Olen itekkin syöpäpotilas, mutta miksi sitä pelkäävät lähinnä ne ihmiset jotka eivät ole sairastuneet tai eivät ehkä koskaan sairastukkaan?
Pelätäänkö muita sairauksia näin paljon?
Olisko hyvä, että pelkoja hälvennettäisiin ja mekin voisimme olla ihmisiä?
Emme mitään ruttoa sairastavia, joita kartetaan.
Vaan olisimme ihmisiä muiden rinnalla.
Pelätäänkö muita sairauksia näin paljon?
Olisko hyvä, että pelkoja hälvennettäisiin ja mekin voisimme olla ihmisiä?
Emme mitään ruttoa sairastavia, joita kartetaan.
Vaan olisimme ihmisiä muiden rinnalla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
onko ihmisillä sitä "rutto" asennetta,mutta syöpä vaan on niin kalskahtavan oloinen sairaus.Mä ennen ehkä pelkäsin tilannetta jossa puhun ihmisen kanssa asiasta.Oli itsellä valtava säälin ja surun tunne.(vaikea selittää)en kuitenkaan ajatellut et syöpäpotilas olis jotenkin sivuun tuupattava,tyyliin"ei se voi kun sillä on se syöpä" Nyt mulla itsellä on huoli tästä sairaudesta mitä vihaan ja pelkään.Kansankielellä se sana syöpä on varmasti kautta aikojen tarkoittanut monien mielestä kuolemaa,ilman armoa.
että syöpä sanana kalskahtaa pahalta joka varmaankin juontaa siitä että muutama vuosikymmen sitten ,syöpä oli sairaus johon useimmiten sairastunut kuoli.
Se joka ei itse sairasta se ei välttämättä ole perehtynyt tämänpäivan hoitoihin ja hoitotuloksiin.
Itsekkin menneellä viikolla koin aika hauskan tapahtuman, kun tuttava tuli kaupassa vastaan ja oli kuullut jostakin rintasyövästäni, ensin kysyi miten voin ja sitten perään "sinähän näytät ihan hyvältä"
Tuli tunne että minun olisi ilmeisesti pitänyt näyttää kuoleman sairaalta, sairastanhan syöpää.
Samoin olen huomannut että joku aivankuin säikähtää kun joutuu juttusille .
Liekö sitten niin että syövän ympärillä on edellen niin paljon erilaisia käsityksiä ja pelkoja.
pelkoja ihmisillä,ja jotkut vieläkin kuultuaan
jonkun sairastavan syöpää alkavat suurinpiirtein
hautajaiskutsua odottamaan.
Ihmisille on iskostunut käsitys siitä että kun sairastat syöpää olet = kuoleman oma.
Tokihan tiedossa on myös hoitojen kehittyminen, mutta kuitenkin syöpä ja kuolema kulkevat käsikädessä kansan suussa/mielessä. -Ja niinhän se valitettavan usein onkin... Olen itse "syöpäisestä" suvusta ja tasan yksi syövästä TÄYSIN paraneminen on totta, niitä toisia vaihtoehtoja onkin sitten aivan liikaa.
että kun kuolen, en kutsu sukulaisiani hautajaisiin:) Olisivat tulleet katsomaan aikaisemmin, että minäkin olisin voinut ottaa osaa kahvitteluun minun varoillani.
Kummitella saatan..
päättänyt minäkin, että hautajaisiini ei ole asiaa. Tosin tällä hetkellä olen terve, mutta.... Vaikka melkein vuoden olin sairaslomalla, niin eräs hyvä ystävättäreni ei ottanut kertaakaan yhteyttä, vaikka tiesi, että olen lomalla ja miksi. No, syy oli varmaan juuri se miksi. Kyllä nyt tuli joulukortti (en lähettänyt) ja vielä jälkeen päin kirje (en ole vastannut). Ei kiinnosta pätkääkään tuollaiset ystävät!!
että kaikilla syöpään sairastuneilla on ainakin muutama ystävä kaikonnut sairastumisen jälkeen.
liekkö ystäviä edes olleetkaan? Hyvä että lähtivät.
miksi he välttelevät minua nyt kun olen menettänyt toisen rinnan
ei luonteeni enkä minä itse ole siitä muuttunut
ehkä ystäväni ovat itse muuttuneet?
ystävät ei kertaakaan ottaneet yhteyttä,kun olin sairas???????
Muuten kyllä ovat niin-niin hyviä ystäviä.
Mutta näin se on kuin sanotaan,; hädässä ystävä tunnetaan:-) .
jos sukulaises tekee sulle kepposet ja kutsuu kaikki joista et oo "tykänny"???
että tk lääkäri pelkäsi syöpäpotilasta?
jollei ole liiemmin kokemusta syöpäpotilaista.
Onkologeillekkin vaastavaa,hoidot kun vähän yksilöllisesti toimivat,ja varsinkin jos muita sairauksia rinnalla.
minäkin olen ihmetellyt. Johtuu varmaan siitä, että ennen muinoin jokainen siihen sairatunut kuoli.
Sama on ollut kaikkien sairauksien suhteen. Tuberkuloosia plättiin niin ettei sitä sairastavaa saanut edes lähestyä. Eikä olla missään tekemisissä sairaan ihmisen kanssa. Sama oli AIDSin kanssa. Pelättiin, että se tarttuu kosketuksesta.
Ntktään on tietoa saatavilla vaikka kuinka paljon. Terveet ihmiset eivät ota selvää syöpähoidoista periaatteella "ei se ainakaan minulle tule". Ennakkoluulot on vahva perusta monessa asiassa.