(Susanne Eriksson är ingen skurk on ryhmän nimi Facebookissa)
Expressenin artikkeli suomeksi:
O i k e u s m u r h a
Meillä Ruotsissa ei käytetä kuolemanrangaistusta. Eikä kidutusta. Ainakaan muodollisesti. Todellisuudessa voimme kohdella kansalaisiamme kuinka julmasti hyvänsä. Ainakin jos he käyttävät huumausaineita.
Susanne Erikssonin ovessa on vammaismerkki ja kehystetty ristipisto-liina. "Täällä asuu Susanne" on joku kirjaillut. Sen voi nyt hyvin ottaa pois, ajattelen kun soitan ovikelloa. Susannella on saapumismääräys Hinseborgiin (naistenvankila Ruotsissa, suom. huom.). Hänet on tuomittu vuoden vankeuteen, koska hänella on MS.
Ei, muodollisesti sairaus ei tietenkään ole hänen rikoksensa. Rikollista on se että hän on yrittänyt saada siedettävän elämän. Hän on nimittäin viljellyt ja kasvattanut kannabista.
Kannabiksen on tieteellisesti osoitettu auttavan esimerkiksi vapinaan ja kipuun MS-potilailla. Kanadassa ja Iso-Britanniassa on käytössä kannabispohjainen lääke nimeltä Sativex. Sitä ei ole hyväksytty käyttöön Ruotsissa.
39-vuotias Susannella diagnosoitiin etenevä MS seitsemän vuotta sitten, mutta hän kertoo että hänellä on ollut sairaus pidempään. "Olin niin kömpelö" hän sanoo kun kysyn miten hän huomasi sen. "Kaatuilin jatkuvasti eivätkä jalat ja kädet totelleet." Hän söi estolääkettä ja vahvoja kipulääkkeitä estolääkityksen sivuvaikutuksiin, mutta se mikä todella auttoi oli marihuana.
Hän kuuli uutisista keski-ikäisestä naisesta, joka käytti marihuanaa fibromyalgiaan. "Päätin kokeilla sitä. Ja tuskin edes uskoin kuinka paljon parempaan kuntoon tulin."
Hän on sitä vastoin mennyt selvästi huonommaksi sen jälkeen kun poliisi iski hänen kotiinsa Märstassa (Tukholmaan kuuluva lähiöalue, suom. huom.) kymmenes helmikuuta viime vuonna. Ennen hän pystyi kulkemaan lyhyitä matkoja kepin kanssa, nyt enimmäkseen vain oikea käsi koko hänen vartalostaan toimii. "Onni että olen oikeakätinen" sanoo hän kuivasti. Hänen lääkärinsä vakuuttaa että nyt sairaus vain pahenee, ilman hengähdystaukoa välissä.
Susanne ei voi matkustaa ympäriinsä välittäjien luo, joten kun hän ymmärsi kuinka hyvin hän voi kannabiksen avulla, hän alkoi kasvattaa itse. Yhdessä avustajan kanssa - hän ei itse pysty kastelemaan ja puuhailemaan kasvien kanssa - heillä oli muutamia kasveja yhdessä huoneista. Mutta jonkun on täytynyt vihjata poliisille. Kannabiskasvit takavarikoitin ja Susanne sekä hänen avustajansa vangittiin.
Yksi syy Susannen huonontuneeseen tilaan saattaa myös olla, että sen 37 vuorokauden aikana jonka hän istui vangittuna, hän ei saanut sairauden kulkua hidastavia lääkkeitään. Poliisi ei nähnyt, että olisi kuulunut heidän työhönsä noutaa hänen lääkkeitään apteekista.
Huumausainerikoksesta langetetussa tuomiossa on kysymys sekä kannabiskasveista että huumeiden välittämisestä. "Tietysti täällä on ollut väkeä", myöntää Susanne, "ja osa heistä on polttanut kapineistani vaikka kukaan ei olekaan maksanut mitään." Kun kysyn, miksi hän salli moisen, hän katsoo ylös minuun: "Minun on tilanteessani hyvin vaikeaa sanoa ei. Jos oikkuilisin, he voisivat vain ottaa ja soittaa poliisille."
Tuomiossa Susannen MS-tauti nimetään raskauttavana asianhaarana. Koska hän pitää marihuanaa toimivana lääkkeenä sairauteensa, häntä ei pidetä motivoituneena huumeettomaan elämään.
Entä miten nyt käy? On epäselvää, mitä apua Susanne - jolla on henkilökohtainen avustaja ja joka ei kykene käymään edes vessassa itse - voi saada vankilassa. Koska hänen reseptillä määrätyt särkylääkkeensä ovat huumausaineiksi luokiteltuja, hän saa luultavasti luvan selvitä ilman niitä. "He sanovat, että voin saada Alvedonia (Panadolia vastaava särkylääke, suom. huom.)." Hän harkitsee estolääkityksen lopettamista, kun ei voi saada apua sivuvaikutuksiin.
Itse hän on kuitenkin eniten huolissaan siitä, miten hänen asuinhuoneistonsa käy. Sosiaaliviranomaiset ovat nimittäin kieltäytyneet maksamasta vuokraa vankila-ajalta, joten hän hän joutuu luopumaan siitä.
"Jos pääsen pois vankilasta eikä minulla ole paikkaa minne mennä, ei kotia - silloin en tiedä, mitä teen. Silloin he ovat vieneet minulta kaiken."
Meillä Ruotsissa ei virallisesti ole kuolemanrangaistusta. Mutta me tuomitsemme vaikeasti vammautuneen naisen vuoden vankeuteen siitä, että hän on yrittänyt lievittää tuskiaan. Me kiellämme hänen lääkkeensä ja viemme häneltä kotinsa. Kertaluontoinen injektio ei tähän verrattuna ehkä ole kovin epäinhimillistä.
(c) Isobel Hadley-Kamptz - Expressen
kylläpä on oikein saada vaaralliset narkomaanit pois kaduilta kuleksimasta. hyvä ruotsi.
Expressenin artikkeli suomeksi:
O i k e u s m u r h a
Meillä Ruotsissa ei käytetä kuolemanrangaistusta. Eikä kidutusta. Ainakaan muodollisesti. Todellisuudessa voimme kohdella kansalaisiamme kuinka julmasti hyvänsä. Ainakin jos he käyttävät huumausaineita.
Susanne Erikssonin ovessa on vammaismerkki ja kehystetty ristipisto-liina. "Täällä asuu Susanne" on joku kirjaillut. Sen voi nyt hyvin ottaa pois, ajattelen kun soitan ovikelloa. Susannella on saapumismääräys Hinseborgiin (naistenvankila Ruotsissa, suom. huom.). Hänet on tuomittu vuoden vankeuteen, koska hänella on MS.
Ei, muodollisesti sairaus ei tietenkään ole hänen rikoksensa. Rikollista on se että hän on yrittänyt saada siedettävän elämän. Hän on nimittäin viljellyt ja kasvattanut kannabista.
Kannabiksen on tieteellisesti osoitettu auttavan esimerkiksi vapinaan ja kipuun MS-potilailla. Kanadassa ja Iso-Britanniassa on käytössä kannabispohjainen lääke nimeltä Sativex. Sitä ei ole hyväksytty käyttöön Ruotsissa.
39-vuotias Susannella diagnosoitiin etenevä MS seitsemän vuotta sitten, mutta hän kertoo että hänellä on ollut sairaus pidempään. "Olin niin kömpelö" hän sanoo kun kysyn miten hän huomasi sen. "Kaatuilin jatkuvasti eivätkä jalat ja kädet totelleet." Hän söi estolääkettä ja vahvoja kipulääkkeitä estolääkityksen sivuvaikutuksiin, mutta se mikä todella auttoi oli marihuana.
Hän kuuli uutisista keski-ikäisestä naisesta, joka käytti marihuanaa fibromyalgiaan. "Päätin kokeilla sitä. Ja tuskin edes uskoin kuinka paljon parempaan kuntoon tulin."
Hän on sitä vastoin mennyt selvästi huonommaksi sen jälkeen kun poliisi iski hänen kotiinsa Märstassa (Tukholmaan kuuluva lähiöalue, suom. huom.) kymmenes helmikuuta viime vuonna. Ennen hän pystyi kulkemaan lyhyitä matkoja kepin kanssa, nyt enimmäkseen vain oikea käsi koko hänen vartalostaan toimii. "Onni että olen oikeakätinen" sanoo hän kuivasti. Hänen lääkärinsä vakuuttaa että nyt sairaus vain pahenee, ilman hengähdystaukoa välissä.
Susanne ei voi matkustaa ympäriinsä välittäjien luo, joten kun hän ymmärsi kuinka hyvin hän voi kannabiksen avulla, hän alkoi kasvattaa itse. Yhdessä avustajan kanssa - hän ei itse pysty kastelemaan ja puuhailemaan kasvien kanssa - heillä oli muutamia kasveja yhdessä huoneista. Mutta jonkun on täytynyt vihjata poliisille. Kannabiskasvit takavarikoitin ja Susanne sekä hänen avustajansa vangittiin.
Yksi syy Susannen huonontuneeseen tilaan saattaa myös olla, että sen 37 vuorokauden aikana jonka hän istui vangittuna, hän ei saanut sairauden kulkua hidastavia lääkkeitään. Poliisi ei nähnyt, että olisi kuulunut heidän työhönsä noutaa hänen lääkkeitään apteekista.
Huumausainerikoksesta langetetussa tuomiossa on kysymys sekä kannabiskasveista että huumeiden välittämisestä. "Tietysti täällä on ollut väkeä", myöntää Susanne, "ja osa heistä on polttanut kapineistani vaikka kukaan ei olekaan maksanut mitään." Kun kysyn, miksi hän salli moisen, hän katsoo ylös minuun: "Minun on tilanteessani hyvin vaikeaa sanoa ei. Jos oikkuilisin, he voisivat vain ottaa ja soittaa poliisille."
Tuomiossa Susannen MS-tauti nimetään raskauttavana asianhaarana. Koska hän pitää marihuanaa toimivana lääkkeenä sairauteensa, häntä ei pidetä motivoituneena huumeettomaan elämään.
Entä miten nyt käy? On epäselvää, mitä apua Susanne - jolla on henkilökohtainen avustaja ja joka ei kykene käymään edes vessassa itse - voi saada vankilassa. Koska hänen reseptillä määrätyt särkylääkkeensä ovat huumausaineiksi luokiteltuja, hän saa luultavasti luvan selvitä ilman niitä. "He sanovat, että voin saada Alvedonia (Panadolia vastaava särkylääke, suom. huom.)." Hän harkitsee estolääkityksen lopettamista, kun ei voi saada apua sivuvaikutuksiin.
Itse hän on kuitenkin eniten huolissaan siitä, miten hänen asuinhuoneistonsa käy. Sosiaaliviranomaiset ovat nimittäin kieltäytyneet maksamasta vuokraa vankila-ajalta, joten hän hän joutuu luopumaan siitä.
"Jos pääsen pois vankilasta eikä minulla ole paikkaa minne mennä, ei kotia - silloin en tiedä, mitä teen. Silloin he ovat vieneet minulta kaiken."
Meillä Ruotsissa ei virallisesti ole kuolemanrangaistusta. Mutta me tuomitsemme vaikeasti vammautuneen naisen vuoden vankeuteen siitä, että hän on yrittänyt lievittää tuskiaan. Me kiellämme hänen lääkkeensä ja viemme häneltä kotinsa. Kertaluontoinen injektio ei tähän verrattuna ehkä ole kovin epäinhimillistä.
(c) Isobel Hadley-Kamptz - Expressen
kylläpä on oikein saada vaaralliset narkomaanit pois kaduilta kuleksimasta. hyvä ruotsi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paitsi, että on luonnollisestikin järkyttävää kohdella sairasta ihmistä ylipäänsä tuolla tavalla, minua ällöttää erityisesti tämä kohta :
"..sen 37 vuorokauden aikana jonka hän istui vangittuna, hän ei saanut sairauden kulkua hidastavia lääkkeitään. Poliisi ei nähnyt, että olisi kuulunut heidän työhönsä noutaa hänen lääkkeitään apteekista."
Johtuukohan tällainen kohtelu siitä, että kyseessä on vaarallinen HUUMErikollinen? Insuliinia kaipaava kännissä kaverinsa sairaalaan hakannut varmasti saisi lääkkeensä... No, niin tai näin, toiminta on kammottavaa.
Käsittämätöntä, miten joku voi kieltää lääkkeen käytön vain siksi, että se sisältää samaa ainetta kuin eräs huumeeksi luokiteltu aine. Morfiinia käytetään yleisesti, samoin rauhoittavia lääkkeitä, samoin jopa viime aikoina paljon puhuttua gammaa. Miksei näitä sitten saman logiikan mukaisesti kielletä?
No, Suomessa tilanne onneksi menee järkevämpään suuntaan. Eikä meillä toivottavasti heitetä vankilaan moisesta.
Tässä olisi tiedossa niin paljon julkisuutta, ettei mitään rajaa. Aihetta ei tarvitse edes mitenkään tramatisoida ja kaikki ihmisoikeustaistelijat ryntäävät paikalle. Varmasti tänne saisi kahdessa viikossa saman määrän osallistujia, kun h-marssille.
Plakaattejakin on jo valmiina.
Kerrankin pääsisi kehumaan suomen tilannetta ja esittämään kiitokset muutokselle lääkekannabiskysymyksessä.
Alkaa tapahtumaan.
Pohjoisesplanadi 7 B
Helsinki
Loistavaa! Toivottavasti tulee hyvä mielenosoitus. Saavun paikalle jos vain mitenkään ehdin.
Antakaa sairaiden polttaa hasista
Jyrki Seppälä: lääke fibromyalgiasta kärsiville
5 lapsen äiti M. Stenhoff tuomittiin kuuden kuukauden vankeuteen kannabiksen käytöstä lääkkeenä fibromyalgiaansa.
"Tämä on kauhean epäoikeudenmukaista. Kyse ei ole päihtymisestä ("narkkaus") tai väärinkäytöstä. Yritän lievittää kroonista sairautta, johon ei löydy apua", nainen on kertonut medialle.
Korkein tuomioistuin oli kuitenkin hyvin kylmäkiskoinen päätöksessään 19.1., kun asiaa kieltäydyttiin ottamasta uudelleen käsittelyyn ja Götan hovioikeuden päätös pysyi voimassa. Marie Stenhoff vangitaan, asia loppuunkäsitelty.
On absurdia politiikkaa, kun sairas ihminen tuomitaan vankeuteen jostakin, jonka hän kokee ainoaksi tähän mennessä toimineeksi lääkkeeksi.
Marie Stenhoff, 48, on viiden lapsen äiti Smålandista. Hän on kärsinyt 25 vuotta fibromyalgiasta, sairaudesta joka aiheuttaa lihaskipua, väsymystä ja huimausta. Hän on kuluneiden vuosien aikana kokeillut erilaisia hoitoja - vailla menestystä, kunnes... Tanskassa 2003 hän tutustui englantilaiseen henkilöön joka oli menestyksekkäästi hoitanut fibromyalgiaansa kannabiksella.
Marie kokeili. Hän poltti kolmet henkoset ja koki ensimmäistä kertaa jonkin tuovan helpotusta hänen kärsimykseensä.
- Viidessä minuutissa kipu oli poissa ja lihakset täysin rentoutuneet, se oli mahtavaa, kertoi hän Aftonbladetissa vuosi sitten.
Hän hankki kotiinsa muutamia siemeniä ja laittoi pystyyn viljelykset Smålandiin. Hän tunsi vihdoin löytäneensä lääkkeen, joka kykeni tarjoamaan hänelle siedettävän elämän - kunnes... Poliisit tulivat, veivät kasvit takavarikkoon ja kuljettivat naisen Eksjön käräjäoikeuteen, joka tuomitsi hänet kuuden kuukauden vankeuteen.
Käräjäoikeuden tuomiolauselmassa 20.10.2004 (myöhemmin pidetty voimassa hovi- ja korkeimman oikeuden toimesta) todetaan: "M. Stenhoffilla ei ole ollut tarvittavaa lupaa. Hänen toimensa kannabishartsin ja kannabiksen kasvinosien kanssa on siksi luvatonta. Marie Stenhoff on kertonut, kuinka hän käytti erilaisia tuottamiaan valmisteita saadakseen hyötyä niiden narkoottisista vaikutuksista, tarkoituksenaan lievittää kipua. Sellainen käyttö on katsottava väärinkäyttönä."
Marie itse sanoo, ettei hänellä ole mitään hävettävää: "En ole koskaan voinut niin hyvin." Mutta tuomioistuimen lauselmassa muutetaan kivun lievittäminen väärinkäytön muotoon - vaikka Marie Stenhoff ei ole koskaan väärinkäyttänyt mitään, eikä hänellä ole aiempia rangaistuksia.
Mutta vankeuteen tämä viiden lapsen äiti menee, muutaman sellaisen marihuanakasvin kasvatuksesta, joita hän käytti lääkkeekseen. Kyseessä ei ole mitään vähempää kuin skandaali ja oikeuksien loukkaus, joka tulee jäämään historiaan.
Vuoteen 1930 saakka hasiksen käsittely/käyttö oli Ruotsissa laillista. Pidettiin selvänä, että kannabisekstraktia tuli löytyä maan apteekeista. Ja vielä 50-luvullakin kannabista annettiin lääkkeenä hinkuyskään lapsille, astmaan ja rauhoittavana aineena mm. delirium tremensin hoidossa.
Ehkä voidaan sanoa, että ajojahti kannabiksen polttajia kohtaan alkoi 1937, kun USA:n kongressi hyväksyi Marihuana Tax Actin. Silloin aloitettiin tunteeton jahti kaikkeen kannabikseen liittyvää kohtaan, mikä vaikutti viljelyyn ja hampun käyttöön ennen kaikkea Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Hetkessä onnistuttiin unohtamaan, että C. sativa on viljelykasvi jota on viljelty ja käytetty ihmiskunnan toimesta vuosituhansia, sekä kuitu-, lääke- että nautintoaineena.
Tosiasia on, että vanhimmat tunnetut hampun käyttöön viittaavat löydökset menevät niinkin kauas kuin noin 40 000 eKr (toimhuom, olisko tässä ollu lehdessä nollavirhe kuitenkin?).
Lopuksi on huomautettava, että tämä artikkeli ei ole kohdistettu poliisia vastaan. Eduskunta(?) ja poliitikot taustalla tekevät väärin, kun he antavat poliisille ja tuomioistuimille painostavia(?) toimeksiantoja kysymyksissä, jotka pohjimmiltaan ovat sosiaalisia, lääkinnällisiä, tunnepohjaisia, kulttuurisidonnaisia ja psyykkiseen luontoon liittyviä. Samalla voidaan kysyä, minne suuntaan ruotsalaiset lääkärit kumartavat?
Oli miten hyvänsä, nyt on ruotsalaisten lainsäätäjien ja poliitikkojen korkea aika ottaa hamppu käsittelyynsä.
Jyrki Seppälä
50 v Freelance-Journalisti, Borås