitini naispuolisiin ystäviin.
Ennen murrosikää, 10-11-vuotiaana, ihastuin poikiin - en edes tiennyt että toisinkin voisi olla. Jo toisaalta hyvin varhaisessa vaiheessa, 12-13-vuotiaana, tiedostin että ihastumiseni kohdistuu sittenkin naisiin. Toisin kuin useimmilla tuntemillani lesboilla, asiaan ei liittynyt minkäänlaista kriisiä - ennemmin tuntui siltä kuin palapelin palat olisivat vihdoin loksahtaneet paikoilleen. Ulkopuolisten kielteinen suhtautuminen seksualisuuteeni (tai siinä vaiheessa ehkä ennemminkin kiinnostukseni naisia kohtaan) jopa yllätti minut.
En ole koskaan kokenut niinsanottua lesbokulttuuria (mitä se sitten onkaan) omakseni. En koskaan ole halunnut käydä homobaareissa tai muutenkaan tutustua homoseksuaaleihin vain siksi, että he ovat homoseksuaaleja; vierastan ajatusta ryhmäytymisestä tämän ominaisuuden perusteella. Pidän ihmisistä, joilla on sopivassa määrin samanlaisia ominaisuuksia kuin minulla, riippumatta heidän seksuaali-identiteetistään. Siksi homoseksuaalisuus ei ole riittävä syy ystävystyä kenenkään kanssa.
Omaa sukupuoli-identiteettiäni aloin pohtia 16-vuotiaana. Sitä ennen olin ollut melko varma, että olen lesbo; asia tuntui itsestään selvältä. Kuitenkin pikku hiljaa omaksuin ajatuksen, että saatankin olla mies naisen ruumissa - ja pian olinkin jo täysin varma siitä, että olen transmies. Ystäväpiirini kohteli minua poikana, naispuolinen (hetero)ystäväni ihastui minuun, englanninkieliset ystäväni viittasivat minuun poikkeuksetta pronominilla 'he'. Kaikki tämä ilman, että olin kenellekään erikseen väittänyt olevani (trans)mies. Aloin jossakin vaiheessa käyttää miesten deodoranttia, suihkugeeliä ja partavettä, mutta niiden tuoksu miellytti minua jo ennen kuin rohkenin ostaa niitä.
Olen aina ihaillut miehekkäitä kasvonpiirteitä ja vartaloa, etenkin lihaksia. Haluaisin itsellenikin kulmikkaammat kasvot ja enemmän lihaksia; toisaalta unelmieni naisella olisi nimenomaan kulmikkaat (miehekkäät?) kasvot, leveät hartiat ja näkyvät lihakset, sekä tietenkin mahdollisimman matala ääni. Rekkalesboista en silti ole koskaan kiinnostunut, sillä unelmieni nainen kuitenkin käyttäytyisi naisellisella tavalla.
Pohdittuani asiaa olen tullut siihen tulokseen, että olen (lesbo)nainen, joka ei sovi nykyiseen naisen muottiin. Nyky-yhteiskunnassa naisen pitää olla ylinaisellinen - ja miehen vastaavasti korostetun maskuliininen. Tämä ajaa kriisiin kaikki ne, jotka eivät koe kyseistä muottia täyttävänsä. Ei ole tarpeen sopeutua kumpaankaan rooliin - itse en varmasti ole myöskään äärimmäisen miehekäs, jos en erityisen naisellinenkaan - jos ei koe luonnostaan sopeutuvansa.
En nyt väitä, että juuri sinun kohdallasi olisi kyse tästä. Haluan vain tuoda esiin näkökulman, jota harva (omasta mielestään) transsukupuolinen on tullut edes ajatelleeksi. Joka tapauksessa, toivon sinulle voimia elämäsi ratkaisuissa, mihin sitten päädytkään.- omanlaisesi!
luin kirjoitustasi hämmennyksen vallassa..
En usko että olet mitenkään poikkeava!
Ei se että lapsena on leikkinyt poikien kanssa ja tehnyt poikien juttuja ole mikään selitys sille, että nyt epäilet olevasi mies (naisen kehossa)
Ei se että alle murrosikäisenä ihastuisit naispuoliseen vielä selitä mitään! Eikä se että 16 vuotiaana mietiskelit sukupuoli identiteettiäsi muuta sitä mitä sinä olet!
lopulta mietinnöissäsi päädyitkin siihen samaan ajatukseen kuin minä...
>>Nyky-yhteiskunnassa naisen pitää olla ylinaisellinen - ja miehen vastaavasti korostetun maskuliininen. Tämä ajaa kriisiin kaikki ne, jotka eivät koe kyseistä muottia täyttävänsä.
Tänäpäivänä joka tuutti ja magasiini toitottaa sitä mitä on olla mies, mitä on olla nainen, miltä mies näyttää, miltä nainen!
Typeryyttä sanon minä. Älä seuraa mediaa se on silkkaa ajantuhlausta joka vielä sotkee sen todellisen ihmisen, sen minän joka sinä olet!
Minä - minä tiedän että olen nainen, olen sitä aina ollut, eikä se muutu miksikään! Olen nainen, vaikken täytäkään niitä kriteerejä, joita näen median asettavan naisena olemiseen!! En ole omasta mielestäni kaunis, en edes osaa käyttää meikkiä, en juurikaan osaa laittaa ruokaa, olen laiska siivoamaan, en harrasta merkkivaatteita enkä ole muotitietoinen, en osaa mitään käsitöitä, en edes omista suurta 'kanalaumaa' ystäviä! - En siis ole mitään sitä mitä minun kuuluisi olla nyky-yhteiskunnan mukaan... ENKÖ SIIS OLE NAINEN?
TAATUSTI OLEN, mut miksi siitä etten täytä, jonkun älykääpiön mittaria siitä millainen on nainen minun pitäisi nostaa suuri älämölö! suksikoon kuuseen sanon mä! Vaikka olenkin jonkun tollon mukaan puutteellinen (?) elän mitä mielettömämpää naisen elämää - naisena!
Älkää ihmiset hyvät antako ulkoa tulevien odotusten täyttää päänne kaikella typeryydellä!
Jos olet syntynyt mieheksi, ole mies - omanlaisesi mies, rakenna itsesi sisältäpäin, omannäköiseksesi!
Jos olet syntynyt naiseksi, ole nainen - omanlaisesi nainen, sellainen jonka olet itse rakentanut sisältä päin, sellainen ihminen ei ole kulissi, vaan aito ihminen - omanlaisensa ihminen - joka ei ole ts
omanlaisesi! kirjoitti:
luin kirjoitustasi hämmennyksen vallassa..
En usko että olet mitenkään poikkeava!
Ei se että lapsena on leikkinyt poikien kanssa ja tehnyt poikien juttuja ole mikään selitys sille, että nyt epäilet olevasi mies (naisen kehossa)
Ei se että alle murrosikäisenä ihastuisit naispuoliseen vielä selitä mitään! Eikä se että 16 vuotiaana mietiskelit sukupuoli identiteettiäsi muuta sitä mitä sinä olet!
lopulta mietinnöissäsi päädyitkin siihen samaan ajatukseen kuin minä...
>>Nyky-yhteiskunnassa naisen pitää olla ylinaisellinen - ja miehen vastaavasti korostetun maskuliininen. Tämä ajaa kriisiin kaikki ne, jotka eivät koe kyseistä muottia täyttävänsä.
Tänäpäivänä joka tuutti ja magasiini toitottaa sitä mitä on olla mies, mitä on olla nainen, miltä mies näyttää, miltä nainen!
Typeryyttä sanon minä. Älä seuraa mediaa se on silkkaa ajantuhlausta joka vielä sotkee sen todellisen ihmisen, sen minän joka sinä olet!
Minä - minä tiedän että olen nainen, olen sitä aina ollut, eikä se muutu miksikään! Olen nainen, vaikken täytäkään niitä kriteerejä, joita näen median asettavan naisena olemiseen!! En ole omasta mielestäni kaunis, en edes osaa käyttää meikkiä, en juurikaan osaa laittaa ruokaa, olen laiska siivoamaan, en harrasta merkkivaatteita enkä ole muotitietoinen, en osaa mitään käsitöitä, en edes omista suurta 'kanalaumaa' ystäviä! - En siis ole mitään sitä mitä minun kuuluisi olla nyky-yhteiskunnan mukaan... ENKÖ SIIS OLE NAINEN?
TAATUSTI OLEN, mut miksi siitä etten täytä, jonkun älykääpiön mittaria siitä millainen on nainen minun pitäisi nostaa suuri älämölö! suksikoon kuuseen sanon mä! Vaikka olenkin jonkun tollon mukaan puutteellinen (?) elän mitä mielettömämpää naisen elämää - naisena!
Älkää ihmiset hyvät antako ulkoa tulevien odotusten täyttää päänne kaikella typeryydellä!
Jos olet syntynyt mieheksi, ole mies - omanlaisesi mies, rakenna itsesi sisältäpäin, omannäköiseksesi!
Jos olet syntynyt naiseksi, ole nainen - omanlaisesi nainen, sellainen jonka olet itse rakentanut sisältä päin, sellainen ihminen ei ole kulissi, vaan aito ihminen - omanlaisensa ihminenNäin sanoo ihminen, joka ei ole transsukupuolinen ja ihan oikea neuvo se heille onkin. Sukupuoli-identiteetti ei todellakaan ole joukko ominaisuuksia, vaan pysyvä sisäinen tunne kuulumisesta sukupuoleen. Transsukupuolista ei auta olla ulkoisesti ja sisäisesti eri sukupuolta, siihen ei riitä sisäinen ominaisuussäätö, vaan tärkeimpänä asiana koetaan tulla hyväksytyksi sosiaalisesti omassa sukupuolessaan.
- ääriummäisen anonyymi
joka ei ole ts kirjoitti:
Näin sanoo ihminen, joka ei ole transsukupuolinen ja ihan oikea neuvo se heille onkin. Sukupuoli-identiteetti ei todellakaan ole joukko ominaisuuksia, vaan pysyvä sisäinen tunne kuulumisesta sukupuoleen. Transsukupuolista ei auta olla ulkoisesti ja sisäisesti eri sukupuolta, siihen ei riitä sisäinen ominaisuussäätö, vaan tärkeimpänä asiana koetaan tulla hyväksytyksi sosiaalisesti omassa sukupuolessaan.
"...vaan tärkeimpänä asiana koetaan tulla hyväksytyksi sosiaalisesti omassa sukupuolessaan."
Se, että jossakin vaiheessa kokee (elämänsä?) tärkeimmäksi asiaksi tulla hyväksytyksi siinä sukupuolessa, jota katsoo edustavansa, ei aina tarkoita että tämä säilyisi tärkeimpänä koko elämän ajan. Tämä pointti tosin löytyy jo edellisestä viestistäni, mutta ei näin aukikirjoitettuna. - poika vai tyttö
Hyvä näkökulma, mutta kyse ei ole tosiaan oman seksuaalisuuden tunnistamisesta, vaikka taisin tuohon alkuperäiseen viestiin niin vahingossa laitaa.
Mutta tunteeni seksuaalisessa mielessäkin ovat kieltämättä sekavia.
Olen mielestäni biseksuaali.Harrastaessa seksiä naisen kanssa kuvittelen itseni usein naisen asemaan ja pyrin tuottamaan hänelle mahdollisin hyvän kokemuksen. Tällöin saan itsekkin seksistä paremman nautinnon.
Miesten kanssa en ole seksiä harrastanut, mutta olen kuvitellut harrastavani ja tällöin olen itse ottavana osapuolena. Suuseksistäkin nauttisin sitä antavana osapuolena, mutta en toisinpäin.
Tämä seksuaalinen suuntautumiseni on myös lisännyt kaiken muun ohella epäilyjä siihen suuntaan, että olisin tyytyväisempi naispuolisessa vartalossa. - ja varoisin hyppyä pimeään
poika vai tyttö kirjoitti:
Hyvä näkökulma, mutta kyse ei ole tosiaan oman seksuaalisuuden tunnistamisesta, vaikka taisin tuohon alkuperäiseen viestiin niin vahingossa laitaa.
Mutta tunteeni seksuaalisessa mielessäkin ovat kieltämättä sekavia.
Olen mielestäni biseksuaali.Harrastaessa seksiä naisen kanssa kuvittelen itseni usein naisen asemaan ja pyrin tuottamaan hänelle mahdollisin hyvän kokemuksen. Tällöin saan itsekkin seksistä paremman nautinnon.
Miesten kanssa en ole seksiä harrastanut, mutta olen kuvitellut harrastavani ja tällöin olen itse ottavana osapuolena. Suuseksistäkin nauttisin sitä antavana osapuolena, mutta en toisinpäin.
Tämä seksuaalinen suuntautumiseni on myös lisännyt kaiken muun ohella epäilyjä siihen suuntaan, että olisin tyytyväisempi naispuolisessa vartalossa.Seksuaalisuus on siis eri asia kuin sukupuoli-identiteetti, vaikka kerroitkin kuvittelevasi itsesi naiseksi seksissä.
Ja korjausprosessista varoittaisin sen verran, että siinä menee elämässä aika paljon uusiksi.
Eikä lopputulos välttämättä vastaa kuvitelmia.
Se on aina hyppy tuntemattomaan. - Asioita
poika vai tyttö kirjoitti:
Hyvä näkökulma, mutta kyse ei ole tosiaan oman seksuaalisuuden tunnistamisesta, vaikka taisin tuohon alkuperäiseen viestiin niin vahingossa laitaa.
Mutta tunteeni seksuaalisessa mielessäkin ovat kieltämättä sekavia.
Olen mielestäni biseksuaali.Harrastaessa seksiä naisen kanssa kuvittelen itseni usein naisen asemaan ja pyrin tuottamaan hänelle mahdollisin hyvän kokemuksen. Tällöin saan itsekkin seksistä paremman nautinnon.
Miesten kanssa en ole seksiä harrastanut, mutta olen kuvitellut harrastavani ja tällöin olen itse ottavana osapuolena. Suuseksistäkin nauttisin sitä antavana osapuolena, mutta en toisinpäin.
Tämä seksuaalinen suuntautumiseni on myös lisännyt kaiken muun ohella epäilyjä siihen suuntaan, että olisin tyytyväisempi naispuolisessa vartalossa.Justiin samoin minulla. Nyt kun olen käytännössä "lopettanut" tyttöilyn, seksi ei merkkaa minulle enään yhtään mitään. Nautin ennen rakastelusta todella(naisen kanssa ja aatamin asussa) ja väitän että toinen osapuoli nautti silloin myös.
Vaikka en todellakaan aina kuvitellut sillä hetkellä olevani nainen, osasin nauttia hyvänolon tunteesta ja pitää sitä myös yllä pitkään.
Onneksi ystäväni tietävät tilanteeni. Ymmärtävät ja tukevat. Ehkä aika auttaa!
Sitä en voi myös tajuta miksi ajatusmaailmani ei jätä minua rauhaan vaikkei tyttöily kiinnostakkaan enään.
Tämä on varmasti yksi isoin asia joka pitää minua sairaslomalla nytkin. Kaikkea ei vain voi tietää etukäteen!:-( - edelleen...
ääriummäisen anonyymi kirjoitti:
"...vaan tärkeimpänä asiana koetaan tulla hyväksytyksi sosiaalisesti omassa sukupuolessaan."
Se, että jossakin vaiheessa kokee (elämänsä?) tärkeimmäksi asiaksi tulla hyväksytyksi siinä sukupuolessa, jota katsoo edustavansa, ei aina tarkoita että tämä säilyisi tärkeimpänä koko elämän ajan. Tämä pointti tosin löytyy jo edellisestä viestistäni, mutta ei näin aukikirjoitettuna.Seksuaalisuus on kummallinen asia! Enkä usko että monikaan meistä on sinut siinä asiassa...
tässä lienee taas syynä ne iki ihanat mielikuvat, joita mieliimme on iskostettu!
vaikka olenkin täysin hetero, on aivan turha kuvitella, että olisin tai olisin aina ollut sinut seksuaalisuuteni kanssa (en kuitenkaan ole koskaan epäillyt sukupuoltani!!)
Koettakaahan nyt vain ymmärtää, että ne mielikuvat joita meille on iänikuisesti iskostettu päähän... mies on maskuliininen hyväkroppanen tavarajuna, joka on aina valmiina seksi aktiin! ja nainen villi seksipeto, joka kiimasta kiljuen sulaa miehisiin otteisiin - vaikka ne olisivat väkivaltaisiakin... nainen kiljuu nautinnosta! (eikö tuo ole aika hämäräperäistä ajattelukantaa!) Minä tarzan sinä Jane!!
Ettekait te luule etteikö tälläiset mielikuvat, joita elokuvat, videopätkät, lehdet ym. ole omiaan pistämään ihmisen mieltä sekaisin??
Olen minäkin aika ajoin hukassa tämän asian kanssa, koska huomaan rakastellessa mieheni kanssa olevani ulkopuolinen (?) nautinnon tuottaja... Onneksi mieheni ei ole 'heti mulle, kaikki tänne' tyyppi.. vaan huomaa minun hukanneen itseni, ja silloin pidättäytyy (!)
Yhä edelleen hämmentyneenä mietin... miten nainen voisi kuvitella tulevansa hyväksytyksi miehenä? ja päinvastoin??
vierailin, tuossa muutama viikko sitten vapaamielisessä Italiassa! Ja ajellessamme eräänä iltana Vatikaanin liepeillä, ajoimme erään alueen läpi, jossa mies-naiset möivät itseään!!
tämä oli minulle järkytys, he esittelivät estottomasti itseään ohikulkeville autoilijoille! eivätkä jättäneet mitään intiimipaikkojaan näkymättömiin!
Mitä nämä oikein olivat, miehiä - kauniskasvoisia!! suurine rintoineen, jotka omistivat kuitenkin miehiset siittimensä? (ilmeisesti omaksi nautinnokseen?) IHMISHIRVIÖITÄ! NE OLIVAT... EIVÄT NAISIA, EIVÄTKÄ ENÄÄ MIEHIÄ! - selvennystä
edelleen... kirjoitti:
Seksuaalisuus on kummallinen asia! Enkä usko että monikaan meistä on sinut siinä asiassa...
tässä lienee taas syynä ne iki ihanat mielikuvat, joita mieliimme on iskostettu!
vaikka olenkin täysin hetero, on aivan turha kuvitella, että olisin tai olisin aina ollut sinut seksuaalisuuteni kanssa (en kuitenkaan ole koskaan epäillyt sukupuoltani!!)
Koettakaahan nyt vain ymmärtää, että ne mielikuvat joita meille on iänikuisesti iskostettu päähän... mies on maskuliininen hyväkroppanen tavarajuna, joka on aina valmiina seksi aktiin! ja nainen villi seksipeto, joka kiimasta kiljuen sulaa miehisiin otteisiin - vaikka ne olisivat väkivaltaisiakin... nainen kiljuu nautinnosta! (eikö tuo ole aika hämäräperäistä ajattelukantaa!) Minä tarzan sinä Jane!!
Ettekait te luule etteikö tälläiset mielikuvat, joita elokuvat, videopätkät, lehdet ym. ole omiaan pistämään ihmisen mieltä sekaisin??
Olen minäkin aika ajoin hukassa tämän asian kanssa, koska huomaan rakastellessa mieheni kanssa olevani ulkopuolinen (?) nautinnon tuottaja... Onneksi mieheni ei ole 'heti mulle, kaikki tänne' tyyppi.. vaan huomaa minun hukanneen itseni, ja silloin pidättäytyy (!)
Yhä edelleen hämmentyneenä mietin... miten nainen voisi kuvitella tulevansa hyväksytyksi miehenä? ja päinvastoin??
vierailin, tuossa muutama viikko sitten vapaamielisessä Italiassa! Ja ajellessamme eräänä iltana Vatikaanin liepeillä, ajoimme erään alueen läpi, jossa mies-naiset möivät itseään!!
tämä oli minulle järkytys, he esittelivät estottomasti itseään ohikulkeville autoilijoille! eivätkä jättäneet mitään intiimipaikkojaan näkymättömiin!
Mitä nämä oikein olivat, miehiä - kauniskasvoisia!! suurine rintoineen, jotka omistivat kuitenkin miehiset siittimensä? (ilmeisesti omaksi nautinnokseen?) IHMISHIRVIÖITÄ! NE OLIVAT... EIVÄT NAISIA, EIVÄTKÄ ENÄÄ MIEHIÄ!"Yhä edelleen hämmentyneenä mietin... miten nainen voisi kuvitella tulevansa hyväksytyksi miehenä? ja päinvastoin??"
Tästä ei olekaan kyse, vaan transmies kokee olevansa mies eikä nainen.
"Mitä nämä oikein olivat, miehiä - kauniskasvoisia!! suurine rintoineen, jotka omistivat kuitenkin miehiset siittimensä? (ilmeisesti omaksi nautinnokseen?) IHMISHIRVIÖITÄ! NE OLIVAT... EIVÄT NAISIA, EIVÄTKÄ ENÄÄ MIEHIÄ!"
Kaikilla se ei ole omaksi nautinnoksi, vaan joutuvat työskentelemään shemalena hankkiakseen rahat korjausleikkaukseen. Joissakin maissa joutuu maksamaan kaikki hoidot itse. Jotkut taas nimenomaan haluavat olla shemaleja ja työskennellä prostituoituna. Kysyntää on, tälläkin palstalla. - EU:ssa
selvennystä kirjoitti:
"Yhä edelleen hämmentyneenä mietin... miten nainen voisi kuvitella tulevansa hyväksytyksi miehenä? ja päinvastoin??"
Tästä ei olekaan kyse, vaan transmies kokee olevansa mies eikä nainen.
"Mitä nämä oikein olivat, miehiä - kauniskasvoisia!! suurine rintoineen, jotka omistivat kuitenkin miehiset siittimensä? (ilmeisesti omaksi nautinnokseen?) IHMISHIRVIÖITÄ! NE OLIVAT... EIVÄT NAISIA, EIVÄTKÄ ENÄÄ MIEHIÄ!"
Kaikilla se ei ole omaksi nautinnoksi, vaan joutuvat työskentelemään shemalena hankkiakseen rahat korjausleikkaukseen. Joissakin maissa joutuu maksamaan kaikki hoidot itse. Jotkut taas nimenomaan haluavat olla shemaleja ja työskennellä prostituoituna. Kysyntää on, tälläkin palstalla.Italiassa on vaikeampaa käydä läpi koko korjausprosessi. Paitsi, että kaikki maksaa, nimen ja virallisen sukupuolen saa muutetuksi vasta korjausleikkauksen jälkeen, jolloin prosessissa olevat tavallaan sysätään siihen asti ulos yhteiskunnasta, mikä näkyy sitten katujen varsilla. Nimen ja syntymätodistuksen korjaus vaatii erityisen oikeudenkäynnin kalliine asianajajineen. Ja silti katolinen kirkko ei hyväksy uutta virallista identiteettiä.
Vertailun vuoksi Britanniassa on hyvin samantapainen järjestelmä kuin Suomessa kustannuskorvauksineen ja tosielämän kokeineen uuden nimen turvin. - !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
selvennystä kirjoitti:
"Yhä edelleen hämmentyneenä mietin... miten nainen voisi kuvitella tulevansa hyväksytyksi miehenä? ja päinvastoin??"
Tästä ei olekaan kyse, vaan transmies kokee olevansa mies eikä nainen.
"Mitä nämä oikein olivat, miehiä - kauniskasvoisia!! suurine rintoineen, jotka omistivat kuitenkin miehiset siittimensä? (ilmeisesti omaksi nautinnokseen?) IHMISHIRVIÖITÄ! NE OLIVAT... EIVÄT NAISIA, EIVÄTKÄ ENÄÄ MIEHIÄ!"
Kaikilla se ei ole omaksi nautinnoksi, vaan joutuvat työskentelemään shemalena hankkiakseen rahat korjausleikkaukseen. Joissakin maissa joutuu maksamaan kaikki hoidot itse. Jotkut taas nimenomaan haluavat olla shemaleja ja työskennellä prostituoituna. Kysyntää on, tälläkin palstalla.Onko kysyntää paskamummon ulostefantasioille.
- tuota noin
omanlaisesi! kirjoitti:
luin kirjoitustasi hämmennyksen vallassa..
En usko että olet mitenkään poikkeava!
Ei se että lapsena on leikkinyt poikien kanssa ja tehnyt poikien juttuja ole mikään selitys sille, että nyt epäilet olevasi mies (naisen kehossa)
Ei se että alle murrosikäisenä ihastuisit naispuoliseen vielä selitä mitään! Eikä se että 16 vuotiaana mietiskelit sukupuoli identiteettiäsi muuta sitä mitä sinä olet!
lopulta mietinnöissäsi päädyitkin siihen samaan ajatukseen kuin minä...
>>Nyky-yhteiskunnassa naisen pitää olla ylinaisellinen - ja miehen vastaavasti korostetun maskuliininen. Tämä ajaa kriisiin kaikki ne, jotka eivät koe kyseistä muottia täyttävänsä.
Tänäpäivänä joka tuutti ja magasiini toitottaa sitä mitä on olla mies, mitä on olla nainen, miltä mies näyttää, miltä nainen!
Typeryyttä sanon minä. Älä seuraa mediaa se on silkkaa ajantuhlausta joka vielä sotkee sen todellisen ihmisen, sen minän joka sinä olet!
Minä - minä tiedän että olen nainen, olen sitä aina ollut, eikä se muutu miksikään! Olen nainen, vaikken täytäkään niitä kriteerejä, joita näen median asettavan naisena olemiseen!! En ole omasta mielestäni kaunis, en edes osaa käyttää meikkiä, en juurikaan osaa laittaa ruokaa, olen laiska siivoamaan, en harrasta merkkivaatteita enkä ole muotitietoinen, en osaa mitään käsitöitä, en edes omista suurta 'kanalaumaa' ystäviä! - En siis ole mitään sitä mitä minun kuuluisi olla nyky-yhteiskunnan mukaan... ENKÖ SIIS OLE NAINEN?
TAATUSTI OLEN, mut miksi siitä etten täytä, jonkun älykääpiön mittaria siitä millainen on nainen minun pitäisi nostaa suuri älämölö! suksikoon kuuseen sanon mä! Vaikka olenkin jonkun tollon mukaan puutteellinen (?) elän mitä mielettömämpää naisen elämää - naisena!
Älkää ihmiset hyvät antako ulkoa tulevien odotusten täyttää päänne kaikella typeryydellä!
Jos olet syntynyt mieheksi, ole mies - omanlaisesi mies, rakenna itsesi sisältäpäin, omannäköiseksesi!
Jos olet syntynyt naiseksi, ole nainen - omanlaisesi nainen, sellainen jonka olet itse rakentanut sisältä päin, sellainen ihminen ei ole kulissi, vaan aito ihminen - omanlaisensa ihminenVähän niin ku samaa mielenpuolta. Ite en ole koskaan kokenut, että haluaisin olla sitä ja tätä, vaan olen ollut se mikä olen.
Eräänä kauniina päivänä tajusin sen , että mikä oikeesti olen. Se oli kuin olisi löytänyt oikean avaimen lukossa olevaan oveen. Oven takana oli kirkas, kaunis maiilma, joka oli kuin vastaus rukouksiini.
NO, nyt olen edelleen se mikä olen aina ollutkin. Tosin kroppaani on hieman redusoitu sieltä sun täältä.
Hassua koko jutussa on se, että en koe mitenkään muuttuneeni, voin vain elää omaa tavallista tylsää arkielämää päivästä toiseen omana itsenäni.
PS Ei kannata mennä selittämään juttua "Lappariin" tällä tavalla. Siellä se ei oikein mene läpi.
Että silleensä... :)
Tuota noin, korjaus"prosessi" on varsin rankka kaikkine leikkauksinne ynm päivineen. Ei mikään läpihuutojuttu. - vnnrvvirenei
Ei naisen tarvitse olla minkäänlainen, suurin osa naisista nyt vaan kokee naisellisuuden luontevana. Osa ei koe, ja useimmat heistä ovat lesboja.
"Haluan vain tuoda esiin näkökulman, jota harva (omasta mielestään) transsukupuolinen on tullut edes ajatelleeksi." Suurin osa transsukupuolisista on luullut pitkään olevansa homo(/tiitti) tai lesbo, joka vaan ei sopeudu perinteiseen sukupuolirooliin. - AlienIndie
selvennystä kirjoitti:
"Yhä edelleen hämmentyneenä mietin... miten nainen voisi kuvitella tulevansa hyväksytyksi miehenä? ja päinvastoin??"
Tästä ei olekaan kyse, vaan transmies kokee olevansa mies eikä nainen.
"Mitä nämä oikein olivat, miehiä - kauniskasvoisia!! suurine rintoineen, jotka omistivat kuitenkin miehiset siittimensä? (ilmeisesti omaksi nautinnokseen?) IHMISHIRVIÖITÄ! NE OLIVAT... EIVÄT NAISIA, EIVÄTKÄ ENÄÄ MIEHIÄ!"
Kaikilla se ei ole omaksi nautinnoksi, vaan joutuvat työskentelemään shemalena hankkiakseen rahat korjausleikkaukseen. Joissakin maissa joutuu maksamaan kaikki hoidot itse. Jotkut taas nimenomaan haluavat olla shemaleja ja työskennellä prostituoituna. Kysyntää on, tälläkin palstalla.Suurin osa prostituoiduista ei kyllä ole taloudellisessa ahdingossa, vaan heitä innostaa helppo raha. Enpä usko tämän tilanteen olevan erilainen transprostituoitujenkaan kohdalla.
- Kumppani
Seurustelen ihmisen kanssa, joka olisi voinut kirjoittaa juuri samanlaisen tekstin. Kuullostaa niin tutulta. Miten kumppanisi ajattelee tästä asiasta (onko ok asian kanssa), lienet jotain kertonut?
- poika vai tyttö
yhdessä ollaan pohdittu asiaa ja hän tuntuu ymmärtävän suhteellisen hyvin.
- .Likkako.
Näitä keskusteluita kun on lukenut niin kadehdituttaa kun teillä on puolisoita ja seurustelukumppaneita jne. Itse harrastin seksiä viimeksi viimevuosituhannen puolella. Seurustelusta puhumattakaan.
Hitler dokkarissa kerrottiin ettei Evan Ja Hitlerin välillä ollut seksuaalista kanssakäymistä, eikä aatu muutenkaan ollut naisten seurassa rento. Ohjelmassa sanottiin, että seksistä pidättäytyminen tai siihen kykenettömyys (ei impotentista johtuva) on usein merkki, että ihmisellä on itsestään jotain salattavaa.
Allekirjoitan tuon, kun on niin epävarma itsestään ja salaa todellisen identiteetinsä kuin minä niin ei seurustelut ja muut onnistu. Oli miesten tai naisten seurassa niin aina on feikki (ja tuntee siitä syyllisyyttä) ja samalla ahdistus siitä ettei kukaan todella tunne minua. Ja silti jokin sisälläni laittaa tekemään kaikensa etten "paljastuisikaan", varmaan johtuu siitä, ettei halua muiden pettyvän itseensä tms. huonosta itsetunnosta johtuvaa. Ujo, kiltti ja halu miellyttää muita johtaa siihen, ettei kykene olemaan oma itsensä oikein millään tavalla.
Kadehdin niitä ihmisiä jotka eivät juuri mieti vaan tekevät. Tekevät ensin ja miettivät sitten, siitä voisi olla etua. Onhan se niin, että kun näitä asioita vatvoo, onko tunne aitoa, olenko sitä, olenko tätä.. seurauksia mahdollisista päätöksistä niin eihän sitä mihinkään etene.
Harmi kun omasta tilasta ei voi syyttää kuin itseään, olisi niin helppoa kun voisi osoittaa jotain muuta sormella ja sanoa: sun syy. Jossittelu on myös lamaannuttava tapa, jos olisin silloin valinnut niin ja niin, enkä olisi koskaan luonut muita varten mielikuvaa "normaalista" ihmisestä... - Mikäköhän puoli?
Ei hitto, oon itse ajatellut aika samanlaisia asioita!
Mullakin on jokin ihme "kateus" naisia ja heidän ulkonäköään kohtaan. Haaveilen ja fantasioin usein siitä että olisin nainen tai hyvin naisellinen. Mutta fyysisesti olen ihan keskiverto nuori mies.
En osaa kokea itseäni mitenkään seksikkääksi miehenä. Tai en tajua mitä seksikästä miehessä voi olla. Olen seksuaalisesti kiinnostunut vain naisista. Joskus katselen naisten vaatteeita ja ajattelen että kuinka hyvältä näyttäisinkään niissä jos olisin nainen.
Oon joskus ostanutkin nettikaupasta (muualta en kehtaa) jotain naisten vaatteita ja meikkejä ja joskus laittaudun naiseksi. Mutta en halua olla "liian" naisellinen. En koe olevani kuitenkaan mikään transvestiitti, enkä halua pitää hameita tai käyttää paljoa meikkiä.
Mutta mikä sitten olen? En todellakaan tiedä. En haluaisi olla nainen, mutta miehyyskään ei tunnu ihan oikealta. Yritän aina muiden ihmisten seurassa olla mahdollisimman miehekäs ja maskuliniinen, mutta se on teeskentelyä. Monesti maskuliinisuus kuvottaa. .
Ehkä olen niitä ihmisiä jotka putoavat totuttujen sukupuoliroolien välille. Ärsyttää kun ihmisiä pakotetaan omaksumaan tietyt sukupuoliroolit.- AlienIndie
Olet samanlainen ihminen kuin esim. Misaki. Sillekin on tärkeää naiseudessa juuri seksikkyys ja mieheydessä kaameaa juuri sen puute. Sellaiset asiat kuin aito estetiikka, tunnelma, tunne ympäristönsä kanssa yhtä olemisesta, ja kiistaton linkki hyvyyden ja kauneuden välillä, ovat täysin merkityksettömiä tai jopa käsittämättömiä hänelle.
- Kyllästyttää!!!
AlienIndie kirjoitti:
Olet samanlainen ihminen kuin esim. Misaki. Sillekin on tärkeää naiseudessa juuri seksikkyys ja mieheydessä kaameaa juuri sen puute. Sellaiset asiat kuin aito estetiikka, tunnelma, tunne ympäristönsä kanssa yhtä olemisesta, ja kiistaton linkki hyvyyden ja kauneuden välillä, ovat täysin merkityksettömiä tai jopa käsittämättömiä hänelle.
Minkä h***tin takia se misaki pitää vetää joka viestiin mukaan.
- Outissssss
Kyllästyttää!!! kirjoitti:
Minkä h***tin takia se misaki pitää vetää joka viestiin mukaan.
Koska Misaki erehtyi olemaan ystävällinen Oudolle. Ottakaa oppia.
- AlienIndie
Kyllästyttää!!! kirjoitti:
Minkä h***tin takia se misaki pitää vetää joka viestiin mukaan.
Sen takia tällä kertaa koska minä en pysty ymmärtämään miten joku täysin tunnelmantajuton ihminen voisi edes kokea sukupuoliristiriitaa, koska minulla itselläni se tuntemus kytkeytyy vahvasti tunnelmahakuisuuteen; koin mieheyden ja siitä seuraavan rumuuden haittaavan tunnelman kokemista ja yhtä ympäristönsä kanssa olemisen kokemista a kykyäni olla hyvä, sisäisesti kaunis ihminen. Vain kauniina naisena koen pystyväni levittämään kauneutta ja hyvyyttä ympäristööni.
- AlienIndie
Outissssss kirjoitti:
Koska Misaki erehtyi olemaan ystävällinen Oudolle. Ottakaa oppia.
Outisssss = Outi S.? Outolintu?
- ???????
AlienIndie kirjoitti:
Sen takia tällä kertaa koska minä en pysty ymmärtämään miten joku täysin tunnelmantajuton ihminen voisi edes kokea sukupuoliristiriitaa, koska minulla itselläni se tuntemus kytkeytyy vahvasti tunnelmahakuisuuteen; koin mieheyden ja siitä seuraavan rumuuden haittaavan tunnelman kokemista ja yhtä ympäristönsä kanssa olemisen kokemista a kykyäni olla hyvä, sisäisesti kaunis ihminen. Vain kauniina naisena koen pystyväni levittämään kauneutta ja hyvyyttä ympäristööni.
Kauneus on katoavaista. Vedätkö itsesi hirteen kun tulet rumaksi.
- !!!!!!!!!!!!!!!!
??????? kirjoitti:
Kauneus on katoavaista. Vedätkö itsesi hirteen kun tulet rumaksi.
Ei Alien oo kaunis. Ookko nähnyt sen leffan?
- Mikä olen?
Mulla on kyllä samanlaisia fiiliksiä kuin sulla. Oon siis päällisin puolin ihan normaali nuori mies, mutta joskus tulee kyllä mieleen että ehkä sitä pitäisi tai haluaisi olla jotain muuta...
Oon hetero, mutta olen samalla jotenkin "kateellinen" naisille. Kun omasta mielestäni miehissä ei ole yhtään mitään seksikästä. Joskus pidän naisten vaatteita ja meikkaan (en juuri koskaan julkisesti) koska haluan näyttää naisellisemmalta.
En kuitenkaan haluaisi olla nainen ja kaikki sukupuolenkorjaushoidot ym. kauhistuttavat minua enkä ikinä menisi plastiikkakirurgillekaan vaikka joskus haaveilenkin siitä että minulla olisi leveämpi lantio ja rinnat. En kuitenkaan halua olla mitenkään erityisen naisellinen, vaan aiemminkin hiukan androgyyni.
Kuitenkin aina muiden ihmisten seurassa teeskentelen olevani maskuliininen ja miehekäs mies koska en usko että tulisin muuten hyväksytyksi ja minusta olisi epämukavaa jos minua luultaisiin vaikka homoksi. En oikein halua identifioitua miksikään transihmiseksikään.
Mutta toisaalta ei miehenkään rooli minulle oikein sovi. Joskus minun on hyvin vaikea ymmärtää muita miehiä, mutta naisia ymmärrän useammin. Ne asiat mitkä miellän maskuliinisiksi tuntuvat aina jotenkin vierailta ja joudun todella yrittämään pitääkseni yllä omaa maskuliinista rooliani. Joskus koko elämä tuntuu vain näyttelemiseltä.
On vaikeaa kun ei ole oikein mitään identiteettiä. Joskus tunnen itseni äärimmäisen yksinäiseksi enkä usko että kukaan ymmärtää minua. Enkä usko että kukaan nainen voisi rakastaa minua jos olisin vain sellainen kuin todella olen. Tai enpä toisaalta tiedä mikä olen. - Poika nimeltä Päivi
Voin allekirjoittaa useat edellämainitut kokemukset, itsellä vastaavanlainen tilanne. Olen 21v ja realiteetti on, että mieheksi olen syntynyt, siitä ei mihinkään pääse. Taustalla 2 vuotta laajaa itsetutkiskelua ja monenlaista tunnemyrskyä.
Lapsuudessa asiaa en lainkaan pohtinut, sukupuoli ei siinä vaiheessa ollut merkityksellinen, sain olla luonnollisesti, vanhempani eivät rajoittaneet ilmaisunvapautta. Tykkäsin pukeutua ja esiintyä tyttönä äitini vaatteissa, hajuvedet tuoksuivat ihanille ja olisin halunnut meikata mutta en kuitenkaan rohjennut. Ala-asteen opettajani huomasi selvästi siinä taiteellisessa, kiltissä ja rauhallisessa pojassa jotain erityistä, muiden poikien hölmöilyt ja rajut leikit eivät kiinnostaneet. Pitkistä hiuksistakaan en halunnut luopua vaikka muuta hieman kuitenkin odotettiin.
Kun äidin kengät eivät enää sopineet, asiat alkoivat muuttumaan. Vaateostokset tuntuivat vastenmielisiltä, poikien vaatteet törkeän rumia. Sosiaalinen elämäkin alkoi heikentyä kun välituntien puheenaiheeksi tulivat alkoholi, jääkiekko, mopot ja tietty puhetapa tytöistä. Myös esikoisen asema, roolimallina olo, 3:lle veljelle tuntui tukalalle ja eristäytyminen ikätovereista sekä poikkeavuus johti ahdistukseen. Vanhempani yrittivät rohkaista miehisiin juttuihin, mutta miesten maailma ei tuntunut alkuunkaan omalta, oikeastaa mikään ei tuntunut omalta. Näistä tunnusmerkeistä huolimatta aloitin uskottelemaan itselle omaa miehisyyttä ja vetämään roolia ankaralla itsekurilla. Poikkeavuuden kokemukset opin tukahduttamaan pätemällä eri asioissa, joukkue urheiluun en mennyt kuitenkaan mukaan, aina oli joku machoilemassa. Murrosiän muutokset tuntuivat alkuun ihan hienoilta, näki että kaikki pelaa "oikein".
Esittämisestä huolimatta sisällä myrskysi ja sosiaalinen elämä ei mainittavasti parantunut. Monena yönä itkin itseni uneen ja kysyin mikä minua vaivaa. En alkanut seurustelemaan, pelkäsin sen tuomia tilanteita. Kuitenkin jumaloin naisia, katson heitä sekä kadehtien että seksuaalisesti kiinnostuneena. Lähes kaiken "kasvottoman" angstin onnistuin purkamaan kovalla fyysisellä ja älyllisellä treenillä. Vanhempien ylpeys minuun nousi ja inttiin lähdin täysin itseni uudelleen ohjelmoineena, tavoitteet korkealla. Ironista kyllä, miesten koulussa palaset alkoivat loksahtelemaan paikoilleen, kun näin laajan skaalan erilaisia miehiä, ja tietoisuuteen tuli lapsuuteen jääneet peitetyt tunteet, aloin järjestelmällisesti pohtimaan miksi kaikki tuntuu väärälle ja mistä tukahduttava olo johtui, lähes kohtalokkain seurauksin.
Apua hain vaikka mistä, raamattukin osui käteen. Sattumalta näin kerran ohjelman transsukupuolisesta, samaistuin heti henkilöön, ilmeinen identiteetti alkoi valkenemaan itselle. Halusin kuitenkin torjua ajatuksen, olin saanut opiskelupaikan ja oma elämä oli vasta alkamassa. Kuitenkin piirteiden miehistyminen ja odotusten mukaan eläminen tuntuu/tuntui inhottavalle. Tieto lisäsi tuskaa ja se oli repiä minut hajalle. Reilu vuosi sitten hyväksyin kamppailun jälkeen bi-seksuaalisuuteni ja transsukupuolisuuteni. Puolivuotta sitten päätin etten halua katua vanhana, tulin kaapista ja hakeuduin lääkärin juttusille. Nyt odotan kovasti tutkimusten alkua, itseni hyväksymisen jälkeen olo on keventynyt, elämä tuntuu upealta, perhe ja kaverit hyväksyvät, ja hivutan ulkonäköä androgyyniksi, lopulta naiselliseksi. Onnekseni minulle on vieläpä siunaantunut keskivertoa epämiehisempi vartalo kasvoja myöten.
Muille, jotka painivat asian kanssa, neuvon tutustumaan feminiiniseen puolensa, pohtimaan asioita useilta kanteilta, etsimään tietoa ja miettimään mitä todella haluaa elämästään ajatella kun koittaa viimeiset hengenvedot. Seuratkaa sydäntänne, toivotan voimia ja hyvää joulua kaikille :)- 19+6
"Murrosiän muutokset tuntuivat alkuun ihan hienoilta"
Et ole transsukupuolinen jos olet joskus kokenut näin. - ...
19+6 kirjoitti:
"Murrosiän muutokset tuntuivat alkuun ihan hienoilta"
Et ole transsukupuolinen jos olet joskus kokenut näin.Olet siis näitä "vanhan polven" transsukupuolisia jotka jakavat toisia primääreihin ja sekundääreihin. Eli ei voi olla TS jos ajatukset lipsahtavat joskus "väärään" sukupuolirooliin. Pitää olla puhtaasti alusta saakka TS ilman vääriä ajatuksia. Onneksi transtutkimusyksiköt eivät enää käytä tätä jakoa.
- AlienIndie
... kirjoitti:
Olet siis näitä "vanhan polven" transsukupuolisia jotka jakavat toisia primääreihin ja sekundääreihin. Eli ei voi olla TS jos ajatukset lipsahtavat joskus "väärään" sukupuolirooliin. Pitää olla puhtaasti alusta saakka TS ilman vääriä ajatuksia. Onneksi transtutkimusyksiköt eivät enää käytä tätä jakoa.
Niin, mitä nyt vaan käyttää sitä RLT:n kriteerinä...
- ...
AlienIndie kirjoitti:
Niin, mitä nyt vaan käyttää sitä RLT:n kriteerinä...
Höpöhöpö, kukaan ei puuttunut asiaan ja naisen paperit tuli ilman nikottelua.
- Eläköön eläke
Eipä olis sullakaan ollut muuten mitään jakoa.
- haluantyttöksi
'mul nyt melkein samanlainen ajattelutapa paitsi
Miehet EI kiinnosta
Ja Naiset kiinnostaa
mut tunnen itseni naiseksi mut Olen Mies
''Kun katselen naisia niin yleensä kiinnitän huomiota heidän hiuksiin ja pukeutumiseen, ikäänkuin katsellen vinkkejä itselleni. Kaupassa ollessa harmittaa, kun ei voi katsella naisten vaatteita saati sitten sovittaa niitä.
Kun katselen itseäni peilistä kroppani ja se ei inhota minua, mutta en ole siihen tyytyväinenkään.
Olen aika hoikka ja poikanmainen. En halua lihaksia, mutta olisi kiva jos olisi lihaa enemmän luitten ympärillä ja pehmeä iho. Karvat ovat inhottaneet minua pienestä pitäen, joskus olen niitä ajellutkin sen verran mitä on kehdannut.''
sama mulla ja olen myös itse tehny Tein pari sukupuolitestiä- pekko92
Kyllä minuakin kaduttaa olen poika ja haluasin punaiset hiukset haluaisin pitää tyttömäisiä vatteita
- Mikä estää
pekko92 kirjoitti:
Kyllä minuakin kaduttaa olen poika ja haluasin punaiset hiukset haluaisin pitää tyttömäisiä vatteita
Kampaaja värjää hiuksesi, ellet itse osaa tehdä. Vaatteita voi ostaa kaupoista. Siitä vaan!
- katumus
pekko92 kirjoitti:
Kyllä minuakin kaduttaa olen poika ja haluasin punaiset hiukset haluaisin pitää tyttömäisiä vatteita
Pekko92 mikä sinua siis kaduttaa?
- DMAB NB
Jokaisen olisi hyvä muistaa myöskin se että sukupuoli ei ole pelkästään mies ja nainen. Sukupuoli ei ole pelkkä suora mustavalkoinen jana vaan kirjava spektri. Länsimainen yhteiskunta on pakottanut tämän ajatusmallin ihmisten mieleen jo kolonialismin myötä. Kun Amerikka vallattiin, sieltä löytyi intiaaniheimoja keiden yhteiskunnassa ei ollut samanlaista merkitystä sukupuolella kuin euroopassa oli. Löytyi kolmatta sukupuolta ja paljon muutakin, mutta eurooppalaiset tulivat ja pakottivat jokaisen valitsemaan yhden näistä kahdesta ahtaasta lokerosta, ja yleensä vain sen perusteella mitä siellä haaroissa roikkui.
Sukupuolta ei pitäisi muutenkaan määrittää ainoastaan sillä perusteella miltä vastasyntyneen ihmisen haarat näyttävät, koska myös fyysinen sukupuoli on sosiaalinen konstruktio. Fyysisen sukupuolenhan määrittävät ainakin hormonit, kromosomit, sukupuolielimet ja sukusolujen tuottajat. Ihmisistä löytyy erittäin paljon variantteja, joilla kaikki nuo tekijät eivät osu yhteen. Karvaisuutta pidetään miehekkyyden mittana, mutta löytyy myös erittäin karvaisia naisia. Löytyy miehiä keillä on korkeampi ääni ja jotka eivät ole kamalan pitkiä. Löytyy ihmisiä keillä on penis mutta munasarjat. Jo pelkästään intersukupuolisten ihmisten olemassaolo kertoo sen että sukupuolen rajaaminen pelkästään mieheen ja naiseen on absurdia.
Älkää siis pelätkö vaikka ette tuntisikaan itsenne kuuluvan täysin siihen sukupuoleen johon teidät syntymässänne määriteltiin. Yhteiskunnan luomat sukupuolimallit ovat vanhanaikaiset ja niistä tulisi päästä muutenkin eroon. Toteuttakaa itseänne juuri sillä tavalla mikä tuntuu teistä itsestänne kaikista mukavimmalta, ja muistakaa että erilaisuus on lahja.
Kirjoitin aika pitkälti sen mitä tuli mieleen enkä millään jaksa oikolukea tätä joten teksti on luultavasti mitä sekavin. Linkitän tähän vielä yhden erittäin mielenkiintoisen blogitekstin: http://www.tiedonantaja.fi/blogit/laaksonen/2011-6-6/sukupuolijarjestelma-osana-kapitalistista-sortoa , aiheesta löytyy paljon lisää englanniksi jos jaksaa perehtyä ja haravoida nettiä.- Uskova Noora
DMAB NB, olet hieman hakoteillä mielestäni.
Eihän se, että noteeraa sukupuolen biologisten faktojen perusteella, eli mitä jonkun haarojen välissä roikkuu tai ei roiku, ole sinänsä paha asia. Sehän on vain faktojen toteamista. Tätä ominaisuuttaa kutsutaan sukupuoleksi: ne joilla roikkuu penis haarojen välissä ja joilla on se kuuluisa y-kromosomi, kuuluvat miesten sukupuolikategoriaan, ja ne joilla on vagina eikä sitä y-kromosomia, kuuluvat naisten sukupuolikategoriaan.
Sitten on toki kaikenlaisia poikkeavuuksia, sairauksia, kehitysvammoja yms., jotka kuuluvat kolmanteen, intersukupuolisten kategoriaan.
Ongelmahan meillä on vasta siinä vaiheessa, kun näihin faktisiin kategorioihin aletaan ladata erilaisia odotuksia esim. mieltymyksistä ja persoonallisuudenpiirteistä: jos sinulla on penis ja y-kromosomi, tykkäät puuhastella autojen ja koneiden kanssa ja olet persoonaltasi karkea, ja jos sinulla on vagina eikä ole y-kromosomia, tykkäät vaatteista, meikeistä ja koruista ja olet persoonaltasi hienotunteinen. Esimerkiksi näin.
Meidän ei siis tarvitse purkaa nykyistä sukupuolijärjestystä, joka sinänsä ei ole muuta kuin biologisiin faktoihin perustuva ja piste. Vaan meidän tulisi purkaa sitä stereotypiointia, joka on ylimääräistä sosiaalista ja kulturaalista konstruktiota.
Esim. tätä ketjua lukiessani tajusin, että ongelma monella on siinä, että he eivät persoonaltaan ja mieltymyksiltään sovi miehen kategorian päällä lepäävään stereotypiaan. Miksi siis emme purkaisi tai ainakin löyhentäisi näitä stereotypioita? Hmm.... toisaalta meidän aikanammehan sitä länsimaissa juuri tehdään. Valtavirran mediatkin ovat kiitettävästi osallistuneet talkoisiin, eli näemme median kautta miehiä, jotka meikkaavat ja juttelevat ihmissuhteista, ja toisaalta naisia, joilla on lyhyet käytännölliset hiukset ja jotka ovat ammattijalkapalloilijoita tai jotka juttelevat taloudesta ja politiikasta.
Hyvään suuntaan siis ollaan menossa. Tulevaisuudessa tässä ketjussa kirjoittaneiden miesten kaltaisten ei enää tarvitse pähkäillä samojen asioiden kanssa, ei ainakaan samassa mittakaavassa. - Normeja vastaan
Uskova Noora kirjoitti:
DMAB NB, olet hieman hakoteillä mielestäni.
Eihän se, että noteeraa sukupuolen biologisten faktojen perusteella, eli mitä jonkun haarojen välissä roikkuu tai ei roiku, ole sinänsä paha asia. Sehän on vain faktojen toteamista. Tätä ominaisuuttaa kutsutaan sukupuoleksi: ne joilla roikkuu penis haarojen välissä ja joilla on se kuuluisa y-kromosomi, kuuluvat miesten sukupuolikategoriaan, ja ne joilla on vagina eikä sitä y-kromosomia, kuuluvat naisten sukupuolikategoriaan.
Sitten on toki kaikenlaisia poikkeavuuksia, sairauksia, kehitysvammoja yms., jotka kuuluvat kolmanteen, intersukupuolisten kategoriaan.
Ongelmahan meillä on vasta siinä vaiheessa, kun näihin faktisiin kategorioihin aletaan ladata erilaisia odotuksia esim. mieltymyksistä ja persoonallisuudenpiirteistä: jos sinulla on penis ja y-kromosomi, tykkäät puuhastella autojen ja koneiden kanssa ja olet persoonaltasi karkea, ja jos sinulla on vagina eikä ole y-kromosomia, tykkäät vaatteista, meikeistä ja koruista ja olet persoonaltasi hienotunteinen. Esimerkiksi näin.
Meidän ei siis tarvitse purkaa nykyistä sukupuolijärjestystä, joka sinänsä ei ole muuta kuin biologisiin faktoihin perustuva ja piste. Vaan meidän tulisi purkaa sitä stereotypiointia, joka on ylimääräistä sosiaalista ja kulturaalista konstruktiota.
Esim. tätä ketjua lukiessani tajusin, että ongelma monella on siinä, että he eivät persoonaltaan ja mieltymyksiltään sovi miehen kategorian päällä lepäävään stereotypiaan. Miksi siis emme purkaisi tai ainakin löyhentäisi näitä stereotypioita? Hmm.... toisaalta meidän aikanammehan sitä länsimaissa juuri tehdään. Valtavirran mediatkin ovat kiitettävästi osallistuneet talkoisiin, eli näemme median kautta miehiä, jotka meikkaavat ja juttelevat ihmissuhteista, ja toisaalta naisia, joilla on lyhyet käytännölliset hiukset ja jotka ovat ammattijalkapalloilijoita tai jotka juttelevat taloudesta ja politiikasta.
Hyvään suuntaan siis ollaan menossa. Tulevaisuudessa tässä ketjussa kirjoittaneiden miesten kaltaisten ei enää tarvitse pähkäillä samojen asioiden kanssa, ei ainakaan samassa mittakaavassa."Meidän ei siis tarvitse purkaa nykyistä sukupuolijärjestystä, joka sinänsä ei ole muuta kuin biologisiin faktoihin perustuva ja piste. Vaan meidän tulisi purkaa sitä stereotypiointia, joka on ylimääräistä sosiaalista ja kulturaalista konstruktiota."
Mitä ihmettä sä oikein selität? Sukupuolijärjestys on koko yhteiskunnan läpäisevä systeemi joka määrittää muun muassa sen että kenen kanssa saat mennä naimisiin, mikä sun palkkasi on, missä saat käydä vessassa ja keiden kanssa saat harrastaa kilpaurheilua! Lisäksi koko media on yhä dualistisen sukupuolijärjestelmän vallassa ja kaupoissakin on "miesten ja naisten tuotteet" ankarasti jaoteltu sukupuolinormien mukaan.
Ja jos olisit kasvanut tässä maassa vaikka transgenderinä (oma tilanteeni), niin tietäisit että sukupuolinormeja vastaan toimiminen on aika moista tappelua. Monesti se johtaa siihen että ihminen joutuu kiusatuksi ja syrjityksi. Suurin osa suomalaisista ottaa yhä sukupuolinormit aika helvetin vakavasti. Ei ole helppoa olla tässäkään kohtaa valtavirran ulkopuolella... Itsellä tilanne oli se että kielsin todellisen minäni ja pakotin itseni elämään vuosikausia normien mukaan. Enkä nykyäänkään tiedä oikein mitä tehdä koska sukupuolijärjestyksen ja lain mukaan mun kaltaisia ihmisiä ei ole olemassa... - Uskova Noora
Normeja vastaan kirjoitti:
"Meidän ei siis tarvitse purkaa nykyistä sukupuolijärjestystä, joka sinänsä ei ole muuta kuin biologisiin faktoihin perustuva ja piste. Vaan meidän tulisi purkaa sitä stereotypiointia, joka on ylimääräistä sosiaalista ja kulturaalista konstruktiota."
Mitä ihmettä sä oikein selität? Sukupuolijärjestys on koko yhteiskunnan läpäisevä systeemi joka määrittää muun muassa sen että kenen kanssa saat mennä naimisiin, mikä sun palkkasi on, missä saat käydä vessassa ja keiden kanssa saat harrastaa kilpaurheilua! Lisäksi koko media on yhä dualistisen sukupuolijärjestelmän vallassa ja kaupoissakin on "miesten ja naisten tuotteet" ankarasti jaoteltu sukupuolinormien mukaan.
Ja jos olisit kasvanut tässä maassa vaikka transgenderinä (oma tilanteeni), niin tietäisit että sukupuolinormeja vastaan toimiminen on aika moista tappelua. Monesti se johtaa siihen että ihminen joutuu kiusatuksi ja syrjityksi. Suurin osa suomalaisista ottaa yhä sukupuolinormit aika helvetin vakavasti. Ei ole helppoa olla tässäkään kohtaa valtavirran ulkopuolella... Itsellä tilanne oli se että kielsin todellisen minäni ja pakotin itseni elämään vuosikausia normien mukaan. Enkä nykyäänkään tiedä oikein mitä tehdä koska sukupuolijärjestyksen ja lain mukaan mun kaltaisia ihmisiä ei ole olemassa...Koko pointtinihan oli se, että sukupuoli, miehen, naisen tai intersukupuolisen, on biologiseen faktaan perustuva kategoria. Kaikki mikä ei suoraan palaudu siihen, on ylimääräistä ja sellaista, minkä voisi purkaa.
Se, että biologiset naiset käyvät naisten vessassa ja biologiset miehet miesten vessassa on eri asia kuin se, että biologiset naiset saavat keskimäärin vähemmän palkkaa ja biologisen miehen odotetaan tykkäävän autoista enemmän kuin ruoanlaitosta.
"Itsellä tilanne oli se että kielsin todellisen minäni ja pakotin itseni elämään vuosikausia normien mukaan"
Eli tässä minun kannattamassani mallissa sinun nimenomaan ei tarvitsisi elää normien mukaan, vaan voisit, jos olet biologisesti mies, meikata, puhua ihmissuhteista ja puuhastella keittiössä tms. ihan rauhassa eikä kukaan tulisi sanomaan sinulle, että olet naisellinen, kun sellaista teet. Tai jos olet biologisesti nainen, niin saisit rauhassa harrastaa lätkää ja rassata autoja ilman, että kukaan sanoisi, että olet miehekäs, kun sinulla on sellaiset mieltymykset.
Olisit siis vapaa. Siihen tulisi minusta siis _pyrkiä_, eli en väitä että yhteiskuntamme nyt olisi sellainen jo.
Nykyään kuitenkin näitä sukupuolistereotypioita jo puretaan ihan toisella tavalla kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Kehitys on siis oikeansuuntainen.
Minusta myös kolmannen sukupuolen kategorian käyttöönottaminen on hieno ja käytännöllinenkin suunnitelma. Varmaan Suomessa siihen menee vielä jonkin aikaa, ennen kuin siihen lähdetään... - kklköl
Uskova Noora kirjoitti:
Koko pointtinihan oli se, että sukupuoli, miehen, naisen tai intersukupuolisen, on biologiseen faktaan perustuva kategoria. Kaikki mikä ei suoraan palaudu siihen, on ylimääräistä ja sellaista, minkä voisi purkaa.
Se, että biologiset naiset käyvät naisten vessassa ja biologiset miehet miesten vessassa on eri asia kuin se, että biologiset naiset saavat keskimäärin vähemmän palkkaa ja biologisen miehen odotetaan tykkäävän autoista enemmän kuin ruoanlaitosta.
"Itsellä tilanne oli se että kielsin todellisen minäni ja pakotin itseni elämään vuosikausia normien mukaan"
Eli tässä minun kannattamassani mallissa sinun nimenomaan ei tarvitsisi elää normien mukaan, vaan voisit, jos olet biologisesti mies, meikata, puhua ihmissuhteista ja puuhastella keittiössä tms. ihan rauhassa eikä kukaan tulisi sanomaan sinulle, että olet naisellinen, kun sellaista teet. Tai jos olet biologisesti nainen, niin saisit rauhassa harrastaa lätkää ja rassata autoja ilman, että kukaan sanoisi, että olet miehekäs, kun sinulla on sellaiset mieltymykset.
Olisit siis vapaa. Siihen tulisi minusta siis _pyrkiä_, eli en väitä että yhteiskuntamme nyt olisi sellainen jo.
Nykyään kuitenkin näitä sukupuolistereotypioita jo puretaan ihan toisella tavalla kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Kehitys on siis oikeansuuntainen.
Minusta myös kolmannen sukupuolen kategorian käyttöönottaminen on hieno ja käytännöllinenkin suunnitelma. Varmaan Suomessa siihen menee vielä jonkin aikaa, ennen kuin siihen lähdetään...Olet yrittänyt ansiokkaasti rauhoittua ja ymmärtää transihmisiä, mutta edelleen olet tiukasti kiinni uskonnon antamiin määritelmiin.
"Koko pointtinihan oli se, että sukupuoli, miehen, naisen tai intersukupuolisen, on biologiseen faktaan perustuva kategoria."
Sukupuolta ei voi päätellä aukottomasti biologisilla faktoilla. Sukupuolen arviointi biologisilla faktoilla osuu n. 98-99 prosenttisesti kohdalleen, mutta lopuilla se on virheellinen. Koska ihminen määrittelee oman sukupuolensa psyykkisesti, sitä ei voi nähdä mistään vaan on uskottava siihen mitä ihminen ilmoittaa sukupuolekseen. Tähän perustuu myös transdiagnoosikin.
"Minusta myös kolmannen sukupuolen kategorian käyttöönottaminen on hieno ja käytännöllinenkin suunnitelma. Varmaan Suomessa siihen menee vielä jonkin aikaa, ennen kuin siihen lähdetään..."
Varmaan moni muukin kanssasi (erityisesti pahimmat transfoobikot) haluaisi että transihmiset luokiteltaisiin kolmanteen sukupuoleen jolloin he eivät pystyisi "piiloutumaan" muiden naisten ja miesten joukkoon. Kolmanteen sukupuoleen joutuminen leimaa ihmisen tehokkaasti ja se vaikuttaa monessa kohdassa elämää. Työnantajan on helppo siirtää X-sukupuoleen kuuluvan työnhakijan paperit sivuun jos ei halua "transua" työhön. Jo nyt transsukupuoliset kirjataan väestötietojärjestelmässä erityisellä koodilla, joka ei onneksi näy aivan kaikille kyselijöille.
Toivotaan ettei Suomeen tule ikinä tätä kolmatta sukupuolta ja muualta maailmasta ne poistettaisiin. Oikeastaan kolmas sukupuoli sopisi vain transgendereille jotka eivät koe kuuluvansa kumpaakaan sukupuoleen eivätkä pidä haittana leimaantumista erityisryhmäkseen.
- Transnainen
Minä olen kanssa transnainen, olen käynyt terapiassa jne, mutta apua ei löydy. Transsukupuolisuus ei ole rikos. Itse olen kertonut että olen transnainen ja mitä kävi..jouduin heti kiusatuksi. Koska olen vasta 11.v haluaisin olla vain nainen tai saada apua.
- GhgcjgvhjgRR
Sä lienet panseksuaali. Mäkin.
- Tosi-Friikki
ihan pakko kirjottaa oma tapaukseni, elikkä olen tyttö joka on leikelty pojaksi lapsuus iässä, äidin tahtoen sitä, koska on helpompi hoitaa ym, en ole päivääkään eläny kuin poika mutta silti omaan peniksen. esimerkiksi kun tietyssä iässä alko rinnat turpoomaan ja ehdin innostua asiasta, eikö neki pitäny jotenki korjaus leikellä kainaloon piiloon. sama kaikkien fyysisten kuin henkisten "merkkejen" ilmaannuttua heti aivopestiin ja/tai lantiota leikeltiin ja korjailtiin. nyt olen 50vuotias "mies" en ole ollu parisuhteessa kertaakaan koska näytän naiselta, ja etsin hetero naisia. kaikki yritykset on kaatunu siihen että vastapuoli säikähtää ja karkaa.
- Et_ole_ainoa
Eli olet intersukupuolinen jota on jo lapsuudesta saakka leikelty muka sopivammaksi olemassa oleviin sukupuolinormeihin. Valitettavasti tuota tehdään edelleen Helsingissä ja lääkärit ovat mielestään täysin varmoja että se on vain lapselle hyödyksi. Ja vanhemmat myötäilevä lääkärien päätöksiä.
- nataniel
Mulla oli sama ongelma kun mietin omaa sukupuoltani. Niin varmsti monella muullakin trans ihmisellä. Ja se että on biseksuaali vaikeuttaa jotenkin kummasti asiaa.
Oon trans mies, tarkoittaen että synnyin naisena mutta oon aina kokenut olevani mies. En tietenkään tajunnut että olisin transsukupuolinen, koska luulin että transsukupuoliset vaan tietää olevansa trans. No ei ne tiiä. Tajusin silloon itekkin että transsukupuolinen? Minä? Mutta samaan aikaan mietin ettei niin voi olla.
Tosi moni transihminen menee läpi tällaisen muunsukupuolisuus vaiheen. Itselleni se oli erittäin hyödyllistä, sillä sain kokeilla omaa sukupuolisuuttani ilman _omaa_ tuomintaani, ja vain kokeilla mikä tuntuu hyvältä. Kun hiukset oli lyhyet ja miesten vaatteet päällä jotka peitti muodot ja tissitkin oli teipillä jossain kainalon alla, mun perheenjäsenet sano että näytän pojalta. Se tuntui niin hyvältä ja oikealta, että takaisin en oo menny. En vihannut ruumistani muuten, muuta kuin että reiteni inhotti mua ja rinnat oli ihan liian isot. Se ettei vihaa ruumistaan, ei tarkoita etteikö sukupuoliristiriitaa olisi. Joillakin se vain näkyy enemmän vihana, joillakin suruna, ja jotkut vaan yrittää unohtaa sen.
Elikkästä kehotan sua rohkeesti kokeilemaan, että mikä tuntuu hyvältä. Yksi kokeilu voi olla netissä anonyyminä naisena näyttäytyminen.
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2463993Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha282338- 242131
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.932056Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?961719Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241411- 91320
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361307Kenen etua Stubb ajaa Euroopassa ilmoittaessaan olevansa enemmän Ruotsalainen
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsissa, että hän ei ole koskaan tunte3091262Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227