Maatila on vaaraalinen paikka ja pitäsi olla erityisen huolellinen missä lasten antaa leikkiä. Piha ei ole turvallinen paikka lapselle vaikka olis kuin kotipiha niinkauan kuin tilan traktorilikennettä ei ole järjestetty siten, että pihassa ei ajella traktorilla. Kannattais vähän miettiä
Pitäkää lapset poissa trakotrin
alta
322279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
N 5v asti traktorin kopissa leikkimässä 13 v eteenpäin ajanut jo itsenäisesti traktoria.Antoihan koppi jonkunlaista turvaa varmasti.
Jyväjussit hakee kodinhoidon tukea ja pitää lapset vasikkakarsinassa ja tärisevässä hytissä ja pitkin pihoja "päivähoidossa". ON vastuutonta. Me kunnon ihmiset viemme lapsemme töiden ajaksi päivähoitoon. Maajussit pihtaa tässäkin ja persiilleen menee.. oma syy kun jotain sattuu. Turha itkeä taas tähänkin jotain perheviljley lisätukea!
Ei kaikilla maanviljelijöillä ole varaa palkata vierastyövoimaa. Kiireellisimpinä aikoina lapsetkin joutuvat ajamaan traktoria, puimuria, ym. Preerialla näki ennen lapsia ajamassa jumalattoman suuria koneita. Kouluista annettiin kylvöjen ja sadonkorjuun aikoina siitä syystä oppilaille lomaakin. Kylvöaikoina koneet surrasivat yötä päivää. Siihen ei suurilla tiloilla riittänyt isännän ja emännän työpanos.
Nykyistä käytäntöä en tiedä.
Kunnon ihmisiä tuntemani farmarit olivat. Tulivat toimeen ilman yhteiskunnan tukemia päiväkoteja.
Vaikka viljatila onkin, meidän muksut on kyllä hoidossa. Tosin tänään oli vat poissa hoidosta ja olivat mummolassa, hain tosin illalla traktorilla kotiin mukelot, kun kopissa on paikat, mutta töissä ei heitä pidetä mukana.
Kaverit joskus vähän vinoilee, kun meillä ei lapsia pidetä koneissa mukana, että mistä ne oppii jolleivat ole mukana. Mielestäni koneet ei ole lasten paikka.
Meillä on lapsille värikkäät haalarit pihan leikkeihin ja konepiha on erikseen, silti saa olla tarkkana, vaikka koneilla ei ajetakaan talon lähellä, kuin poikkeus tapauksissa.
Oman lapsen vammautuminen taikka menettäminen on kova paikka, jota ei soisi kenellekään. Yhden pienen arkun olen iltapuuhteena höylännyt.
sama juttu 5v. opeteltu pellolla ajamaan.
10v polttopuiden pinoaminen sopivaa viikkorahahommaa..
Siitä sitten aikanaa puimurin puikkoihin.
Mites luulet että maalla toimisi kokonaan tuo lapset päivähoitoon tyyli?.
Täällä lapset ovat monesti mukana tilan töissä vaipoista asti =)
Tietysti hidastaa ja huolena ettei mitään sattuisi kun lapset työmaalla. Oltava varovainen ja voi vahinkoja sattua ihan missä vain ja kenelle vain.Ihan yhtä hyvin maalla kuin kaupungissa.
Maalla lapset Oppivat pienestä pitäen kuinka töitä tehdään ja tekemällä oppii.
Eikä tarvitse haukkumaan käydä..osoittaa vain heikkoa tahtoa ja pään sisällön alkamalla solvaamaan ja arvostelemaan.Silkka kateus on tietysti aisa erikseen jos voi opettaa lapsille monia taitoja jo pienestä pitäen.
Kenties olisitkin halunnut ajaa sitä traktoria!
Pysynyt hiekkalaatikolla legoilla leikkimässä kuin isäni oli metsätöissä ym konehommissa, muistelen kaiholla aikaa kuin vielä hankintakauppa kannatti ja jopa kirveellä sain aikani kuluksi karsia
puita.Onneksi isäni on aina kannustanut ja tukenut työnteossakin.
Jos en olisi saanut ottaa esim kirvestä puukkoa ym "koneita" kokeiltavakseni lapsena olisin ottanut sen ilman lupiani toisinaan teinkin luvatonta.Viedäppä lapset hoitoon 20km päähän 2 krt päivässä sama lenkki muutakin tekemistä riittänyt vielä.
olen kanssa konemiehen tartunnan saanut. Isäukko ja äitee molemmat urakoivat koneilla kun olin pieni, ja itse aloittelin konemiehen hommat siinä 7 vuotiaana. Toki olin mukana ollut jo aiemminkin, mutta silloin aloin itsellisesti töitä tekemään. Tiettyjä rajoja tosin pienelle miehelle laitettiin, mitä sai tehdä ja mihin piti pyytää vanhemmilta apua, mutta luottamuksen kautta sai aina tehdä vaativampia ja vaativampia töitä.
15 vuotiaana, kun sain virallisesti kortin, otin esimmäiset "omat" urakkani. Ne oli lumitöitä, ekana talvena 20 kilomertiä paikallisteitä ja seuraavana jo 70 kilometriä. Äitee ja isäukko vähän vastustelivat, mutta eihän mua mikään poissa töistä pitänyt. Koulun ohella niitä tietty tein, ja joskus saattoi olla vähän unelias olo päivällä, mutta ala- ja yläaste oli sellaasta muumitouhua, kun samaa prosenttilaskua jankattiin koko helvetin päivä.
Ammattikouluaikana aloitin maansiirtohommat, ensin ostin yhden koneen, sitten niitä olikin jo 3 ja pian 5. Useilla koneilla urakoin 80 luvun puoliväliin, jolloin markkinat alkoivat kuumenemaan ja myin koneet pois. Maatilan yhteyteen perustin konepajan, joka nyttemmin muutti uusiin tiloihin. Siinä pyörin vuodesta 85 vuoteen 91.
Vaan neri veti koneurakointiin, ja 91 ostin yhdellä kaupalla 3 uutta kaivinkonetta. Oli jumankauta kiva kiusata myyjiä, kun olivat konkurssin partaalla rypeneet, ja koneen kaksi vuodessa myyneet, jos sitäkään. Sain vehkeet todella edulliseen ja hommat taas jatkui.
Noh, nyt on omat muksut olleet mukana samalla innolla, niin tytöt kun pojatkin. Osalla on jo omaa toimintaa, ja osa on aloittelemassa. Kyllä vanhan sydäntä lämmittää nähdä tulevat polvet innolla töissä! Ja ei ne mitään opi, jos eivät saa pienestä osallistua ja tehdä.
Joskus vaan sattuu vahinkoja, kaikkia onnettomuuksia ei mitenkään saada kitkettyä. Se on valitettavaa. Mutta jos mukuloosta saadaan kasvatettua yrittäviä JA OSAAVIA ihmisiä, se on voitto demokratialle ja yhteiskunnalle. Jos niistä tulee jotain helvetin sosialisteja äänestäviä byrokraatteja, se on suurin mahdollinen tappio, mitä demokratialle ja yhteiskunnalle voi sattua!
missä se olikaan kun päivähoidossa ollut lapsi hukkui jokeen ja onhan muitakin tapauksia.
Ei aina kaikki ole niin mustavalkoista.
sielä kylillä kantaan pussikaljojaan.Muutapa eivät sitten paljon kantelekaan,tai sossunluukusta kyllä niitä"tukia" ja haukkuvat maajusseja yhteiskunnan loisiksi..
Mutta eihän se omena kauas puusta putoa.
Aamulla ensin töihin ja sitten muutaman tunnin kuluttua lapsia herättämään ja viemään tarhaan (20 km), tietenkin VAIN jos on paikkoja.
Sitten iltapäivällä taas työt seis ja lapsia hakemaan ja jatkamaan töitä 2-3 tuntia. Sen aikaa lapset keskenään omissa oloissa tai mukana töissä.
Viikon loput ja arkipäivät tilalla samanlaisia. Eli miten paljon tästä hyödytään?
Parempi tenava traktorissa, kuin tarhassa vailla huomiota.
Meillä ei ainakaan lapsia viedä hoitoon.
Teidän on melkein pakko,mut meidän ei ole.
Ei meillä ole kuin yksi lapsi,hän kulkee
meidän mukana töissä.Ei ole mummoja ja ukkeja
enään katsomassa,ja mitä järkeä häntä
on hoitoon viedä,me pystytään katsomaan
ja hoitamaan ihan itse.
Ei vasikkakarsinoissa pidetä,ja kaikki
kodinhoito ja lapsilisät kuuluu meille
samanlailla kuin teillekin.
On kuulema sellaisia maatiloja,lapset eivät
kuulema tiedä mitä vanhemmat tekee navetalla.
On se vähän omituista.Meillä kulkee mukana,
koko ajan,ei ole tapahtunut mitään vielä.
Pitää katsoa ettei satu mitään,ja eikä ole sattunut koska lapsen on annettu olla mukana.
Samanlainen voi tapahtua aiukuisellekin
tapaturma kuin lapsellekin.
Me halutaan hoitaa lapsemme kotona,
ja saa vanhempien aikaa ja rakkautta.
Ei ole sairastellutkaan kertaakaan kun
tonkii navetalla kaikki.5 vuotta on vasta
tietää kaikki mitä siellä tehdään.
Hoitoon kun olis vienyt,olis ollut kaikenmaailman sairaudet,varmaan olet tietoinen
että lapset sairastaa enemmän kaupungeissa,
kuin maalla.
Lapsi kun opetetaan maatilalla olemaan
ja neuvotaan mitä saa tehdä ja missä saa
olla,harvoin tapahtuu mitään.
Ja ajoneuvojan kanssa on oltava varovainen,
katsottava ettei lapsi ole lähellä,sen
verran täytyy aikaa löytyä,kun tietää
lapsia olevan pihamaalla tai jonkin koneen
lähellä.Miten te kunnon ihmisiä olette,
hoitasia lapsenne itse,ei tulis ainakaan
hulttioita.Lapselle viskataan rahaa,ja sanotaan
yrittäkää pärjätä kotona,tai missä ne sitten
ovatkin,kun vanhemmat harrrastaa illatpitkät
tai ovat töissä.Eivät lapset saa silloin sitä
mitä ne tarvitsee.
Jokainen tekee lapsia niin paljon kun haluaa,
se ei kuulu kellekään.Emme me puutu
teidänkään lasten hoitoihin ja rahoihinne.
Maajussit ei pihtaa,vaan haluavat hoitaa
lapsensa itse.Jos me alamme tuoda lapsiamme
hoitoon päivän ajaksi,kohta murisette
siitä.Teille ei ole mikään hyvin,aina
löytyy murinaa.
Kyllä nuita lapsia on karannut valvovien
silmien alta ,vaikka siellä ollaan vain
sitä varten että katsotaan vain lapsia.
Harvoin maatilalla tapahtuu onnettomuuksia,
enemmmän niitä ihmisiä kuolee liikenteessä.
Ja onnettomuudelle ei mahda mitään jos se
tapahtuu,et sinä eikä kukaan.
Kaikki on otettava vastaan mitä elämä tuo
tullessan.
Tule katsomaan miten maatilan lapset on
tasapainoisia ja työtätekeviä.
Pressaksi jos vain ryhdyt ehdokkaaksi.Oli niin hyvä teksti sulla.
Eipä täällä maaseudulla ole hoitopaikkaa, mihin lapsen voisi aamutuimaa viedä.Lähin paikka 30km päässä...ja silläkin lapsikiintiöt täynnä.Eipä siellä hoidossakaan taattua ole, ettei vahinkoja sattuisi.On kuristumisia leikkitelineisiin,karkuunlivahtaneita, joita on hukkuneena löydetty.Näin vain käy, valitettavasti.Tapaturmia tapahtuu niin maatiloilla, kuin hoitopaikoissa.
Maalla kasvaneena tiedän, että monia vaaranpaikkoja löytyy, mutta koskaan ei mitään isompaa vahinkoa tapahtunut lapsena ollessani.
Olimme mukana navetassa, pienestä asti.Meillä onneksi oli mummu ja taata, jotka katsoivat vaunuikäisenä, mutta muuten kuljettiin vanhempien kanssa navetalla ja konetöissä.Navetalla oli vasikkakarsina, joka oli lempipaikkani,en todellakaan kokenut mitään ahdistusta tai kaltoinkohtelua, jos minut nostettiin sinne suojaan lehmien sisälleoton ajaksi.Vaaranpaikat opetettiin ja selkäsaunalla uhkailtiin ja kasvatuslaitoksella, jos neuvoja ei noudatettu.Eikä siitäkään tullut mitään traumoja.Minua ei, luojan kiitos, ole kasvatettu vapaan kasvatustavan oppien mukaan.
Pieniä tein askareita, mihin kykenin ja voimavarat riitti ja käskettiinkin tekemään.Siitäkään ei tullut tuntua, että olisin ollut lapsityövoimaa.
Sillä opetettiin vastuuta ja tunnollisuutta, sitä että toisista pitää huolehtia ja pitää ottaa toiset huomioon.Kiitosta sai ja palkkioksi kelpasi hyvin mummun paistamat lätyt tai uimareissu päivän päätteeksi vanhempien kanssa.Sain myös lemmikkikanin,kissoja ja koiran, sitten kun olin sen ikäinen, että pystyin niistä kantamaan huolta.Tietysti vanhemmat hoitivat niitä minun ollessa poissa kotoa, koulussa tai kylässä kavereiden luona, mutta edellytettiin, että huomautin hoidon huolehtimisesta vanhemmilleni.Tämä opetti myös vastuun kantoa, sitä, että eläimestäkin kannetaan huolta ja se elää vuosia ja tarvitsee joka päivä hoitoa.
Uskon, että minusta kehittyi parempi ihminen tällä kasvatuksella, saatikka olisin ollut hoidossa piirtelemässä paperille ja leikkelemässä paperisilppua lattialle.Kiitän tästä vanhempiani ja jo edesmenneitä isovanhempiani,jotka opettivat minulle monta arvokasta kädentaitoa.Mummu opetti ruuanlaittoa ja leipomista sekä neulostöitä, taata puutöitä ja vihdan ja luudan tekoa...moniko nykynuori oppii kädentaitoja...
valitaan! Kyllä kansa tietää...
niitä lapsukaisiani. Vaan tietyn punaisen puolueen listoilla ollut täti siellä toimistossa kertoi, jotta minäpä en teekään töitä navetassa lypsäessäni lehmiä, vaan että olen kotirouva. Ei paljon moinen puhe naurattanut. Miettikääpä itse asenteitanne maataloutta kohtaan. Helppoa on kun on palkannauttija (niiin sellainen "kunnon ihminen", hah haa) saada lapsensa päivähoitoon. Palkannauttijan työ kun on mitä ilmeisemmin sitä "parempaa" työtä ainakin niiden verovaroista palkkaansa nauttivien virkailijoiden mielestä. Toivottavasti nykyään maanviljelijöiden on helpompi saada lapsensa päivähoitoon kuin 16 vuotta sitten.
Navetta talo ja konepiha yhdessä nipussa ja sit isäntä koheltaa koneineen lastenvaunujen seassa. Rakentakaa ne uudisrakennukst edes johokin mettään ja rauhottakaa talon piha kuolemankoneilta
ainakaa maajussia niistä muksuusta joita ei ikinä oteta mihinkää työhön muukaan mitä maatiloilla tehdään ja oppiivat laiskooksi duunareiksi,mutta sosialistit ja muut viherpiipertäjät siitä varmaan tykkäis.Tosihan se kyllä on ettei ikinä voi olla liika varovainen kun lapsia on samassa paikassa kuin koneet liikkuu mutta parempi se kai on kun ne siä traktorin hytisretajaa
tietää ainaki mihinä ne on eikä se vahinko tule kello kaulassa kylläpä sitä on lasten päälle ajettu autollaki.
Päiväkotilapsista tulee avuttomia demareita jotka ei osaa tehdä muuta kuin juoda kaljaa.
pystyvät vaaranpaikat väistämään. Sen verran pitää olla jonkinmoista älyä. Maatilalla voi ja pitää ottaa huomioon myös lapset. En minä ainakaan ole lapsia nukuttanut traktoriden lähelläkään vaikka pieni on piha. Levikepyörät ym. vaaralliset laitteet sijoitetaan niin ettei lapset pääse niitä kaatelemaan. Äidit vaan pitämään isoa ääntä turvallisuudesta.
vaan moni ei näe itse niitä vaaranpaikkoja omalla tilallaan.
Tiloilla kiertäessä näkee toinen toistaan hurjempaa juttua ja isäntäväki ei ole asiasta moksiskaan. Juuri näitä paripyöriä on siten, että voivat kaatua kenen hyvänsä päälle, kärryjä on lahoavien epämääräisten pölkkyjen päällä, jotka sitten sortuvat hetkenä minä hyvänsä. Sähkölaitteet usein "sähköteurastuslaitoksen" hyväksymiä, lista on monella tilalla loputon.
Sokerina pohjalla, vanhoja koneen raatoja lojuu nurkissa, nokkospuskissa ja heinien seassa. Vanha sorminiittokone selällään heinikössä on varsinainen herkku kompastua...
Paikkakunnallamme kierteli tuottaja järjestön kavereita toistemme nurkissa vastavuoroisuus periaatteella, josko niitä vaaranpaikkoja löydettäisiin yhdessä kaveriporukalla. Mielestäni aika hyvä systeemi ja monta jutta saatiin korjattua, omaltakin tilalta löytyi kyllä epäkohtia, mitä ei ollut tullut ajatelleeksi.
http://iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1480553
ei koskaan ole oikea yhdistelmä. Ajankulukseen voisi lukaista vaikka työsuojeluoppaan. Kannattaa huomioida myös esimerkin voima: jos isot tekee väärin edellä, pienikin oppii myös ne virheet.
En itse näe asiallisesti järjestetyssä päivähoidossa mitään vikaa,silloin työn merkityskin selkiää. Maatilalla on aina työtä, joten lapset näkevät työtä kyllä aivan riittävästi. Ei päivähoito ainakaan meillä estä/ole estänyt mukuloita tekemästä kotona ollessaan ikätasoonsa nähden mukanamme töitä. Enkä ole nähnyt tutkimuksia, josta puoluekanta tulisi kodin työmäärän mukaan. Eikös ne aktivistitkin ole "hyvien perheiden" viherpiipertäjäjälkikasvua...
Mikä on oikea aika alkaa töitä tekemään missä menee "koneen" ja lelun raja?.
Miehet ja pojat erottaa toisistaan ainoastaan lelujen hinta.
Koneilla leikkiminen saan tehdä niillä työtäkin riittävästi.
10ikäisenä,Ajavat vieläkin vapaalla ollessaan.Ei onneksi tullut vahinkoja
Itse olen kasvanut todellisella maatilalla, oli jos jonkinlaista rodeota ja traktoreita sekä muita koneita riittävästi. Olin kavereiden silmissä kummajainen, kun en tuntenut niin suurta kiinnostusta koneisiin, toki sain ajaa 7v. ensimmäisen kerran traktorilla isäni valvonnassa ja silloin tällöin myöhemmin, mutta konetyöt alkoivat kohdallani 15v. vanhana. Ja sitä on riittänyt!
Omia lapsia en ole päästänyt ajamaan, kuin valvonnassa vähän, aivan samoin mitä itse sain ajella. En usko, että se auttaa mitenkään, jos annan ala-ikäisille koneita, mikään vakuutus ei korvaa vahinkoja ja jos joltakin lähtee henki, sitä ei kyllä enään saada takaisin mitenkään.
Meillä on sen verran iso tila, ettei lasten työpanoksella ole juuri merkitystä ja heidän vahtiminen maksaa enemmän. Toki pidän kopissa mukana joskus, kun on heille istuinpaikat.
Näin ainakin kouluttaja sanoi marraskuussa 2007 ollessani työpaikkaohjaajakoulutuksessa. Johtuu siitä työturvallisuuslaista. Yksittäinen työpaikka voi hakea tilapäistä vapautusta yksittäiseen työtehtävään työsuojelupiiristä,mikäli se on aivan välttämätöntä työn oppimisen kannalta. Silti voi saada kielteisen päätöksen.
...juuri monikaan ajattele sitä tilannetta, jos jotain todella sattuu, että mitä sitten. On aina tehty näin jne., on ollut tapana ja eihän sitä ennenkään, tuttuja lausahduksia.
Kymmenen vanha poikamme oli koulukaverinsa synttäreillä joitakin aikoja sitten. Olin halvaantua, kun hain poikaa pois kekkereistä, ohjelmana oli peltoautolla ajoa, nuoret isännät tulivat juuri pihaan autolla. Poikamme oli pihalla odottamassa, eikä ollut kyydissä, mutta...
Osoittautui, että lapset olivat porukalla ajelleet talouskeskuksen ympäri sillä peltoautolla ja vetäneet perässä pulkkaa, jossa osa juhlijoista oli ollut. Pihassa oli koneita moneen lähtöön, heinähäntää, rehuleikkuria, paalipihtejä ja peräkärryjä odottamassa pientä juhlijaa pulkalla törmäämään, lankkutaapelikin sopivasti hollilla eripituisine lankkuineen.
Perheen äiti oli vanhemmista paikalla ja katseli menoa keittiön ikkunasta, eikä nähnyt hommassa mitään ihmeellistä, vain hyvää ajoharjoitusta tulevaa autokoulua varten. Voi hyvät hyssykät!
Ihmettelin hieman emännälle, jos jotain olisi sattunut lapsille, miten sitten olisi asiat. Ei nyt sattunut, oli vastaus!
Veikkaisin, että olisi ollut aika tunnelma talossa, jos joku tai jotkut lapset olisivat joutuneet onnettomuuteen noilla synttäreillä.
Jossain vaiheessa nämä peltoautot ja traktoriajelut menivät niin pitkälle näillä synttäreillä, kun vanhemmat eivät ajatelleet lainkaan vastuutaan, että jouduimme miettimään tarkoin minne päästämme lapsemme.
Lapset on lapsia ja vanhempien kuuluu huolehtia heistä ja valvoa heidän tekemisiään. Mikään vakuutus ei korvaa ala-ikäisten tölmäilyjä moottoria-ajoneuvoilla!
15vuotiaana jos oikein muistan viimeistään 16 v kuitenkin.
Itselläni oli T-kortti 16v. vaan kaveri sai 15v.
Oli perheessä tilanne sellainen ja tiellä piti
ajaa, mutta sai vain ajaa oman kunnan alueella,
eli sai todellisen tarpeen hoidettua.
Toinen kaveri sai taksiin ajokortin kanssa aika
nuorena, kun isä kuoli ja perheen toimeentulo
oli sen pirssin varassa. Onhan näitä poikkeus
tapauksia.