Tämä on taas näitä, mutta aattelin silti kysyä teiltä "metsän viisailta pöllöiltä". Eli olen parikymppinen, bi-henkinen nuorimies. Minulla on jonkin verran kokemusta samasta sukupuolesta. En nyt mene yksityiskohtiin, kun ne ei varmaan ketään kiinnosta. En ole aiemmin seurustellut vakavasti, mutta nyt olen syksystä asti hengaillut erään ikäiseni naisen kanssa.
"Ongelmani" tässä on nyt se, että tämä ko. nainen ei tiedä siitä, että olen bi-henkinen ja poikienkin kanssa on tullut vähän "pideltyä hauskaa"...
Eli pitäisikö minun keroa hänelle asiasta, vai pidänkö suuni kiinni? En mitenkään haikaile miesten perään ja selviän mainiosti ilman niitäkin, eli ei tulisi mieleenikään pettää häntä, kummankaan sukupuolen kanssa.
"Ongelmani" tässä on nyt se, että tämä ko. nainen ei tiedä siitä, että olen bi-henkinen ja poikienkin kanssa on tullut vähän "pideltyä hauskaa"...
Eli pitäisikö minun keroa hänelle asiasta, vai pidänkö suuni kiinni? En mitenkään haikaile miesten perään ja selviän mainiosti ilman niitäkin, eli ei tulisi mieleenikään pettää häntä, kummankaan sukupuolen kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Omasta mielestäni kannattaisi olla suora, säästyy monelta mielipahalta tulevaisuudessa :)
Tee se sillä tavalla kauniisti, jottet läväytä tuosta noin vaan tarinoita yksityiskohtaisesti julki.. Siten saat itsellesi mallikkaan takaportin jos nainen ei ymmärräkään jne. Kuitenkin sanot sillä tavalla, jotta viesti menee perille :)
...asetat sanat sillä tavoin hyvin paperille, että uskon sinun selviytyvän puheestakin. Edellisen kirjoittajan tapaan, olisin valmis uskomaan, että monessa asiassa kyse on tavasta sanoa ja (niin hullulta kuin se kuulostaakin) myös sanavalinnoista. Tilannetajua unohtamatta!
Jos bi-seksuaalisuus on osa sinua, ei sen pitäisi olla häpeällinen stigma tai salaisuus. Tuskinpa edes tahtoisit tyttöä, joka kauhean metelin asiasta nostaisi. Jos niin käy, teet varmaan omat johtopäätökseni - tästä toisesta.
Itse naisena (ja bi-sellaisena) pelkäisin bi-miehen kohdalla varmasti eniten sitä, että miehen halu mieheen olisi jotenkin suurempi ja merkittävämpi. Ajattelisin, että ajan mittaan ja suhteen arkipäiväistyessä tämän puolen viehäötys kävisi vastustamattomammaksi, mies muuttuisi ikään kuin homommaksi. Tiedän, että se kuulostaa typerältä, mutta kerron silti, koska joku muukin voi olla yhtä typerä.Heteromiesten kanssa pelot ovat toiset.
Pelkäisin ehkä myös, että miehen halu kohdistuu mieheen, mutta sosiaalinen tarve naiseen ja siksi olisin oivallinen partneri, myös salonkikelpoinen!
Mies, joka ei pitäisi naista täysin vastenmielisenä, voisi siis hoitaa peruskeissin kanssani ja haaveilla pohjimmiltaan intohimoisesta seksistä miehen kanssa. Pelkäisin, että hän ei koskaan tuntisi minuun kunnon himoa. Se, että ei usko olevansa haluttu syö naista vähitellen..
Sinänsä, jos välit ovat lämpimät, yhteinen tuttuus tarpeeksi kestävää, ei kenenkään menneiden tapahtumien pitäisi haitata.
Ja fantasiat on jokaisella omat, kunhan ei peittoa tosielämää.
Eli itse olen bi nainen ja suurimmalle osalle ex- poikaystävistäni olen kertonut kyllä suuntautumisestani ja ainakin osalle olen sitten joutunut vakuuttelemaan, etten halua muita. En miehiä, enkä naisia.
Joskus olen epäillyt joidenkin entisteni olevan bi miehiä ja kyllä siinä itsellekkin tulee epävarmuus ja pelko siitä, että on riittämätön. Että mies haaveilee kuitenkin jossain vaiheessa toisesta miehestä. Sinuna siis pitäisin suuni supussa. Itsekkään en ole kertonut nykyiselle miehelleni suuntautumistani. Tosin luulenpa, etten pysty siitä iäti vaikenemaankaan...