Olen parisuhteessa ja rakennan elämää eteenpäin mieheni kanssa. Hän on se jonka kanssa haluan tulevaisuuden. Silti vanha rakkaus vuosien takaa painaa mieltä, en pysty päästämään irti. Haluaisin pitää hänetkin elämässäni edes ystävänä. Kaiken historiamme jälkeen, hän ei tosin minua ystäväksi halua.
Tiedän, ettei tässä ole järkeä. Tunnen vain niin vahvasti tätä "vanhaa rakkautta" kohtaan.
Olen yrittänyt päästää irti ja jatkaa elämääni, unohtaa tämän miehen. En vain ole keksinyt miten siihen pystyisin. Edes yksipuolinen rakkaus ei ole lopettanut ikävöintiä.
-N-
Tiedän, ettei tässä ole järkeä. Tunnen vain niin vahvasti tätä "vanhaa rakkautta" kohtaan.
Olen yrittänyt päästää irti ja jatkaa elämääni, unohtaa tämän miehen. En vain ole keksinyt miten siihen pystyisin. Edes yksipuolinen rakkaus ei ole lopettanut ikävöintiä.
-N-
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei tuossa minusta pahaa ollut kuin ehkä se että nykyistä miestäsi kohtaan tuo ei ole reilua. Muuta pahaa en tuosta löytänyt.
Kun ei tiedä taustoja niin ei ole syytä paljon ohjeitakaan antaa. Mutta ymmärrän kyllä ettei se vanha rakkaus tahdo olla ystävä. Meitä on Suomessakin miehiä moneksi, on niitäkin jotka jos eivät ole naisen numero ykkösiä niin sitten ei ole mitään muutakaan, ystävyys on tuollaisessa tilanteessa ajanhukkaa.
Sinulle varmaan se olisi hienoa mutta ei normaalille heteromiehelle joka ajattelee kuten yllä kirjoitin.
Jossain luki joskus että jokaisella naisella pitäisi olla oma "homo ystävä" miespuolinen sellainen.
"Vanhalla rakkaudellani" on kyllä naisiakin ystävinä, ei tosin exiä käsittääkseni.
Vaan ei siinä mitään, väenvängällä ei voi vääntää.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Ystävyys on todellakin ajan haaskuuta jos rakastaa. Jotkut naiset vaan kuvittelevat olevansa maailman napoja, joihin saa olla yhteydessä silloin kun heitä huvittaa... Eli kun tarvitaan huonolle itsetunnolle pikku buustia tai apua muuten. Onneksi olen pääsemässä tämmöisestä tapauksesta eroon, auttaa kyllä ettei olla hetkeen tavattu. Vinkuna alkaa kyllä, kun paras ystävä joka on homo löytää uuden suhteen tai joku fuckbuddy piripää vetelee pitkin korvia niin silloin kyllä "rakastetaan"...
ei kuvittele samaa?
Noh, joittekin aika nyt on vaan huomattavasti "arvokkaampaa", kuin toisten...
ES
muuta sanoa kun, et helpottaako se lyödä lyötyä? Kyse oli ystävyydestä. Siitäkin mitä se on, ihmiset tosin ajattelevat monin eri tavoin.
Et ole paha ihminen, mutta teet väärin itseäsi, miesystävääsi ja sitä haikailemaasi miestä kohtaan. Eli et ole rehellinen kolmelle ihmiselle yhtä-aikaa. Tuskin sellaiselle valheelle voi rakentaa hyvää tulevaisuutta nykyisen miehen kanssa.
Onko niin, että ex-mies ei halua sua ystäväksi, eikä muutakaan, vai onko hänellä vielä tunteita?
Elämässä kannattaa tavoitella sitä ketä kohtaan tuntee eniten. Jos ei ole vielä lapsia tai muita asioita jotka estää. Rehellisempää kaikkia ja ennen kaikkea itseään kohtaan olisi olla yksin jonkin aikaa ja miettiä mitä oikeasti haluaa.
voi tarkastella monelta kulmalta...
Ystävyyttäkin on monen asteista... "Jos rakastaa...", onko ollut fyysistä kanssa käymistä toisen kansa? Suhde? Jos ei olla menty "rajan" yli, ystävyys on "luonnollisempaa", minun mielestä. Sinä haluat ystävyyttä, mutta entä se toinen? Tietääkö hän sitä vai kuvitteleeko jotain muuta ja sen takia "ahdistuu" seurassasi ja välttelee sen takia? ...Itse en pidä siitä, että YSTÄVÄT/tutut käy "kiinni", en vaikka kuinka olisin hetero. Se mitä taas mahd. parisuhteessa taas tapahtuu, ei kuulu muille.
"Helpottaako"...Puhumattomuus ei varmasti ainakaan helpota, tosin ei se aina ole kovin helpoakaan, minkä jo olet huomannutkin...Mutta voiko ystäviä olla koskaan liikaa?
ES
rakkautesi kohde ei siksi halua ystävyyttä, kun tietää että sinä seurustelet? Eli hänkin saattaa hyvinkin rakastaa sinua, mutta jos ei tiedä tunteistasi haluaa pysytellä poissa? Ehkä häntä satuttaa liikaa ajatella sinua toisen kanssa?
Jos hänellä ei olisi (liian paljon) tunteita sinua kohtaan, niin hän kyllä kykenisi ystävyyteen. Minusta sinun kannattaisi kertoa hänelle tunteistasi. Olen samaa mieltä kuin joku tuossa yllä että teet väärin teitä kaikkia kolmea kohtaan kun et ole rehellinen tunteistasi. Nykyiselläsikin on oikeus löytää se jolle hän on se elämän suurin rakkaus. Sinulle hän ei sitä ole.
kysymyksiin... Niitä kaipaisin minäkin "vanhalta rakkaudelta", osaan vastaukseen saanut ja osaan en.
Molemmat seurustelemme tahoillamme. En siis vain taida kelvata ystäväksi, kun on liian paljon sitä historiaa. Tiedän, ettei parisuhde "vanhan rakkauden" kanssa edes toimisi. Ei niin, että siihen olisi halukkuuttakaan. Olen sen "oikean" miehen kanssa yhdessä. Ongelma on, etten saa tunteita katoamaan tähän "vanhaan rakkauteen".
Ei ne tunteet varmaan koskaan kokonaan katoa, ne vaan laitetaan sellaiseen "muistojen komeroon"..