Kieltolaki

Torstai, tammikuu 24. 2008
Ruotsalainen ms-potilas vuodeksi vankilaan
Susanne Eriksson är ingen skurk on ryhmän nimi Facebookissa

Expressenin artikkeli suomeksi:
O i k e u s m u r h a

Meillä Ruotsissa ei käytetä kuolemanrangaistusta. Eikä kidutusta. Ainakaan muodollisesti. Todellisuudessa voimme kohdella kansalaisiamme kuinka julmasti hyvänsä. Ainakin jos he käyttävät huumausaineita.

Susanne Erikssonin ovessa on vammaismerkki ja kehystetty ristipisto-liina. "Täällä asuu Susanne" on joku kirjaillut. Sen voi nyt hyvin ottaa pois, ajattelen kun soitan ovikelloa. Susannella on saapumismääräys Hinseborgiin (naistenvankila Ruotsissa, suom. huom.). Hänet on tuomittu vuoden vankeuteen, koska hänella on MS.

Ei, muodollisesti sairaus ei tietenkään ole hänen rikoksensa. Rikollista on se että hän on yrittänyt saada siedettävän elämän. Hän on nimittäin viljellyt ja kasvattanut kannabista.

Kannabiksen on tieteellisesti osoitettu auttavan esimerkiksi vapinaan ja kipuun MS-potilailla. Kanadassa ja Iso-Britanniassa on käytössä kannabispohjainen lääke nimeltä Sativex. Sitä ei ole hyväksytty käyttöön Ruotsissa.

39-vuotias Susannella diagnosoitiin etenevä MS seitsemän vuotta sitten, mutta hän kertoo että hänellä on ollut sairaus pidempään. "Olin niin kömpelö" hän sanoo kun kysyn miten hän huomasi sen. "Kaatuilin jatkuvasti eivätkä jalat ja kädet totelleet." Hän söi estolääkettä ja vahvoja kipulääkkeitä estolääkityksen sivuvaikutuksiin, mutta se mikä todella auttoi oli marihuana.

Hän kuuli uutisista keski-ikäisestä naisesta, joka käytti marihuanaa fibromyalgiaan. "Päätin kokeilla sitä. Ja tuskin edes uskoin kuinka paljon parempaan kuntoon tulin."


Hän on sitä vastoin mennyt selvästi huonommaksi sen jälkeen kun poliisi iski hänen kotiinsa Märstassa (Tukholmaan kuuluva lähiöalue, suom. huom.) kymmenes helmikuuta viime vuonna. Ennen hän pystyi kulkemaan lyhyitä matkoja kepin kanssa, nyt enimmäkseen vain oikea käsi koko hänen vartalostaan toimii. "Onni että olen oikeakätinen" sanoo hän kuivasti. Hänen lääkärinsä vakuuttaa että nyt sairaus vain pahenee, ilman hengähdystaukoa välissä.

Susanne ei voi matkustaa ympäriinsä välittäjien luo, joten kun hän ymmärsi kuinka hyvin hän voi kannabiksen avulla, hän alkoi kasvattaa itse. Yhdessä avustajan kanssa - hän ei itse pysty kastelemaan ja puuhailemaan kasvien kanssa - heillä oli muutamia kasveja yhdessä huoneista. Mutta jonkun on täytynyt vihjata poliisille. Kannabiskasvit takavarikoitin ja Susanne sekä hänen avustajansa vangittiin.

Yksi syy Susannen huonontuneeseen tilaan saattaa myös olla, että sen 37 vuorokauden aikana jonka hän istui vangittuna, hän ei saanut sairauden kulkua hidastavia lääkkeitään. Poliisi ei nähnyt, että olisi kuulunut heidän työhönsä noutaa hänen lääkkeitään apteekista.

Huumausainerikoksesta langetetussa tuomiossa on kysymys sekä kannabiskasveista että huumeiden välittämisestä. "Tietysti täällä on ollut väkeä", myöntää Susanne, "ja osa heistä on polttanut kapineistani vaikka kukaan ei olekaan maksanut mitään." Kun kysyn, miksi hän salli moisen, hän katsoo ylös minuun: "Minun on tilanteessani hyvin vaikeaa sanoa ei. Jos oikkuilisin, he voisivat vain ottaa ja soittaa poliisille."

Tuomiossa Susannen MS-tauti nimetään raskauttavana asianhaarana. Koska hän pitää marihuanaa toimivana lääkkeenä sairauteensa, häntä ei pidetä motivoituneena huumeettomaan elämään.


Entä miten nyt käy? On epäselvää, mitä apua Susanne - jolla on henkilökohtainen avustaja ja joka ei kykene käymään edes vessassa itse - voi saada vankilassa. Koska hänen reseptillä määrätyt särkylääkkeensä ovat huumausaineiksi luokiteltuja, hän saa luultavasti luvan selvitä ilman niitä. "He sanovat, että voin saada Alvedonia (Panadolia vastaava särkylääke, suom. huom.)." Hän harkitsee estolääkityksen lopettamista, kun ei voi saada apua sivuvaikutuksiin.

Itse hän on kuitenkin eniten huolissaan siitä, miten hänen asuinhuoneistonsa käy. Sosiaaliviranomaiset ovat nimittäin kieltäytyneet maksamasta vuokraa vankila-ajalta, joten hän hän joutuu luopumaan siitä.

"Jos pääsen pois vankilasta eikä minulla ole paikkaa minne mennä, ei kotia - silloin en tiedä, mitä teen. Silloin he ovat vieneet minulta kaiken."

Meillä Ruotsissa ei virallisesti ole kuolemanrangaistusta. Mutta me tuomitsemme vaikeasti vammautuneen naisen vuoden vankeuteen siitä, että hän on yrittänyt lievittää tuskiaan. Me kiellämme hänen lääkkeensä ja viemme häneltä kotinsa. Kertaluontoinen injektio ei tähän verrattuna ehkä ole kovin epäinhimillistä.

KYSYN KUINKA PITKÄLLE OLLAAN VALMIITA MENEMÄÄN ENNEN KUIN TUNNUSTETAAN LAIN OLEVAN VÄÄRÄSSÄ?
JA ASIAAN TEHDÄÄN MUUTOS? NOPEASTI!

Ensinnäkin olisin odottanut, että aloituksestasi olisi löytynyt perustelut väitteillesi. Vaikka saatan olla kanssasi melko pitkälti samoilla linjoilla, ei ole kenenkään etu jättää perustelut pois viesteistä.

Ja sitten asiaan. Kieltolaki johtuu tiedon puutteesta. Pirun harva tietää esimerkiksi, että tupakan ja alkoholin terveysriskit ja riippuvuuspotentiaali ovat suuremmat kuin yleisimmällä huumeella, kannabiksella. http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/77/20drugs.gif

Tiedämme, että tupakan tai alkoholin kieltäminen aiheuttaisi enemmän ongelmia kuin ne laillisina aiheuttavat. Sama pätee esimerkiksi kannabikseen.

Laillinen kannabis:

-ei lisäisi merkittävästi kannabisongelmaa, vaan todennäköisesti pienentäisi sitä
Perustelu: Näin kävi Hollannissakin, meillä on siis käytännön kokemusta asiasta. Tämä perustunee kannabiksen "kielletyn hedelmän" katoamiseen ja siihen, että ongelmakäyttöön voidaan puuttua ajoissa ja ennaltaehkäisy toimii.
-vähentäisi laittomien huumeiden käyttöä.
Perustelu: Kannabista ostetaan samoilta diilereiltä jotka myyvät mm. ekstaasia. Jos ei osta kannabista diileriltä, ei todennäköisemmin osta myöskään ekstaasia.
-vähentäisi rikollisliigojen varallisuutta ja valtaa
perustelu: yhä useampi kasvattaisi itse tai ostaisi valtion tuottamaa ja valvomaa kannabista
-lisäisi verotuloja
-lisäisi huumetakavarikkoja
perustelu: poliisien resursseja voitaisiin kohdentaa käyttäjäportaasta jakeluportaaseen. Eli pikkukalojen sijasta kalastettaisiin valaita.
-parantaisi käyttäjien yhteiskunnallista asemaa.
-parantaisi mahdollisuuksia puuttua ongelmakäyttöön ajoissa